Kavahtakaa nukuttavaa kirjallisuutta!

Nukuttavalla ei tässä tarkoiteta sellaista "kuivaa" kirjallisuutta, joka iltaisin luettuna auttamattomasti ummistuttaa ruumiilliset silmät, vaan tarkoitetaan sellaista kirjallisuutta, joka kyllä saattaa pitää lukijansa näennäisesti hereillä iltakauden toisensa jälkeen, mutta joka nukuttaa hengen, antaa älyn vaipua tainnoksiin ja tunteenkin torkkua. Ahmimalla toisen toisensa jälkeen sellaisia romaaneja, joissa ei vahingossakaan mennä pintaa syvemmälle, ei koskaan esitetä syvällisempiä ristiriitoja kuin ehkä van hempain tilapäiset esteet nuorten rakkaudelle, romaaneja, joita lukiessa ei tarvitse ajatella niin yhtään mitään, vaivatta vain käännellä lehtiä joutuak seen sovinnaisen juonen loppuun, eikä koskaan ihmeeksikään syvä huomio, runollinen kaukonäkemys tai lennokkaat sanat sydänjuuria sykähdytä - sellaisia lukemalla tuhlaa suorastaan aikaa eikä siihen sopisi yleisillä varoilla kannatettujen valistuslaitosten, kirjastojen, lukijoitaan kiihoittaa hankkimalla ylenmäärin tuollaisia lipilaarikirjoja. Sillä aika ei ainoastaan ole mennyt hukkaan ja sillä ajalla suoritettu hedelmällinen työ, vaan on vahingoittanut itseään mataloittamalla henkeään ja hankkimalla elämästä valhekuvan.
(Kirjastolehti 1917, 148-150)
Takaisin edelliselle sivulle