Mille kannalle olisi sitten meidän kirjastoissamme, lähinnä kaupunginkirjastoissamme, asetuttava? Kaikkeen siihen mitä runsaimmin saatavissa olevaan ajanvietekirjallisuuteen, jota ilmestyy ja jota ihmiset epäilemättä kirjastoistakin kyselevät? Siitä ei tietysti voi antaa yleistä ohjetta. Omasta puolesta merkitsen kannakseni: sitä on hankittava niin vähän kuin suinkin mahdollista.
Tällä ei ole sanottu, että ajanvietekirjallisuus kokonaan olisi karkoitettava, sillä se olisi todennäköisesti jo kirjaston populariteetillekin vaaraksi.
(Kansanvalistus ja kirjastolehti 1924:1, 1-5)