Kommentoin Anssin kysymystä, vaikken ole Veskun käännöstä (vielä) lukenutkaan:
>Minun onkin pitänyt kysyä sinulta, Vesa, mikä siinä Get Fuzzyssä on
>hyvää? Paitsi piirrosjälki; se on hienoa, totta, mutta muuten
>sarjakuva on mitäänsanomaton. Siis täysi nolla.
>Toista sataa strippiä luettuani muistan hymyilleeni kerran.
Hyvä pointti, jos suhtautuu strippisarjikseen siten, että sen pitäisi aina hymyilyttää tai naurattaa. En kuitenkaan usko, että Anssin käsitys stripeistä olisi näin kapea (vrt. pitäisikö Kafkan olla hauskaa), joten jossain muualla ilmeisesti mättää. Minunkin mielestäni Fuzzya voi kritisoida monesta syystä. Ärsyttävintä on strippiformaattiin huonosti sopiva tekstin määrä, varsinkin päätteeltä luettuna Fuzzy käy silmille.
Sen kissa-koira-omistaja -henkilökuvio hämmentää aluksi, koska aika nopeasti käy ilmi, että mistään Karvisesta ei ole kyse. Käsittääkseni näiden klassisten hahmojen käyttämisellä tekijä haluaa korostaa jotain sairasta pointtia, mikä ei ole minulle selvinnyt (Karviselle **tuileminen kai sekin on yksi pointti).
Ei kai Get Fuzzyssa mitään elämää suurempaa ole, miellyttämisenhaluinen ja konflikteja välttävä spiidiä vetänyt koira, "kaiken pahuuden ruumiillistuma" -kissa ja omistaja, joka on joko normaalein kaikista tai sitten pahalla tripillä + muuta jengiä, joilla on omat persoonallisuushäiriönsä. Kun korvaa eläimet sopivilla ihmisillä, siitä tulee jännempi. En minäkään osaa kehua suoralta kädeltä muuta kuin piirrosjälkeä, mutta jostain syystä minäkin olen lukenut sitä toista sataa strippiä. Ehkä se juju on siinä?
Teemu O.
