Re: [puhekupla] Animaatiotaidetta
From: Marko Leinonen (marko@remedy.fi)
Date: 22.02.2002 - 13:09:09
Vesa Kataisto wrote:
>
> > Lähinnä minua tuossa Vesan viestissä ihmetytti se, että jos joku tekee ns.
> > taideanimaatiota (vrt. taidesarjakuva), hänen oletetaan olevan kykenemätön
> > tienaamaan leipäänsä niinä aikoina kun apurahavetoista elokuvaa ei ole
> > tekeillä (ja kaikki suomalaiset elokuvathan ovat apurahavetoisia, joten ei
> > siitä sen enempää). Ja myös halveksivan kaikenlaista "kaupallista"
> > animaationtekoa.
>
> Juu, siis en tarkoita että kaikki valmistuneet olisivat nyt vaan
> "taiteentekijöitä". Vaan ihmettelen sitä, ettei linjalla todellakaan - silloin kun
> viimeksi aiheesta kuulin - huomioida läheskään tarpeeksi sitä, miten animaatio,
> esimerkiksi tietokoneiden avulla, on viime vuosina kehittynyt. Vähän sama juttu
> kuin kaverillani joka opiskeli yliopistossa tietotekniikaa, ja osaa nyt
> ohjelmoida, vaan se mitä konkreettista koneen sisältä löytyy, olis jäänyt
> kouluopetuspohjalta täysin mysteeriksi jos ei itse olisi ottanut ruuvimeisseliä
> käteen ja tutustunut asiaan.
> Eli minulle jäi sellainen vaikutelma, että Tutvon koulutus oli nimenomaan
> taidepuoleen painottunutta, työelämäpuoli ja käytännön työmahdollisuudet jäivät
> hämärämmiksi. Oikaiskaa nyt jos olen ihan väärässä.
Oikaistaan sitten, ainakin hiukkasen. Turun koulutus on painottunut
sisältöön, eli tarinan tekemiseen ja sen valmiiksi animaatioksi
saamiseen. Taidepuolta tässä edustaa karkeasti jaoteltuna itse kässäri
ja toisaalta visuaalinen tyyli, animointityyli ja musiikki.
Opiskelijalla on vapaat kädet käyttää omaa piirrostyyliään töissään.
Koulussa ei erityisesti opeteta kuinka teet suurisilmäisiä hymyileviä
kasvoja mainoksiin tai kuinka teet 10 sekunnin käsikirjoituksen yms.
Nykyään tosin esim. multimedian osuutta on lisätty ja
mainosanimaatiokurssistakin olen ainakin kuullut puhetta.
Käsikirjoittaminen, piirtäminen ja animointi sinällään on ihan sama
juttu, teki sitä sitten taideanimaatioon, weppisivulle tai mainokseen.
Samat valmiudet ovat sovellettavissa ihan mihin tyylilajiin tahansa,
lähinnä sitä voi rajoittaa taiteilijan itsensä moraaliset arvot. (eli
kuinka kirkas se otsa onkaan.)
Teknisen puolen opetus (eli lähinnä ohjelmat) ei ihan vastaa tarvetta.
Tämä on luonnollistakin, koska animaatioalan ohjelmien osaajia (jotka
siis tekniikan lisäksi ymmärtävät jotain myös animaatiosta) ei joka
puussa kasva. Ja ne jotka osaavat ovat jo yleensä töissä tai eivät ole
kiinnostuneita opettamisesta. Turussa omalta osaltani esim. 3D- ja
jälkikäsittelyohjelmia opiskelin enimmäkseen omatoimisesti. Muutaman
viikon Softimage-workshoppi meillä oli ja siinä se. Nykyään opetuksen
määrä on jonkun verran parantunut näiltä osin. Ja kun tulee lisää alan
osaajia, myös opetuksen taso nousee, kun jotkut vanhoista opiskelijoista
vaivautuvat silloin tällöin opettamaan vanhaan kouluunsa.
Minusta on oikein että esim. Turussa ei opeteta nimenomaan
mainosanimaattoreita/ohjaajia, vaan opiskelija saa opiskeluajan suht.
vapaasti kokeilla rajojaan, leikkiä ohjaajaa. Harvalle tulee koulun
jälkeen mahdollisuus tehdä omaa leffaa, korkeintaan pääsee mukaan
johonkin valmiiseen projektiin. Opiskeluajan kokeilut antavat hyvän
tuntuman omista taidoista ja rajoista. Mitkä ovat vahvuudet ja mitkä
heikkoudet.
Loppuun vielä totean, että vääristymää opiskelun ja todellisuuden
välillä on muissakin taidealan koulutuksissa. Graafisen suunnittelun
opiskelijat ajattelevat valmistuvansa kuvittajiksi (sen sijaan että
laittavat ukkojen naamoja vierekkäin neliväriesitteeseen), valokuvaajat
suunnittelevat näyttelykiertueita, (sen sijaan että ottavat noita
ukkojen kuvia neliväriesitteeseen) ja animaattorit suunnittelevat
puolituntista nukkeanimaatiota (sen sijaan että tekevät
multimedia-CD:tä, jossa on ukkojen naamoja vierekkäin monitorissa.)
Eli uskon että lapsi (ja animaattorikin) on onnellisempi, jos hänellä
oli onnellinen lapsuus. :)
Marko
