[puhekupla] Venäläinen sarjakuva?
From: Mikko Keinonen (Mikko.Keinonen@uta.fi)
Date: 05.02.2002 - 16:53:53
Onko kellään tietoa venäläisestä sarjakuvasta tai sarjakuvantekijöistä? Siis
muuta, kuin että niitä ei ole. Kertokaa ihmeessä.
Pidän Tampereen yliopistossa parhaillaan toimittajaopiskelijoille Näkymätön
Venäjä -nimistä projektikurssia, jolla käsitellään venäläistä
populaarikulttuuria (rock, elokuva), kansalaisaktivismia ja
vaihtoehtojournalismia. Sarjakuvasta olisi mukava puhua, jos olisi kättä
pitempää. Seuraavassa pitkähkösti, mitä itse tiedän.
Stripburek-antologiassahan on muutama venäläinen piirtäjä ja jonkinlainen
yleisesitys venäläisestä sarjakuvasta. Senkin viesti tosin on, että
sarjakuvakulttuuria ei juuri ole. Saman olen huomannut silloin, kun olen asiaa
kysynyt esim. muusikoilta tai rock-journalisteilta, joiden voisi olettaa olevan
myös sarjakuvapiirejä lähellä. Nämä ovat vain kohottaneet kulmiaan ja
hämmästyneet, että jossain tehdään sarjakuvaa aikuisillekin. Ensin on pitänyt
selittää, mitä sarjakuva on.
1990-luvun alkupuolella ilmestyi alun perin Ufassa, sittemmin Pietarissa lehti
nimeltä Muha (Kärpänen), joka oli saanut nimensä perustajaltaan Vasili
Muhametzjakovilta. Viimeinen Muha-numero, jonka minä sain käsiini on vuodelta
1994 ja sen jälkeen en ole Venäjällä törmännyt mihinkään vastaavaan.
Muha oli sinänsä mielenkiintoinen julkaisu. Nelivärinen, painosmäärää en tiedä,
mutta sisällöltään kunnianhimoinen. Tyylejä on laidasta laitaan: osa muistuttaa
venäläistä lastenkirjakuvitusta ja neuvostoaikaisia pilapiirroksia, on Franquin-
tyylistä huumorisarjakuvaa ja mielin määrin varsin komeasti toteutettua kauhua
ja fantasiaa.
(Muhan kotikaupunki Ufa on muuten kumma paikka: Uralin kupeessa
öljyteollisuudella elävä miljoonakaupunki, joka näyttää päällepäin enimmäkseen
Varkaudelta. Pintapuolisesta ankeudestaan huolimatta (tai ehkä sen vuoksi) se
on kuitenkin lahjoittanut Venäjälle Muhan lisäksi 1990-luvun suurimman rock-
auktoriteetin, DDt:n Juri Shevtshukin sekä pari vuotta sitten ilmiömäiseen
suosioon nousseen rokkimimmin Zemfiran.)
Oma lukunsa on tietysti pari vuotta sitten kuollut pilapiirtäjä Boris Jefimov
(1900-1998), joka nousi jo muistaakseni 16-vuotiaana Stalinin suosikiksi. Tuon
enempää en miehestä muistakaan, mutta minulla on kyllä hänen omaelämäkertansa
Moi vek (Minun vuosisatani). Venäjäntaitoni ei vain vielä riitä lukemiseen. Jos
joku haluaa lainata, ottakoon yhteyttä.
Ja tietysti Mitka-liikettä voisi pitää jonkinlaisena underground-sarjakuvan
vastineena. Siis nuo pietarilaiset kuvataiteilijat, jotka ovat tehneet 1980-
luvulta lähtien tehneet hauskoja tauluja, pukeutuneet matruusipaitoihin ja
ryypänneet ammatikseen.
Täydentäkää, jos osaatte.
Mikko
