[puhekupla] Roy Cranen rasteripaperit ja Photoshop
From: jvainio@urova.fi
Date: 27.11.2001 - 21:42:42
> > Roy Crane käytti käsittääkseni erikoispaperia, josta tulee
> > kehitysnestettä siihen sutimalla esiin viivarasteri.
>
> Nyt kun sen sanoit, niin olikohan se juuri suuri Crane-fani Charles M.
Ei ollut kyllä Schulz. Hänhän alkoi käyttää rasteria sarjoissaan vasta varsin
myöhään ja kuten Helsingin Tennispalatsin näyttelystä muistamme, se oli kyllä
ihan perinteistä kalvotavaraa.
Mainitun erikoispaperin nimi on "Duotone", usein kuulee myös käytettävän nimeä
"Craftint" (joka ilmeisesti oli sen valmistaja Roy Cranen aikaan?). Erityisesti
amerikkalaiset poliittiset pilapiirtäjät käyttävät sitä ahkerasti.
(Epäilyttävästi siltä näyttävät myös jotkut Mauri Kunnaksen vanhat
pilapiirrokset, tai ehkä hän sitten fanina vain työläästi jäljitteli kalvoilla
amerikkalaisten piirtäjien jälkeä?).
Patrick McDonnell käytti samaa paperia Kamuissa n. vuoteen 1998 asti, mutta
vaihtoi sitten kalvorasteriin, kun sanoi, että se tavara oli niin tujua, että
meinasi hengen viedä. Siinä oli satamäärin erilaisia kemikaaleja aina elohopeaan
asti!
Mainittua Duotone-paperia pitäisi valmistettavan Clevelandissa, mutta vaikka
opiskelen siitä kolmenkymmenen kilometrin päässä, en ole paperia mistään
taidekaupoista löytänyt. On vissiin yhtä kallista kuin rasterikalvotkin.
Kuten listalla jo mainittiinkin, voi sävyt lisätä "käsin" piirtämällä alueet
toiselle arkille ja tuomalla sitten Photoshopiin. Kuva pitää olla grayscale-
muodossa, että sitä voi työstää monessa kerroksessa, mutta kun sen lopulta
palauttaa bitmap-muotoon, antaa kone vaihtoehtoja välisävyn muodolle. Jos niistä
valitsee vaihtoehdon "Halftone screen" toimii se ihan kuin vanhanaikainen
kalvorasteri: kone kysyy linjatiheyttä ja pistejonojen kulmaa ja pisteen muotoa
(pyöreä vai salmiakki). Linjatiheydeksi voi siten laittaa saman kun käyttäisi
rasterikalvossa (esim 30-40 linjaa tuumalla).
Itse olen tykästynyt tähän tapaan, nimenomaan niin, että pisteet ovat niin
suuria, että ne erottuvat niinkuin "vanhanaikaisessa" käsin leikatussa
rasterissakin. Kun alueet määrittää mustalla värillä, saa rasterin vastaamaan
ihan tarkkaan siveltimen vetoja, jopa "dry brush" -efektejäkin, paljon
tarkemmin kuin kalvoa leikatessa.
Katsokaapa Jouko Innasen pilapiirroksia Iltalehdessä ja Turun Sanomissa, hän
hyödyntää Photoshop-rasterointia piirroksissaan hienosti. (Hän tämän
metodinsa minullekin opetti, kiitoksia vaan!). Hän tosin ei käytä Halftone
screen -vaihtoehtoa vaan oliko se nyt "Diffusion Dither", tai jotain. Se
rasteroi välisävyt sattumanvaraisella "hiekkakuviolla", pieniä pisteitä sikin
sokin, sitä tiuhemmassa, mitä tummemmasta sävystä kysymys. Mutta - en ole tästä
ihan varma - se näyttäisi muuttavan muotoaan, kun kuvaa pienentää, pisteet
menevät lähemmäs toisiaan ja sävy tummuu.
---Jyrki Vainio
