Re: [puhekupla] Kukunor muistoissamme
From: vranta@mappi.helsinki.fi
Date: 11.06.2001 - 13:13:13
> Käytännössähän sarjakuvaharrastus (huom. tarkka rajaus
> :) tuntuisi lepäävän -60 ja -70 luvuilla syntyneiden harteilla. Hyvä
> kysymys on esim. millä saataisiin nuoret kiinnostumaan asiasta (luit oikein se
> pitää tehdä väen vängällä)
Kyllä kyllä. Olen sitä mieltä, että yleisöä pitää kasvattaa. Sarjakuvalle
löytyy yleisönsä (monta yleisöä eivätkä kaikki pieniä), sillä sarjakuva ei ole
vaikea taiteenlaji, kuten runous tai tanssi. Ja sarjakuva on ilmaisuvoimainen.
Se, että sarjakuvalla ei ole yleisöä, johtuu vain siitä, että saatavuutta ei
ole, eikä kulttuuria. Sinä päivänä, kun sarjakuvaa on, sitä luetaan. Ja
päinvastoin. Pyörä pitää vain saada pyörimään.
> Mulle taas tulee mieleen leffan (varsinkin Suomalaisen) lama, josta
> onneksi noustiin.
Eikä siitä noustu siksi, että elokuvat olisi olleet 1990-luvulla parempia kuin
ennen. Niihin oli vain annettu enemmän rahaa ja ne tuotiin paremmin esille.
Saatavuus. Ei tarvinnut enää raahautua niinä kahtena iltana kuukaudessa pieneen
ja syrjäiseen teatteriin katsomaan uutta kotimaista pientuotantoa. Juuri tämä
on sarjakuvan tilanne Suomessa nyt. Pahempikin itse asiassa.
> Jotain voisin kumminkin heittää tähän keskusteluun, eli olisiko syytä
> palata -70 ja -80 luvun "hyssyttelyyn" jossa oltiin hyvinkin tyytyväisiä
> kaikesta laatusarjakuvasta mitä sattui ilmestymään.
> Yksi asia mikä ei tunnu muuttuvan on eri
> possejen kyräily, eli koko sinä aikana kun sarjakuvaa on maassamme
> harrastettu, kuppikuntajako on ollut voimissaan.
Kuppikuntajako on tervettä. Se luo uutta moneen suuntaan. En viitsisi unelmoida
yhdestä suuresta kansallisesta sarjakuvavisiosta, jonka kaikki jakaisivat. Se
olisi tylsistävää. Minusta Viivi ja Wagner on paskaa, joka ei lisää sarjakuvan
suosiota laajemmin millään tavalla, eikä niiden albumeiden menestys lämmitä
mieltäni sarjakuvapiirtäjänä lainkaan. Vanhoja lehtistrippejä. Kamoon!
Iloisempi olen siitä, että joku oikeasti hyvä teos, joka on lähellä omaa
näkemystäni tarinankerronnasta, menestyy. Taiteenlajilla ei väliä. Tässä vähän
kuppikuntaista ahdasmielisyyttä, olkaa hyvät.
Kuppikunnat eivät sarjakuvaa tapa. Jossain määrin ne hidastavat lajin
edistystä, mutta niillä on suuri arvo lajin sisällä. Kyllä meitä vielä luetaan.
ville (vähän pateettisuutta, tekee hyvää maanantaina)
