[puhekupla] manga ja Japani
From: kuvagra@nic.fi
Date: 15.05.2001 - 13:18:18
Olen jonkin verran tutustunut eri aasialaisiin kulttuureihin ja niistä
voisi sanoa sen verran, että elämä toisella puolen maapalloa on sangen
erilaista kuin täällä. Niinpä japanilaiseen kulttuuriin kytkeytyvän
sarjakuvan sisällön ymmärtäminen on luonnollisesti hankalaa suomalaiselle.
Onhan japanilaisuuteen liittyvien asioiden ja kulttuurin "oikealla tavalla"
ymmärtäminen, on useiden maassa vuosia viettäneiden länsimaalaistenkin
mukaan mahdotonta.
Minusta on todennäköistä ja uskottavaa, että sama roskan ja "paremman
sarjakuvan suhde" ( esim.90%/10%) pätee japanissa kuin muuallakin. Siitä en
olisi niinkään varma, että suomalainen (tai jenkki) perusjätkä tekee tämän
erottelun materiaalista samalla lailla kuin japanilainen perusjätkä.
Viittaan tällä lähinnä eri lukijaryhmille suunnatuista manga-sarjakuvista
esitettyihin mielipiteisiin. Jopa seksuaaliset taipumukset ja fantasiat
(kaksi eri asiaa) ovat mielestäni niin sidoksissa kulttuuriin ja aikaan,
että tästäkin syystä, niidenkin arvottamisessa on syytä olla varovainen.
(Näistä sukupuolikysymyksistä ja sarjakuvasta käytiin muuten Helsingin
tapaamiset -listalla kunnon keskustelu juuri alkuvuodesta)
Jos palataan manga -käsitteeseen, niin kannattaa muistaa että se ei
todellaakaan ole samalla tavalla genre kuin vaikkapa supersankari- tai
kauhusarjakuva. Kuten Kivi ja Ossi Hiekkala kertoivat, mangan sisältä
löytyvät kaikki länsimaisesta sarjakuvasta tutut lajityypit ja vielä paljon
muita, meille oudoin rajauksin sommiteltuja tarinoita. (lajityypillä
tarkoitan nimen omaan tarinoiden sisältöä ja niiden käsittelyä). On
mielestäni hieman kapeakatseista niputtaa (sisällöltään) aikuisten- ja
lastensarjakuvat, huumorityylillä piirretyt ja realistiset, underground,
yms. japanilaiset sarjakuvat "mangaksi" joka sitten on "hyvä" tai "huono"
asia.
Miksi näin sitten tehdään? Kärjistäen voisi väittää (mutta en väitä) että
hommassa on rasistisia piirteitä: "kaikki mikä on outoa, on uhkaavaa ja
siihen on paras reagoida vihamielisesti".
Minua kiinnostaa se, mikä tekee mangasta niin selkeästi länsimaisesta
sarjakuvasta poikkeavan? Täällä on jo haarukoitu muutamia ilmeisiä mangan
tunnusmerkkejä. Mutta jos minä kuvailen aluksi viereeni juuri sädetetylle
humainoidille mitä sarjakuva on (piirroskuvia, tekstiä...), ja pyydän häntä
sitten hakemaan minulle kioskilta paksun (monisivuisen) sarjakuvateoksen,
jossa hahmoilla on "hehtaarisilmät", niin tuloksena on luultavasti joku Aku
Ankan taskukirja.
Tällä haluan sanoa, että ne asiat, jotka ensiksi huomaamamme, ovat
sittenkin melko toisarvoisia. Itse kiinnitin mangassa (em. asioiden
lisäksi) ensimmäiseksi huomiota "gaijin-sarjakuvasta" poikkeavaan
rasterinkäyttöön ja ruutujen taustoihin. Sekä siihen, että ruudut
leikkautuvat ulos sivuilta, eli että marginaaleja ei käytetä.
Erot johtuvat kuten sanottu, siitä, että manga kehittyi ilman isompia
vaikutteita länsimaisesta sarjakuvasta (Kiitokset vielä Vermekselle mangan
historian Tezukan ansioiden referoinnista). Tällöin maan historian ja muun
kulttuurin vaikutus oli merkittävä. Kilpailun mangan nousukauden aikoihin
(50- ja 60 -luvulla) ylesityneen television kanssa voisi kuvitella myös
jättäneen jälkensä.
Aura Ijäs:
>kuka tahansa japanilaiseen sarjakuvaan kunnolla perehtynyt
>pystyy oppimaan mangan "lait". Siihen ei edes kulttuuria tarvitse sotkea.
...viitannee lähinnä sarjakuvan merkintöihin, jotka mangassa todellakin
ovat erilaisia. Juuri merkintöjen (ajatukset, hämmästys, pelko, uni, jne.)
erot, erilainen sarjakuvan kieli alkoi kiehtoa minua sen verran, että aloin
lukea kokonaisia tarinoita.
Tämä ei kuitenkaan riitä. McCloudin "sarjakuva-aapisesta" opimme, että
mangassa siirtymät ovat eri laisia kuin länsimaisessa sarjakuvassa. Tämä
kysymys sarjakuvan "leikkaamisesta" on (piirrostyylin ohella) mielestäni
aika oleellinen tekijä, kun punnitaan sitä, kuinka lukija pääsee
sarjakuvaan kiinni ja eläytymään hommeliin.
Tarinan kuljettaminen, se miten paljon ruutuja käytetään mihinkin, ja miten
leikataan näkökulmasta tai tapahtumasta toiseen, mitä kerrotaan kuvalla ja
mitä tekstillä, on tekijöille yksilöllistä. Nähdäkseni tämän asian opettelu
tai muuttaminen (jos on jonkin tavan jo omaksunut) on piirtäjälle
vaativampaa kuin esim. merkintöjen (käytön) kopiointi. Kerronnan säätäminen
tässä suhteessa on vaativaa myös siksi, että asia pitää tiedostaa, tai
sitten pitää muuttaa lukutottumukset (vaikutteiden imeminen) totaalisesti
ja lukea ihan paljon sitä uudenlaista.
Mitä kulttuuriin tulee, jo pintapuolinen tutustuminen Japanin arkeen,
historiaan ja "ihmisluontoon" avaa mangaan aivan uusia ikkunoita ja
ulottuvuuksia! Tämän voin sanoa omasta kokemuksestani. Japanin ja Kiinan
historia on kulttuurisesti kuitenkin hieman pidempi (ja rikkaampi?!) kuin
Suomen tai suomalaisten...
Warrenilta olen lukenut ainoastaan suomenkielisen Egmontin pläjäyksen, joka
oli mielestäni visuaalisesti mainio (sarjakuvan keinot, viivan ominaisuudet
ja väritys). Minulla ei tosin ole kompetenssia arvioida mitä kikkoja Warren
oli kehittänyt itse ja mitä lainannut. Värityksestä vastasi toinen heebo ja
ymmärrän senkin, jos viivan "pyöreys" tökkii jonkun muun mielestä. Tarinan
ja sisällön osalta Dirty Pair oli kuitenkin suuri pettymys. Sitä
arvostellessa kannattaa jokaisen muistaa, että sarja on tehty
jenkkimarkkinoille, ei millekään euroopan syrjäalueen underground -piireille!
Warrenin (ja Ijäksen) "mangasta" puhuttaessa oleellinen kysymys onkin siis
ilmeisesti se, mitä asioita saa lainata ja mitä ei. Oleellisempaa on
kuitenkin mielestäni se, mikä toimii ja mikä ei. Jonkin "alkuperäisen"
kikan, tyylin tai efektin keksijälle ei maksa vaivaa suitsutella kovin
pitkään, sillä ideat on luotu vapaasti virtaaviksi.
Manga-asiota puitaessa yksi tärkeä näkökulma voisikin olla se, minkä verran
se vaikuttaa ja on vaikuttanut lansimaisen sarjakuvan kehitykseen.
(Mahdotonta arvioida, mutta silti!) Meillähän tuskin olisi esim. Sin Cityä
ilman mangaa. Myös marginaalien rikkominen on lisääntynyt huimasti,
sanotaanko 10 vuoden sisällä. Ja mitä Ijäksen mangavaikutteisuuteen tulee,
niin se on muutamien näkemieni esimerkkien perusteella samaa tasoa kuin
esim. P. Tikkasella.
Jyrki Vainio totesi:
>manga-vaikutteita alkaa hiljalleen virrata myöskin suomalaiseen
>kuvakulttuuriin.
Odotetaanpa vielä muutama vuosi, kun Pokemon&pleikkarisukupolvi hieman
aikuistuu. ;-)
Reima
Reima Mäkinen
gsm 040-7157 222
kuvagra@nic.fi
www.nic.fi/~kuvagra
