Subject: Puhe Joensuun vappujuhlassa
From: Rauno Merisaari (raunom@kaapeli.fi)
Date: ti 20 touko 1997 - 13:46:06 EEST
Euroopan parlamentin jäsen PUHERUNKO
OUTI OJALA Joensuu 1.5.1997
Ilomantsi 1.5.1997
Hyvät Toverit ja ystävät,
Kansainvälisenä Työn päivänä kannattaa puhua työstä ja kansainvälisyydestä.
Nämä kaksi asiaa ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa. Työ on yhä enemmän
kansainvälistä. Nykyaikaiset teollisuustuotteet koostuvat usein osasista,
joita valmistetaan ympäri maailmaa. Sijoitukset ja rahavirrat kulkevat yli
rajojen.
Kuoriintuntuva muistutus työn ja pääoman kansainvälistymisestä saatuiin
juuri vapun alla, kun puu- ja paperijätti Enso ilmoitti suuresta
yritysostosta Saksassa. Yksin Enso on sijoittanut parin viime vuoden aikana
noin neljä miljardia ulkomaisiin sijoituksiin.
Ne ovat varmasti olleet välttämättömiä, jotta yritys menestyy mm.
kierrätyspaperin käyttöön perustuvilla markkinoilla. Mutta silti pitää
kysyä, mikä on Suomessa tehtävän työn tulevaisuus vahvimmalla alallamme,
puun ja paperinjalostusteollisuudessa. Miten ulkomaille suunnatut
investoinnit hyödyttävät suomalaisen hyvinvoinnin rakentamista, vaikkapa
täällä Pohjois-Karjalassa, joka on metsäsektorin vahvaa seutua. Ja onko
hallituksella selkeää kuvaa tilanteesta ja pyrkimystä, jolla turvata puu-
ja perinjalostuksen menestys myös meillä Suomessa.
On myös selvää, että mm. puu- ja paperiteollisuudelta tulee edellyttää
muutakin vastuuta kuin uusia investointeja. Nykyaikaiset puu- ja
paperinjalostusteollisuuden uudet tuotantolaitokset ovat kyllä tehokkaita
ja tuottavia, mutta työllistävät kovin vähän. Miten esimerkiksi täällä
Pohjois-Karjalassa voitaisiin saada suurempi hyöty koko yhteisölle
esimerkiksi Uimaharjun tehtaiden uudistamisprosessissa ?
Hyvät toverit,
Tänä keväänä Brysselin, Pariisin, Hampurin ja monen muun sydän-Euroopan
kaupungin kadut ovat täyttyneet mieltään osoittavista työläisistä ja
ammattiyhdistysaktiiveista. Liikkeellä ovat olleet erityisesti
autoteollisuuden työntekijät ja muut metallityöläiset, sillä kyse on ollut
heidän työpaikkojensa tulevaisuudesta.
Tuotantolaitosten uusiminen sekä menekkivaikeudet erityisesti
autoteollisuudessa ovat johtaneet ja ovat johtamassa useiden tehtaiden
lopettamiseen. Belgiassa, Brysselin lähellä olevan Renaultin Vilvoorden
tehtaiden lopettaminen johtaisi paitsi 3 500 työntekijän irtisanomiseen,
myös kokonaisen perinteisen tehdasyhdyskunnan kuihtumiseen.
Keski-Euroopassa on meneillään sama ilmiö, joka on koettu myös meillä
Suomessa rysäyksenomaisesti 1990-luvun vaihteessa. Tuotannon
nykyaikaistaminen vei satoja tuhansia teollisuuden työpaikkoja: sama
tuotantomäärä kyetään nykyisin tekemään noin 400 000 pienemmällä
työmäärällä kuin 10 vuotta sitten. ‘
Suomessa muutos johti nopeasti kasvaneeseen joukkotyöttömyyteen, koska
silloiset Holkerin ja Ahon hallitukset pahensivat lamaa vapauttamalla
rahamarkkinoita ja pyrkimällä samaan aikaan pitämään markan kurssi ja korot
liian korkeana. Toivottavasti Euroopassa ei tehdä samaa virhettä, kun EU:n
rahaliittoa rakennetaan. Ainakin vasemmiston ja työväenliikkeen tulee pitää
huolta, että nykyinen noin 18 miljoonan työttömän joukko EU:ssa pikemminkin
pienenee kuin kasvaa.
Valtion taloudellinen tutkimuslaitos arvioi jokin aika sitten, että parin
vuoden takaisen puolen miljoonan työttömän määrästä noin 300 000 oli
työttömänä ns. rakenteellisista syistä eli työttömyys ei heidän osaltaan
johtunut vain taloudellisesta lamasta vaan koko tuotannon rakenteessa
tapahtuvista muutoksista.
Nykyisen hallituksen aikana on tähän maahan luotu noin 100 000 uutta
työpaikkaa. Nämä työpaikat ovat tulosta taloudellisesta kasvusta, joka
näyttää Suomessa jatkuvan. Vaikka kasvun jatkuminen on tärkeää, on selvää,
ettei työttömyyttä voida pitkään alentaa vain kasvun varassa.
Edellä mainittu VATT:n tutkimus tarjoaa lääkkeeksi palkkojen ja työehtojen
joustamista. Voi olla, että työnantajan ja työntekijöiden välillä
yhteisymmärryksessä sopien tästäkin voi olla hyötyä joidenkin yritysten
sisällä. Mutta koko kansantalouden ja yhteiskunnan tasolla ei kansan
elintason alentaminen johda työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvuun.
Päinvastoin: työtä tarjoavien kotimarkkinoiden vahvistamiseksi pitää
kotimaassa olla maksukykyisiä ihmisiä. Hallituksen tulee tukea
kotimarkkinoiden vahvistumista mm. suosimalla sitä veropolitiikassa.
Eräs rakenteellinen ratkaisu on olemassa: työajan lyhentäminen eli työn
jakaminen työssä olevien ja työttömien kesken. Työministeri Liisa
Jaakonsaari suhtautui muutama päivä sitten torjuvasti esityksiin työajan
yleisestä lyhentämisestä.
Mikäli Jaakonsaaren ajatus on, ettei työajan lyhennys toteudu järkevästi
kertarysäyksellä vaan asteittain ja kokeillen sitä siellä, missä ovat
suurimmat mahdollisuudet, voi ajatukseen yhtyä. On olemassa aloja, joissa
työajan lyhennys voi pikemminkin johtaa tuotannon vähenemiseen eikä uusiin
työpaikkoihin.
Mutta ajatus työajan yleisestä lyhentämisestä, erityisesti vasemmiston ja
ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on edelleen elävä. Se on ainoa pidemmän
päälle kestävä tapa vastata tuotannon automatisointiin ja nykyaikaistamiseen.
Mutta jotta se voisi toteutua niin, että syntyy myös työpaikkoja
työttömille, on kyettävä turvaamaan tuotannon ja talouden kasvu. Yhden
kahdeksan tunnin työjakson jakaminen kahdeksi kuuden tunnin työjaksoksi on
malliesimerkki siitä, miten uusia työpaikkoja voidaan myös rahoittaa
lisäämällä tuotantoa.
Työajan lyhentämisessä pitää siis edetä kahta tietä. Jo seuraavassa
tulosopimuskierroksessa pitää ottaa käytännön askelia työajan
lyhentämisessä. Ja toisaalta pitää nostaa katse tarpeeksi ylös ja
tavoitella tuntuvaa ja yleistä työajan lyhentämistä vastauksena
rakenteelliseen työttömyyteen.
Tuntuva työajan lyhentäminen on kansainvälinen hanke. Suomalaiset yritykset
eivät voi lyhentää työaikaa tolkuttomasti, mikäli kilpailijamaissa ei
tapahdu samansuuntaista kehitystä. Siksi Suomen hallituksen, suomalaisen
vasemmiston ja ay-liikkeen tulee ajaa työajan lyhentämisohjelmaa Euroopan
unionin sisällä. Esityksiä asiasta on olemassa: mm. Ranskan entinen
pääministeri Michel Rocard on esitellyt Euroopan parlamentilla ajatuksia
työajan lyhentämisestä.
Vappu, Kansainvälinen Työn päivä voisi tulevaisuudessa olla selvemmin myös
Kansainvälinen työajan lyhentämisen päivä. Päivä, jolloin vasemmisto ja
työväenliike osoittaisivat solidaarisuuttaan työttömille ihmisille ajamalla
työajan lyhentämistä.
Vapun kansainväliseen solidaarisuuteen kuuluu myös kansalaisten julkisten
palvelujen puolustaminen. Tämä pohjoismainen malli on saanut useissa
tutkimuksissa kansalaisten tuen ja sitä ollaan valmiita pitämään yllä myös
verovaroin. Varoittavia esimerkkejä löytyy muualta: esimerkiksi
Britanniassa neljännes kansalaisista ja jopa kolmannes lapsista elää
köyhyysrajan alapuolella. Vaikka britit ratkaisevat itse tänään
vaaliuurnilla mielipiteensä maansa kehittämisestä, voimme mekin tuoda esiin
oman mielipiteemme: sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan Euroopassa ei
kaivata tätä Britannian esimerkkiä.
Hyvät toverit,
Olen työssäni Euroopan parlamentissa mukana sen aluepoliittisen valiokunnan
työssä. Koen tämän työn tärkeänä, sillä aluepolitiikka on tärkeä osa EU:n
toimintaa ja EU:n aluepolitiikan kehityksellä on suuri vaikutus Suomeen,
erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Aluepolitiikkaan vaikuttaminen on tärkeää myös siksi, että unioni
valmistautuu muuttamaan alueohjelmiaan niin, että EU voi ottaa uusia
jäsenmaita itäisestä Keski-Euroopasta. Nyt pitää turvata se, että uudet
ohjelmat turvaavat oikeudenmukaisen aluepolitiikan niin Suomen sisällä kuin
koko Euroopassakin.
Mielestäni unionin aluepolitiikan tulee palvella nykyistä paremmin
maakuntien väkeä heidän arkisissa ongelmissaan. Työllisyys, sosiaalinen
turvallisuus ja tasa-arvo ovat myös järkevän aluepolitiikan päämääriä.
EU:n aluepolitiikkaa voidaan parantaa poistamalla ja yksinkertaistamalla
turhanaikaista byrokratiaa, puuttumalla nykyistä tiukemmin väärinkäytöksiin
sekä kunnioittamalla maakuntien asiantuntemusta omissa asioissaan.
Esimerkiksi täällä Pohjois-Karjalassa on tehty merkittävää työtä
käsittelemällä EU-hankkeita yhdessä ihmisten kanssa, paikallistasolla. Tämä
on aidolla tavalla sitä läheisyyttä (subsidiariteettia), josta EU:ssa
juhlavasti puhutaan. EU:n aluepolitiikka voi kehittyä vain jos siinä,
byrokratian rattaiden sijaan, kuuluu ihmisen ääni.
Tulevaisuuden aluepolitiikka on myös entistä tasa-arvoisempaa miesten ja
naisten kesken. On toivottavaa, että EU:n tarkastellaan myös sen mukaan,
mitkä ovat niiden vaikutukset erikseen miehiin ja naisiin.
Neuvoston jo vuonna 1993 rakennerahastoista antamassa asetuksessa todetaan,
että "periaate miesten ja naisten tasavertaisista mahdollisuuksista
työmarkkinoilla on yksi yhteisön päämääristä ja rakenteellisen toiminnan on
myötävaikutettava siihen". Tämä periaate on kuitenkin suurelta osin jäänyt
kuolleeksi kirjaimeksi rakennepolitiikan käytännössä. Kaikissa EU:n
jäsenmaissa työmarkkinat ovat edelleen jyrkästi sukupuolen mukaan
kahtiajakautuneet, miesten töihin ja naisten töihin. Alue- ja
rakennepolitiikan tavoitteissa ja keinoissa ovat korostuneet tekniset alat,
joissa miehet ovat olleet vahvoilla perinteisten ammattivalintojen kautta.
Periaatteessa naisia tukeviin projekteihin voidaan hakea rahoitusta minkä
tahansa toimenpidekokonaisuuden kautta, mutta suurin osa näistä
kokonaisuuksista on rakennettu niin, ettei ne kunnolla huomioi naisten
työllistämismahdollisuuksia ja tarpeita työelämässä. Naisten työllisyyden
kannalta on tärkeää, että rahastoilla tuetaan myös julkisia palveluja,
sillä näillä palveluilla on kaksinkertainen merkitys: paitsi että ne
mahdollistavat naisten pääsyn työmarkkinoille, ne myös tarjoavat
työpaikkoja suurelle joukolle naisia.
Eräs suurimpia esteitä tasa-arvon toteuttamiselle rakennerahastojen
toimissa on naisten vähäinen edustus rakennepoliittisessa päätöksenteossa.
Naisten osuus on kaikilla rakennepolitiikan tasoilla ja lähes kaikissa
toimielimissä vain 20-40 prosenttia. Sama tilanne toistuu myös eri
vaiheissa: naiset ovat aliedustettuina niin suunnittelussa, päätöksenteossa
kuin seurannassakin. Naisten määrää tulisi lisätä kaikilla tasoilla ja
kaikissa vaiheissa, joissa rakennepoliittisia päätöksiä tehdään:
komissiosta alueellisiin yhteistyöryhmiin saakka.
.
Hyvät toverit,
Lopuksi pari sanaa rasismista. Ranskassa ja Saksassa muukalaisvihasta ja
äärioikeistolaisuudesta saattaa tulla vakava ongelma länsieurooppalaiselle
demokratialle. Kyse ei ole vain äärioikeiston aatteista innostuneiden
nuorten puuhastelusta. Takana ovat myös vakavat yhteiskunnalliset
ongelmat:; työttömyys ja syrjäytyminen ja niihin liittyvä tyytymättömyys.
Kestävällä tavalla rasismin uhkaan vastataan tarjoamalla nuorille ja
vanhemmillekin työtä ja sosiaalista turvaa.
Mutta myös Euroopan unionin jäsenmaiden on viimein alettava toimimaan
yhdessä rasismia ja muukalaisvihaa vastaan. Tänä vuonna vietämme rasismin
vastaista vuotta Euroopassa Myönteinen askel tämän vuoden kunniaksi olisi
perustaa Eurooppalainen rasismin seurantakeskus. Asiasta on keskusteltu jo
vuosia ja nyt asia näyttää etenevän jäsenmaiden kesken, EU:n neuvoston
sisällä. Tällainen keskus voisi seurata tilannetta eri EU-maissa, kerää
tutkimuksia ja tilastoja sekä mahdollisesti tehdä omaa tutkimusta rasismiin
ja monikulttuurisuuteen liittyen.
Se mitä nyt niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa tarvitaan on toisaalta
taata hyvin selkeästi niin maahanmuuttajien kuin omien kansalaisten täydet
kansalaisoikeudet. Poliisin ja muiden viranomaisten pitää puuttua tiukasti
lainrikkomuksiin, myös silloin kun ne tapahtuvat rasistisin perutein.
Toisaalta ennenkaikkea koululaitoksessa ja kulttuurin alueella tarvitaan
lisää suvaitsevaisuuteen ja monikulttuurisuuden ymmärtämiseen liittyvää
toimintaa. Kulttuuriministeri Andersson onkin aloittanut tähän liittyviä
toimia.
.
This archive was generated by hypermail 2a24 : ma 29 huhti 2024 - 01:20:18 EEST