Subject: post crapulam
From: Mikael Book (book@katto.kaapeli.fi)
Date: pe 13 syys 1996 - 20:39:56 EEST
Oletko koskaan kokenut krapulan? Kysymys on osoitettu Bert Bjarlandille ja
kaikille muille, joille näyttää olevan niin kovin vaikea myöntää,
että esimerkiksi kannabis on moraalinen kysymys. Tai alkoholi.
Sillä _jos_ olet jonakin aamuna herännyt krapulaisena, tiedät
varmasti mitä tarkoitan. Krapulainen ihminen moralisoi itseään.
Hän huomaa olleensa väärässä, tai mikä on oikeastaan
pahempaa, tehneensä väärin. Jos krapula on erityisen kova, hän
saattaa jopa vannoa pysyvänsä raittiina koko seuraavan vuoden
ajan! Itsekriittinen paatos tosin häviää sitä mukaa kun hän alkaa
tuntea oloaan paremmaksi. Kohta näemme hänet kaljalla. Hän
on parantunut krapulastaan...
Yhteiskuntamme on humalassa. Sitä kutsutaan myös postmoderniksi tilaksi.
Tarkoitan erityisesti nykyistä ns. tietoyhteiskuntaa, joka ei rajoitu
Suomeen vaikka maassamme on koko muuhun maailmaaan verrattuna kaikista eniten
Internet- ja gsm-käyttäjiä. Itse asiassa totesin tämän jo kymmenisen vuotta
sitten kun esitin, että postmodernismissa ei ole kysymys Hegelistä,
Heideggeristä, Horkheimerista, Habermasista tai Huberista - vaan
yhksinkertaisesti modernista postista. Eräät ammattilaiset moraalifilosofit
tajusivat jo silloin, että tuossa sanaleikissä saattoi piileä totuuden
jyvänen. Ja käsi sydämellä: kuka uskaltaa enää kieltää verkkojen vaikuttavan
aikamme henkeen? Kuka tietää varmasti mikä on aikaamme kuvaavampi diagnoosi -
postmodernismi vaiko _postimodernismi_ eli erilaisten viestintätapojen ja
-teknologioiden hallitseva asema niin virallisissa lausunnoissa (vrt
viimeisten hallitusten kaikki vannomiset tietoyhteiskunnan nimeen) kuin myös
aivan epävirallisesti, koulussa, yliopistolla, taiteessa, kotona...
Kaikki alkoi alkoi keskusteluna arkkitehtuurin tyyleistä. Postmodernismiksi
kutsuttiin tyyliä, joka ei enää voitukaan nimittää jokisikin tietyksi
tyyliksi, esim. modernismiksi. Modernismin jälkeen emme oikeastaan ole
nähneet mitään uutta, tälle aikakaudelle luonteenomaista rakennustyyliä, vaan
ainoastaan edeltävien tyylien uusia yhdistelmiä ja vapaita lainauksia. Siksi
esimerkiki uusi kansallisoopperan rakennus saattaa muistuttaa tehdasta eli
siinä on useita funktionalistisesta teollisuuarkkitehtuurista lainuttuja
piirteitä.
En tässä ota kantaa monen ohikulkijan mielessä heräneeseen kysymykseen, onko
uusi Oopperatalo kaunis vai ruma. En toki erityisesti ihaile postmodernia
arkkitehtuuria(kaan), mutta siitä ei nyt ole kysymys.
Sen sijaan on kysymys postmodernin (tai kuten mieluummin sanoisin,
post_i_modernin) tilanteen tunkeutumisesta arkkitehtuurista muuhun
taiteeseen, kirjallisuuteen, politiikkaan ja lopulta yksityisen ihmisen
arkielämään, vaikka jokainen ihminen tuskin itse tiedostaa omaa "postmodernia
tilaansa".
Sloterdijk on kaksiosaisessa kirjassaan "Kritik der Zynischen
Vernunft" arvostellut, ei kyynisyyttä sinänsä (eikä varsinkaan uuteen
kunniaan nostamaansa antiikin kynismia ja sen johtohahmoa,
Diogenesta), vaan nykyistä _joukkomielialana ilmenevää kyynisyyttä_
eli taipumusta pelkkiin olkapäiden kohauttamisiin aina, kun joku
mainitsee sanan "moraali".
1990-luvun loppupuolella olemme edenneet hieman pidemmälle: olemme
tilanteessa, jossa pelkkä ajatus _moraalisesta kannanotosta_ tuottaa puhdasta
kammoa sekä niin ns. älymystön kuin ns. tavallisten ihmisten piirissä.
Selventääkseni tätä väitettä lainaan Heikki Poroilaa, siis toistaiseksi
ainoaa tämän keskustelun osallistujaa, joka on halunnut "ymmärtää" pari
päivää sitten esittämääni arviota "Suomen Kannabisyhdistys ei ansaitse
moraalista tukea". Sillä Poroila <poroila@kaapeli.fi> kirjoitti (Fri, 13 Sep
1996 00:41:56 -0700:):
>Minusta on ymmärrettävää, jos verkkopalvelimen omistaja haluaa päättää
>tarjoamiensa sivujen moraalikoodistosta. Se voi olla raivostuttavaa,
>mutta silti ymmärrettävää. En usko, että absoluuttinen "vapaus"
>tässä suhteessa on realismia. Moniko haluaa vaatia Katton sivut
>vapaiksi "rasistiselle propagandalle", jos Mika B uhkaa mainitussa
>tapauksessa ampua itsensä? Moniarvoisuus on helppoa teoriassa, vaikeaa
> käytännössä.
Hyvä. Nuo lauseet ovat myös ohjelmallaisia mores-listan jatkoa ajatellen.
Juuri Poroilan tuossa mainitseman "realismin" määritteleminen on tärkeää, kun
keskustelemme WWW-julkaisemisesta. Poroila kuitenkin jatkaa:
> Minusta kannabiksen nappaaminen on aivan yhtä älytöntä kuin muidenkin
>kemiallisten stimulanttien käyttö. Mutta jos joku haluaa puhua
>tällaisten stimulanttien puolesta, hän toimii moraalisesti yhtä
>perustellulla pohjalla kuin minä vastustaessani niitä. En tiedä,
>millä perusteella oma moraalikoodistoni olisi absoluuttisesti parempi
>tai oikeampi kuin jonkun toisen ihmisen. Voin vain panna omat
>argumenttini toisen argumentteja vastaan ja antaa kolmansien päättää
>omasta puolestaan.
Miten joku voi tahtoa sanoa: "jos joku haluaa puhua tällaisten stimulanttien
puolesta, hän toimii moraalisesti yhtä perustellulla pohjalla kuin minä
vastustaessani niitä" ellei hän samalla halua väittää, ettei moraalia voi
ylipäätään perustella, toisin sanoen, ettei moraalista kantaa voi lainkaan
ottaa. Eettinen relativismi, johon Poroila lauseen myöhemmässä osassa
tunnustautuu, onkin eri asia. Sen suhteen voimme ainoastaan onnitella
tervejärkisyydestä. sillä parempi onkin havaita, ettei "oma moraalikoodisto"
ole välttämättä "absoluuttisesti parempi" kuin muiden. Askel tällaisesta
terveestä epäilystä omaan oikeassaolon suhteen siihen näkemykseen, että
toinen, joka on moraalisesti aivan eri mieltä "toimii yhtä perustellulla
pohjalla", on kuitenkin melkoinen. Se on askel moraalisesta modernismista
moraaliseen postmodernismiin. Sen jälkeen ei enää tarvitsekaan oikeasti olla
mitään mieltä mistään. Jäljellä on vain eri mielipiteiden ja niiden
perusteluiden muodostama mosaiikki, eräänlainen moraalipeli...
Kirjoitin aikaisemmin, etten kannata kannabiksen puolesta puhumista sen
takia, että kannabis on huume ja koska huumeet eivät mielestäni kuulu hyvään
eläämään (moraalikysymyksiä pohtineet viisaat ihmiset ovat ainakin Platonista
lähtien etsineet vastausta kysymyksiin: minkälainen on hyvä elämä? Miten
oikeastaan olisi elettävä ?) En halua tuomita kannabiksen puolesta puhuvia
ihmisiä linnaan enkä myöskään ehdota heidän puheidensa sensurointia, mutta en
totta puhuen myöskään aio myöntää, että he ovat "moraalisesti yhtä
perustellulla pohjalla" kuin minä olen heidän puheitaan vastustaessani. Nyt
voisi moraalin kieltäjillä olla moraalisen krapulan aika.
Mikael Böök
PS Luin Riitta Vaismaan kirjoituksen, joka saapui mores-listalle sinä aikana
kun minä näitä rivejä editoin. Kiitos hänelle. Tunsin heti itseäni hieman
vähemmän moralistiseksi.
Mikael Book * Katto-Meny * Tallbergink 1/39 * FIN-00180 Helsinki
book@kaapeli.fi * Phone +358-0-6947730 * Fax +358-0-27090369
gsm 940 5511 324
This archive was generated by hypermail 2a24 : pe 19 huhti 2024 - 01:20:27 EEST