Muistin virkistykseksi Pietilallekin esim. oheinen haastepuheenvuoro, johon
ei kellään kmo:n miehistä ollut aikaa vastata...
terv. Hannu Hyvönen
Hyvä Ilmo Kolehmainen!
Iisalmen Sanomat kirjoitti vierailustasi
25.11.1998 keskiviikkona Sonkajärvellä seuraavaa: "Kolehmaisen
mielestä Suomi on hyvän metsänhoidon mallimaa. Metsävaramme
ovat nyt noin viidenneksen suuremmat kuin 1950-luvun alussa.
-Vuotuista kasvua on noin 40 prosenttia enemmän, Tapion johtaja
iloitsi. Yksityismetsien hoitoon on panostettu 1950-luvun jälkeen noin
35 miljardia markkaa. Samaan aikaan yksityismetsien puuston arvo
on kasvanut 74 miljardia markkaa. -Yksityismetsien hoitoon laitettu
markka on tuonut arvonlisäystä, Kolehmainen totesi." Mielestäni
päättelysi sisältää vakavia erehdyksiä, erityisen vakavia, koska
laskelmallasi olet perustelemassa hakkuiden nostamista
ennätyskorkealle 7o miljoonan kuution vuositasolle ja miljardiluokkaa
olevien metsänhoitokustannusten asettamista valtion ja
metsänomistajien maksettavaksi. Mielestäni teet selkeästi virheellisen
tilinpäätöksen sotien jälkeisen metsätaloutemme tuloksista. On totta,
että sotien jälkeen metsänomistajilta ja valtiolta edellytetyt
metsänhoitopanokset nousivat korkealle. On kuitenkin joko tietoista
harhaanjohtamista tai suurta erehdystä väittää, että sijoitetuilla 35
miljardin panoksilla olisi aikaansaatu 74 miljardin tulos puuston arvon
nousuna. Tarkastellaan asiaa täsmällisesti. Sotien jälkeen
metsissämme siirryttiin avohakkuisiin ja metsänviljelyyn perustuvaan
jaksolliseen metsänhoitomalliin. Samalla lopetettiin, pakkokeinoin,
erirakenteisen metsän kasvatus, joka oli perustunut suurten puiden
poimintahakkuisiin eli yläharvennukseen ja siirryttiin metsän rakennetta
tasaaviin alaharvennuksiin. Mitä nämä toimet ovat vaikuttaneet
metsiemme kasvulukuihin? Avohakkuut kohdistuivat ensisijaisesti ns.
harsintajätemetsiin sekä vanhoihin järeäpuustoisiin ns. vajaatuottoisiin
metsiin. Jos vanhaa mallia olisi jatkettu harsintametsien olisi pitänyt
antaa toipua hakkuista, jolloin niiden kasvuvauhti olisi
tutkimustiedonkin mukaisesti lähtenyt nopeaan nousuun
puustopääoman kasvaessa. On selvää, että avohakkuut näissä
metsissä pysäyttivät kasvuvaiheen ja olivat vähentämässä metsien
kokonaiskasvua ja puustopääomaa. Harsintametsiä olivat lähes kaikki
asuttujen seutujen metsät Kajaanista etelään ja avohakkuiden
aiheuttamat kasvutappiot niille metsille ovat miljardiluokkaa. Sotien
jälkeisissä harsintametsissä huojuisi nyt sankka tukkimetsä, kun
avohakkuilla on saatu aikaan parhaimmillaankin vasta
ensiharvennusongelmia tuottava räkämännikkö. Ainakaan näistä
metsistä ei lukujesi kasvun ihme voi olla peräisin. Pohjois-Suomessa
"uudistettiin" sotien jälkeen valtavilla aloilla ns. vajaatuottoisia
metsiä.
Nämä metsät olivat lähes koskemattomia erämaita vanhoine
kuusikoineen ja ikimäntyineen. Kyse oli valtavasta kansallisesta
pääomasta sekä puustollisesti että maisemallisesti. Ennen osaran
aukeita pohjoinen oli tietöntä ja koskematonta erämaata. Tänä
päivänä koko Pohjois-Suomi on metsäautoteiden pirstoma valtava
hakkuualue, jossa avoalojen ja taimikoiden keskellä näkyvät tupsuina
sirpaleet menneestä metsästä. Verrattuna metsän palautumisnopeuteen
hakkuuvauhti on ollut niin nopeaa, että viljelymänniköiden tukkia tulee
hakkuuvaiheeseen vasta vuosikymmeniä viimeisten
päätehakkuuleimikoiden kaatumisen jälkeen. Onko tämä toimi lisännyt
metsien kasvua ja puuvaroja? Selvää on, ettei sillä ainakaan ole
puuvarantoja lisätty, mutta absoluuttisina kasvulukuinakin tämä
"metsänhoitotoimi" on vähentänyt myös kasvua. Tukkipuun kasvun
osalta menetykset ovat valtavat, sillä kasvu, joka ilman avohakkuita
olisi pohjoisen metsistä saatu olisi ollut nimenomaan arvokasta
tiheäsyistä laatupuuta. Hyvällä harsinnalla olisi järeää puustoa metsistä
voitu ottaa tasaisesti koko sotien jälkeisen ajan ja silti Pohjoisen
ihmisillä olisi tallella alkuperäinen puustopääoma. Menetykset ovat siis
paitsi kasvussa, myös puustopääomassa ja Pohjoisessa näkyykin
suomalaisen metsänhoitomallin kermankuorintakolonialismi
räikeimmillään. Mitä jäi pohjoisen ihmisille tehometsätalouden
savotasta? Entä nämä kasvatushakkuut eli ns. alaharvennukset? Oliko
kirves metsän paras lääke, lisättiinkö niillä harvennuksilla kasvua? Se,
että metsistämme pyrittiin harvennushakkuilla tekemään
tasarakenteisia ja yhtälajia kasvavia puupeltoja, ei lisännyt metsien
kasvua, vaan vähensi sitä. Metsien kerroksellisuuden ja
sekametsärakenteen tiedetään lisäävän metsien kokonaistuotosta
(Kts. esim.Metsien ekologinen kestävyys ja
metsänkasvatusvaihtoehdot, Parviainen, Seppänen, 1994)
Alaharvennus ei myöskään lisännyt tukkipuun kokonaiskasvua, vaikka
nopeuttikin säästettyjen puiden järeytymistä. Mutta samalla menetettiin
varttuvien tukkien kasvupotentiaali. Järkyttävimpiä toimia
alaharvennuksessa oli lehtipuuston, ennenmuuta koivun hävittäminen
kovilta mailta. Oliko tämäkin panostus lisäämässä tämän päivän
yksityismetsien puuston arvoa? Vain kaksi tehometsätalouden tointa
on lisännyt metsiemme kasvua. Istutukset harvoihin ja aukkoisiin
metsiin, ovat Etelä-Suomessa lisänneet jossain määrin
kokonaiskasvua ja soiden ojitusoperaatio on Metlan arvion mukaan
tuottanut noin puolet kasvunlisäyksestä. Suoekosysteemien
mullistaminen maailman suurimmassa ojitusoperaatiossa on kuitenkin
hanke, jonka tulosten laskeminen miljardeina nettopuolelle on
kyseenalaista. Tilastojen kaunistukseksi soilla kasvaa kuutioita, mutta
edes ensiharvennuspuuksi eivät soiden räkämänniköt tunnu kelpaavan.
Valtavalla miljardiurakalla tuhottiin maastamme kokonaisia
suotyyppejä eliöstöineen, aiheutettiin lähes totaalinen tuho metsiemme
pienvesistöjärjestelmälle ja järkytettiin vakavasti järvi- ja
jokiekosysteemien ravinnetaloutta. Seurausvaikutuksista menetettyine
lakka- ja karpalosatoineen, kalatalouden ja asumisviihtyvyyden
menetyksistä ja muista tappioista olisi tehtävä inventaari, ennenkuin
suokuutioita käytetään tehometsätalouden tilinpäätöksessä
tulopuolella. Edellä olevan perusteella väitän, että sotien jälkeen
harjoitettu metsätalous ja metsänhoito, ei ole tuottanut mainostamaasi
74 miljardin kasvutulosta. Tämä tulos olisi saatu olennaisesti
korkeampana ilman minkäänlaisia panostuksia ns. metsänhoitoon, kun
harsintametsien olisi annettu lähteä koko laajuudessaan varttumaan
kovan kasvun vaiheeseen ja jos pohjoisen vanhoja metsiä olisi
käsitelty tukkipuuta tuottavilla poimintahakkuilla. Näin laskelmasi
kääntyykin päälaelleen: Kymmenien miljardien panoksilla on aiheutettu
kymmenien miljardien tappiot. Erkki Lähteen arvio siitä, että
tehometsätalouden kansantaloudelliset tappiot ovat pankkitukeakin
suuremmat, saattaa olla alimitoitettu, ainakin jos uskalletaan laskea
esimerkiksi pohjoisen väen menetykset tukkipuuerämaiden muututtua
vesakoiksi. Pidän hyvin vakavana ja raskauttamana sitä, jos
kansallisen metsäohjelman valmistelussa olevat virkamiehet antavat
kansalaisille ja päättäjille harhaanjohtavaa tietoa kansakunnan
tärkeimmässä luonnonvarakysymyksessä. Perusteluksi todellisuuden
hämärtämiselle ei kelpaa edes se, että katteettomalla tilinpäätöksellä
yritetään vakuuttaa metsäorganisaatioille annetavan puolen miljardin
"lisäpanoksen" tarpeellisuutta. Toivon, että vastaat esittämääni
haastekirjoitukseen myös näillä käräjäkivillä. Onko
metsäammattikunnan tuloslaskelma omista töistään sinun mielestäsi
oikein ja rehellisesti laadittu?
Hannu Hyvönen
Iisalmi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/