Tervehdys!
Erkki Lähteen varoittavat sanat kasvihuoneilmiöön liityvistä odotuksista
olivat paikallaan. Ilmastonmuutosprosessiin liittyy monia riskitekijöitä
ja niihin kaikkiin olisi syytä metsänhoidossa varautua.
Näyttää jo omienkin havaintojen pohjalta siltä, että säätilojen vaihtelu ja
äärevöityminen on tapahtuva tosiasia. Kuten Erkki totesi tämä mitätöi
huomattavasti keskilämpötilan myönteisiä vaikutuksia kasvuun (yhteyttämiseen).
Ankarat talvipakkasjaksot ja vähälumisuus sekä maan jäätyminen ovat
koettelemassa metsiä kaikkine lajeineen. Epävakauden lisääntyminen
ilmastossa ei sinänsä olisi mitään uutta. Itseasiassa säätutkijoiden mukaan
viimeiset 9000 vuotta ovatkin olleet hyvin poikkeuksellinen ajanjakso,
sillä tänä aikana biosfäärimme on ollut varsin vakaa. Kun taas sitä ennen
satojen tuhansien vuosien ajan ilmasto on jopa kymmenien vuosien jaksolla
vaihdellut rankasti.
Olen miettinyt mistä tämä erikoinen tasanne jääkauden jälkeen on mahtanut
johtua. Yksi selitys voisivat olla metsät. Metsät ja merethän ovat
keskeiset ilmakehän koostumusta ja ilmastoa säätelevät "elävät
termostaatit" planeetallamme. Jollakin tavalla biosfäärin evoluutio oli
ehkä saavuttanut tietyn vakauden ja nyt sekä metsien hävityksen että
fossiilisten päästöjen vuoksi tilanne on muuttumassa epästabiilimmaksi.
Kuinka metsänhoidossa voitaisiin varautua tähän muutokseen?
Yksi lähtökohta on nähdä todellakin metsät biosfäärin termostaattina.
Tämä vertaus antaa jo tiettyä varovaisuutta metsäpeitteen kohteluun.
Kukapa sitä kasvihuoneensa lämmitysjärjestelmän termostaattia miten tahansa
runtelisi ja kolhisi?
Olisi myös hyvä nähdä, myös Suomessa, että metsien hiilivarojen
katoaminen vastaa suuresta osasta ilmakehän hiilen lisääntymisestä.
Niinpä Suomenkin metsäpeitteestä on Pekka Kaupin mukaan vapautunut
ilmakehään hiilimäärä, joka vastaa 50 vuoden co2 päästöjä nykykulutuksen
tasolla!
Puuvaramme eivät todellakaan ole suuremmat kuin koskaan, vaan monesta
syystä vähäisemmät kuin koskaan jääkauden jälkeen. Suuri osa metsien
vähenemisestä johtuu pelloista, teistä, taajamista, mutta suuri osa myös
siirtymisesta jaksolliseen metsänhoitoon paljaaksihakkuineen.
Maailman ilmastoneuvottelijat ovat kummallisesti unohtaneet todellisen
vertailutason laskiessaan metsien nieluja ja päästöjä. Todellinen
vertailutaso pitäisi olla metsien luonnollinen voluumi ja hiilibudjetissa
tulisi laskea nykymetsien ja luonnontilaisen tilanteen hiilivarojen erotus
kunkin maan osalta h i i l i v e l a k s i , jota tulisi ryhtyä
lyhentämään eli metsäpeitettä tulisi ryhtyä kasvattamaan takaisin
mittoihinsa tällä planeetalla. Pahiten hiilivelassa olisivat esim. Kreikka
ja Englanti, mutta velassa olisi myös Suomi. Kullekin maalle tulisi
laatia takaisinmaksuohjelma, kuinka nopeasti ja mille tasolle metsäpeitteen
volyymi nostetaan. Nythän tilanne on peräti nurinkurinen. Jos joku
metsänsa hakannut maa kasvattaa metsiään takaisin, se palkitaan tästä
antamalla lisää fossiilien päästöoikeuksia. Tätä ainakin metsänsä hakannut
Eurooppa on ajanut. On vain ajankysymys kun metsäpeitteen
palauttamisvelvoite joudutaan kuitenkin asettamaan ja ainoa
oikeudenmukainen tapa on edellyttää palauttamista kaikilta.
Miten metsäpeitteen volyymia voitaisiin Suomessa nostaa?
Jos siirryttäisiin pitkiin kiertoaikoihin ja jatkuvan kasvatuksen
hakkuisiin metsiemme keskikuutiomääriä voitaisiin nostaa nykyisestä
kaksinkertaiseksi ja puustopääoman noustessa myös metsien kokonaiskasvu
kasvaisi.
Hyvällä metsänhoidolla myös maaperän hiilivarantojen määrä kasvaisi, syynä
mm. runsaamman puuston runsaampi karike, suurempi juuristo ja lahopuiden
määrän kasvu. Äärevöityminen voi koetella ekosysteemejä, mutta
pyrkimyksenä tulisi olla lisääntyneen hiilen imurointi ekosysteemeihin.
Ekosysteemien vakautta ja kestävyyttä ylläpidetään parhaiten ylläpitämällä
niiden biotooppien, lajiston ja geneettisen perustan monimuotoisuutta.
Paljaaksihakkuista luopumisella tasoitettaisiin myös pien- ja
paikallisilmastoja äärevöityvissä oloissa.
Tuulisuus lisääntyy lämpötilojen vaihtelevuuden myötä ja samaan suuntaan
vaikuttaa myös metsien katoaminen ja madaltuminen. Hyvä olisi siis
tämänkin vuoksi pitää metsiä puustoisina.
Palatakseni kansalliseen metsäohjelmaan on todettava, ettei siinä ole
haluttu kohdata alkuunkaan globaaleja ilmastovelvoitteita. Ohjelmassa
toistetaan ajat sitten alasammuttu hokema "nuorista metsistä jotka sitovat
hiiltä". Ohjelmantekijöiltä moinen globaalien reaaliteettien ohittaminen
tuntuu melkoisen uskaliaalta. Ympäristövaikutusten arviointia ei
tulisikaan rajoittaa pelkkiin "suojelukompensaatioihin", vaan tulisi
vakavasti paneutua myös globaaleihin ympäristöehtoihin.
Mutta tänään kaiketi sitten maan hallitus miettii uskaltaisiko hirttäytyä
Hemilän ohjelmaan?
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/