Lähetin pyynnöstä tämän listapuheenvuoron aihkille.
terv. HH
Anneli Valkosen vastaus osuu yhteen ydinkohtaan tässä ongelmakentässä.
Anneli kirjoittaa:
"On aivan totta, että puun arvo joidenkin käyttötarkoitusten kannalta alkaa
todella kasvaa vasta reilusti yli sadan vuoden iästä lähtien: puun
sydänpuuosuus lisääntyy männyn elämän toisella sadalla selvästi, jolloin
käytettävyys esimerkiksi rakennuspuuna paranee.
Syy siihen, miksi metsät kuitenkin hakataan niin nuorina on selvä:
metsänomistuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on yleensä voiton
saavuttaminen eikä puuston säästäminen jälkipolville. Varsinkin jos on
ostanut metsää eikä perinyt niin jotain tuottoakin on pakko saada. Hyvin
karkeasti voi laskea että esim. 100-vuotias VT-männikkö kasvaa 1000 mk
vuodessa (4 kuutiota vuodessa a 250 mk) ja puuston arvo hehtaarilla on noin
57 000 mk (230 m3 * 250 mk) eli korkoa tulee 2 prosenttia kiinni sidotulle
pääomalle. Vastaavasti kuusikossa n. 3 prosenttia. Kun kiertoaikaa tästä
pidennetään, niin korko edelleen pienenee."
On hyvä todellakin havaita, että jaksollisen metsätalouden kiertoaika ei
ole niinkään biologinen käsite, vaan ekonominen. Optimaalinen kiertoaika
on sidoksissa olennaisesti korkotasoon. Metsä kuitenkin on biologinen
järjestelmä ja tuntuu kovasti kestämättömältä se, että metsänhoidon
avainasiat olisivat riippuvaisia rahan korkotasosta!
Ratkaisu ongelmaan olisi se, että määritellään lainsäädännössä metsälle
puustopääoma, johon ei voi eikä saa kajota (kuin korkeintaan
poikkeusluvalla erityistapauksessa) . Jos metsän puustopääomaksi
määriteltäisiin esim. eteläisessä Suomessa 100m3 ja pohjoisessa 70m3 metsän
kasvattaminen järeämmäksi muuttuisi kannattavaksi.
Tämä muutos turvaisi myös automaattisesti tulevan sukupolven metsäperinnön
osuuden.
Anneli puuttuu myös laskelmaani kiertoajan kasvattamisesta ja arvioi, että
kasvu laskisi vuosi vuodelta kiertoaikaa pidennettäessä. Toivottavasti
joku pätevämpi kertoo oikeita lukuja, mutta omassa laskelmassani yritin
olla varovainen. Käsittääkseni metsä puustoisena kuitenkin kevyesti pysyy
vielä 50 vuotta yli 5m3 vuotuisessa kasvuvauhdissa eli suurempana kuin
tehometsien keskikasvu. Joka tapauksessa kiertoajan 50 vuoden jatkamisella
saataisiin olennaisesti enemmän tukkia kuin avohakatulta alalta samaan
aikaan. Tästä olemme varmaankin samaa mieltä. Ja tukkipulan kiristyessä
tämä lienee ainoa käytettävissäoleva keino lisätä tukkisaantoa muutamien
vuosikymmenten tähtäimellä. Mutta, kuten edellä totesin, metsänhoidon
kytkös korkotasoon, estää tällaisen kokonaistaloudellisesti edullisen
toiminnan , koska yksityistalouden kannalta on edullisempaa hakata metsä
paljaaksi ja laittaa rahat pankkiin kasvamaan korkoa. Ratkaisu on paluu
vanhaan hyvään ideaan: metsiä älköön aukeaksi hävitettäkö.
terveisin
Hannu Hyvönen
Kari Mielikäiselle
Puolustat jaksollista tasarakenteiskasvatusta tuomalla esille viljavien
kasvupaikkojen huippulukuja ja kasvuvaiheen huippukohtia. Toki täystiheä
70-vuotias tasarakenteinen kuusikko voi saavuttaa vuodessa 20 kuution
kasvun parhailla paikoilla, mutta miksi jatkuvasti unohdat jaksollisen
metsänhoidomallin keskeisiä heikkouksia ja ongelmia:
1. Kasvun romahdus vuosikymmeniksi avohakkuun jälkeen.
-jos metsä avohakataan sen kuutiokasvu romahtaa pariksi vuosikymmenenksi,
kun taas tässä kielletyssä harsinnassa metsän kasvu hakkuun jälkeenkin on
kohtuullinen ja nousee nopeasti muutama vuosi väljennyksen jälkeen
2. Kulut uudistamisessa ja taimikonhoidossa.
-jos avohakkuussa Ylä-Savossa tulee 30000mk hehtaarilta, joutuu jo
uudistamisesta maksamaan metsänhoitoyhdistyksen taksalla 6000mk ja päälle
tulevat sitten uudistusistutuskulut, taimikonhoitokulut ja ensiharvennuskulut
- jatkuvan kasvatuksen mallilla heinikoita ja vattuvaihetta ei tule vaan
metsä uudistuu luontaisesti
3. Ajourien alle uhrattava 10-20 prosenttia metsäalasta.
-erirakenteisen metsänhoidossa metsämaisemaamme ei tarvitse pirstoa
miljoonilla kilometreillä motojen ajouria, koska palstatie on osa
metsänuudistamista ja samaa uraa ei ajeta toista kertaa
4. Puun laatutappiot
-Hyvä puu kasvaa taimena hitaasti ja varttuu mielellään tiheässä ja
erirakenteisessa sekametsässä. Ja paras puu, kuten Annelikin totesi,
varttuu vasta nykymallin kiertoaikojen jälkeen.
Nämä ovat taloudellisia argumentteja, joita ei tulisi unohtaa rehellisessä
vertailussa. Vertailtaessa metsänhoitomalleja, on myös huomioitava se,
että erirakenteisen metsän kasvatuksessa tulovirta on jaksolliseen malliin
verrattuna joustavaa. Hakkuiden ajankohtaa ja voimakkuutta voidaan säätää
rahoitustarpeiden mukaan tietyissä rajoissa.
Keskeisenä argumenttina erirakenteiskasvatusta vastaan esitetään tavantakaa
korjuukulujen suuruus poimintahakkuissa. Tällöin tunnutaan unohtavan se,
että hakkuissa tuotetaan tukkia ja laskettaessa korjuukulut puun arvoon
suhteutettuna tilanne muuttuu olennaisesti.
Jos lasketaan koko saldo, ei tehomalli ole edes taloudellisesti
kilpailukykyinen metsänomistajan kannalta pidemmällä tähtäimellä. (Viittaan
edelliseen keskusteluun korkotason vaikutuksesta metsänhoitoon: Kun
takavuosina rahalle sai jopa 10 prosentin pankkikorkoa, avohakkuumalli oli
toki rahatuoton kannalta paremmin perusteltu kuin nyt alhaisella korolla,
mutta esimerkki kertoo vain siitä huterasta pohjasta, jolla metsänhoito
avohakkuumallissa on. Korkotason laskiessa olisikin kannattanut jättää
metsä kasvamaan)
Toisaalta metsänhoito on myös metsätalouden perusta ja kuten keskustelussa
on käynyt ilmi, pystykauppa/avohakkuumalli merkitsee paikallistaloudelle
suuria menetyksiä. Kyse on kansainvälisten osakesijoittajien ehdoilla
tehtävästä siirtomaabisneksestä, jossa mekaaninen sektori ja
paikallistalous jäävät jalkoihin.
Jos tuodaan mukaan ekologiset aspektit avohakkuumetsätaloudelta putoaa
pohja kokonaan pois.
On nimittäin niin, ettei maailman metsiä voida Rion sopimusten
velvoitteiden mukaisesti lähteä "uudistamaan" tasarakenteisiksi
kiertoaikametsiksi. Se merkitsisi
a)biodiversiteettikriisiä ja metsäekosysteemien toiminnan ja metsien
evoluution jatkuvuuden vakavaa häirintää
b) metsäpeitteen sitoman hiilivarannon olennaista laskua
Suomi ei voi irtisanoutua tältä planeetalta ja tutkijoiden ensisijaisena
vastuuna tulisikin olla sellaisen metsänhoito- ja metsätalousmallin
kehittäminen, joka täyttää globaalit ehdot.
Metsäpeite on keskeinen tekijä koko maailman ja ihmiskunnan kohtalossa ja
tutkijoiden vastuu on tässä asiassa suunnaton. Tilanne, jossa tiedettä
käytetään ylikansallisten yhtiöiden (UPM-Kymmene, Metsäliitto, Enso jne.)
intressejä palvelevan metsänhoitomallin ajamiseen jopa kansainvälisillä
areenoilla, on karmea.
Ja vihoviimeinen aspekti, joka Mielikäistä ja muita nykymalliin
sitoutuneita tuntuu huolettavan ovat henkiset arvot.
Jos metsätalouden tehtävänä on tuottaa hyvinvointia, on metsänkäsittelyn
oltava sellaista, ettei se tuota pahoinvointia. Miksi Kari ummistat
silmäsi, korvasi ja sydämesi Eeva Kilven ja lukemattomien muiden
suomalaisten ahdistukselta aukkohakkuiden pirstoessa lähimaisemaa ja
mielipaikkoja? Masennuslääkkeilläkö avohakattua suomalaista sielunmaisemaa
hoidetaan?
Oikeat metsät ja maisema ovat yhteistä omaisuutta ja onkin kummallista
miksi esimerkiksi rakentamisessa kannetaan vastuuta maisemallisista
arvoista, muttei metsätaloudessa.
Kommentoin vielä Mielikäisen joitakin lausumia.
Mielikäinen kirjoittaa:
"Esim. 100-vuotiaassa 30-senttisessä
mäntyrungossa on tukkia yli 90 prosenttia. Tuossa vaiheessa männyn kasvu
hidastuu dramaattisesti. Tietenkin 150 vuoden iällä puu on vielä hieman
isompi. Useimmilla metsänomistajilla ei vain ole malttia odottaa enää 50
vuotta. Taloudellisesti ajatellen metsänomistajan kannattaa myydä puunsa
sahalle, kun ne ovat noin 30-senttisiä. Ikipuiden kasvattaminen muista
syistä on toinen juttu."
Oletko nähnyt mäntyjä joiden läpimitta on 0,5-1m ja kuutiomäärät
moninkertaiset näihin pikkutukkeihisi verrattuna? Uskallatko väittää,
ettei järeällä männyllä voisi olla tulevaisuudessa laatukäyttöä, jolloin
tämän päivän parturointi nähdään samanlaisena tuhotyönä kuin koivun hävitys
aikanaan. Perustelusi koivun hävityksellehän kuului, ettei sillä ollut
silloin jalostusmahdollisuuksia ja taloudellista arvoa. Eikö olisi
otettava opiksi ja ymmärrettävä, ettei metsiä tule kasvattaa tulevaisuuteen
tämän päivän markkinoiden ehdoilla? Metsän syklit ovat satoja vuosia,
talouden suhdanteet vaihtuvat jopa kuukausissa!!
Mielikäinen kirjoittaa mäntytukin riittävyydestä:
"Mäntytukin riittävyys riippuu ainoastaan, paljonko tukkia hakataan
vuodessa tukkipuun vastaavan ajan tuotokseen verrattuna. Jos hakataan
enemmän kuin uutta tukki kasvaa, tukin määrä vähenee. Tällä ei ole
mitään tekemistä metsän kasvatusmuodon kanssa. Tasaikäisiä metsiä
kasvattavalla tilalla tukkia hakataan aina vuoroon tulevista
varttuneista metsistä (nuorten metsien varttuessa sillä välin
tukkipuiksi). Harsintametsän kasvattaja poimii tukkeja jatkuvasti
isommalta pinta-alalta.
1950-luvulla uudistettujen metsiköiden tukkeja hakataan 2000-luvulla.
Siihen saakka hakataan aiemmin uudistettuja, itsestään uudistuneita tai
harsittuja metsiä."
Kysymys on siitä, että Pohjois-Suomessa on tulossa melkein sukupolven tauko
tukkipuun saannissa ja Etelä-Suomessakin useiden kymmenien vuosien
niukkuus, ennenkuin viljelymänniköt tulevat hakkuuvuoroon. (Näiden
männiköiden laatu on tosin sahamiesten mukaan enenmmän tai vähemmän
kyseenalainen)
Jos halutaa tätä puupulaa lieventää, meillä ei ole muuta keinoa kuin
pidentää kiertoaikoja tai siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, jolloin a)
puiden kasvattaminen isommiksi lisää tukkipuun käyttömähdollisuuksia ja b)
alikasvosten kasvaminen tukiksi lisää tukkipuun käyttömahdollisuuksia.
En ymmärrä miksi, Mielikäinen ja muut virallisen linjan tutkijat eivät tätä
voi nähdä. Jokainen avohakkuu tässä tilanteessa pahentaa tilannetta
ainakin vuoteen 2020 asti. Eikö tutkimus kanna todellakaan huolta tulevien
vuosikymmenten mekaanisen metsätalouden mahdollisuuksista, kaikista
juhlapuheista huolimatta!?
Mielikäinen sanoo tällaisia ajatuksia ja esittämiäni kiertoajan kasvun
tuottamia tukkikasvulukuja jossitteluksi ja spekulaatioksi:
"Spekulaatiosi on melkoista jossittelua. Muista edelleen,
että tuollaiset tai korkeammat kasvut ja tukkikasvut saadaan varmuudella
tasaikäisen metsän kasvatuksessa vuotta kohti metsikön kiertoajan
(elinajan) kuluessa. Jos metsänomistajalla on tasaikäisiä metsiä eri
ikäluokissa, hänen hakkuumääränsä, myös tukkipuun hakkuut ovat
jatkuvasti tuota luokkaa. ."
En ole kasvun tutkija ja asetinkin luvut varovaisesti ja verraten niitä
metsiemme keskikasvuun, joka on kokonaan toista kuin mainitsemasi
poikkeukselliset huippuluvut. Metsämme kasvavat keskimäärin 4 m3 /ha
vuodessa ja kiertoaikojen pidentämisellä ja jatkuvalla kasvatuksella on
mahdollista pitää metsien kasvu helposti tämän tason yläpuolella. Tähän
tulokseen olen tullut katselemalla isäntien erirakenteismetsiä, joissa
kasvu ei edes hakkuun jälkeen pääse tipahtamaan noin alas ja vuosikymmen
hakkuun jälkeen kasvu on jo kymmentä kuutiota vuodessa.
Kirjoitat myös: "Metsänomistajan ei tarvitse koko ajan hakata
kaikkia metsiään, vaan kulloinkin hakkuuvuoroon tulevia metsiköitään"
Ymmärtääkseni vastasin sinulle tähän asiaan jo Helsingin Sanomissa.
Jatkuvassa kasvatuksessa ei tarvitse koko ajan hakata kaikkia metsiä, vaan
väljennys tehdään n. 20 vuoden kasvuvaiheen jälkeen lohkolla kerrallaan.
Tässä vaiheessa en voi olla nostamatta esille uudestaan myös sitä, että
olet toinen niistä tutkijoista, joiden haltuun annettiin Lähteen ryhmän
jatkuvan kasvatuksen tutkimusalat, sen jälkeen kun tutkimus Lähteeltä
keskeytettiin. Mielestäni tuo tapahtuma on suomalaisen metsäntutkimuksen
suuri häpeätahra ja mielipiteitäsi lukiessa en voi välttyä ajatukselta,
että Lähteen uraauurtava tutkimushanke olisi toki ansainnut saada jatkuva
sen tutkijat vetämänä, joka ymmärtää oman mallinsa.
Meille muille olisi sitten avautunut hyvä mahdollisuus verrata tuloksia
tähän viralliseen ideologiaan ja sen tuotteisiin. Miksei tämän annettu
tapahtua? Mitä me enemmän tarvitsemme kuin esimerkkejä eri tavoin
käsitellyistä metsistä, löytääksemme parhaita malleja.
Keskustellessani muiden maiden metsätutkijoiden kanssa Lähteen tapauksesta,
tilannetta on pidetty tyrmistyttävänä. Toivon, että metsäntutkijoiden
piirissä kunniantunto ei olisi lopullisesti kuopattu ja Lähteen ryhmä saisi
rehabilitaation. Myös metsänomistajat, jotka saivat
metsänhävityssyytteitä metsänviljelystä kieltäydyttyään ansaitsivat
oikeutta. Aika on vääjäämättä osoittanut, että virallien tieteellinen
auktoriteetti oli väärässä. Sen enempää Takala kuin monet muutkaan
tuomitut eivät hävittäneet metsiä, vaan kieltäytyivät siitä!
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/