Tervehys kehäkiville
Tämänpäivän ilonpilkahdus tuli Hesarista.Lehti julkaisi kriittisen
artikkelimme kmo:sta pääkirjoitussivulla. Teksti oli tilanpuutteen hieman
lyhentynyt, mutta asia välittyi väärentämättömänä.
Teksti ohessa kokopitkänä.
terveisin
Hannu Hyvönen
jk Vastaan omasta puolestani Olli Turusen kiinnostavaan puheenvuoroon "yön
yli nukuttuani" :)
TARVITAAN VAIHTOEHTOJA METSÄTULEVAISUUTEEN
Suomessa on tekeillä Rioprosessin velvoittamana kansallinen
metsäohjelma.Siinä missä Naturaohjelma kosketti vain prosentteja ja
prosentin osia metsämaasta, kansallinen metsäohjelma luo suuntaviivat
metsävarojen käytölle kokonaisuudessaan. Ohjelman merkitykseen nähden
keskustelu on ollut laimeaa ja rajoittunut lähinnä metsäammattilaisten
järjestämiin ammattilaiskokoontumisiin.
Kyseessä on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus tarkistaa kansallista
metsästrategiaa sekä ekologisesti että ekonomisesti kestävälle pohjalle.
Olisi sääli, jos tämä mahdollisuus menetettäisiin.
Me kaikki olemme metsänomistajia
Etujärjestöpolitiikassa metsänomistajaa on totuttu pitämään maaseudun
maanviljelijänä ja MTK on mielellään edustanut väestöryhmää. Valtion,
kuntien ja seurakuntien kautta jokainen suomalainen on kuitenkin
metsänomistaja. Yhä useammassa perheessä myös joku omistaa maata joko
suoraan tai perikunnan kautta. Kaupunkilaiset ovat kasvava osa
metsänomistajakuntaa.
Metsät ovat myös maiseman ja yleisen viihtyvyyden kannalta kaikkia
koskettava ja yhteinen ympäristömme perustekijä.
Metsät ovat siis olennaisesti yhteinen kansallinen luonnonvara ja on
perusteltua käydä aito ja laaja keskustelu siitä, mitä me suomalaiset
metsänomistajat metsävaroillamme tahdomme tehdä. Osalliseksi metsäasiassa
on myös laskettava nuoriso tulevan sukupolven tarpeiden ja toiveiden
edustajana.
Ohjelmaluonnos ei vastaa haasteisiin
Kansallisen metsäohjelman ideana oli rakentaa kansainvälisesti asetetut
ekologiset ja sosiaaliset ehdot täyttävä kestävän kehityksen metsäohjelma,
jossa sovitetaan yhteen erilaiset metsänkäyttömuodot ja tarpeet.
Nyt esitelty ohjelmaluonnos ei edes väitä tarjoavansa tällaista
tulevaisuutta, vaan kirjoittaa avoimesti: "Ohjelman perustana on näkemys,
että kilpailukykyinen metsäklusteri ja metsät uusiutuvana luonnonvarana
tarjoavat hyvän pohjan kestävälle kehitykselle."
Metsäklusterilla ohjelmassa "tarkoitetaan metsätalouden,
metsäteollisuuden, kone- ja laitevalmistajien,
metsäteollisuudelle kemikaaleja valmistavien yritysten,
automaatioyritysten, pakkausteollisuuden,
graafisen teollisuuden, energiayritysten, logistiikka- ja
konsulttiyritysten sekä niihin liittyvän koulutuksen ja tutkimuksen
muodostamaa osaamiskeskittymää."
Hemilän ohjelma on siis suurten (ylikansallisten) yhtiöiden ohjelma ja sen
suurimmaksi ansioksi voidaankin laskea avoimuus, jolla asia tunnustetaan.
Kyse ei ole uudesta kestävän kehityksen mukaisesta strategiasta, vaan
vanhasta ja vallinneesta suurteollisuuden ehdoilla ylläpidetystä
tehometsätalouden strategiasta
Ohjelmaluonnos näkee edelleen metsätalouden puunkäytön
maksimointiprobleemana, jossa hakkuita lisäämällä automaattisesti
lisättäisiin työllisyyttä ja maaseudun hyvinvointia. Tosiasiat ja
tilastot puhuvat kuitenkin toista. Hakkuut ovat kahdessa kymmenessä
vuodessa kaksinkertaistuneet, mutta työpaikkojen määrä on puolittunut.
Ekologiseen laatumetsätalouteen
Suomessa on vallinnut koko sotien jälkeisen ajan "kansallinen
metsäohjelma", joka on perustunut pyrkimykseen maksimoida puuvirta
massateollisuudelle. Tässä ratkaisussa ovat nykyisen metsätaloutemme
ongelmien juuret.
Työpaikkojen määrä massatuotannossa laskee, avohakkuut ovat tuottaneet sekä
kasvavat ongelmat taimikoista että kestämättömän biodiversiteettikriisin.
Keskeinen taloudellinen rakennetekijä laatumetsätalouden esteenä on
vallitseva pystykauppatapa. Asiaa tutkinut ja aiheesta tohtoriksi
väitellyt Lauri Vaara toteaa kauppatavan olevan luonteeltaan kehitysmaissa
harjoitettavan ja ryöstömetsätalouteen ohjaavan mallin luonteinen. Vaaran
arvion mukaan suomalainen metsätalousjärjestelmä muodostaa kilpailua
rajoittavan suljetun talouden ja estää sekä metsänhoidon, puunkorjuun ja
puunjalostuksen laatukilpailua.
Vaihtoehtoinen tarkastelutapa olisi mieltää metsätalous laatuihin
perustuvana optimointiongelmana. Olisi nähtävä, että metsätaloudella on
monia aineellisia ja aineettomia käyttömuotoja ja tavoitteena on oltava
näiden käyttömuotojen yhteensovittaminen niin että kokonaistulos on paras
mahdollinen. Korporativismin ja kilpailunrajoitusten purkaminen olisikin
ensimmäinen askel, joka avaisi mahdollisuuksia laatumetsätaloudelle
puhuttiinpa sitten puun jalostamisesta tai muusta metsän käytöstä.
Tulonsiirto tulevalta sukupolvelta
Kestävän kehityksen ideana on siirtää luonnonvarat tulevalle sukupolvelle
vähintään yhtä rikkaina ja runsaina kuin ne nyt ovat. Kansallinen
metsäohjelma on luovuttamassa jäljelläolevat noin 5 miljoonaa
päätehakkuuikäistä metsähehtaaria tehostettuun avohakkuuohjelmaan.
Jos näiden metsien annettaisiin kasvaa tukkipuuta jatkuvan kasvatuksen
parhailla periaatteilla saataisiin lisäkasvuna joka vuosi vähintään 20
miljoonaa kuutiota tukkia. Jos loput päätehakkuuikäiset metsät hakataan
kolmessa kymmenessä vuodessa menetetään tukkikasvua vähintää 300 miljoonaa
kuutiota eli tämän päivän hinnoilla noin 60 miljardia markkaa. Tulevalle
sukupolvelle luvataan näistä metsistä vain avohakkuiden pirstoma maisema ja
taimikonhoitokuluja.
Kun tiedetään suomalaisen raakapuun työllistävän ulkomailla enemmän
ihmisiä kuin kotimaassa, pitäisi olla selvää, että metsätaloutemme ongelma
on raakapuun alhainen jalostusaste, ei liian vähäiset hakkuut.
Itse asiassa ne, jotka tässä tilanteessa vaativat hakkuiden lisäämistä,
ovat vaatimassa sitä, että siirtomaapolitiikkaa metsävaroihimme tehostetaan
entisestään. Se miljardien lisätulo, jota kansakunnalle lisähakkuiden
tuloksena luvataan on selkeä tulonsiirto tulevalta sukupolvelta tämän
päivän massakäyttöön.
Se, että samat tahot vaativat samalla uutta ydinvoimaa, jolla puuta
hierrettäisiin selluksi, ei tilannetta tulevan sukupolven kannalta
ainakaan paranna.
Metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja metsiin perustuvan talouden
mahdollisuuksien kannalta ohjelma on vastoin kestävän kehityksen
periaatteita, joihin jo Riossa sitouduttiin.
Yhdestä vaihtoehdosta ei voi valita
Metsät tuottavat paitsi sellukuutioita ja sahatavaraa myös mahdollisuuksia
keruutuotealalle ja metsämatkailuun, mutta myös henkisiä arvoja ja yleistä
viihtyvyyttä.
Jos metsätalouden tehtävä on tuottaa hyvinvointia, on silloin paikallaan
myös ottaa huomioon hyvinvoinnin tärkein ulottuvuus, henkinen
hyvinvointi. Maisema ja metsien tarjoamat elämykset ovat varmasti
keskeinen osa suomalaisten henkistä hyvinvointia ja tältä osin ihmisten
tahtoa ja tuntoja tulisi kuunnella tarkasti suunniteltaessa metsien
käsittelyä.
Yksi syy siihen, miksi Hemilän työryhmä ei onnistunut työssään kansallisen
metsäohjelman valmistamiseksi oli siinä, että pitäydyttiin vain yhteen
metsätalousvaihtoehtoon ja laskelmiin sen pohjalta.
Nykyisen hallituksen ei pitäisi sitoutua esitettyyn "yhden asian
ohjelmaan". Olisi parempi aloittaa ohjelmatyössä vielä yksi kierros ja
nimetä vaihtoehtoisia kehitysmalleja hahmottava tutkijoiden ja
kansalaisvaikuttajien työryhmä.
Hannu Hyvönen
FK
Mikko Vartiainen
Varatuomari
Kirjoittajat on metsänomistajia
ja Ekometsätalouden Liiton hallituksen jäseniä
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/