Laitan taman metsakarajille lahettamani viestin myos teille aihkilaisille,
koska se sisaltaa varmaan monia kiinnostavia asioita metsaluonnon
suojelemisen problematiikasta. Aihe liitty mielestani selkeasti aihkin
teemoihin.
Vastaan edelleen Hannun pointteihin.
On Wed, 27 Jan 1999, eml wrote:
> Hyvä. Keskusteluhan on ytimissä.
>
>
> >Keskustelut Kuusamossa liittyvat valintatilanteeseen, jossa jaljella
> >olevissa vanhoissa metsissa tienvarsikulissitkin mukaanlukien on tarkoitus
> >hakata tietty maara puita. Hakattavaan puumaaraan ei tassa tilanteessa
> >ainakaan Luonto-Liitto voisi vaikuttaa. Silloin on mielestani ekologisesti
> >perustellumpaa hakata se maara metsahallituksen nykymenetelmilla, jolloin
> >valiton puunsaanti olisi pinta-alaan nahden suurempi, jolloin olisi
> >mahdollista jattaa suurempi osa metsista taysin rauhaan.
>
> Juuri tämä näkemyksesi tyrmistyttää edelleen. Hesarissa oli Heikki
> Lindroosin kirjoitus toissapäivänä ja hän esitteli rajantakaisen
> Tuulijärven esimerkkejä.
> Etsipä käsiisi miehen kirja sotametsän perintö ja tutki tarkkaan sen
> kirjan kuvapareja.
> Kuvat kertovat, että harsintametsän ekologinen palautumiskyky on hyvä,
> kohtuullisen nopeastikin.
> Yrjö Haila on muistaakseni korostanut juuri palautuvuutta
> metsänhävittämisen määrittelynä, mikä kyllä on mielestäni sinänsä
> kyseenalaista ja johtaa helposti Kuuselan logiikkaan: metsää ei voi
> Suomessa hävittää sillä tulihan metsä jääkauden jälkeenkin...
> Palautuvuus on kuitenkin yksi metsänkäsittelyn keskeinen arvo.
>
Olli vastaa:
Sinun olisi hyva tietaa taustaksi eraita vanhan metsan lajiston
suojelun seikkoja, joika ainakin asiaan vahan enemman perehtyneet pitavat
huomioon otettavina tosiseikkoina. Osa vanhan metsän lajistosta katoaa
pienimmankin poimintahakkuun seurauksena. Tasta on vanhojen metsien
inventoijien (mina mukaanlukien) omiakin maastohavaintoja runsaasti.
Asiasta on myos tutkimuksia mm. muistaakseni ruotsalaisen Jansson et al.
1997 tai 1998, jossa vertailtiin ruotsissa erittain vahan ja kauan
sitten kasiteltyja metsia taysin luonnontilaiseen. erot olivat selvia.
nama kaikkein hairiintymattomat metsat sisaltavat sen suurimman vanhan
metsan lajiston kirjon ja niiden maara on se kaikista pahin minimitekija.
Poimintahakatut metsat ovat Hannun tarkoittamassa mielessa "elpyneet",
mutta se on vain osa totuus. Taman luullakseni tietavat kaikki vanhoja
metsia inventoineet ihmiset. Poimintahakatusta metsasta on kadonnut (ehka
lopullisesti) runsaasti herkkia lajeja. Uudelleen toteutettu
poimintahakkuukin vain pahentaa tilannetta entisestaan ja lahopuuston
niuketessa ja sopivien pienilmastotilanteiden niuketessa sattuma karsii
taas niita tahan saakka ihmeen kaupalla sinnitelleita lajeja. Monessa
metsassa olen havainnut tarkemmissa inventoinneissa joidenkin kaapalajien
esiintymisen olevan talla hetkella mita todennakoisemmin yhden maapuun
varassa ja jatko on sitakin epavarmempi. Jotta koko lajistomme kirjo edes
jotenkin voisi palautua naiden ydinten avulla, on ainakin minun ollut
pakko tehda valintoja. Metsahallituksen hakkaama metsa ei varmasti palaudu
yhta hyvin kuin Hannun malliin hakattu metsa. Mutta lajistollisesti
"Hannun" metsa jaa tulevaisuudessakin koyhemmaksi vaikka hakkuun jalkeen
suojeltaisiin taysin, jos se ei saa taydennyista niista "Ollin"
sirpaleista". Olet oikeassa, etteivat sirpaleet auta pidemman paalle. sita
olen kylla joka yhteydessa tuonut julki. Mutta kun saisi edes osan niista
sirpaleista turvaan. lajiston turvaamiseksi tarvitaan sirpaleiden
ymparille jatkossa luonnontilaistuvia alueita. Jos hakkuupaineet
esim. Kuusamon vanhoissa metsissa toteutetaan Hannun malliin joka paikassa
poimintahakkuin, ei arinta vanhan metsan lajistoa saily missaan edes
lyhyella tahtaimella. Tata pitaisin faktana nahtyani niin monta aikoinaan
eri tavoin kasiteltya metsaa. Mieluummin pakkotilanteessa pidan esim.
Naranganvaaran hakkaamattomuudesta kiinni ja kohdistan hakkuupaineet
tienvarsikulissseihin ja pienempiin kohteisiin vaikka hintana olisi
raaempi jalki. Huomaa, etta raaempi jalki ei ole tavoitteeni, vaan pakon
edessa nielty vahiten paha vaihtoehto.
> Sirpalesuojelun ja tehohakkuun yksi ekologinen ongelma on nähdäkseni siinä,
> että mallissa vanhan metsän alue pysyy paikkaan sidottuna, kun taigan
> dynamiikassa vanha metsä vaihtaa paikkaansa vuosisatojen kuluessa (!).
>
> Sirpalesuojelu merkitsee myös vanhojen metsien lajistolle riskiä, jonka
> aiheuttaa metsän oma dynamiikka. Vanha metsä ei kuitenkaan pysy
> loputtomasti vanhana, vaan sen kohtaa palo- taikka myrskyväljennys
> ennenpitkää, ellei kyse ole erityiskohteesta, kulonkiertämästä kuten
> sanotaan.
> Jotta tämä riski voitaisiin eliminoida, pitäisi suojelualueiden määrä
> ilmeisesti ainakin kymmenkertaistaa.
>
> Lyhyellä tähtäimellä metsän lajistoa voidaan "varastoida" sirpalesuojelun
> avulla, mutta tuskin pitkällä tähtäimellä.
>
Olli vastaa:
Voin pitkalti yhtya edelliseen. Mutta poimintahakkuut eivat valitettavasti
ole tahan ongelmaan mikaan ratkaisu vaateliaimpien lajien osalta. Kaikki
saamanai ja nakemani todisteet viittaavat siihen. Se on ratkaisu varmasti
moneen muuhun asiaan. Vahemman vaatelias lajisto, joka nyt on uhattuna
varmasti sailyy sellaisella metsankasittelylla esim. pyrstotiainen,
liito-orava ...Lajistonsuojelun ongelmia tahtovat asiaanpaneutumattomat
maallikot usein aivan liikaa yksinkertaistaa. Tama koskee erityisesti
vanhan metsan lajiston suojelua.
> Metsän genetiikan kannalta näkemyksesi on jopa vastoin Rion sopimusta,
> jossa sitouduttiin paitsi lajistollisen monimuotoisuuden myös lajinsisäisen
> monimuotoisuuden suojeluun.
>
Olli vastaa:
Miten nakemykseni on Rion sopimusta vastaan? Se olisi kylla
mielenkiintoista tietaa.
> Molemmat monimuotoisuuden tasot ovat äärimmäisen tärkeitä ekosysteemien
> toimintakyvyn ja sopeutumiskyvyn suojelussa.
> Avohakkuu/metsänviljely/taimikonhoito/kasvatushakkuu/päätehakkuu- malli on
> vastoin metsän omaa dynamiikkaa, joka tuottaa pääosin eri-ikäisrakenteisia
> sekametsiä, ei puupeltoja. Avohakkuu on paitsi tuottavan ja toimivan
> metsäekosysteemin hävitystä se rikkoo myös metsän geneettisen rakenteen ja
> jatkuvuuden.
>
> Jos halutaan turvata metsäpuiden perimän monimuotoisuus ja evoluution
> jatkuminen ei sitä selvästikään voida tehdä erillillä alueilla.
> Lajin sisäisen monimuotoisuuden suojelu edellyttää talousmetsien käsittelyä
> sellaisella tavalla että geneettiset varannon säilyvät.
Olli vastaa:En ole geneetikko ja en aivan pysty analysoimaan eri
hakkutapojen vaikutusta perimaan. Olen nahnyt perusteluitasi, enka ole
muutaman opintoviikon perimatiedoilla ollut aivan vakuuttunut niista.
Miten ne perimaan vaikuttavat mekanismit eri hakkuutavoissa mielestasi
toimivat. Toivottavasti joku asiantuntevampi voisi kommentoida tata.
> > > Kirjoitat
edelleen:
> >satelliittikuviin ei kylla anna samaa kuvaa. Voit tietenkin tulla vaikka
> >tanne meidan konttorillemme analysoimaan, mita itse naet niissa kuvissa.
> >Ehka olemme erehtyneet.
>
> Tiedän toki Etelä-Suomen tilanteen erilaisuuden. Siksi puhuinkin
> Pohjois-Suomesta. Periferiahan se ensimmäiseksi puhdistettiin. Nyt
> avohakkuita ajetaan Etelä-Suomeen ja siellä on toki vanhoja, tasaikäisiksi
> perattuja kuusikoita joissa avohakkuita on jossain laajuudessa joissain
> metsissä tehtävä´, ihan ekologisista syistä. Näihin tilanteisiin
> poikkeuslupamenettely olisi hyvä.
>
> "ekologinen ylaharvennus" voi olla tukin
> >kasvattamisen kannalta jarkevaa, mutta kaavamaisesti toteuteuuna se
> >vaaristaa metsan luontaista dynamiikkaa vahan liian paljon. Isoimmat,
> >vahvimmat, terveimmat ja laadukkaimmat puut yleensa selviavat
> >luonnonhairioista kuten metsapaloista parhaiten. Nuoresta puustosta ei
> >usein jaa jaljelle kuin tuhkaa. Tama on minun havaintoni.Eli mika on
> >ylaharvennuksen ekologisuus?
>
> En jaksa kirjoittaa samoja asioita moneen kertaan, joten toivoisin
> vilkaisemaan asiasta joulukuussa käytyä keskustelua.
>
> Se malli, jota EML:ssä kehitetään on mahdollista sopeuttaa myös
> ekologisiin ehtoihin ja Rion sopimuksen ehtoihin. Tehometsätalouden
> tasarakenteisen metsän malli puolestaan ei kelpaa edes avainbiotoopeilla ja
> pökkelöpuilla höystettynä. Näin se vain taitaa olla, kunhan asiaa
> mietitään ja aika kuluu.
>
Olli vastaa:
Perehdyn viela teidan uusimpaan malliin.
>
> terveisin
>
> Hannu
>
>
>
>
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/