Tervehdys käräjille (tiedoksi Metsälehti, Paavo Seppänen)
Kun Olli Turunen uutena keskustelijana käräjäkivillä perää argumentteja
genetiikan suojelusta metsähoidossa otanpa esimerkiksi oheisen
kirjoituksen, johon koetin tiivistää syksyistä debattia Kari Mielikäisen
kanssa.
Tutkivan metsäjournalistin lannistumattomalla innolla tarjosin juttua
ensimmäiseksi "metsänomistajien pää-äänenkannattajalle" Metsälehdelle.
terv. Hannu Hyvönen
Hyvä Paavo Seppänen
Toivoisin lehtenne julkaisevan oheisen artikkelin/kolumnin. Mielestäni
metsänhoito on sen laatuista toimintaa, jossa kampanjointiin tulisi
suhtautua varoen. Metsänomistajan tulisi ryhtyä hoitotoimiin hyvän
harkinnan ja monipuolisen pohdinnan tuloksena, ei kampanjoinnin ja täkyjen
innostamana.
Omat inventaarini viime syksyn taimikonhoitoaloilta ovat olleet tämän
kirjoituksen lähtökohtana.
tervehtien
Hannu Hyvönen
jk Jos kirjoitusta ei voida julkaista lehdessänne, toivon asiasta tietoa,
jotta voi tarjota juttua muille foorumeille.
LEHTIPUUSTON VAALIMINEN ON METSÄNPARANNUSTA
"Onneksi koivuviha ei tarttunut minuun", toteaa isäntä Metsälehdessä
19/1998. Jutusta käy ilmi, että hän on korjannut koivu-kuusi sekametsästään
kolmelta hehtaarilta pelkällä koivutukin harvennuksella 100700 markkaa.
Monet ovat pakolla ja porkkanoilla tehneet koivunhävitystä ja nyt jo
useimmat myöntävät, että kyse oli raskaasta erehdyksestä, joka tuottaa yhä
metsänomistajille tappioita. Vuotuiseksi tappioksi silloisesta
kampanjoinnista voidaan laskea ainakin puoli miljardia, sillä Venäjältä
joudutaan koivua
tuon summan edestä maahamme vuosittain tuomaan.
Kun tänä päivänä panostetaan ja vaaditaan panoksia taimikoiden ja nuorten
metsien hoitoon, olisi syytä varovaisuuteen, ettei toistettaisi menneiden
vuosikymmenten virheitä.
Avohakkuu aiheuttaa taimikko-ongelmat
Taimikonhoito-ongelma syntyy avohakkuun tuloksena. Laajassa yli puolen
hehtaarin avohakkuussa metsäekosysteemi toimivana järjestelmänä
romahtaa. Yhteyttävien puiden myötä metsän maaperän mykoritsasienistö
taantuu ja lahottajasienistö lisääntyy. Maaperän elämä, vesitasapaino ja
ravinnekiertojärjestelmät dramaattisesti muuttuvat. Metsämaasta tulee
heinittyvää vatukkoa. Tähän tilanteeseen ei jouduttaisi, jos tyydyttäisiin
pienaukkoihin ja jatkuvan kasvatuksen harvennushakkuisiin. Metsä säilyisi
tuottavana metsänä ilman avovaihetta ja tulevia ongelmia. Myös
pidennetyillä kiertoajoilla autettaisiin ongelmaa. Mutta tosiasia on, että
meillä jo on merkittävä osa metsistämme taimikoina ja nuorina metsinä.
Kuinka näitä tulisi hoitaa?
Kuinka hoitaa taimikoita?
Metsäekosysteemin kykyihin kuuluu myös palautumiskyky ja niinpä
useimmat avohakatut alueet alkavat toipumisen ja palautumisen, metsä alkaa
jälleenrakentua. Tämä metsän jälleenrakentuminen etenee omassa tahdissaan,
metsän vuosituhantisten lakien säätämässä järjestyksessä. Niinpä
esimerkiksi
leppä, pihlaja ja koivu ovat maata parantavia, valmistavia,
pioneeripuita ja niillä on selkeä tehtävänsä ensimmäisen viidenkymmenen
vuoden aikana metsän toipumisessa ja terveessa alkukehityksessä. Onpa
tutkimus todennut myös sen, että mäntykin kasvaa parhaiten
lehtipuuvaltaisessa sekametsässä ja kuusen tiedetään mainiosti uudistuvan
lehtipuuston suojissa.
Järkevä metsänhoito hyväksyy tämän prosessin (jos se avohakkuun toimi on
jo tullut tehtyä)ja pyrkii sovittamaan metsänhoidon tätä tukevaksi. Niinpä
meidän tulisikin antaa metsien tuottaa leppää, haapaa, pihlajaa ja koivua ja
antaa männyn ja kuusen tulla niiden suojassa. Näin menetellen saataisiin
sekä polttopuuta että myös kaivattua erikoispuuta ja loppujen lopuksi myös
paraslaatuinen mänty ja kuusikasvustokin.
Luonnonvalinta varmistaa geeniperinnön
Taimikkokampanjoinnissa piilee myös riski metsien geeniperinnön kannalta.
Avohakkuualueilla ja taimikoissa on käynnissä on hyvin merkittävä
luonnonvalinnan koejärjestely, jonka onnistumisesta riippuu tulevien
puusukupolvien geneettinen perintö.
Avohakkuissa on jo aiheutettu katko vuosituhansia jatkuneeseen luonnon
omaan siementuotantoon, jossa suurimmat puut dominoivat siemenaineksellaan
uudistumista. Niinpä avohakkuualan luontainen taimisto, joka on suurelta
osin peräisin hakattujen puiden viimeisistä siemenvuosista, kantaa
mukanaan juuri sen paikan ja pienilmaston luomaa geneettistä perimää eli
metsäekosysteemin
rakennuspuita. On vaarana se, että harkitsemattomalla taimikonhoidolla
tämäkin perintö osittain menetetään.
Kaikilla puulajeilla on merkityksensä
Parasta mitä avohakkuut ovat maisemaamme tuoneet on runsas ja monimuotoinen
lehtipuusto. Lehtipuuston määrän lisääminen lisää maaperän humusvarantojen
kasvua ja torjuu happamoitumista. Lehtipuuston raivaaminen uudistusalalta
merkitseekin tältä osin metsän tuottokyvyn alentamista.
Tappioita tulee myös siitä, että hyvin lähtenyt lehtipuusto olisi
ensimmäisenä tuottamassa puusatoa ja tuloa metsänomistajalle.
Esimerkiksi taimikoiden "kirous ja riesa" pyhä pihlajamme on arvopuun
sekä arvomarjan tuottaja. Vasta viime vuosina haapa ja leppä ovat nousseet
rikkaruohopuista laatupuun luokkaan.
Toivottavasti emme muutaman kymmenen vuoden päästä saa Metsälehdestä lukea
erikoispuuleimikon tuottolaskelmaa ja isännän kommenttia: "Oli se hyvä,
etten minä haksahtanut siihen taimikonhoitokampanjaan..."
Ehkä viisas varovaisuus ja luottamus metsäluonnon omaan dynamiikkaan on
parasta metsänhoitoa myös taimikoissa.
Hannu Hyvönen
Kirjoittaja on iisalmelainen FK ja metsänomistaja
ja Ekometsätalouden Liiton hallituksen jäsen
JK
Että ottiko lehti jutun. Ei ottanut. Seppänen kertoi ettei hänen lehtensä
halua käynnistää uutta juupas-eipäs metsäkeskustelua ja lehden lukijat
haluavat mieluummin metsänhoitoa kuin hoitamattomuutta.
Toistaiseksi keskustelumme on päättynyt oheiseen viestiin:
"Jos metsälehti olisi aikanaan käynyt kunnollista juupas-eipäs-keskustelua,
kenties pahimmilta koivunhävityksen tappioilta olisi vältytty. Kun
lehtenne on tukemassa meneillään olevaa kampanjointia vastuu mahdollisista
ylilyönneistä tälläkin kertaa on myös lehdellänne. Metsänomistajan uskon
tekevän parhaiten ratkaisut omien pohdintojensa kautta avoimessa ja
moniarvoisessa keskusteluilmapiirissä. Valitettavasti se ei ole
mahdollista näissä oloissa."
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/