Hyvä. Keskusteluhan on ytimissä. (Tosin välillä meinaavat mennä viestit
listoilla solmuun. Jatkossa tyydyn lähettämään omat viestini vain
käräjäkiville. Onhan tämä internetiin avoimesti arkistoituva keskustelu ja
jos joku tahtoo voi sieltä viestit haluamalleen taholle mailata.)
No tässä kommentteja Ollille.
>Keskustelut Kuusamossa liittyvat valintatilanteeseen, jossa jaljella
>olevissa vanhoissa metsissa tienvarsikulissitkin mukaanlukien on tarkoitus
>hakata tietty maara puita. Hakattavaan puumaaraan ei tassa tilanteessa
>ainakaan Luonto-Liitto voisi vaikuttaa. Silloin on mielestani ekologisesti
>perustellumpaa hakata se maara metsahallituksen nykymenetelmilla, jolloin
>valiton puunsaanti olisi pinta-alaan nahden suurempi, jolloin olisi
>mahdollista jattaa suurempi osa metsista taysin rauhaan.
Juuri tämä näkemyksesi tyrmistyttää edelleen. Hesarissa oli Heikki
Lindroosin kirjoitus toissapäivänä ja hän esitteli rajantakaisen
Tuulijärven esimerkkejä.
Etsipä käsiisi miehen kirja sotametsän perintö ja tutki tarkkaan sen
kirjan kuvapareja.
Kuvat kertovat, että harsintametsän ekologinen palautumiskyky on hyvä,
kohtuullisen nopeastikin.
Yrjö Haila on muistaakseni korostanut juuri palautuvuutta
metsänhävittämisen määrittelynä, mikä kyllä on mielestäni sinänsä
kyseenalaista ja johtaa helposti Kuuselan logiikkaan: metsää ei voi
Suomessa hävittää sillä tulihan metsä jääkauden jälkeenkin...
Palautuvuus on kuitenkin yksi metsänkäsittelyn keskeinen arvo.
Sirpalesuojelun ja tehohakkuun yksi ekologinen ongelma on nähdäkseni siinä,
että mallissa vanhan metsän alue pysyy paikkaan sidottuna, kun taigan
dynamiikassa vanha metsä vaihtaa paikkaansa vuosisatojen kuluessa (!).
Sirpalesuojelu merkitsee myös vanhojen metsien lajistolle riskiä, jonka
aiheuttaa metsän oma dynamiikka. Vanha metsä ei kuitenkaan pysy
loputtomasti vanhana, vaan sen kohtaa palo- taikka myrskyväljennys
ennenpitkää, ellei kyse ole erityiskohteesta, kulonkiertämästä kuten
sanotaan.
Jotta tämä riski voitaisiin eliminoida, pitäisi suojelualueiden määrä
ilmeisesti ainakin kymmenkertaistaa.
Lyhyellä tähtäimellä metsän lajistoa voidaan "varastoida" sirpalesuojelun
avulla, mutta tuskin pitkällä tähtäimellä.
Metsän genetiikan kannalta näkemyksesi on jopa vastoin Rion sopimusta,
jossa sitouduttiin paitsi lajistollisen monimuotoisuuden myös lajinsisäisen
monimuotoisuuden suojeluun.
Molemmat monimuotoisuuden tasot ovat äärimmäisen tärkeitä ekosysteemien
toimintakyvyn ja sopeutumiskyvyn suojelussa.
Avohakkuu/metsänviljely/taimikonhoito/kasvatushakkuu/päätehakkuu- malli on
vastoin metsän omaa dynamiikkaa, joka tuottaa pääosin eri-ikäisrakenteisia
sekametsiä, ei puupeltoja. Avohakkuu on paitsi tuottavan ja toimivan
metsäekosysteemin hävitystä se rikkoo myös metsän geneettisen rakenteen ja
jatkuvuuden.
Jos halutaan turvata metsäpuiden perimän monimuotoisuus ja evoluution
jatkuminen ei sitä selvästikään voida tehdä erillillä alueilla.
Lajin sisäisen monimuotoisuuden suojelu edellyttää talousmetsien käsittelyä
sellaisella tavalla että geneettiset varannon säilyvät.
Kirjoitat edelleen:
>satelliittikuviin ei kylla anna samaa kuvaa. Voit tietenkin tulla vaikka
>tanne meidan konttorillemme analysoimaan, mita itse naet niissa kuvissa.
>Ehka olemme erehtyneet.
Tiedän toki Etelä-Suomen tilanteen erilaisuuden. Siksi puhuinkin
Pohjois-Suomesta. Periferiahan se ensimmäiseksi puhdistettiin. Nyt
avohakkuita ajetaan Etelä-Suomeen ja siellä on toki vanhoja, tasaikäisiksi
perattuja kuusikoita joissa avohakkuita on jossain laajuudessa joissain
metsissä tehtävä´, ihan ekologisista syistä. Näihin tilanteisiin
poikkeuslupamenettely olisi hyvä.
"ekologinen ylaharvennus" voi olla tukin
>kasvattamisen kannalta jarkevaa, mutta kaavamaisesti toteuteuuna se
>vaaristaa metsan luontaista dynamiikkaa vahan liian paljon. Isoimmat,
>vahvimmat, terveimmat ja laadukkaimmat puut yleensa selviavat
>luonnonhairioista kuten metsapaloista parhaiten. Nuoresta puustosta ei
>usein jaa jaljelle kuin tuhkaa. Tama on minun havaintoni.Eli mika on
>ylaharvennuksen ekologisuus?
En jaksa kirjoittaa samoja asioita moneen kertaan, joten toivoisin
vilkaisemaan asiasta joulukuussa käytyä keskustelua.
Se malli, jota EML:ssä kehitetään on mahdollista sopeuttaa myös
ekologisiin ehtoihin ja Rion sopimuksen ehtoihin. Tehometsätalouden
tasarakenteisen metsän malli puolestaan ei kelpaa edes avainbiotoopeilla ja
pökkelöpuilla höystettynä. Näin se vain taitaa olla, kunhan asiaa
mietitään ja aika kuluu.
terveisin
Hannu
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/