Olli Turunen osallistuu käräjäkivien ulkopuolelta oheisella kommentilla
keskusteluumme.
terveisin
HH
Hei!
Alkoipa paiva Luonto-Liitossa pienella jarkytyksella. Seuraava kirjoitus
- ei pelkastaan silta osin miten se liittyy minuun- on yksi esimerkki
jutuntekotyylista miksi lopetin elonkehalehden tilaamisen enka ole kovin
innolla mukana oikeastaa missaan Hyvosen projekteissa. Juttu kummallisine
lainauksineen irti asiayhteydesta perustuu kasittaakseni Talvipaivien
avajaispuheeseen, koska lauseet vaikuttivat sen verran tutuilta. Hyvosen
henkilokohtaisen parjauksen tasolle meneva tyyli joka ikisessa yhteydessa
on vastenmielista, myos hienosti vihjailtunakin.
No niin korjaukset tai tarkemmin mita sanoin talvipaivilla noihin
liittyen. Totesin talvipaivien aiheen elainten hyotykayton olevan
ajankohtainen. Tama liittyy koko ymparisto ja elainsuojeluliiketta
riepotelleeseen erittain radikaalien toimintatapojen tulemiseen. Kerroin,
etta tietaakseni Suomessa ei ole menty metsiensuojelussa talle tasolle,
vaikka esimerkiksi Pohjois-Amerikassa se on kasitykseni mukaan varsin
tavallista. Tassa viittasin vanhojen metsien puiden naulaamiseen, jota on
kaytetty USA:ssa mm. punapuiden naulaamiseen. En muuten tassa yhteydessa
puhunut vanhoista puuyksiloista missa tahansa vaan vanhoista metsista.
Totesin taman olevan varsin vaaraton ekotaasi tehda verrattuna esim.
tarhaiskuihin. Sitten jatkoin. Miksi ei siis metsaliikkeessa. Viittasin
vajaa kymmenen vuotta kaytyihin keskusteluihin johon osallistuneet ovat
paatyneet sanoutumaan irti puheissa ja teoissa ekotaaseista. Metsaryhmaa
"vanhoine metsa-aktivistikonkareineen"(joita Hyvonen muuten on haukkunut
pikkuvirkamiehiksi) pidin tallaisen toiminnan syntymiselle melkeinpa
tulppana. Sanoin, etta Luonto-Liitossa ei hyvaksyta ekotaaseja ja kerroin
mm. metsaryhman ratkaisusta boitotoida tasta syysta Muutoksen Kevatta. Se
mielestamme tukee epasuorasti ekotaaseja, vaikka siella on paljon hyvia
juttuja. Taman jalkeen tuli keskustelua, jossa mm. Sampo kysyi heidan
moottoritievastustusprojekteista, joista han kirjoittaa Muutoksen
kevaaseen.Sanoin, ettei tasta ole viela hallituksen paatosta, mutta
ilmeisesti metsaryhman tyyppista henkea on.
Sanon Luonto-Liiton pidattaytyvan perinteisissa kansalaisjarjeston
toimintatavoissa. Mukana olijat oman kokemuksensa perusteella uskovat myos
niihin riittavina vaikutuskeinoina. Sitten viittasin uhkakuvaan.
HUomautin, etta Luonto-Liittoakin syytetaan joka kaanteessa lepsuudesta,
kiltteydesta pikkuporvallisuudesta ja milloin mistakin. Valilla tuntuu,
etta Hyvonen etunenassa. Viittaan esimerkiksi taannoiseen Hyvosen
eduskuntatempaukseen, johon emme osallistuneet. Sanoin uhkan olevan siina,
etta meidan toimintatapaamme ennen pitkaa voidaan osoittaa jollain tapaa
toimimattomaksi nynnyilyksi ja toimivaksi ekotaasin, jossa taloudellisilla
vahingoilla tehdaan luonnon tuhoaminen kannattamattomaksi. Tassa viitasin
mm. Englannin moottoriteiden vastustustukseen ekotaaseilla, etta siella on
minusta nahtavissa tamantyyppista yksittaista toimintakultturin muutosta,
jota myos perusteellaan em. argumenteilla. Se on siis muka ainoa
vaihtoehto muutoksen saamiseksi ja mootoriteiden rakentamisen
lopettamiseksi Tosin tietoni Englannista perustuvat lahinna Muutoksen
Kevaasta luettuihin juttuihin ja parin aktivistin puheisiin.
Tassa siis kommenttini ekotaasijuttuihin, jotka eivat ole pelkastaan puhe
talvipaivilla vaan myos mielipiteeni. Se tuli selvaksi: meidan on
sanouduttava irti ekotaaseista. Perusteluna se, etta ekotaasien perustelut
eivat kesta. Tama on kasittaakseni luonto-liittolaistenkin kanta.
Viela avohakkuusta. Miten se ei mene hyvoselle perille. Olen moneen
otteeseen sanonut, etta nykyisten avohakkuiden taydelliselle kieltamiselle
ei ole helppoa loytaa tieteellisia perusteluja, joihin itsekin uskoisin.
Olen myos sanonut, etta kasittelyalojen koon kasitykseni mukaan tulisi
vaihdella ihan pienista valtaviin kasittelyaloihin. Kasittelyala toisin
sanoen muutaman vuoden sisalla toteutettava leimikko ei tarkoita
avohakkuuta ainoastaan kasittelyalaa. Naihin kasittelyalan kokokysymyksiin
en nyt tassa yhteydessa viitsi puuttua. Milloin olen avohakkuilla
esittanyt ostettavaksi vanhoja metsia?
Ehka tama riittaa. Laitan viestin viela aihkille, kun alkuperainen
kirjoitus on kuitenkin levinnyt.
Terv Olli
PS. Samat kauniit ajatukset, joita Hammond esittelee, voi kuulla missa
tahansa, vaikka ymparistoministerin suusta.
Tervehdys taas
>
> Luinpa tuossa juuri viimeistä Elonkehä-lehteä , joka otsikoi etusivullaan:
> "Sabotaasistako muutosvoima?" Kyseessä on raportti Luonto-Liiton
> talvipäiviltä, joihin olivat osallistuneet mm. Pentti Linkola ja Olli
> Turunen.
>
> Kun Linkola kehotti 30 vuotta sitten pidetyillä talvipäivillä
> Luonto-Liittolaisia valloittamaan polttopullot kourassa Tapion
> pääkonttorin, niin Olli Turunen pohdiskeli nyt sabotaasin mahdollisuuksia:
> "Kun Englannissa moottoriteiden rakentaminen on saatu loppumaan
> ekosabotaasien avulla ja ja kun huomattaisiin, ettei muualla maltillisilla
> keinoilla rakentamista saada edes pitkän ajan kuluessa loppumaan, olisiko
> ekotaasi ehkä ainut tie muutokseen?"
> Yhtenä keinona suojella metsissämme vielä kasvavat vanhat puut Turunen
> heittää ehdolle näiden puiden/ympäryspuiden naulaamista, etteivät ne
> kelpaisi kaatokoneille.
>
> Täytyy tunnustaa, että kymmenkunta vuotta sitten olin itsekin melkein
> ryhtymässä monitoimikoneita polttamaan, väsyttyäni täysin metsähallituksen
> politiikkaan. Tämän tyyliseen toimintaan ei kuitenkaan kaikista paineista
> huolimatta ole tietääkseni lähdetty. On tyydytty keskusteluyhteyden ja
> julkisuuden hankkimiseen mielenosoituksilla ja valtauksilla. Menetelmien
> välillä on huomattava laatuero.
>
> Onkohan niin, että sabotaasista pidättäydyttäessä on metsänsuojelu
> maassamme kärsinyt?
>
> Jos ei sabotaasia, mitä sitten?
>
> Metsien suojelun strategiaan antoi loistavaa oppia takavuosina Kuusamon
> metsäkonferessissa vieraillut tunnettu metsäntutkija ja ekometsätalouden
> kehittäjä Herb Hammond.
> Hammondin filosofia on yksinkertainen ja samalla vastustamaton, jos sitä
> vain osattaisiin toteuttaa ja noudattaa.
>
> Hammond toteaa, että metsät ovat aina jossakin, ne ovat paikallisia. Myös
> metsien käsittely ja suojelu toteutetaan aina paikallisesti. Niinpä
> paikalliset ihmiset ovatkin Hammondille metsänsuojelun avainhenkilöitä.
> Ilman paikallisen väen kannatusta ja osallistumista metsien suojelua ja
> käyttöä ei voida saada kestävälle pohjalle.
>
> Hammondin strategiassa metsät ja paikalliset ihmiset ovat lähes yhtä ja
> muodostavat kestävän alueellisen ekosysteemin ja aluetalouden.
> Ympäristöliike ja kuluttajaliike muodostavat paikallisen väen kanssa
> yhteistä rintamaa ylikansallista metsäteollisuutta ja korporativismia
> vastaan.
> Hammond myös korosti Rioprosessin ja lainsäädännöllisen tien tärkeyttä.
>
> Suoraa toimintaa hän kommentoi tähän tapaan:
> "Kun näen avohakkuiden tuhoavan laaksoni metsiä, tulen raivoihini ja tekisi
> mieli tehdä jotakin voimallista, jolla puuttua siihen. En kuitenkaan ole
> keksinyt muuta kunniallista toimintamahdollisuutta kuin pyrkiä muutokseen
> ihmisten tasolla."
> Keskeisenä keinona Hammondilla on ollut ekometsätalouden käytännön
> kehittäminen pilottisuunnitelmissa ja hankkeissa.
>
> Suomessa ja ilmeisesti muuallakin maailmassa ympäristöliikkeet ovat
> valinneet toisen vaikutustien. Keskeiseksi intrumentiksi on noussut
> metsien sertifiointi ja vanhojen metsien suojelu kuluttajaliikkeen turvin.
> Iskuilla ja aktioilla eurooppaiset aktivistit puolustavat aarniometsiä eri
> puolilla maailmaa. Iskut nostavat esiin aarniometsäpaperia käyttävät
> yritykset ja ne vaativat sitten metsäteollisuutta pidättäytymään näiden
> metsien hakkuista. Teollisuuden puolestaan edellytetään vaativan
> metsänomistajilta metsänmyyjinä hyvää metsänhoitoa ja valtiolta rahaa
> aarniometsien suojeluun.
>
> Malli on selkeä ja yksinkertainen ja se on todistettavasti toiminut
> Suomessakin siitä asti kun muuan insinööriopiskelija Matti Ikonen sai
> kansainvälisellä faksikampanjalla maan hallituksen polvilleen.
>
> Voitot saattavat kuitenkin olla taktisia ja pahimmillaan myös
> lyhytaikaisia, sillä uuteen vaikutuskuvioon sisältyy strateginen heikkous.
>
> Kun Hammondin mallissa kestävä metsätalous syntyy paikallisten ihmisten
> rakentaessa kestävää paikallistaloutta ja se perustuu myös kasvaneeseen
> ekologiseen tietoisuuteen, Ikosen mallissa paikallisista ihmisistä tulee
> mariginaaliväestöä periferiassa.
>
> Ympäristöväen voima on keskuksissa ja ympäristöväki vaikuttaa suoraan
> teollisuuteen keskuksista käsin. Täällä periferiassa, kotimaassa
> metsäkamppailijoiden tehtävä on paljastaa ja valvoa hakkuita ja pakottaa
> kansainvälisellä kortilla teollisuus ruotuun.
>
> Tilanteesta seuraa se, että teollisuus voi esiintyä maaseudun puolustajana
> pahoja ylikansallisia ympäristövoimia vastaan, toimia ikään kuin muurina
> paikallisen väestön suojana kansainvälistä painetta vastaan. Malli on
> toisaalta myös ympäristöjärjestöille ihan mukava. Konfliktit antavat
> julkisuutta ja tuovat "kamppailijat" eurooppalaisen yleisön tietoisuuteen.
> Näin keskuksista virtaa liikkeisiin lisää jäseniä ja lahjoituksia.
>
> Hieno dramatiikka on kuitenkin kostautumassa maaseudulla.
> Niinpä kun aiemmin metsänomistajat kapinoivat teollisuuden pakottamia
> hakkuutapoja vastaan, on tilanne kääntynytkin siihen että maaseudulla elää
> vastarintaa pakkosuojelua vastaan. Pakkotilanne on myös johtanut siihen,
> että monet ovat aavistushakanneet omia vanhoja metsiään suojelun pelossa.
>
> Joskus olen miettinyt ylittääkö aavistushakkuiden hehtaarimäärä suojeluun
> saadut hehtaarimäärät.
>
> Jokatapauksessa ympäristöväki keskittyy varsin pieneen osaan metsistämme ja
> uskon että tältä osin teollisuus onkin tyytyväinen. Onhan esimerkiksi
> nykyinen Luonto-Liiton puheenjohtaja sitä mieltä, että avohakkuut ovat hyvä
> asia, jos niiden avulla voidaan saada lisää näitä suojeluprosentteja.Suurin
> osa metsäalasta jätetään teollisuuden ehdoilla parturoitavaksi.
>
> Oma kantani on lähempänä Hammondia. Uskon, että pakolla ei luoda muutosta
> ja että paikalliset ihmiset ja paikallistalous ovat avainasemassa. Koen
> myös että avohakkuut ovat todellinen ongelma sekä ekologisesti,
> ekonomisesti että henkisesti.
>
> terveisin
>
> Hannu Hyvönen
>
> Edellisessä viestissä (Osa 1.) viittasiin kahteen kirjoitukseen, mutten
> kertonut lähdettä. Jutut olivat siis viime maanantain ja toissa lauantain
> Hesarista
>
>
>
>
>
> _______________
> Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
> osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
> osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
> Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/
>
>
>
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/