Käräjäkeskustelua virittääkseni otan minäkin hieman kantaa
metsien käytön problematiikkaan.
Tapani Veistola kirjoitti:
> Tuskin kukaan terve ja tasapainoinen ihminen haluaa modernia avohakkuuta omille
> kotikulmilleen.
Ehkei tätäkään tule nähdä aivan mustavalkoisesti. Auringonpuolella
pihapiiriä varjostavan kuusikon moderni avohakkuu voi monen
mielestä olla hyvinkin suotavaa, pohjoistuulen puolelle sitä kai
harva kuitenkaan toivottaa tervetulleeksi. Moderni avohakkuu, jossa
metsänuudistusalalle jätetään nk. kehityskelpoinen taimisto ja
nuori puusto sekä jättö- ja siemenpuustoksi järeitä vanhoja
mäntyjä, koivuja, haapoja, pihlajia ja hakkuu toteutetaan
metsästruktuuri ja maanpinnan topografia sekä luontaiset
valumakanavat ja avainbiotoopit huomioiden, voi se terveiden ja
tasapainoisten ihmisten lisäksi kelvata meille vähemmän
täydellisillekin ihmisille.
> Paikallisen ihmisen tragedia on se, ettei hakkuista yleensä kuule mitään ennen kuin moto on jo
> toiminnassa. Esimerkiksi tien rakentamiseen on se ero, että hakkuista ei yleensä kuuluteta
> kunnan ilmoitustaululla. Kuntalaiset eivät voi ottaa kantaa maisemiinsa,
> riistaeläinpopulaatioihinsa, marjapaikkoihinsa, kotijärvensä sinileviin yms. vaikuttaviin
> hakkusiin. Ja kun moto käy, silloin on yleensä myöhäistä tehdä mitään.
Hakkuut harvoin toteutetaan muutaman kuukauden viivettä
lyhyemmällä ajalla leimikon maastoonnauhottamisesta ja
kaupanteosta. Valitettavan usein lähimetsän tärkeys ja rakkaus
huomataan vasta siinä vaiheessa, kun se menetetään - ihmiselon
tyypillistä arkea? Alueelliset tarpeet ja intressit voisi nähdäkseni
varsin helposti integroida esim. kunnittaisiin
luonnonvarainkäyttösuunnitelmiin, suomalainen keskustelu- ja
vuorovaikutuskulttuuri ei vaan vielä ole yltänyt tässä
toteutustasolle. Täällä Joensuun yliopistossa on osallistavassa
metsäsuunnittelussa prof. Timo Pukkalan johdolla pyritty
resursseihin nähden hyvinkin aktiivisesti ja tarmokkaasti
levittämään tätä 'ilosanomaa', mutta kuten edellä jo totesin,
kaipaamme yksilöinä ja yhteisönä tässä asiassa vielä kovasti
harjaantumista.
Keskeisenä ongelmana lienee solidaarisuus vallan ja vastuun
kannossa. Mielellämme kyllä lounastamme yhteisessä pöydässä,
mutta ruuan valmistajista, pöydän kattajista, tiskaajista ja
maksajista tuppaa olemaan puutetta.
> Osa ongelmaa on *vapaamatkustajuuden* ja *myöhäisherännäisyyden* ongelma.
> Luonnonsuojelu ei usein kiinnosta ennen kuin ympäristöhaitta tunkee koti-ikkunan maisemaan
> (NIMBY-ilmiö). Moniin lähiluonnonkin asioihin voisi kuitenkin vaikuttaa ajoissa esim.
> paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kautta. Vaaleista ja sitä olennaisemmasta
> jokapäiväisestä *Valintatalon kassalla äänestämisestä* puhumattakaan.
Metsäluonnon osalta keskeinen ongelma maassamme lienee
metsien taloudellisen funktion tärkeys ja keskeisyys. Jollei
metsien käytöllä olisi taloudelliselle hyvinvoinnillemme mitään
merkitystä, ei hakkuissa olisi mitään järkeä - näin 'onnellisesti' ei
vain ole asian laita.
> On huomattava, että viimeaikaisissa isommissa kiistoissa - esimerkiksi Forssan Konikalliolla
> ja Suomussalmen Malahviassa - aloite tuli paikallisilta kyläläisiltä. Heille kysymys oli
> lähiluonnosta, omasta kotikonnusta, isänmaasta. Joka oli menossa pilalle vain muutaman
> euron tähden. Vastaavia kansalaisten aktivoitumisia on havaittavissa turvesoiden laitamilla
> pitkin Itä-Suomea.
Kansalaisten aktivoitumista tulee aina kannustaa, sen
laiminlyönnin seuraukset koimme 1960-70 lukujen
massamuuttoliikkeenä maaseudulta kaupunkeihin, joka on nyt
toistumassa - olemmeko oppineet poliittisella päätöksentekotasolla
mitään, epäilen. Aktiivisuus voi tosin vastustamisen ja
syyllistämisen sijasta kohota rakentavammaksi kannustavien
vaihtoehtojen esittämiseksi ja eteenpäinajamiseksi empaattisessa
hengessä. Siinä taas joutuu panemaan itsensä henkisesti aivan
toisella tavalla likoon, mutta ilmaista lounastahan ei ole
olemassakaan.
> Hakkaajien ainoa mahdollisuus vastapeliin on yrittää lavastaa kiista muotoon *suojeljat
> vastaan kyläläisten työpaikat*. Siksipä Metsähallitus pistää kiistan uhatessa aina moton
> piiloon ja metsurit töihin. Moto-kaudella työllisyystrikistä on vain tullut tosi vaikea tehdä, kun
> työpaikat vie kone eikä suojelu.
Tokihan helleenin moraalisen ihanteen eettiseksi kasvamisesta
soisi nousevan suomalaisen yrityselämänkin keskeiseksi
teemaksi, mutta kuten kansasta todetaan sen johtajansa
ansainneensa, on periaate sovellettavissa laajasti yhteiskuntaan.
Tätä yritysmaailma ehkä raadollisimmillaan edustaa - Metsähallitus
rikkana rokassa.
"Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa"!
Parhain terveisin
Reijo
Reijo Pankka, metsäylioppilas
Joensuun yliopisto
E-mail: Reijo.Pankka@forest.joensuu.fi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/