Tässäpä keskustelun virikeeksi professori Kullervo Kuuselan Maaseudun
Tulevaisuudessa julkaistu artikkeli:
Puun kasvatuksen alasajo
"Kansallisomaisuus heitteillä", kirjoittaa valtamedia puun kasvatuksen
tekemättömistä töistä. Hälytys on totta ja tekopyhyyttä. Sama media on
tehnyt parhaansa jäytämällä kansallisomaisuuden hoidon ja kartuttamisen
perusteita puhuen tehometsätalouden virheistä ja luonnon pilaamisesta.
Puun kasvatuksen henkinen alasajo alkoi 1970 -luvulla ja saavutti
huippunsa 1980 -luvulla. Sen käynnistäjä, ylikansallinen ympäristöliike
suomalaisine satelliitteineen edustaa ideologiaa, joka on ihmisen ja
luonnonvaroja käyttävien elinkeinojen vastainen.
Luonnonsuojelun savuverhon alla liike rahastaa harhauttamiaan ja
pelottelemiaan. Ideologia on pesiytynyt valtamediaan ja
valtionhallintoon, erityisesti ympäristöministeriöön.
Puunkasvattajien
halveksuntaa
Ympäristöliike on keskittynyt halventamaan metsätalouden
organisaatioita, joiden toiminnalla puuston kasvua on lisätty 40
prosenttia. Sitä on tehty yksipuolisilla, liioittelevilla ja tosiasiat
sivuuttavilla väitteillä metsänhoitajista panssaroituina luonnon
tuhoajina, metsättömiksi jäävistä Osaran aukeista, tundran teosta,
biologista monimuotoisuutta vähentävästä metsänhoidosta, rinnastamalla
metsäteollisuus-Suomea banaanivaltioihin, mistä kaikesta seuraa uhka
menettää paperin ostajat.
Metsätaloudesta vastuullisten arvostelu on ollut samanlaista kuin
aikansa riehunut sodan veteraanien halventaminen, kenties lähtöisin
samoista sairaista motiiveista.
Yksityismetsälakia valvovia viranomaisia sanottiin 1980 -luvulla
korpraalin sieluisiksi, kaunaisiksi pienen ihmisen ahdistajiksi.
Sanontaa käytettiin jopa tikapuuna kansanedustajaksi pyrittäessä.
Yksittäiset metsänrauhoitustapaukset olivat median herkkupaloja. Saatiin
aikaan yleinen mielipide, joka vähensi yksityismetsälain valvojien
arvovaltaa ja mahdollisuuksia tehdä työtään. Painolasti rasittaa
uusitun, aikaisempaa ankaramman metsälain valvojia.
Hoitamattoman
verovapaus
Ympäristöliikkeen ideologia elää uusituissa metsä- ja
luonnonsuojelulaeissa, Natura-ohjelmassa ja jatkuvassa puusadon
ottamisessa vanhoina metsinä pois tuotannosta.
Valtiovallan toimenpiteillä on pienennetty puuntuotannon potentiaalia
lähes yhtä paljon, kuin mitä sitä lisättiin kasvatuksen panoksilla 30
vuoden aikana.
Turhaan toivoo pääministeri, että metsäteollisuuden lisäämisen tulisi
jatkua. Teollisuus on saatettu niin riippuvaiseksi tuontipuusta, että
jos yhteiskuntarakenteissaan rakoilevasta idästä tuonti loppuu, suurien
tehtaiden tuotanto pysähtyy.
Metsäverotuksen uusiminen oli sinänsä välttämätöntä. Sitä
valmistelleessa toimikunnassa ei voinut keskustella uusimisen
vaikutuksista puun kasvatukseen ja myyntiin. Se ei kiinnostanut
valtiovaltaa.
Metsätuloa muutettiin pääomatuloksi. Syntyi mielikuva, että puun
myynnistä saadaan tuloja samalla tavalla kuin leikkaamalla arvopaperien
kuponkeja ilman fyysistä työtä. Ja kun ei tee kansallisomaisuuden
osalleen mitään, ei tarvitse maksaa verojakaan.
Valtion tuki
väheni rajusti
Metsänuudistamisen vakuustalletuksen poistamista pidetään nyt virheenä.
Ainoa kuulemani järkevältä tuntuva peruste poistamiselle oli, että
talletus lisäsi tarpeetonta työtä, koska kaikki raha käytettiin, vaikka
vähemmälläkin olisi saatu aikaan kehityskelpoinen taimikko. Lapsi
heitettiin pesuveden mukana.
Seurauksena lisääntyvä määrä tarpeellista työtä jää tekemättä. Metsälain
sallima kohtuuttoman pitkä aika päätekorjuusta ennenkuin
uudistamisvelvollisuuden laiminlyömisestä aiheutuu seuraamuksia, lisää
kustannuksia ja vähentää pitkän ajan puun tuotosta, sekä johtaa myös
uudistusalojen heitteille jättämiseen. Ruotsissa harkitaan uudistamisen
vakuuden käyttöön ottamista.
Valtiovalta on omaksunut näkemyksen, että puun kasvattaminen
yksityismetsässä on yrittämistä, jonka tulee maksaa itse kustannuksensa.
Seurauksena tästä valtion suora ja lainatuki yksityismetsätaloudelle on
reaaliselta arvoltaan pienentynyt 47 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen
1996.
"Säästöstä" aiheutuu puun kasvun ja tuotannon pienenemistä,
työllisyysmenojen lisääntymistä ja kertautuvaa metsäsektorista saatavien
verotulojen vähenemistä.
Ei ole otettu huomioon, että puiden kasvattamiseen päätesadoksi
tarvitaan aikaa 70-120 vuotta.
Kansantalouden kannalta tarpeellisten ja haluttujen tulosten
saavuttaminen ei onnistu ilman valtiovallan määrätietoista politiikkaa
ja tukea.
Metsäkeskusten määrärahojen reaalinen arvo on pienentynyt 46 prosenttia
ja henkilöstö 33 prosenttia vuosina 1990-1996. Kuitenkin tehtävät,
erityisesti tarve edistää metsätaloutta, ovat lisääntyneet.
Kun vielä lisäksi mielipideilmasto heikentää motivaatiota, ja kun
pelätään työpaikkojen vähentämisen jatkuvan, ei tarvitse ihmetellä, kun
metsälain edellyttämien töiden rästit kasvavat.
Samaan aikaa maa- ja metsätalousministeriön koko budjetissa ei näy
pienenemisen merkkejä. Ympäristöhallinnon menoissa miljardi markkaa on
pieni raha ja metsähallinnon menoissa 100 miljoonaa markkaa on suuri
raha.
Rajoituksia
ilman tietoa
Epätieteellisille perusteille rakentuva ekoleikki jättöpuineen ja
biotooppien suojavyöhykkeineen sekä muut luonnonsuojelun harhat
aiheuttavat puun kasvatuksen ja tuotannon pienentymistä sekä
johdattelevat käsitykseen, että metsänuudistusalan jättäminen luonnon
huomaan on hyvä työ.
Metsähallituskin on muuttunut yleisissä mielikuvissa metsätaloutta
johtaneesta virastosta Villin Pohjolan elämysten myyjäksi ja metsäojien
sekä -teiden entistäjäksi luonnontilaan.
Kuvaan sopii, että koko maassa on "entistetty" kasvatettua puusatoa
vuotuisen korjuun mahdollisuutena 10 miljoonaa kuutiometriä
lahopuuvarannoksi sienille ja hyönteisille.
Tilanne on toki huomattu ja valtio on alkanut tukea nuorien metsiköiden
kasvatusrästien vähentämistä.
Toisaalta on odotettavissa, että kansallisesta metsäohjelmasta tulee
arvojen järjestelmä, jossa puun kasvatus ja sen taloudelliset perusteet
hukkuvat ajan muodin tekoarvoihin. Metsästä on tulossa
hyvinvointiyhteiskunnan ylellisyysresurssi, kuten Keski-Euroopassa on
tapahtunut.
Suuri osa puuvaroista sijaitsee pohjoisen ja idän harvaan asutuilla
alueilla, missä puun kasvatus ja tuotanto ovat taloudellisen ja
sosiaalisen kestävyyden perusta. Sinne keskittyy puuston ja sen kasvun
sekä puusadon ottaminen pois tuotannosta.
Kun metsätyöhön pystyvät nuoret havaitsevat, niinkuin ovat jo tehneet,
että heidän kotiseudustaan tehdään koskemattoman metsän ja petojen
reservaattia keskieurooppalaisille, he siirtyvät muualle Suomeen. Heidän
mukanaan luhistuu yksi kulma puuhuollolta.
Joskin puun kasvatuksen ja koko metsätalouden alasajo alkoi
1980-luvulla, niin nykyistä hallitusta, sen pää- , valtiovarain-, maa-
ja metsätalouden- sekä ympäristöministeriä uhkaa pääsy metsätalouden
mustimpien vuosien historiaan. Metsätalous on luonteeltaan ja
pitkäjänteisyydeltään elinkeino, jossa tuotannon alentamiseen johtavia
virheitä voi tehdä muutamassa vuodessa, mutta pahimpien seuraamusten
korjaamiseen tarvitaan vuosikymmeniä.
Kullervo Kuusela
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/