Tervehdys Hannu,
Puhuitpa asiaa. Olen tällä kertaa aika monesta asiasta kanssasi samaa
mieltä.
Kerroit seuraavaa:
>
>... kerrottiin Aarne Reunalan
> sanoneen kmo:ta esitellessään että hakkuiden lisääminen merkitsee
> lisätuloja maaseudulle "sanottiinpa mitä sanottiin".
>
> Jos rehellisiä ollaan maltilliset hakkuut ja siirtyminen jatkuvaan
> kasvatukseen tai yläharvennuksen avulla pidennetyihin kiertoaikoihin >
lisäisi maaseudun tuloja, sillä tällöin voitaisiin lisätä tukkipuun >
tuotosta ja saatavuutta.
Olen yläharvennustutkimusteni perusteella kanssasi samaa mieltä siitä,
että varovaisilla yläharvennuksilla (ei liian voimakkailla) voidaan
joskus lisätä metsikön tukkipuun tuotosta. Se, toimiiko homma jatkuvasti
vaiko vain lyhyemmän aikaa (kiertoajan pidentäminen 10-30 vuodella)
riippuu siitä, kuinka paljon alikasvosta on takaamassa jatkuvuutta.
Sanoit myös:
> Kuten kaiketi tiedossa, seuraavien 10-30 vuoden
> jaksolla tukkipuun saatavuus on vaarassa, kun päätehakkuuleimikot >
monilla alueilla loppuvat eikä "uusi sato" ehdi apuun. >
Tukkipuuntuotannon lisäämisessä avohakkuut ovat ihan väärä keino. Ne >
vähentävät tukin kasvua.
Tukin hakkuu (otto pois metsästä) vähentää aina tukin kasvua. Jotta
tukkia riittäisi myös tulevaisuudessa, nykymetsissämme erityisen
tärkeitä ovat harvennushakkuut ja taimikoiden hoito, jotta uutta tukkia
kehittyisi mahdollisimman nopeasti takaamaan tulevaa tarvetta.
Tärkeintä on kuitenkin, ettemme hakkaa enempää tukkia kuin uutta ehtii
kasvaa. Muuten olemme kuin Huittisten hullu mies, joka syö enemmän kuin
tienaa. Ennustettu 10 miljoonan kuution hakkuiden lisääntyminen (myyjän
ja ostajan välinen päätös) olisi syytä ottaa pääosin harvennuksista.
Pelkkä ensiharvennusten lisääminen metsien hoidon kannalta
välttämättömään 250 000 hehtaariin tuo 5-8 miljoonaa kuutiota
pienikokoista kuitupuuta teollisuuden käyttöön.
>Esitit myös:
>
> Tilanne kirkastuu, kun lasketaan rinnakkain v.2000-2030 saatava
>tukkipuunkasvu
> a) virallisella päätehakkuumallilla
> b) pidennettyjen kiertoaikojen mallilla yläharvennukseen perustuen
>
> Uskoakseni edistyneet opiskelijatkin kykenevät työn tekemään > >
riittävällä tarkkuudella kasvumallien ja tilastotietojen perusteella.
Tämä olisi mielenkiintoinen laskelma. Uskoisin, että kasvumallimme
pystyisivät ennustamaan kohtuullisesti myös yläharvennuksin käsiteltyjen
metsien tuotoksen. Kohdassa b) mainitsemasi kiertoajan jatkaminen
vähentää tukkipuun hakkuumäärää ainakin aluksi. Kaikkea hyvää ei voi
saada samalla kertaa.
Rakentavaksi lopuksi:
Olemme jo kauan kiistelleet metsänhoidon menetelmistä. Keskustelussa on
joskus vilahdellut ajankohta, jonka jälkeen kaikki on alkanut mennä
pieleen. Joskus on esitetty vuotta 1948 (Harsintajulkilausuma), joskus
taas tämän vuosisadan toista tai kolmatta vuosikymmentä (Cajanderin
metsätyypit ja luonnonnormaalien metsien kehitys).
Lainaan seuraavassa C.W. Gyldenin teosta "Suomalaisen metsänhoidon
opas". Teos on julkaistu vuonna 1853 eli jo kauan ennen Cajanderinkin
syntymää. Näin ollen Gylden ei ole voinut saada mistään päähänsä tämän
vuosisadan "harhaoppeja" eikä edes oppiriitoja. Gyldenin teoksen on
suomentanut Matti Leikola ja sen on tänä syksynä kustantanut Metsälehti
kustannus. Olen lukenut kirjaa junamatkoillani ja voin suositella sitä
jokaiselle hyvän metsänhoidon ystävälle joululahjaksi.
Näin sanoo Gylden:
1.Luonnontilaiset metsät
"Kun metsät eivät ole joutuneet satunnaisten tuhojen kohteeksi vaan ovat
luonnollisessa tilassaan, niissä on samanpituisia ja niin tiheässä
kasvavia puita, että puiden latvukset työntyvät yhteen. Tällöin vain
latvusten ylimmät osat saavat auringon valoa, kun taas rungot ovat
varjossa eivätkä voi kehittää oksistoaan. Myöskään aluskasvillisuus tai
pensaat eivät menesty varjossa niin, että niillä olisi mitään merkitystä
metsän tuotokselle.
Kun metsikön tiheys puiden kasvaessa lisääntyy, syntyy puiden välille
kilpailua ravinteista, auringon säteilystä, lämmöstä ja ilmasta. Tämän
kamppailun johdosta kasvillisuuden kehitys hidastuu jonkin verran ja
heikot puut joutuvat alistetuiksi ja kuolevat. Jäljelle jääneet
kehittyvät nopeammin, kunnes kasvutilan puute uudelleen muuttuu
ankarammaksi ja itseharveneminen karsii heikoimmat."
2. Harsitut ja hävitetyt metsät
"Vain harvoin metsämme ovat sulkeutuneita, sillä usein metsäpalot,
myrskyt, karjan laiduntaminen, metsähyönteiset ja seisovan veden
kohdissa soistuminen tai sammalen kasvu harventavat metsän. Mutta ennen
kaikkea on syytä korostaa hävittäviä hakkuita eli niin sanottuja
harsintahakkuita, joissa tarvittavaa puuta otetaan poimien (jatkuva
kasvatus = metsänhoidollinen harsinta) tai koko metsikkökuvio hakataan
aukeaksi ilman, että pidetään huolta metsän uudistumisesta. Metsät
harvenevat ja puusto käsittää pääasiassa oksaisia ja epämuotoisia,
kaiken ikäisiä puita, jotka tuottavat selvästi vähemmän puuta ja
verrattomasti vähemmän mitoiltaan suuria mastopuita, kuin sulkeutuneet
metsät tuottavat."
3. Yleiskatsaus hakkuumenetelmiin
"Metsän raivaus poistamalla ja käyttämällä hyväksi kuivat pystykelot
sekä tuulenkaadot muodostaa metsätalouden ensimmäisen vaiheen.
Jos puita kaadetaan sieltä täältä metsästä pitäen silmällä hetkellistä
tarvetta huolehtimatta metsän uudistumisesta, hakkuuta nimitetään
harsintahakkuuksi. Se vaikuttaa häiritsevästi metsän rakenteeseen:
eri-ikäiset puut joutuvat kasvamaan rinnan, kasvu ja tuotos heikkenevät
ja ainespuusta tulee vähemmän käyttökelpoista.
Monin paikoin esiintyy metsäkeinottelijoita ja taitamattomia
metsänomistajie, jotka aina hakkaavat paljaaksi kokonaiset metsälohkot
huolehtimatta lainkaan uudistumisesta: ei edes siemenpuita jätetä
siementämään alaa. Vielä vähemmän huolehditaan siitä, että alalle
sattumalta syntyvillä puun taimilla olisi suojaa tuhoja, kuivuutta,
myrskyjä ja alalla laiduntavaa karjaa vastaan. Tällaiselle hakkuulle on
vain yksi sopiva nimitys - hävityshakkuu."
4. Puutavaran kuljetus
"Hyvin tasoitetulla ja jotakuinkin tasaisella tiellä hevonen voi
kuljettaa 50-70 leiviskää (425-595 kg) ja taittaa taivalta päivässä
4-4,5 peninkulmaa (42,7-48,1 km). Kun tunnetaan eri puulajien
tilavuuspaino, voidaan kuljetuksen kustannukset laskea tämän
perusteella. Jos matka kestää yli yhden päivän, täytyy laskelmissa ottaa
huomioon myös mukana kuljetettavan rehun, muonan ym. matkatarvikkeiden
paino. Viitaten edellä esitettyyn puutavaran kaukokuljetus tulee yleensä
halvemmaksi jos se tehdään vaiheittain, ts. jos jokaine ajomies vie
lastin vain seuraavaan kievariin, mistä se kuljetetaan edelleen."
Näin siis totesi luonnontilaisten metsien kehityksestä, jatkuvasta
kasvatuksesta, avohakkuista ja puutavaran kuljetuksesta suoraan
tehtaalle C.W. Gylden 145 vuotta sitten. Viisasta tekstiä ollakseen
maanmittausinsinöörin eli metsätalousmielessä "maallikon" kirjoittamaa.
Hannun kaipaamaa Rehellistä Uutta Vuotta myös minulta
Kari Mielikäinen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/