Julkaisuvapaa heti 8.12.1998
TASAPAINOA ETSIMÄSSÄ LUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA TALOUDELLISTEN INTRESSIEN VÄLISSÄ
Olemme yhtäkkiä tilanteessa, jossa maailma on käynyt pieneksi paikaksi. Syrjäisen Suomen kotoista metsäkeskustelua hallitsevat tänään maailmanlaajuiset kysymykset. Joudumme punnitsemaan metsiemme ja metsätaloutemme tulevaisuutta osittain uudesta näkökulmasta. Jo aiemmin metsäteollisuutemme markkinat ovat olleet maailmalla, mutta sitten Ympäristön ja kehityksen maailmankonferenssin myös metsiin liittyvät muut arvot, erityisesti biodiversiteetin suojelu, ovat tulleet globaalin keskustelun ja päätöksenteon
piiriin.
Viime aikoina globalisaatiokeskustelu on ryöpsähtänyt liikkeelle Suomessakin. Keskustelun vilkastumiseen on erityisesti vaikuttanut kahden kirjan - Hans-Pieter Martin Globalisaatioloukku ja C. Kortenin Maapallo yhtiöiden vallassa - julkaiseminen. Niiden näkökulma on paljolti se, että maailmantalouden vapauttaminen on luonut suuryritysten kaltaisille tehokkaille organisaatioille mahdollisuuden kilpailuttaa kansallisvaltioita tinkimällä niiltä yhä parempia ehtoja omien kustannustensa ulkoistamiseen. Samal
a nk. heikot intressit, kuten lapset, luonto, syrjäseutujen asukkaat jne. ovat saaneet antaa tilaa yhä suurempien yritysten väliselle kovenevalle kilpailulle ja osakkeenomistajien vaateille.
Suomalaiset ovat suhtautuneet globalisaatioon eri selvitysten mukaan toistaiseksi myönteisesti; olemmehan kansakuntana pääsääntöisesti menestyneet, mitattiinpa asiaa sitten 1990-luvun kansantalouden tai suomalaisten yritysten menestystä kuvaavilla mittareilla. Toisaalta globaalisaatioon kuuluu koko joukko ongelmia, kuten valuuttaspekulaatioista aiheutuva epävakaus, kansainvälinen rikollisuus, kaupungistuminen, kasvava pakolaisongelma sekä ylitse muiden kasvavat tuloerot sekä maiden välillä ja niiden si
ällä sekä keskeiset globaalit ympäristöongelmat, kuten kasvihuoneilmiö, otsonikato ja biodiversiteettikriisi.
Kansallisen metsäohjelman luonnosta täytyy punnita edellä mainituista näkökulmista. Voidaan perustellusti esittää seuraavat kysymykset:
1. Onko KMO:ssa painotettu riittävästi globalisaation haittavaikutuksia lieventäviä keinoja vai osallistummeko liiaksi sinänsä tällä hetkellä hyvin toimeentulevien yritysten omien kustannusten ulkoistamiseen.
2. Onko KMO:ssa painotettu riittävästi alueellisesti tasapainoista kehitystä vai jääkö tässä ehdotuksessa käyttämättä mahdollisuus padota muuttoliikenne kaupunkeihin ja etelään. Suomen kaupungistumiskehityshän on toki osa globaalia kaupungistumista, joka osin johtuu kansallisten politiikkojen heikkoudesta.
3. Onko KMO:ssa otettu riittävästi huomioon tekniikan kehityksen, talouden yhdentymisen ja tietoverkkojen kehittymisen tuomia positiivisia mahdollisuuksia, vai edustavatko KMO:n painotukset menneen maailman teollisia painotuksia.
KMO:n ongelmat strategiana
Tämänhetkinen KMO-versio sisältää koko joukon hyviä elementtejä ja paljon ajankohtaisia tilastolukuja. Paperia on myös valmisteltu osallistavammin kuin aikaisempia Suomen metsäohjelmapapereita. Myönteistä on myös se, että ei ole keskitytty yksinomaan puuntuotantoon ja talouteen, vaan muutkin teemat ovat saaneet sijansa. Luultavasti jokainen voikin löytää paperista omat suosikkiteemansa ja tässä piilee toisaalta paperin heikkous. Kansallisen metsäohjelman tulisi olla strateginen linjaus, jossa valitaan t
ntemattoman tulevaisuuden edessä suomalaisten hyvinvointia eniten edistävä tie. Hyvässä strategiapaperissa esitetään todellisia strategisia vaihtoehtoja, joita olisi tässä tapauksessa voinut olla vaikka seuraavat:
a) "maksimibiodiversiteetti"(biomax-strategia, jossa olisi lähdetty siitä, että biodiversiteettisopimuksen vaatimukset olisi otettu niin vakavasti, että Etelä-Suomen vanhojen metsien lajeja ei juurikaan kuolisi sukupuuttoon, kuten nyt todennäköisesti käy)
b) "ekoenergia" (greenmin-strategia, joka olisi lähtenyt siitä, että metsäsektorin kasvu ei saa aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjen eikä ydinvoiman lisääntymistä)
c) " jalostus" (jalostusmax-strategia, jossa tärkeimmäksi lähtökohdaksi olisi otettu erityinen ja voimakas painotus esim. mekaanisen metsäteollisuuden tutkimus- ja kehitystoimintaan. Tässä strategiassa olisi määritelty tarvittavan kehitys- ja tutkimuspanoksen suuruus sekä eri tahot, jotka hanketta veisivät eteenpäin).
d) " asutettu Suomi" ( asutusmax-strategia, jossa lähtökohtana olisi huomattava painotus kestävyyden sosiaalisiin näkökohtiin sekä metsätalouden työllistämisvaikutuksiin ja maaseudun muuttoliikkeen patoamiseen).
Nykyisessä paperissa "strategisia vaihtoehtoja" punnittiin vain puuntuotannon näkökulmasta. Käsillä olevaa KMO-ehdotusta voisi vaikka luonnehtia lempinimellä "kaikki-irti-metsistä-mitä-kehdataanmax-strategia". Ajattelu on mielestäni takaperoinen, koska lähtökohtana ei ole esitetty riittävää markkina- tai kilpailuanalyysiä. Sitäpaitsi edellämainitut tekijät voivat olla kysynnän realisoitumisen kannalta keskeisiä seikkoja yli 10 vuoden tähtäimellä.
KMO ei keskity riittävästi biodiversiteetin suojeluun
Tässä paperissa esitetyt keinot eivät ole riittäviä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen metsissämme. Erityisesti Etelä-Suomen liian vähäiseen suojelualueiden määrään ja kokonaisuuteen ohjelmaluonnos ei tuo kuin osittaisia lupauksia. Luultavimmin osa Etelä-Suomen vanhojen metsien nykyisin uhanalaisista lajeista kuolee sukupuuttoon ohjelmakauden viivyttelyn seurauksena. Etelä-Suomessa lakisääteisesti suojeltuja metsiä on vain 0,3 % ja rajoitetun metsänkäytön alueita vain n. 2 % metsämaan pinta-alasta, k
ten ohjelma toteaa. Tiettyihin ekosysteemeihin erikoistuneiden lajien osalta tämä taso ei riitä likimainkaan. Esimerkiksi joidenkin vanhojen metsien spesialistilajien arvioidaan tarvitsevan vähintään 10 % suojelupinta-alan.
Metsien ekologisen kestävyyden turvaaminen muodostuu suojelualueiden lisäksi talousmetsien käsittelystä. Ekologisesti kestävästi hoidetut talousmetsät kompensoivat jossakin määrin puutteita suojelualueverkostossa. Uuden metsälain ja luonnonsuojelulain merkitystä suojelualuverkoston puutteiden kompensoinnissa ei ohjelmassa käsittellä. Ohjelmassa kuitenkin mainitaan sertifionti positiivisena mahdollisuutena, lähinnä kuitenkin vain ylimalkaisena mainintana markkinoinnin näkökulmasta. Metsäsertifiointi vois
kuitenkin olla keskeisiä kulmakiviä ja prioriteettialueita KMO:ssa.
Nykymuodossaan KMO ei ota riittävästi huomioon biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta ja siitä seurannutta työskentelyä. Ohjelma ei spesifioi suojelun ongelmakohtia eikä tee riittävän käytännöllisiä ehdotuksia monimuotoisuuden suojelun edistämiseksi.
Paljon tai vähän hyvinvointia, mutta kenelle ?
KMO:n strategia on osa suomalaista suurteollisuusvetoista strategiaa. Ohjelmassa jää kuitenkin pohtimatta missä määrin suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat vielä suomalaisia tai pikemminkin mitkä niiden eduista ovat ristiriidassa kansalaisten tai valtion etujen kanssa. Nykyisessä voimakkaassa globalisaatiotilanteessa KMO:ssa olisi voitu tunnistaa ja eritellä eri ristiriitojen taustoja, jotta niihin voisi vaikuttaa. Ihmetystä herättää myös se miksi ohjelmassa ollaan valmiita investoimaan satoja milj
onia markkoja selkeästi tuotannon lisäämiseen tähtäävän perustoiminnan ylläpitämiseen sen sijaan, että investoitaisiin tutkimukseen ja kehitystoimintaan sekä tulevan markkina-aseman varmistamiseen esim. siten, että kiirehditään luotettavan metsänsertifiointijärjestelmään siirtymistä ikäänkuin siirtymävaiheen tukena (vrt. maatalous). Erityisesti soiden kunnostusojitusten tekeminen valtion varoin tuntuu kohtuuttomalta.
Metsäteollisuudesta koituvat hyvinvointivaikutukset luultavasti ovat ylisummaan selvästi myönteisiä. Mutta olisivatko hyvinvointivaikutukset myönteisempiä, jos olisi tarkasteltu jotakin muuta strategiaa KMO:n pohjana. Hyvinvointivaikutuksia on laskettu VM:n KESSU-mallilla, kuten tapana on. Valitettavasti kuitenkin pelkästään ohjelmatekstin perusteella edes ammattitaitoinen mallintaja ei voi ottaa kantaa esitettyihin lukuihin tai niiden oikeellisuuteen ja pohjaoletusten relevanttisuuteen. Sitäpaitsi hyv
nvointivaikutuksiakin oli arvioitu tuotannon määrän näkökulmasta.
Kiintoisaa olisi myös ollut saada arvio hyvinvoinnin eri tekijööiden alueellisesta jakaantumisesta. Tällainen tarkastelu ohjelmasta kuitenkin tyystin puuttuu. Alueellinen tarkastelu olisi antanut lisävalaistusta hyvinvoinnin jakautumisesta eri kansalaisryhmien kesken.
Toisaalta voimme puhua kansalaisten tai eri kansalaisryhmien eduista myös Euroopassa ja maailmalla. Lopulta strategian peruskysymykset kiertyvät globalisaation teemoihin ja siihen minkälaisia toimijoita suomalaiset suuret metsäyritykset ovat ja näkyvätkö niiden edut kaikilta osin yhtenevässä valossa KMO:ssa kansalaisten etujen kanssa. "Metsäteollisuus on kehittynyt globaaliksi teollisuudenalaksi, jonka investointi- ja muut päätökset tehdään maailmanlaajuisten kilpailustrategioiden pohjalta" todetaan ohj
lmassakin.
Vihreiden näkökulmasta globalisaation kielteisiä vaikutuksia voidaan torjua toisaalta kansainvälisellä yhteistyöllä EU:ssa, valtioiden välillä, YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistamisella ja osallistavalla yhteistyöllä. Toisaalta uskomme myös siihen, että parhaimmilla yrityksillä on halu esiintyä eettisesti mielekkäällä tavalla eli internalisoida ulkoisia kustannuksiaan.
Tapio Reinikainen
Envidatan toimitusjohtaja, erikoistutkija
Puheen välitti:
Janne Tompuri
Projektisihteeri
Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus ViSiO
Puhelin (09) 604 010, faksi (09) 604 022
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/