Suomalaisessa metsätaloudessa on muutamia hankalia kipupisteitä, joita emme
näköjään voi täällä ohittaa.
Yksi ja laajasti jo käsitelty aihe on ollut puukauppatapa ja
metsänomistajien asema. Lauri Vaaran argumentointi on ollut selkeää ja
ymmärtääkseni viimeistää taannoisessa Mielikäisen ansiokkaassa maidon
tissihintavertauksessa ja Vaaran kommentissa asia varmaan tuli selväksi.
Keskustelumme aiheesta on sikälikin merkityksellistä, että sitä myös
seurataan listamme ulkopuolelta myös mm. viranomaistahoilla ainakin
kilpailuvirastossa, joka tutkii kysymystä paraikaa.
Toinen kipupiste on metsäntutkimus, sen paradigmat ja vapaus.
Yleisesti metsäalalla tiedetään se, että syntyajoistaan lähtien
metsäntutkimuksen vapaus on ollut hyvin rajoitettua. Esimerkkejä
cajanderilaisen koulukunnan tiukasta otteesta on useita eri vuosikymmeniltä.
Näiden dogmien osalta tieteen tekemisen vapaus on ollut hyvin rajoitettua.
Sotien jälkeen asetettiin uusi dogmi, joka on ollut jos mahdollista
vieläkin tiukempi. Maassamme ei ole saanut vapaasti tutkia eri
metsänkäsittelyn vaihtoehtoja, itseasiassa ns. harsinnan tutkimus pysähtyi
kolmeksi vuosikymmeneksi. Koko laitos on keskittynyt ajamaan
tasarakenteiskasvatusta, johon kuuluu avohakkuu ja viljely.
Todistuaineisto tästä pakkojärjestelmästä, ilman Lähteen tutkimuksen
keskeyttämistäkin on massiivinen. Riittää kun lukee ns. tiedemiesten mm.
Kullervo Kuuselan ja muiden kirjoituksia vuosikymmenten varrelta.
Pahimmillaan kyse on ollut tiedepoliittisesta terrorista.
Mikä tärkeintä, missään vaiheessa Metlassa ei ole tehty kriittistä arviota,
jossa asioihin olisi puututtu. Päin vastoin, minunkin tuttavapiiriini
kuuluu yksi metsäntutkija, joka joutui vaihtamaan alaa yritettyään
käynnistää tutkimusta niistä paradigmoista ja asettamuksista, jotka ovat
ohjanneet Metlan tutkimuspolitiikkaa.
Kari Mielikäinen kirjoitti että Lähteen tutkimuksen keskeyttämisen takana
oli "Metsäntutkimuslaitos ja koko tiedeyhteisö (250 tutkijaa), jonka
antaman lausunnon mukaan tutkimuksen uudelleen organisoiminen oli
perusteltua."
Tämmöisestä perustelusta tulee ensimmäiseksi mieleen edesmenneen kirjailija
Arto Kytöhongan mietelmä: "Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, syö
sinäkin paskaa!" (Anteeksi vain, taas kerran kielenkäyttöni)
Jonkunmoinen adressi toki taidettiin tutkijoilla allekirjoituttaa, mutta
tuskin sentään kaikki siihen nimeään laittoivat, edes painostuksen alla.
Metodi sinänsä kuvaa hyvin sitä meininkiä, jolla tutkimusta alasajettiin.
Mutta perusongelma Metlalla tiedepoliisina on kuitenkin se, että kyse on
ollut yhden koulukunnan laitoksesta ja sen omat paradigmat ovat
kestämättömällä perustalla. Viimeistään Lähteen ryhmän viimeisen
tutkimuksen pitäisi saada aikaan metsäajattelun perusteiden murros
suomalaisessa cajanderilaisessa umpiossa. Metsien luonnollinen kehitys ei
todellakaan tuota metsiimme tasaikäisiä männiköitä ja kuusikoita kuten
cajanderilaiset ovat uskoneet.
Toki niitä rohkeita ja itsenäisiäkin metsäajattelijoita löytyy myös Lähteen
ryhmän ulkopuolelta ja heidän varassaan ja vastuullaan onkin paljon
suomalaisen metsäntutkimuksen kotimaisesta ja kansainvälisestä
uskottavuudesta ja uudistumiskyvystä.
Mutta keskustelumme metsäntutkimuksen ydinkysymyksistä ja myös jatkuvan
kasvatuksen tutkimuksen kohtalosta jatkuu. Minulla on ilo kertoa, että
myös metsänhoidon professori Erkki Lähde on lupautunut tuomaan omat
panoksensa tähän keskusteluun tällä listalla.
Kolmas kipeä asia, ehkä kaikkein kipein, ovat ne oikeudenkäynnit, joissa
nujerrettiin virallisesta opista kieltäytyvät metsänomistajat.
Kirjoitin taannoin listalle "yhä vaikutusvaltaisilla palleilla istuvat
metsäjohtajatkin antoivat metsänhävityksestä asiantuntijalausuntoja,
joiden turvin sitten metsän hävityssyytten saivat isännät jotka
kieltäytyivät avohakkuista ja metsänviljelystä."
Kari Mielikäinen kommentoi:
"Jälleen pyydän sinua kertomaan, keitä olivat käräjillä istuneet
"korruptoituneet" tutkijat ja sen, kuinka noissa tapauksissa kävi?"
Olihan näitä: mm. Metsänhoitajaliiton liittovaltuuston puheenjohtajaksi
juuri valittu Antti Koskimäki, joka kunnostautui maaviljelijä Reino Takalan
metsien pakkorauhoituksessa. Kävin Reinon metsässä itsekin
metsänhävitystuomion jälkeen ja sain nähdä erinomaisesti hoidettua metsää,
jossa oli järeää tukkia, nuorta puustoa ja runsaasti taimia ,aivan vastoin
Metlan paradigmoja.
Kuinka sitten Takalalle kävi. Hänen elämänsähän lähes murskattiin
metsäherrojen kenttätuomioistuimessa ja taatusti väärin perustein.
Nivalan kapinallisen Väinö Mäenpään metsänhävitystä kävi oikeudessa
todistamassa muuan Pentti Takala, joka pääsi ansioistaan sittemmin
Metsähallituksemme pääjohtajaksi.
Metlan tutkijoista mainittakoon nykyään MTK:n metsänhoitajana työskentelevä
Timo Nyrhinen ja Rovaniemen tutkimusaseman johtaja Martti Varmola.
Herrat ovat tervetulleita käräjäkiville puolustamaan toimiaan omaehtoisen
metsänomistajakunnan nujertamisessa, jos perusteita löytyy.
Summa summarum: Juuri tällä hetkellä suomalainen maailman paras
metsänhoito, metsäntutkimus ja perhemetsätalous ym. on yhtä vakaalla
pohjalla kuin Neuvostoliiton pakkojärjestelmä hetkeä ennen Berliinin muurin
kaatumista.
Kriittinen massa kansalaisista on jo lakannut uskomasta propagandaan ja
tähänhän kaatui neuvostojärjestelmäkin.
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/