ONKO METSÄNTUTKIMUS TIEDETTÄ?
Kari Mielikäinen kokee väitteen metsäntutkimuksen korruptoitumisesta
kunnianloukkauksena ja vaatii esimerkkejä.
Yksi esimerkki on Mielikäisen oma puheenvuoro tällä foorumilla, jossa hän
puolusti metsäntutkijoiden auktoriteetilla toteutettua koivunhävitystä
perustellen menettelyä silloisella tilanteella, kun koivusta ei vielä
osattu tehdä sellua eikä sillä ollut markkinoilla kysyntää. Jos
metsäntutkimus olisi nimensämukaista METSÄN tutkimusta, ei koivun
hävittämistä olisi tutkijoiden auktoriteetilla tuettu, sillä onhan koivun
ja muiden lehtipuiden merkitys metsäekosysteemissä keskeinen.
Sellusuhdanteiden ei tulisi ohjata metsätieteen ajattelua.
Metsäntutkimus esiintyy mielellään tieteenä ja sitä työtä tekevät
tiedemiehinä. Saimmehan viikon päivät sitten Maaseudun Tulevaisuudessa
lukea kuinka "Tiedemiehet totesivat ettei harsintaan ole paluuta". Lehden
uutinen seminaarista, jossa myös Mielikäinen esiintyi päättyi toteamukseen
ettei jatkuva kasvatus ole mahdollista , vaikka jotkut "poppaukot" sitä
vielä esittävätkin. Näinhän tämä toimii, yhä, tämä tiedepoliittinen
terrori Suomessa. Tiedemiehet, Tapio, MTK ja ei vaihtoehtoja.
Mielestäni metsäntutkimus ei ole tällä hetkellä oikeaa tiedettä. Kyse on
pikemminkin puuntuotannontutkimuksesta viljelymetsätalouden tarpeisiin.
Tutkimusta tehdään teollisuuden ehdoilla ja itseasiassa koko käsitteistö on
rakentunut tukemaan avohakkuu/metsänviljely-projektia.
Keskeinen käsiteharhama metsäajattelun pohjalla on "metsän ikä". Kuten
Laihon, Lähteen ja Norokorven haastepuheenvuoro osoittaa inventointiedot
kertovat metsien olleen erirakenteisia valtaosin näihin päiviin asti.
Iän mittaaminen tällaisille metsille on kohtuullisen mielivaltaista puuhaa
onhan valtapuustokin hyvin monenikäistä. Riippuen hakkuun painottumisesta
"metsän ikä" joko laskee tai nousee. Mitä kertovat siis tilastojen
aikasarjat metsiemme "ikärakenteesta" ? Ikäkäsite onkin erinomaisen
huono mittari kuvaamaan metsänrakennetta ja kyse onkin ollut pikemminkin
pyrkimyksestä luokitella metsiä jaksollisen tasarakenteismallin tarpeita
varten. Ikärakennekaavio on pikemminkin avohakkuusuunnitelmaa kuin mikään
metsiemme luonnetta kuvaava tilasto.
Metsäntutkimuksen mittaukset ja luokittelu on tähdännyt siihen, että
metsillemme voidaan rakentaa hakkuusuunnitelmat vallitsevan avohakkuumallin
puitteisiin. Tokihan sitten kun kierros on lopussa ja kaikki metsät ovat
saaneet alkunsa avohakkuilla, metsillä on "ikä", varsinkin jos näillä
taimikonhoitokampanjoilla estetään erirakenteisuuden luonnollinen
palautuminen metsiin.
Myös cajanderilainen metsätyyppiteoria, jonka puitteissa metsiä on
luokiteltu, on palvellut puuntuotannon tarpeita. Sen ajattelun pohjaltahan
on mm. etsitty eri puulajeille sopivia kasvupaikkoja eli muutettu
monimuotoisia metsiä puupelloiksi.
Erinomaisen hyvä luokitteluperuste metsien rakenteelle on puuston
runkolukujakautuma eli kuvaus siitä minkä verran on puita eri kokoluokissa.
Haastepuheenvuoroissa kotisivulta (www.kaapeli.fi/visio/metsa/)löytyvä
Laihon, Lähteen ja Norokorven työ pohjautuukin juuri tähän tunnukseen,
jolla voidaan hahmottaa metsien rakenteen kehitystä hyvin
täsmällisesti.Jostakin syystä kuitenkin virallinen metsäntutkimus on lähes
unohtanut tämän tunnuksen metsiä kuvatessaan.
Ehkä vaarallisinta ja kauaskantoisinta, mitä metsäntutkimus on tähän
mennessä tuottanut, on metsän hävittämisen käsitteen hävittäminen.
Ajattelen kauhulla sitä, että maailmassa ruvettaisiin yleisemminkin
nimittämään avohakkuualueita "metsänuudistusaloiksi". Jos niin käy, se
varmasti edesauttaa maailman metsäpeitteen murenemista ja keskeisessä
vastuussa on suomalainen metsäntutkimus ajatuksen kehittäjänä ja levittäjänä.
Suomalaisen metsäntutkimuksen paradigmakumouksella on kiire.
Metsäntutkimuksen orwellilainen uuskieli on olemukseltaan teollisuuden
puunhuollon kieltä ja propagandan kieltä ja todistaa omalla voimallaan
siitä kriisistä, johon tämä sinänsä mahdollinen tieteen ala on vajonnut.
Ilmiöhän on historiallisista syistä jossain määrin kansainvälinen, mutta
metsäntutkimuksen rooli Suomessa on ollut erityislaatuinen.
Metsäntutkimuksella on ollut keskeinen osa rakennettaessa
metsäpakkojärjestelmää ja luotaessa tilannetta, jossa teollisuus parturoi
maata pystykauppa/avohakkuillaan. Metla on keskeinen osa suomalaista
korporativisoitunutta metsäkartellia, ideologisen pakon ylläpitäjänä,
tieteen kaavussa.
Vapaan kilpailun kannalta olisi parempi, jos teollisuus itse huolehtisi
omista tutkimustarpeistaan ja perustaisi vaikkapa Putlan (Puuntuotannon
tutkimuslaitos) ja Metla voitaisiin uudistaa tieteelliseksi ja
riippumattomaksi metsän tutkimuslaitokseksi.
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/