Mielikäiselle ja Valkoselle ja muille metsäntutkimuksen auktoriteettiin
vetoaville!
Rohkenen toivoa herroilta pientä asenteen nöyryyttä foorumillamme
heilutellessanne tieteellisyyden leimakirvestä.
En ole ainoa, joka on menettänyt uskonsa suomalaisen virallisen
metsäntutkimuksen uskottavuuteen professori Lähteen tutkimuksen
keskeytyksen myötä ja myös tieteen siunauksilla tehtyjen massiivisten
erehdysten vuoksi. (Ja kuten Matti Särkelä ihmetteli: typeryydet
tutkijoiden siunauksella jatkuvat yhä eli kesähakkuut)
Mielestäni metsäntutkimuksen auktoriteetilla ei ole oikeutta esiintyä
tiedepoliisina, ei ennenkuin suomalainen metsäntutkimus kykenee kohtaamaan
oman historiansa, löytämään ne henkiset rakenteet ja paradigmat jotka ovat
mahdollistaneet mm.
-vuosisataisen tiedepoliittisen vainon virallisen koulukunnan ulkopuolista
ajattelua vastaan
-koivun hävityksen ja laajamittaisen männynviljelyn massiiviset virheratkaisut
Jospa kerrataan, vaikka metsäntutkimuksen itsetutkiskelun foorumi tulisi
järjestää erikseen ja mieluummin kansainvälisenä debattina.
Suomalaisen metsäntutkimuksen perusongelma on yhä cajanderilainen
vulgaaridarwinistinen käsitys metsästä, joka kasvaisi Suomessa joko
tasarakenteisiksi kuusikoiksi tai tasarakenteisiksi männiköiksi.
Cajanderin metsätyyppiteoria on osoitettu aikansaeläneeksi jo 80-luvulla,
mutta mm. professori Matti Palon kuuluttamaa paradigmavallankumousta ei ole
vieläkään kuulunut.
Lähes mielivaltainen cajanderilainen metsätyyppiluokittelu on kuitenkin
ollut metsänarvioimisen yksi perusta tähän asti.
Toinen perusongelma viralliselle tutkimukselle on käsite "metsän ikä",
joka on myös keskeinen luokitteluperuste. Niinpä tehdyt luonnonmetsien
kasvu- ja tuottotaulukot esimerkiksi perustuvat aivan poikkeuksellisten
metsäalojen mittaamiseen, sillä valtaosin luonnonmetsissä ei ole
havaittavissa mitään ikää, jolla olisi joku biologinen merkitys.
Se, ettei käsite metsän ikä tarkoitakaan sitä mitä arkikielellä
kuvitellaan näkyy mm. siinä, että kun metsää alaharvennetaan sen ikä nousee.
Tästä sitten jotkut kuten professori Kari Mielikäinen, kuvittelevat, että
tehometsätalous on lisännyt vanhojen metsien osuutta Etelä-Suomessa.
Tosiasiassa metsäpeitteen viimeinen kolmannes on kovaa vauhtia
realisoitavana ja ylvästely lopullista hakkuuvuoroaan odottavien yli
satavuotiaiden puustojen määrän tilastollisella kasvulla ei ole perusteltua
myöskään siksi, että jaksollisen metsänhoidon suunnitelmien mukaan kaikki
metsämme ovat 99 prosenttisesti Etelä-Suomessa noin 2020 alle 80 vuotiaita
avohakkuualoille viljeltyjä hoitometsiä.
Kysymys metsäntutkimuksen korruptoitumisesta on noussut esille.
Mielikäinen piti väitettä hämmästyttävänä. Tilanne kertoo siitä, kuinka
totaalisen läpikorruptoituneessa tilassa on järjestelmässä mukanaolevien
lähes mahdotonta enää havaita korruptio.
Suomalaisen metsäntutkimuksen korruptoituminen metsätaloutta johtavalle
kolmen yhtiön pystykauppa/avohakkuu-kartellille on ilmeistä. Laitoshan
palvelee avoimesti ja estoitta vallitsevaa teollisuuden ylläpitämää
puukauppa- ja metsänkäsittelyjärjestelmää ja hyvin tiedetään, että Metlan
johtoon ei voi edetä kuin henkilö joka nauttii teollisuuden luottamusta.
Metsäntutkimuksen merkitys metsävarojen hallinnassa onkin keskeinen. Jos
parlamentti kieltää metsän hävittämisen, jää tutkimukselle mahdollisuus
tulkita mitä hävittäminen on. Muistamme 80-luvun metsäkäräjät joilla monet
yhä vaikutusvaltaisilla palleilla istuvat metsäjohtajatkin antoivat
metsänhävityksestä asiantuntijalausuntoja, joiden turvin sitten metsän
hävityssyytten saivat isännät jotka kieltäytyivät avohakkuista ja
metsänviljelystä. (Synkin ja häpeällisin on tietenkin varsinaisen
metsäpoliisilaitoksen Keskusmetsälautakunta Tapion historia tässä asiassa.
Tätä vastuuta ei voi paeta sillä, että Ilmo Kolehmaisen johtama laitos
käyttää tänä päivänä nimea Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.)
Suomalainen metsäkoneisto on ollut kova koneisto. Läpikorruptoitunut,
läpi korporatisoitunut ja läpi kartellistoitunut. Mitään muutosta tähän ei
ole tähän mennessä tapahtunut. Vaikeimmassa ja noloimmassa asemassa on
pyhä Tiede, jonka vastuulla olisi estää metsänhoidon ajelehtiminen
suhdanteiden ja selluteknologian ehdoilla, jonka tehtävä olisi antaa
kansakunnalle reaaliaikaista ja luotettavaa tietoa metsiemme puuvarojen
tilanteesta ja metsäluontomme ekologisesta tilanteesta.
Tätä vastuuta metsäntutkimus ei ole kyennyt lunastamaan. Päinvastoin,
näyttää siltä kuten Yrjö Haila ilmaisi: Metsäntutkimus tuottaa
"outformaatiota", joka peittää enemmän kuin paljastaa.
Omasta puolestani toteaisin Wittgensteinia mukaillen: Metsäntutkimus on
kokeellisia menetelmiä ja käsitesekaannuksia.
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/