Ohessa tiedoksi käräjäkiville Ekometsätalouden Liiton tuottama eduskunnalle
keskiviikkona jätettävä kirjelmä aiheesta, josta täälläkin on peistä taitettu.
Tilanne ei todellakaan ole sellainen onnela kuin Mielikäinen tuntuu
norsunluutornistaan kuvittelevan. Ukot täällä maalla puhuvat ihan eri kieltä.
terveisin
Hannu
jk Keskustelua voi seurailla myös listan ulkopuolelta kuten tietojeni
mukaan moni tekeekin. Näiltä näkymin foorumia pidetään auki siihen asti
kun kansallinen metsäohjelma on valtakunnassa ajankohtainen.
Eduskunnnalle
Asia: Suomen metsätalouden tilanne ja kilpailulainsäädäntö
Mielestämme Suomen metsätaloudessa vallitsee useita keskeisiä
rakenteellisia vääristymiä, jotka estävät vapaan kilpailun toteutumisen
maassamme ja muodostavat näin yhden kartellisoituneen ja korporatiivisen
metsätalousjärjestelmän.
Kolmella integraatilla metsäkartelli
Tämän metsäkartellin keskeinen elementti ja primus motor on kolmen suuren
metsäintegraatin muodostama kartelli. Kolme suurinta metsäyhtiötä yhdessä
niihin integroituneen sahateollisuuden kanssa ovat määrävässä
markkina-asemassa hallitessaan nykyisessä järjestelmässä puumarkkinoita yli
80 prosenttisesti.
Käytännössä nämä valtakunnallisesti toimivat puunhankintaorganisaatiot
pystyvät sanelemaan sekä hinnan että saatavuuden aluellisille
pienostajille. Kun myös useat sahat ovat riippuvaisia pienpuun ja hakkeen
myynnistä selluteollisuudelle, ei ns. villejä sahoja maassamme ole.
Pystykauppa estää vapaan puukaupan
Keskeinen osa kolmen suuren kartellia on vallitseva puukauppatapa ja siihen
kytketty metsänkäsittelytapa. Yhtiöt haluavat tehdä pystykauppoja, sillä
silloin saadaan kerralla ja keskitetysti suuri määrä puuta sekä
sellukattiloihin että sahoille. Samalla estetään myös se mahdollisuus,
että metsänomistaja suuntaisikin hakkuut tukkipuun tuottamiseen ja
tarjoaisi markkinoille eri tukkilaatuja. Pystykauppa tarkoittaakin laadun
kannalta samaa kuin maatalouden jalostajayritys ostaisi maatilan koko sadon
juuri ennen sadonkorjuuta ja korjaisi kerralla omalla kalustollaan kaikki
tuotteet.
On selvää, että tällainen kauppatapa ei anna mahdollisuuksia puun laatuun
perustuvien markkinoiden kehittymiselle. Se ei myöskään ohjaa puuta
laatuarvonsa mukaiseen jalostukseen, mistä kertovat sellupinoista löytyvät
laatutukit eri puolella maata. MTK:n puukauppatutkija Pekka Airaksinen on
arvioinut julkisesti tästä suuripiirteisyydestä koituvan metsänomistajien
laatutappion olevan miljardin suuruusluokkaa.
Laatukilpailu puuttuu puunkorjuusta
Pystykauppatavan toinen suuri ongelma ja epätäydellisen informaation
tilanne syntyy suhteessa puunkorjuutyöhön. Pystykauppa on luonteeltaan
kytkykauppaa, jossa puukaupan kylkiäisenä tulee yhtiön ehdoilla ja työnä
toteutettu puunkorjuu. Metsänomistaja ei pystykauppatilanteessa voi valita
korjuutyön tekijää, ei hintaa, eikä laatua. Näin on tilanne valtaosassa
ns. päätehakkuista. Puunkorjuutyön markkinoilla ei siis vallitse todellinen
kilpailu työn hinnalla ja laadulla, vaan kilpailua käydään vain
"yrittäjien" kesken siitä ketkä pääsevät minkäkin integraatin koneketjuun.
Metsänomistaja ei voi kilpailuttaa puunkorjuutyötä, eikä sen arvo muodostu
vapailla markkinoilla, vaan kätkeytyy pystykauppahintaan.
Pystykauppa ei ole ekologisesti hyvä kauppatapa
Kolmas pystykauppajärjestelmän ongelma on ekologinen. Pystykaupassa ei
kaupankohteena ole puu, vaan leimikko, metsä, ekosysteemi. Pystykaupassa
metsalan koko puuvaranto kaupataan, jolloin koko puiden varassa toimiva
metsäekosysteemi tuhoutuu. Kauppatapa ei selvästikään ole edistämässä
kestävää ja metsäekosysteemiä ylläpitävää puunkorjuuta. Kyse on, kuten
Lauri Vaaran väitöskirjassa todetaan, konsessiosta, kehitysmaiden
kauppatavasta, joka tunnetusti ohjaa metsänkäyttöä "ryöstömetsätalouteen"
("Mining forestry"). Kilpailulainsäädännössä ja sen tulkinnassa tulisikin
kiinnittää huomiota määriteltäessä hyvää kauppatapaa paitsi kaupan
osapuolien oikeuksiin myös kaupan kohteen,metsän, kohteluun.
Korporativismi kartellin tukena
Pystykauppakartelliin kytkeytyy korporatiivinen ja myös vapaan kilpailun
kannalta kyseenalainen elementti yhtiön puunkorjuun jälkeen. Metsän
uudistamista valvoo, opastaa ja toteuttaa metsänhoitoyhdistys.
Metsänhoitoyhdistyksen kannalta pystykauppa ja avohakkuu on hyvä malli,
sillä siinä turvataan runsaasti suunnittelu, työnjohto ja suoritustyötä
metsänuudistamisessa ja taimikonhoidossa myöhemmin. Myös alueellisten
metsäkeskusten ja valtiollisten taimituotantoyhtiöiden toiminta tukee
kartellisoitunutta puukauppajärjestelmää ja kaavamaista avohakkuuseen ja
metsänviljelyyn perustuvaa metsänkäsittelyä.
Osana korporativismia on valtion verotuksessa perimä
metsänhoitoyhdistyksille menevä pakkojäsenmaksu. Valtion pakkoverolla
tuetaan yhtä metsänhoitopalvelua antavaa organisaatiota, mutta ei muita.
Tämä rikkoo selkeästi normaalia vapaaseen kilpailuun perustuvaa
yritystaloutta. Suomessa ei ole tämän vuoksi metsänhoitopalveluihin
kehittynyt vapaata yrittäjätoimintaa ja laatukilpailua.
Metsähallitus käyttää valtion omaisuutta kilpailun vääristämiseen
Myös Suomen valtion maaomaisuuden haltijan, metsähallituksen toiminta
monelta osin rikkoo vapaan kilpailun periaatteita vastaan.
Metsähallituksen perustama taimituotantoyhtiö merkitsee valtion
tunkeutumista sellaiselle yritystoiminnan alueelle, jonne se ei vapaassa
markkinataloudessa kuulu. Metsähallituksen pääomilla ja investoinneilla
mahdollistetaan massatuotanto ja määräävä markkina-asema ja
pientaimitarhojen tappaminen polkumyynnillä.
Metsähallituksen toiminta matkailuyrittäjänä rikkoo myös vapaata kilpailua
vastaan. Metsähallitus muuttuu pohjoisessa ylivertaiseksi kilpailijaksi
hallitessaan maita, vesiä ja kämppä- ja reittiverkostoa.
Valtion yrityksen ei markkinatalousmaassa kuulu kilpailla valtion
maaomaisuuden turvin matkailumarkoista, vaan tarjota palveluja ja tukea
kaikille matkailijoille ja matkailuyrityksille yhtälaisesti.
Kilpailun kannalta, mutta ennenmuuta moraalisesti, on kyseenalaista
yhteisen maaomaisuutemme haltijan, Metsähallituksen ilmaantuminen
kiinteistökauppaan. Kun valtion maaomaisuuden haltija rahoittaa
toimintaansa myymällä yhteisiä ranta-alueitamme yksityiskäyttöön kyse on
paitsi kiinteistöyrittämisen kilpailutilanteen vääristämisestä, myös
kyseenalaisesta perintöomaisuuden hävittämisestä.
Suljettu Metsä-Suomi
Kaiken kaikkiaan koko metsätaloutemme näyttäytyy hyvin suljettuna
järjestelmänä, jossa kolme integraattia hallitsevat lähes totaalisesti
puumarkkinoita ja tätä kautta myös sahatavaran markkinoita ja jatkojalostusta.
Tavoitteena integraateilla on estää niistä riippumattoman puunjalostuksen
kehittyminen ja keskeinen keino tässä tilanteessa on parhaan laatutukin ja
sahatavaran myynti ulkomaiselle mekaanisen sektorin kilpailevalle
teollisuudelle.
Säätelemällä ulosmyytävän puun määrää integraatit voivat säädellä myös
tukin hintaa kotimaassa. Kotimainen sahatavaran jalostaja on myös
valittanut integraattien myyvän kotimarkkinoille huonolaatuisemman puun ja
myyvän priimatavaran ulkomaille.
Kolme integraattia hallitsevat myös korjuuketjujensa kautta
puunkorjuutyönmarkkinoita.
Palveluksessaan yhtiöillä on myös koko korporatiivinen järjestelmä
metsänhoitoyhdistyksistä alueellisiin metsäkeskuksiin, metsäkeskus Tapioon,
metsähallitukseen. Keskeinen tekijä korporatisoituneessa järjestelmässä on
myös metsäntutkimus, joka on nimestään huolimatta lähinnä valtakunnallisen
avohakkuusuunnitelman ja jälkihoidon tutkimusta.
Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen suuntautuminen yksipuolisesti
integraattien metsänhakkuita ja puukauppaa palvelemaan on myös vapaiden
markkinoiden kannalta kyseenalaista. Laitoksen aktiivinen rooli
vaihtoehtoisen metsänhoidon tutkimuksen tukahduttajana kertoo siitä, että
metsänhoitomenetelmien vapaa kilpailu on vaikeaa, kun tutkimuskin on
valjastettu ajamaan teollisuuden ehdoilla toteutettavaa parturointiohjelmaa
ilman vaihtoehtoja.
Vapaan kilpailun kannalta ongelmallista on myös se, että metsänomistajien
etujärjestö MTK on kytkeytynyt korporativismiin ja kartelliin paitsi
valtakunnallisissa pystykauppojen hintaneuvotteluissa myös
metsänhoitoyhdistysten ja ns. metsänomistajien hallitseman
Metsäliitto-osuuskunnan kautta.
Toivomme, että esittämämme näkemys ongelmallisesta kilpailutilanteesta
Suomen metsätaloudessa tutkitaan ja sikäli kuin kilpailulainsäädännön
vastaisia ilmiöitä todetaan, ryhdytään toimiin toimivien
markkinamekanismien palauttamiseksi metsätalouteen.
Ensimmäisenä toimenpiteenä pyydämme kilpailuviranomaisia ryhtymään
toimenpiteisiin, että puunjalostajien puunkorjuussa tehtäisiin puukaupasta
ja korjuutyöstä aina erilliset sopimukset.
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/