Kiitoksia kommenteista kannanottoon. Evästyksiä on tullut sekä
käräjäkiville että suoraan liitolle. Uusi ja kommenteilla toivottavasti
parannettu versio ohessa.
terv. HH
AVOHAKKUUOHJELMA EI KELPAA -
ON PALATTAVA PARLAMENTARISMIIN
Kansallisen metsäohjelman tarkoituksena on antaa Suomen metsätaloudelle
suuntaviivat kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsätaloutta,
joka toteuttaa kansainvälisessä Rioprosessissa yhteisesti sovittuja
tavoitteita. Nyt esitelty ohjelmaluonnos on tässä suhteessa lähinnä
pehmeillä kielikuvilla verhoiltu Troijan puuhevonen, jonka sisältä löytyy
vanhakantainen tehometsätalous onnettomimmillaan.
Kansalliseksi metsäohjelmaksi luonnoksesta ei ole, mutta se tarjoaa
kuitenkin hyvän pohjan parlamentaarisen ja kansalaiskäsittelyn aloittamiseksi.
Laatuajattelu unohtunut ohjelmasta
Perusongelma ohjelmassa on tukeutuminen vanhaan massajalostuksen ideaan,
joka tähtää määrällisen kasvun maksimointiin ja unohtaa laadun.
"Lisää hakkuita, lisää koneita, lisää energiaa, lisää byrokratiaa"-
tässä ohjelman idea tiivistettynä.
Selkokielellä kyse on Metsä-Suomen avohakkuuohjelmasta, jossa tavoitteena
on lisäydinvoiman turvin jauhaa mekaanista massaa sekä Etelä-Suomen
kuusikoista että Venäjän tuontipuusta.Myös Pohjois-Suomen viimeiset järeät
metsät on ohjelma antamassa avohakkuuohjelmaan.
Yhtenä keskeisenä ulosmittaajana ovat myös metsäalan laitokset, jotka
vaativat metsänomistajilta ja yhteiskunnalta puolen miljardin
lisärahoitusta, kestämättömillä perusteluilla ja katteettomilla lupauksilla.
Tuleva metsäperintö vaarassa
Tulevan sukupolven osalta kyse on ryöstöpolitiikasta, sillä jo nyt
mäntytukki on vähissä koko maassa ja koko Pohjois-Suomessa ovat
päätehakkuuleimikot loppumassa. Tulevalle sukupolvelle jäisivät
ohjelmasta vain taimikonhoitokulut ja ydinjätteen varastointiongelmat.
Mekaanisen metsätalouden tulevaisuudelle ohjelma merkitsisi kuoliniskua.
Yhteisen maiseman ja metsäperinnön osalta ohjelma on katastrofaalinen. Jo
nyt eritasoisten raiskioiden määrä maisemassa on ylittänyt henkisen
sietokyvyn rajat, mutta ohjelman toteuduttua oikeat metsät olisivat
Suomesta poissa suojelualueiden sirpaleita lukuunottamatta. Metsien
monikäyttöön perustuvalle metsätaloudelle ennenmuuta luontomatkailulle ja
keruutuoteyrittämiselle ohjelma merkitseekin tulevaisuuden mahdollisuuksien
alasajoa.
Ohjelma harhauttaa
Ohjelma tekee myös selkeästi väärän ja harhaanjohtavan arvion
tehometsätalouden tähän astisista saavutuksista. Ohjelma väittää, että
tehostetuilla "metsänhoitotoimilla" on lisätty
metsiemme kasvua ja puuvarantoja.
Tosiasiassa varsinaisilla kovilla metsämailla, joilla reaaliset hakkuut
tähän asti ovat tapahtuneet, metsien kasvun ja puuvarantojen nousu on
tulosta puustopääoman palautumisesta ja tämä olisi tapahtunut ilman tehtyjä
investointeja. Metsän luonnollinen kasvu otetaan ohjelmassa ansiotta
metsänhoitotoimien ansioksi.
Mainostetuilla metsänhoitotoimilla eli lähinnä avohakkuilla ja
alaharvennuksilla
on tosiasiassa vain vähennetty kasvua sekä aiheutettu kymmenien miljardien
investoinnit metsänuudistamiseen ja taimikonhoitoon puhumattakaan
aiheutetuista ekologisista vahingoista vaikutuksineen.
Vain soiden ojituksilla on voitu kasvua lisätä, mutta suurimmaksi osaksi
tämä kasvu on vielä hakkuumahdollisuuksien ulkopuolella ja myös
laadullisesti ojikoiden puu on osoittautunut kyseenalaiseksi.
Ohjelma ei huomaa valtavan metsäojituksen merkinneen katastrofaalista
mullistusta koko suomalaisen luonnon vesitalousjärjestelmälle. Menetetty
suoluonto, tuhotut pienvesistöt ja jokien ja järvien tilan dramaattinen
huonontuminen, ovat seurauksia,
jotka ovat merkinneet valtavia menetyksiä paitsi ekologisesti myös
mm.kalataloudelle ja virkistyskäytölle.
Hakkuita lisäämällä ei voida turvata työpaikkoja
Työllisyyspolitiikan osalta ohjelma tuntuu kokonaan ummistaneen silmänsä
todellisuudelta. Ohjelma lupaa vastalahjaksi valtion ja metsänomistajien
miljardi-investoinneille ja lisääntyneille hakkuille kymmeniä tuhansia
uusia työpaikkoja. Samaan aikaan ohjelma vaatii kuitenkin laajoja
avohakkuita ja koneellistamisasteen nostamista. Tämän kehityksen tulokset
ovat jo tiedossa. Aiemmatkin metsäohjelmat ovat luvanneet työpaikkojen
kasvua hakkuiden kasvaessa, mutta hakkuiden kasvusta huolimatta
työpaikkojen määrä on romahtanut.
Tämän kehityskulun muuttamiseksi on ainoa tie tarkistaa kansallista
puunkäytön strategiaa. Kiireellisimpiä toimenpiteitä ovat puukaupan,
puunkorjuutyön ja metsänhoitopalvelujen avaaminen vapaalle
yrittäjätoiminnalle ja esteiden poistaminen puuta jalostavan
pk-yritystoiminnan puunhankinnalta.
Kestävään laatumetsätalouteen
Kansallisessa metsäohjelmassa tulisi asettaa selvä tavoite siirtyä puun
käytöstä massajalostuksessa laatujalostukseen. Kun Suomesta maailmalle
viety raakapuu työllistää puusepänteollisuudessa ulkomailla enemmän ihmisiä
kuin koko metsäala kotimaassa, se kertoo mahdollisuuksista, joita
Metsä-Suomella on.
Suunnanmuutokselle on korkea aika, sillä sellun markkinoilla Pohjoinen
puu on väistyvä raaka-aine nopeakasvuisen trooppisen sellun ja peltosellun
vuoksi.
Siirtämällä puunkäytön painopistetta tukkipuun jalostukseen, voidaan myös
muuttaa metsänhoidon menetelmiä ja ottaa käyttöön mahdollisimman laajasti
ekologinen jatkuvan kasvatuksen ja pitkien kiertoaikojen metsänhoito. Näin
voidaan metsissämme tuottaa enemmän ja laadukkaampaa tukkipuuta ja samalla
ylläpitää maisemaa ja ekologia arvoja paremmin kuin avohakkuisiin ja
metsäviljelyyn perustuvassa kiertoaikamallissa.
Ekologiseen laatumetsätalouteen kuuluisi myös vakava panostaminen metsien
monikäyttöön perustuvaan keruutuotealaan ja luontomatkailuun.
Ekologinen kestävyys turvattava
Esitetty luonnon kansalliseksi metsäohjelmaksi ehdottaa hakkuiden
lisäämistä entisestään, mutta ei huomaa, että jo tähän mennessä
avohakkuisiin perustuva viljelymetsätalous on aiheuttanut metsäluonnossamme
biodiversiteettikriisin. Ja kun ongelmia ei edes kyetä näkemään, ei
ohjelma löydä niille myöskään ratkaisua.
Katsomme, Rioprosessin päätöksiin vedoten, että maassamme tulisi luopua
vallinneesta tehometsätalouden mallista ja siirtyä luonnonarvoja vaalivaan
ekologiseen metsänhoitoon.
Metsiemme terveydentilan, ekologisen kestävyyden ja lajistollisen
monimuotoisuuden turvaamiseksi ehdotamme seuraavia toimenpiteitä:
-metsänkäsittelyssä sekä neuvonnan että vero-ohjauksen turvin suositaan
eri-ikäisrakenteisten sekametsien kasvattamista.
-kesähakkuut kielletään.
-talousmetsissä pyritään nostamaan järeäpuustoisten metsien osuutta ja
turvaamaan näin vanhojen metsien lajiston mahdollisuuksia ja tukkipuun
saantia tulevalle metsätaloudelle.
-pohjoiset suojametsät ja lakimetsät suojellaan hakkuilta, samoin
metsähallituksen mailta löytyvät arvokkaat aarniometsät.
-arvokkaiden luontokohteiden suojelua yksityismailla tuetaan
veropolitiikalla antamalla verohelpotuksia myyntiveroon metsän
monimuotoisuusarvon perusteella.
-yksityismetsien suojelussa suuntaudutaan vapaaehtoiseen
määräaikaisuojeluun ja tämä omistusoikeuteen kajoamaton suojelu rahoitetaan
metsänmyynnissä perittävällä suojeluverolla, jolloin suojelun
taloudellinen vastuu on laajapohjaisesti puukaupan osapuolilla.
-metsän taimiaineksen geneettisen laadun turvaamiseksi ja ekologisten
ja maisemallisten arvojen turvaamiseksi olemassaolevat suuret ylispuut
säästetään
kaikissa metsänkäsittelyissä.
-ryhdytään laajaan vesistöjen kunnostukseen ennallistamalla
epäonnistuneita ojitusalueita, perattuja lähteitä, puroja ja koskia. Yhtenä
konkreettisena pitkän aikavälin tulostavoitteena tulisi olla mm.
pienvesistöjemme lohikalan, tammukan,
palauttaminen metsäluontoomme.
Laatukilpailu turvaa terveen kehityksen
Ohjelmaluonnoksessa ei tunnusteta metsätaloutemme keskeistä ongelmaa,
pystykauppatapaa, joka käytännössä keskittää sekä puumarkkinat että
korjuupalvelujen markkinat kolmen suuryhtiön monopoliksi. Tilanne on
vastoin sekä Suomen että EU:n kilpailulakeja ja
ensimmäinen askel metsätaloutemme rakenteiden tervehdyttämisessä tulisikin
olla epäterveen puukauppatavan korjaaminen. Metsäalalla on muitakin
korporatiivisia rakenteita, jotka rajoittavat tervettä kilpailua ja laadun
kehitystä sekä torjuvat paikallisten yrittäjien toiminnan. Kaikki ne on
purettava.
-on luovuttava pystykauppajärjestelmästä, jolla yhtiö pakkomyy omaa
korjuutyötään puukauppaan kytkettynä. Järjestelmällä torjutaan yrittäjät
puunhankinnasta ja korjuupalvelujen kaupasta, mikä estää laatukilpailun
korjuukoneiden ja menetelmien käytössä ja kehittämisessä.
Järjestelmä rajoittaa myös puun ja puutuotteiden arvonnousua sekä
paikallisen puunjalostuksen kehittymistä ja on tältä osin vastoin Suomen
viime vuonna allekirjoittamaa hallitusten välisen metsäpaneelin
loppulausumaa.
-on luovuttava metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenmaksuilla tuetusta
monopolista metsänhoitopalvelujen tarjoajana ja sallittava tasaveroiset
mahdollisuudet kaikille alan yrityksille ja yhteisöille.
-on luovuttava Metsäkeskusten ja Metsähallituksen keskitetystä
taimitarhabisneksestä ja annettava paikallisille taimituottajille vapaa
mahdollisuus kehittää alaa. Valtion tehtävä ei ole vääristää alan
kilpailua ja synnyttää monopoliyrityksiä.
-on luovuttava Metsähallituksen toiminnasta matkailuyrittäjänä valtion
maaomaisuuden turvin , sillä myös tämä vääristää ennenmuuta luontomatkailun
markkinoita ja estää paikallisen matkailuyrittämisen mahdollisuuksia.
-metsähallituksen, yhteisen maaomaisuutemme haltijan, on myös
välittömästi luovuttava toiminnastaan kiinteistökauppiaana, jossa valtion
rantojen ja maaomaisuuden myynnillä rahoitetaan organisaation toimintaa!
Kestävän metsätalouden verouudistus
Erityisen huolestuttavana näemme nykyisen metsäverotuksen tilanteen, jossa
siirtymävaihetilanne ohjaa avohakkuisiin antamalla verovapauden
pinta-alaverotuksen piiriin jääneiden metsien puunmyynnille vuoteen 2004
asti. Tilanne koskee hyvin suurta osaa maamme ns. päätehakkuuikäisistä
metsistä ja sen vuoksi avohakkuiden ja siemenpuuhakkuiden määrä on ollut
ennätyskorkealla. Vaarana on, että tulevat vuodet merkitsevät suurta
avohakkuuaaltoa, joka yhdessä tuontipuun kanssa merkitsee paitsi
ekologista murhenäytelmää myös kansallisen metsäpääoman ja tulevien
mahdollisuuksien polkumyyntiä. Samalla aiheutetaan metsäteollisuudelle
puuhuollon kriisi, kun lihavien vuosien jälkeen myynnit romahtavat vuonna
2004. Muiltakaan osin nykyinen metsäverojärjestelmä ei ole ohjaamassa
metsätaloutta kestävään suuntaan.
Ehdotammekin toteutettavaksi kestävän metsätalouden verouudistusta:
-siirrytään kaikissa metsissä myyntiverotukseen ilman siirtymäaikoja.
-annetaan myyntiverotuksessa 25 % alennus jos
a) metsäaluetta on hoidettu monimuotoisuutta suojellen
b) hakkuissa säästetään vähintään 50-100 kuution puustopääoma Pohjois- ja
Etelä-Suomessa.
-pintalaverotuksessa oleville korvataan maksettua veroa antamalla em.
perusteilla
50 % alennus myyntiveroon vuoteen 2004 asti.
-annetaan verovapaus kaikille metsän keruutuotteille ja lasketaan
poimintahakattu energiapuu keruutuotteeksi.
Demokraattinen ohjelmatyö aloitettava
Tähän astiset yritykset rakentaa kansallista metsäohjelmaa Suomelle ovat
osoittaneet, ettei yhteistä asiaa voi jättää yhden ammattikunnan ja yhden
teollisuuden haaran edusmiesten
vastuulle.
Maa- ja Metsätalousministeriön metsäosaston virkamiesten ensimmäinen työ,
"hallituksen metsäpoliittinen" selonteko vedettiin ilman asiallisia
perusteluja eduskuntakäsittelystä viime keväänä.
Uusi ohjelma on jos mahdollista vieläkin mahdottomampi ja kertoo siitä,
ettei kaikista kulisseista huolimatta kansalaisten ja eri
metsänkäyttötarpeiden ääni ole kuulunut ohjelmatyössä. Esimerkkinä
kulissidemokratiasta ovat maakuntien "kansalaisfoorumit", jotka ovat
olleet lähinnä metsäammattikunnan hengennostatus ja edunvalvonta tapaamisia.
Demokratian kannalta hälyyttävää on se, että ohjelma markkinoidaan
tosiasioihin perustumattomalla tilannekuvalla ja tiedoilla ja näin pyritään
perustelemaan metsäorganisaatioiden oikeutusta lisärahoitukseen. Tehtäessä
kansallista metsäohjelmaa Suomella ei ole varaa minkään ammattikunnan
kilvenkiillotukseen tosiasioita hämärtäen.
Merkillistä on myös se, ettei ohjelmaa aiota antaa parlamentaariseen
käsittelyyn ollenkaan, vaikka metsäpolitiikka ja siihen kytkeytyvät
energiapolitiikka ja maaseutupolitiikka ovat keskeisiä suuntakysymyksiä
koko maalle.
Virkamiesten ja muutamien etujärjestötahojen painostukseen ei kuitenkaan
tule alistua. On korkea aika aloittaa metsäpolitiikan demokraattinen
käsittely.
Jotta parlamentarismin ja demokratian henki ja pelisäännöt toteutuisivat,
olisi tässä vaiheessa käytävä avoin poliittinen keskustelu, jossa eri
puolueiden näkemykset ja vaihtoehdot nousevat esille. Keskustelun
pohjaksi käy hyvin esitetty luonnos, mutta hätäilyyn ei ole näin tärkeässä
kysymyksessä mitään aihetta. Kansallisen metsäohjelman hyväksyminen on
syytä jättää tulevan eduskunnan päätettäväksi asiaksi.
Näin myös äänestäjille annetaan mahdollisuus sanoa sanansa Metsä-Suomen
suuntavalinnasta.
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/