Lauri Vaara kirjoitti:
>
> Oleellisia sanoja metsänhakkuusopimuksessa ovat sanat “oikeuden
> hakkauttaa”. Ne vastaavat asunnon vuokrasopimuksissa sanoja “oikeuden
> asua (käyttää huoneistoa)”, pellon vuokrasopimuksessa sanoja “oikeuden
> viljellä” jne. Vuokraus on käyttöoikeuden luovutusta.
Totta, vuokraus on käyttöoikeuden luovutusta, mutta pystykauppa on puun myyntiä siten, että ostaja hoitaa puun korjuun myyjän puolesta. Siis kauppaa käydään metsän sadosta. Eihän pystykaupalla myyty puu palaa hallintaani kuten ei myöskään hankintakaupalla myyty puu.
Sen sijaan jos vuokraan peltoa, saan pellon käyttööni ja hallintaani sadon kasvatusta varten.
> Hakkuusopimuksella luovutetaan yhtiölle oikeus pystypuiden
> hyödyksikäyttöön ja oikeudet käyttää tiettyä metsäaluetta, teitä ja
> varastoalueita. Eli pystykaupassa metsätalousyrittäjä todella
> luovuttaa yrityksestään tietyn osan tietyksi ajaksi yhtiön hallintaan.
Samoin hankintakaupassa ostaja saa oikeuden kaadettujen puiden käyttöön. Ja ostaja haluaa , ja tietenkin tarvitsee, oikeuden varastoalueiden ja teiden käyttöön, eihän niitä puita muuten pysty kuljettamaan järjellisesti pois. Missä pysty- ja hankintakaupan ero on tällöin?
>
> Pystykaupalla on aivan ratkaiseva merkitys metsänkäsittelyyn, muun
> muassa avohakkuiden määrään. Pystykaupat syrjäyttävät
> metsänhoitoyhdistykset korjuupalvelujen myynnistä, minkä vuoksi ne
> ovat pakotettuja hankkimaan koko vuoden menot kesätöistä. Tuloja
> saadakseen ne pyrkivät neuvonnalla ja metsän leimauksilla ohjaamaan
> metsänuudistamista avohakkuiksi. Haastepuheenvuorossani on siitä
> havainnollinen kuva.
Ainakaan oma havaintoni ei tue väitettä. Paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toimituskauppojen määrä on lisääntynyt eikä pystykauppojen määrä ole muuttunut. Kyllä yhdistykselle näyttää työtä riittävän myös talveksi, metsureista on kuulemma jo hienoista pulaa. Ja hyvä on, että yhdistys tekee kesätöitäkin.
>
> Pystykauppa myös tuhlaa puuta, sillä metsiin jää joka vuosi 10
> miljoonaa kuutiometriä runkopuuta.
Tarkemmin sanoen 7 miljoonaa kuutiometriä vuonna 1996, joka sisältää ns. luonnonpoistuman (eli metsään jäävän lahopuun) ja hakkuutähteet.
Puunostajan korjuu on kerman
> kuorintaa eli puustosta otetaan talteen halvimmin korjattava osa.
> Metsänomistajan hallitsemassa korjuussa puu otetaan talteen siihen
> mittaan, jossa kantohintaa ei jää, mutta korjuukustannukset tulevat
> katetuiksi. Hallintaeron tulos näkyy siinä, että muissa Euroopan
> maissa puu otetaan talteen viiteen senttiin saakka, mutta Suomessa
> kuusikuitu kahdeksaan ja mänty- ja koivukuitu seitsemään senttiin.
Itsekin hakkuita tehneenä voi vain todeta, että alle 7 cm:n läpimitta teettää vain paljon työtä ja tuottaa vähän puuta. Nykyiselläkin läpimitalla saadaan talteen 90-95 % ensiharvennuspuista, tukista 99 %.
Jukka Pietilä
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/