Jukka Pietilä kirjoittaa:
>Miten niin metsänvuokrausta? Ote metsänhakkuusopimuksesta
>("pystykauppasopimuksesta"):
> "Myyjä luovuttaa ostajalle oikeuden hakkauttaa edellä mainitulta
> omistamaltaan tilalta kaikki alla selostetulla tavalla ja alla
>määritetyltä alueelta leimatut puut".
>Ostaja saa siis kaataa puut, jotka myyjä on määritellyt ja jonka
>määrittelyn myyjä hyväksyy. Miten tässä tilan hallintaoikeus
>siirtyy, nähdäkseni ei mitenkään. Myyjä säilyttää määräysvallan
>>metsässään.
Oleellisia sanoja metsänhakkuusopimuksessa ovat sanat “oikeuden
hakkauttaa”. Ne vastaavat asunnon vuokrasopimuksissa sanoja “oikeuden
asua (käyttää huoneistoa)”, pellon vuokrasopimuksessa sanoja “oikeuden
viljellä” jne. Vuokraus on käyttöoikeuden luovutusta.
Hakkuusopimuksella luovutetaan yhtiölle oikeus pystypuiden
hyödyksikäyttöön ja oikeudet käyttää tiettyä metsäaluetta, teitä ja
varastoalueita. Eli pystykaupassa metsätalousyrittäjä todella
luovuttaa yrityksestään tietyn osan tietyksi ajaksi yhtiön hallintaan.
Enemmän perusteluja löytyy vuoden 1994 tutkimuksestani “Puun
pystykauppa ja sen vaikutukset puuntuotannon yritystoimintaan”.
>Ja mitä tulee kehitysmaiden, Kanadan ja Venäjän metsänhakkuisiin,
>niin ainakin osassa näissä komissioissa ovat osallisina aikaisemmin
>tässä keskustelussa ylistetyt puutavaravälittäjät. Puukauppatavoilla
>ja metsänkäsittelytavoilla ei ole yhteyttä.
Pystykaupalla on aivan ratkaiseva merkitys metsänkäsittelyyn, muun
muassa avohakkuiden määrään. Pystykaupat syrjäyttävät
metsänhoitoyhdistykset korjuupalvelujen myynnistä, minkä vuoksi ne
ovat pakotettuja hankkimaan koko vuoden menot kesätöistä. Tuloja
saadakseen ne pyrkivät neuvonnalla ja metsän leimauksilla ohjaamaan
metsänuudistamista avohakkuiksi. Haastepuheenvuorossani on siitä
havainnollinen kuva.
Pystykauppa myös tuhlaa puuta, sillä metsiin jää joka vuosi 10
miljoonaa kuutiometriä runkopuuta. Puunostajan korjuu on kerman
kuorintaa eli puustosta otetaan talteen halvimmin korjattava osa.
Metsänomistajan hallitsemassa korjuussa puu otetaan talteen siihen
mittaan, jossa kantohintaa ei jää, mutta korjuukustannukset tulevat
katetuiksi. Hallintaeron tulos näkyy siinä, että muissa Euroopan
maissa puu otetaan talteen viiteen senttiin saakka, mutta Suomessa
kuusikuitu kahdeksaan ja mänty- ja koivukuitu seitsemään senttiin.
Muissa maissa puunmyyjät hallitsevat korjuuta (hankintakauppa),
Suomessa puunostajat (vk. s 101). Omista metsistä yhtiöt Suomessakin
korjaavat puun viiteen senttiin saakka.
Lauri Vaara
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/