On Tue, 24 Nov 1998, Salovaara Veikko Aarno Olavi wrote:
> Sosiaaliset taidot liittyvät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
> Sosiaalisuus nähdään yleisesti kykynä tulla toimeen kanssaihmisten kanssa.
> Yhteiskuntapolitiikka ja esimerkiksi siihen liittyvä metsäpoliittinen
> keskustelu ovat eräs osa tätä sosiaalista vuorovaikutusta. Rationaalinen
> analyyttisyys on varmasti tässä keskustelussa tarpeen. Jos me kuitenkin
> pitäydymme yksinomaan siihen ja pyrimme jopa matematisoimaan tai ainakin
> tieteellistämään siihen liittyvän tahtomme ja päätöksentekomme, unohtuu
> aidon päätöksenteon 'mutu' -luonne. Yhteiskunnastamme tulee helposti
> konemainen. Toisin sanoen me osallistumme elämään ja yhteiskuntaamme
> tiedemiehen ulkopuolisella ja neutraalilla objektiivisuudella. Emme hyväksy
> elämään osallistuvaa 'mutu' -orientoitunutta näkökulmaa. Yhteiskuntamme
> suunnitelma on matemaattisen mallin ratkaisu, eikä sitä mikä meistä tuntuu
> hyvältä ja oikealta.
Ns. tosiasiat ovat juuri siinä hyödyllisiä, että voidaan kenties välttää
"tunneälykköjen" mahdollisuuksia manipuloida muitten näkemyksiä
haluamikseen siksi että "olen tätä mieltä, joten muittenkin tulee olla"
Eettiset kysymykset ovat hankalia jo moneen kertaan toitottamani
kristillisen yhtenäiskulttuurin kuoleman johdosta. Enää ei
yhteiskunnallisessa keskustelussa voida puhua hyvästä, kun toiselle se
onkin äärimmäinen paha. Yksi tykkää puupellosta, toinen luonnonmetsistä,
kolmannelle suurinta tyydytystä tuo Pasilan betonimaailma ja muitten
mielestä elämä on maailmankaikkeudelle haitallinen häiriötekijä. Kuka
heistä on loppujen lopuksi oikeassa?
> Ymmärrän hyvin että 'mutu' - perusteinen yhteiskuntakeskustelu, jossa
> osallistuvien ihmisten subjektiiviset näkemykset kohtaavat toisensa, tuntuu
> ratkaisemattoman vaikealta haasteelta. Sosiaalisuus ja siihen liittyvät
> sosiaaliset taidot ovat kuitenkin meidän ihmisen ohittamattomia haasteita.
> Meidän on kyettävä tekemään vapaaseen tahtoon perustuvia
> yhteiskuntasopimuksia. Toivon hartaasti että pakkoon tai petokseen
> perustuvien sopimusten aika olisi lopultakin ohi. Yhteiskuntasopimukset ovat
> aina perimmältään eettisiä ja tunnepitoisia. Aidon tahtomisen vastuiden
> sivuuttaminen kylmällä rationalisuudella on fuskua. Se on eräänlaista
Eettisissä ja tunnepitoisissa kysymyksissä ihmisillä on silti taipumus
toimia kiihkomielisesti maailmankatsomustaan puolustaen. Siitä on
rehellisyys ja objektiivisuus kaukana. Sen takia mielestäni argumentaatio
pitäisi säilyttää tiukasta ns. tieteellisenä.
> addiktiivistä käyttäytymistä. Me pelkäämme elämämme vastuullista kohtaamista
> ja pakenemme rationaalisten ja tieteellisten malliemme taakse. Me uneksimme
Mille olemme vastuussa ja miksi?
> paratiisista ja sen determinismeistä, jotka meillä oli ennen
> minätietoisuutta ja tahtomisen vastuuseen heräämistä. Me kuvittelemme
> voivamme luoda vastuuttoman vapauden maailman, jossa tiede ja teknologia
> sekä markkinavoimien näkymätön käsi hoitavat meidän itsekkyyteemme ja
> ahneuteemme sekä elämänpelkoihimme liittyvät vastuumme. Tämä on meidän
> modernin ja postmodernin aikamme alistamiseen ja hyväksikäyttöön perustuvan
> kulttuurimme suuri harha. Siitä on nyt pakko herätä.
Taas yksi uskonnollinen dogmi. Hulvattomassa "humanismissakin" tuollaista
on väitetty. Humanismi kaatui siihen, että sille ei ollut mitään pohjaa.
Se oli vain yksi säälittävistä yrityksistä hylätä uskonnot kuitenkin
ottamalla niistä "kivat asiat".
> Emmanuel Levinasin ajatteluun. Levinas täydentää hienolla tavalla
> eksistenssifilosofien ajattelua ja erityisesti toista mielifilosofiani,
> Martin Buberiä. Levinas sanoo: me voimme oikeuttaa olemassaolomme vain
> olemalla olemassa toista varten. Ongelmana on tietenkin se, että me
> kohtaamme suuren joukon toisia. Nämä toisen kohtaamiset ovat aina
> subjektiivisia ja ne voivat olla keskenään kovinkin ristiriitaisia. Tähän
> ristiriitaan ei ole yksiselitteistä (rationaalista ja matemaattista)
> ratkaisua. Ratkaisuyrityksistä tulee loputon yhteiskunnallinen prosessi.
> Ihminen kehittyy ja hänet punnitaan tässä prosessissa. Kyse on toisin sanoen
> sosiaalisten taitojen kehittämisestä ja testaamisesta, kyse on tunneälyn
> kehittämisestä.
Muitten koulukuntien näkemyksiä:
"Minä olen tie, totuus ja elämä." (Jeesus)
"Juutalaiset polttouuniin, mars!" (Hitler)
Kummatkin yhtä suuria totuuksia omassa viitekehyksessään. Toisaalta
mielipiteitä molemmat. -> Mielipide ei ole peruste.
> Nyt tarkastelunalaisena oleva metsäpolitiikka on eräs osa tätä
> yhteiskuntakeskustelua. Me emme saa yrittää pettää itseämme uskottelemalla,
> että kyseessä on vain tieteellisin ja taloudellisin kriteerein
> ratkaistavissa oleva optimointitehtävä. Meidän on myös koko ajan
> tiedostettava, että taustalla piilee valta ja sen rahat sekä näitä koskeva
> havittelu. 'Mutua' sekin, mutta salattua ja kulisseihin kätkeytyvää.
Varmaankin kansanäänestys asiasta olisi paras ratkaisu. :-) S.e kaikki
vastaisivat.
Tulipahan taas jankutettua.
Itse menetin luottamuksen filosofiaan siinä vaiheessa, kun etiikan
kurssilla ei löytynyt mitään perusteita koko etiikan olemassaoloon.
Filosofia onkin "uskonto" ilman tunnustettua oppia eli, äkkisteltään voisi
kuvitella, tyhjänpäiväistä suunpieksäntää.
http://www.iki.fi/twn/ >-<[8D-* Diskokuningas on niin viisas,
tel:+358-(0)50-5436123 ^ WinTeR ^ että häntä luulee tyhmäksi...
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/