Reijo Pankka esitti kiinnostavan vaihtoehtoisen vision:
"Yksinkertaisuudessaan ajatukseni on sauraava:
Alueellisesti esim. kyläkeskittymittäin
saha-kuivaamo-höyläämö-verstas-sellumo-kasvihuone-biokaasuvoimala
-kombinaatissa lyhyin raaka-aineen kuljetusmatkoin alueen puuvarantoa
(myös nyk. hakkuujätteet) hyödynnettäisiin kemianteollisuuden
puuhartsien ja -öljyjen, ekosellun, sienivalkuaisen (vrt.
soijavalkuainen), järeämpien puujalosteiden, kaasuvoimalan sähkön ja
lämmön sekä ympärivuotiseen vihannesten tuotantoon.
Ajatus kuulostaa varmaankin hyvin mielikuvitukselliselta, jopa
utopiselta, mutta käsittääkseni nykyisellä tietotaidolla se olisi
taloudellisesti toteutettavissa, mikäli nk. poliittistatahtoa sen
eteenpäin viemiseen riittäisi."
Uskon, että ajatuksessasi on pontta. Lähtökohtana paikallistalouden
kannalta pitäisi olla maan tuottokyvyn mahdollisimman pitkälle viety
jalostus mahdollisimman lähellä. Hajautettu verkostorakenne antaa
todellakin paikallistaloudelle mahdollisuuden lähteä kehittämään suurtakin
yritystoimintaa, joka voisi haastaa massaintegraatit, jolle voisi löytyä
mahdollisuuksia niiden rinnalla ja niistä riippumatta.
(Yksi varteenotettava paperikasvi Suomenkin oloissa voisi olla myös hamppu.
Ehkä silläkin olisi mahdollisuudet paikallistuotannosta ja
pienjalostamoissa. Olen joskus ajatellut voisivatko insinöörit kehittää
pienteollisen laitteiston hamppupaperin tekemiseen.)
Olennaista olisi lähteä kehittämään vaihtoehtoista metsätaloutta ja kylä
voisi olla avainyksikkö. Kylä on ikivanha "luonnollinen" toimintayksikkö
ja jos kylään luettaisiin myös muualla asuvat kylän metsänomistajat, tässä
avautuisi luonnollinen tie kaupunkimetsänomistajan metsänhoito- ja
puunkorjuuongelmien ratkaisuun.
Kylämittakaava antaisi mahdollisuuden myös oikeaan alue-ekologiseen
suunnitteluun ja maisemanhoitoon, jos kylän metsäsuunnitelmat tehtäisiin
avoimesti ja yhteistyössä. Monet metsätoimet esim. kulotukset ja
siemenkeruu ja taimituotanto voitaisiin hoitaa kyläosuuskunnan omana työnä.
Mutta esitänpä lopuksi yhden ratkaisun metsäverotuksen nykyiseen polttavaan
ongelmatilanteeseen.
Metsäverotuksessahan on menossa vaihe, jossa siirrytään
pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen.
Pinta-alaverotuksen piiriin jääneillä on nyt mahdollisuus vuoteen 2004 asti
hakata metsävaransa verovapaasti, aiemmin maksettujen pinta-alaverojen
perusteella. Kun tiedetään, että pinta-alaverotuksen piiriin jättäytyivät
nimenomaan päätehakkuuikäisten metsien omistajat, on ymmärrettävää
nykyinen vauhti avohakkuissa.
Avohakkuita on tehty ennätysvauhtia ja tahti tullee kiihtymään. Nyt siis
verotuksen vauhdittamana ollaan realisoimassa tulevan sukupolven
metsäperintöä, sitäkin mitä on vielä jäljellä.
Mielestäni tämä on väärin, eikä sellainen eduskunta ansaitse nuorison
luottamusta, joka verovähennyksillä ajaa metsänomistajia hakkaamaan
tulevan sukupolven metsäosuutta.Tosin eduskunnan puolustukseksi tässäkin
asiassa on sanottava se, että varsinaiset juonenpunojat löytyvät MMM:n
metsäosastolta.
Ratkaisu ongelmaan voisi olla metsäverotuksen muuttaminen sellaiseksi, että
verovapauden saisi täydellisenä vain sellaisissa hakkuissa, joissa
jätetään metsään metsänhoidollisesti kestävä puupääoma esim. 100-150m3/ha.
Kyse olisi maisemanhoidollisesta ja metsäperinnönvaalimisesta sekä
ekologisesta metsänhoidosta annettava verohelpotus. Tehometsätalouden
raskaasta kuorinnasta perittäisiin täysi myyntivero.
Ymmärtääkseni verotuksen tehtävänä olisi ohjata myös metsänhoitoa
kestävälle tielle ja näin asia olisi ainakin oikean suuntainen.
terv. Hannu
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/