Hannulle, joka kirjoitti minulle näin:
> "Onneksi koivuviha ei tarttunut minuun", toteaa isäntä Metsälehdessä
> 19/1998. Jutusta käy ilmi, että hän on korjannut koivu-kuusi
sekametsästään
> kolmelta hehtaarilta pelkällä koivutukin harvennuksella 100700
markkaa.
> Monet ovat pakolla ja porkkanoilla tehneet koivunhävitystä ja nyt jo
> useimmat myöntävät, että kyse oli raskaasta erehdyksestä, joka
tuottaa yhä
> metsänomistajille tappioita.
Jälkiviisaus ei ole parasta viisautta. 1950-luvulla silloiset isämme
hävittivät pienikokoista hieskoivua kahdesta syystä:
1. Polttopuun käyttö romahti öljyn tultua tilalle
2. Koivusta ei osattu tehdä paperia
Tuossa tilanteessa silloiset päättäjät eivät keksineet parempaa keinoa
kuin hakata koivua pois ja suosia havupuita. Jos koivua ei olisi
tuolloin "kuritettu", meillä olisi nyt enemmän koivua ja vähemmän
havupuuta.
> Mielestäni tuon virheen tunnustaminen ei vielä riitä. Pitäisi myös
ottaa
> opiksi. Pahoin pelkään, että tuo Nuorten metsien hoitokampanja, jota
Kari
> Mielikäinen vetää, on yksi muoto tuhoisalle työlle tänä päivänä.
>
Pelkosi tekee ainakin osittain aiheettomaksi pari faktaa:
1. Istutetuista havupuista kuolee tutkimusten mukaan (T.Saksa)
ensimmäisen 10 vuoden aikana noin 30-40 %. Nuo puut korvataan
muokatuille aloille syntyvillä luonnontaimilla, jotka ovat huomattavalta
osin koivua. Tämä luonnontäydennys takaa sen, etteivät tulevaisuudenkaan
metsät ole paljon puhuttuja "puupeltoja".
2. Metsänomistajat ja metsäammattilaiset ovat nykyisin innokkaita
kasvattamaan sekametsiä. Myös minä olen innokas, osittain siitä syystä,
että olen 1980-luvulla todennut omissa tutkimuksissani (MTJ 99.3./1980
ja MTJ 133/1985) sekametsät myös puuntuotantomielessä suositeltaviksi.
> Niinpä esimerkiksi
> leppä, pihlaja ja koivu ovat maata parantavia, valmistavia,
> pioneeripuita ja niillä on selkeä tehtävänsä ensimmäisen
viidenkymmenen
> vuoden aikana metsän toipumisessa ja terveessa alkukehityksessä.
>
> Järkevä metsänhoito hyväksyy tämän prosessin (jos se avohakkuun virhe
on jo
> tehty!)ja pyrkii sovittamaan metsänhoidon tätä tukevaksi. Niinpä
meidän
> tulisikin antaa metsien tuottaa leppää, haapaa, pihlajaa ja koivua ja
> antaa männyn ja kuusen tulla niiden suojassa.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä. En kuitenkaan jättäisi taimikoita
hoidotta viideksi vuosikymmeneksi. Pääpuulajit mänty, kuusi ja
rauduskoivu tarvitsevat apua jo huomattavasti aiemmin. Hyvälaatuisia
pihlajia ja tervaleppiä kannattaa kasvattaa joskus erikoistapauksissa
mielessä myös arvopuiksi. Pääelinkeinoksi niiden kasvatuksesta ei
kuitenkaan ole.
>
>
>
> Erityisen vaarallisena pidän turhanaikaista taimikkosotaa metsien
> geneettisen perinnön vuoksi.
Viittaan kommenttiini luontaisten taimien käytöstä
(=välttämättömyydesta) taimikon täydentäjänä.
>
> Luonnonvalinta on geneettisen kehityksen kannalta ehdottomasti
parasta
> taimikonhoitoa ja ihmisen osaksi jää ihmetellä ja seurata metsän
> palautumisen näytelmää ja pyrkiä viisaasti ja metsän kehityskulkua
> häiritsemättä myös harjoittamaan metsän hyötykäyttöä.
Geneettiseltä kannalta ehkä ainakin sinnepäin, mutta ei ihmislajin
elämisen kannalta täällä kylmässä pohjolassa. Pelkkä "katseella
seuraaminen" ei metsänhoidossa riitä. Meillä ei ole paluuta täydelliseen
keräilytalouteen. Nuorten metsien hoitamattomuus johtaisi vääjäämättä
menetelmien kovenemiseen. Pusikoituvien metsien harvennukset tulisivat
teknisesti ja taloudellisesti mahdottomiksi. Pelkät avohakkuut
ryteikköisissä metsissä sadan vuoden välein Venäjän ja Kanadan malliin
eivät ainakaan minua miellytä.
Pyhä Pihlajamme voisi olla arvokas metsiemme
> hyötykasvi marjoineen. Samoin lepät ja haavat kaikki jalot Pohjolan
puut.
Olen samaa mieltä ja kasvatan kaikkia mainitsemiasi puita pienessä
määrin myös omassa metsässäni.
> Ehkä kolmen kymmenen vuoden päästä saamme Metsälehdestä lukea
> erikoispuuleimikon tuottolaskelman ja isännän kommentin: "Oli se hyvä,
> etten minä haksahtanut siihen Mielikäisen metsäkampanjaan..."
Toivottavasti minun ei tarvitse lukea tuollaista Metsä- eikä muistakaan
lehdistä. Sellainen ei ole tavoitteena tässä kampanjassa.
> Suosittelen malttia kaikille. Annetaan metsien hoitaa itseään niin
> pitkälle kuin mahdollista.
Mutta ei liian pitkälle talousmetsissä. Suojelumetsissä ja
avainbiotoopeilla vain.
>
>
> ystävällisin viikonlopputerveisin täältäkin
>
>
> Hannu Hyvönen
Samanlaisia terveisiä itsellesikin
Kari Mielikäinen
>
>
>
>
>
>
> _______________
> Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
> osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito:
owner-metsa@kaapeli.fi.
> Viestit tallentuvat osoitteeseen:
http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/
>
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/