Terve taas käräjöijät,
Annan Hannu hyvä Sinulle hieman palautetta ajatuksistasi:
> Olen samaa mieltä kuin Pekka Raukko. Vaaran argumentit osoittavat, että
> pystykauppajärjestelmä on kytkykauppaa ja vastoin hyvää kauppatapaa. Se
> estää vapaan kilpailun ainakin puunkorjuuyrittäjiltä ja puun ostajilta.
> Kaikki tapahtuu kolmen ingegraatin ehdoilla. Tässä pelissä ns. itsenäinen
> koneyrittäjäkin on lähinnä metsäyhtiön, metsäkoneteollisuuden ja pankin
> nurkkaan ajettu renki. Metsänomistaja ei voi tarjota metsänsä
> puutavaralajikkeita eri ostajille ja eri ostajat eivät voi vapaasti hankkia
> tarvitsemaansa puuta.
Puolustamatta millään tavoin pystykaupan nykykäytäntöä, on sen
määrittäminen kytkykaupaksi mielestäni kuitenkin hieman kärjistettyä.
Suuryhtiöiden puunkorjuuorganisaatiot työsuhteisten metsureiden ja
oman puunkorjuukaluston osalta ovat viime vuosina kutistuneet kuin
pyy mailmanlopun edellä. Niiden hyväntekeväisyydestä
sopimuspohjaisten puunkorjuuyrittäjien mesenaatteina on myös kovin
vähän näyttöä. Kysyntä ja tarjonta eivät lukuisten puutavaralajien
kohdalla valitettavasti kohtaa, ehkä kehittyvät informaatioverkot
tulevat tässä avuksi.
> Katastrofaalisin tilanne on mekaanisen sektorin perustuottajilla, sahoilla.
> Kun yleisimmässä metsäkaupassa, pystykaupassa, myydään sekä pienpuu että
> tukkipuu yhtäaikaa, joutuvat pienet sahat vaikeuksiin tarjouskilpailussa
> leimikoista. Ne saavat kaupan mukana sitäkin, mitä eivät tarvitse ja
> sellutehtaat pystyvät kiristämään tilannetta, kieltäytymällä ostamasta
> pienpuuta ja sahaushaketta. Pystykauppamarkkinoilla kolmen sellukonsenrin
> kuvioon kuuluva sahateollisuus saa ylivoimaisen kilpailuedun ns. villeihin
> sahoihin nähden ja käytännössä myös sahapuumarkkinat ovat kolmen
> integraatin käsissä.
Kansainvälinen kilpailulainsäädäntö tuskin antaa mahdollisuutta
pystykaupan kieltämiseen kilpailua rajoittavuutensa perusteella,
mutta integroitumisen eduista jäljempänä.
> Tilanteesta johtuen kotimaisella sahatavarajalostuksella on vaikeuksia
> saada tarvitsemaansa laatupuuta, sillä suurin osa integraattien
> sahatavasta menee jatkojalostukseen ulkomaille. Sinne menevät myös puun
> työllisyysvaikutukset kuten Jan Kunnaksen puheenvuoro metsätalouden
> työllisyydesta osoittaa.
> Tilanne integraattien kannalta on strategisesti loistava.
> Pystykauppajärjestelmä antaa täydellisen otteen maan puuvirtoihin ja antaa
> mahdollisuuden estää kotimaisen sahateollisuuden ja sahatavaran jalostuksen
> kehittämistä, ohjaamalla paras laatutavara ulkomaisille
> kilpailijayrityksille.
Kirjoituksestasi saa käsityksen, että sahatavaran ulkomaankauppiaat
tarkoituksellisesti polkisivat kotimaista puunjalostusyrittäjyyttä.
Todellisuus tuskin on näin yksinkertainen, kotimaisten
puunjalostajien maksukyky korkealaatuisista puolijalosteista on vaan
niin heikko, että markkinavoimat ohjaavat sen tehokkaampaan
jalostukseen - ulkomaille. Johtuuko huono kotimainen kilpailukykymme
heikosta ammattitaidosta, tehottomasta markkinoinnista,
verotusvääristymistä vai jostain muusta kulttuurisesta syystä olisi
ehdottomasti selvitettävä ja epäkohdat pikimmiten korjattava.
> En ymmärrä, miksi jotkut haluavat tällaista järjestelmää puolustaa, vaikka
> se selvästi on ylläpitämässä Suomea kolmen yhtiön halvan bulkin
> raaka-ainevarastona.
Kuten jo aiemmin totesin, en epäkohtia tahdo puolustaa, mutten
kieltoja ja sanktioita koe yhteiskunnallisen ohjauksen rakentavimpina
keinoina. Paikallisten voimavarojen integroimiseksi
suuryritysintegraatioiden vastapainoksi tuonki yhden ajatuksen
pohdittavaksi:
Paikallisen pienmuotoisen sahaustoiminnan ja jatkojalostuksen
kilpailukyvyn parantamiseksi pienpuun jatkojalostusta tulisi kyetä
merkittävästi parantamaan ja tehostamaan. Perinteisen sellunkeiton
tai kuusenhierron pienmuotoistaminen on kannattamatonta. Ilmeisesti
sellunjalostajien laboratorioissa mikrobien ja sienten hyödyntäminen
selluntuotannossa on kiihkeän tutkimuksen kohteena.
Pienmittakaavainen ekoselluntuotanto sienten ja mikrobien avulla
voisi merkittävästi edistää myös aluepoliittisten ongelmien
ratkaisua.
Yksinkertaisuudessaan ajatukseni on sauraava:
Alueellisesti esim. kyläkeskittymittäin
saha-kuivaamo-höyläämö-verstas-sellumo-kasvihuone-biokaasuvoimala
-kombinaatissa lyhyin raaka-aineen kuljetusmatkoin alueen puuvarantoa
(myös nyk. hakkuujätteet) hyödynnettäisiin kemianteollisuuden
puuhartsien ja -öljyjen, ekosellun, sienivalkuaisen (vrt.
soijavalkuainen), järeämpien puujalosteiden, kaasuvoimalan sähkön ja
lämmön sekä ympärivuotiseen vihannesten tuotantoon.
Ajatus kuulostaa varmaankin hyvin mielikuvitukselliselta, jopa
utopiselta, mutta käsittääkseni nykyisellä tietotaidolla se olisi
taloudellisesti toteutettavissa, mikäli nk. poliittistatahtoa sen
eteenpäin viemiseen riittäisi.
Parhain terveisin
Reijo
ikuinen metsäopiskelija
Reijo Pankka, metsäylioppilas
Joensuun yliopisto
E-mail: Reijo.Pankka@forest.joensuu.fi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/