Kommenttina Eeva Kilvelle
Koin hyvin läheiseksi Eeva Kilven viestin. Paitsi kesämökkiläiset myös
tavalliset maaseudun ihmiset kärsivät aukkohakkuiden haavoja.
Kotikyläni tuntumassa olen joutunut näkemään miten kahden vanhuksen pieni
mökki peruna- ja kasvimaineen jäi aivan avohakkuun laidalle tuulen
tuiverrukseen. Poissa oli metsän suoja vanhusten elinpiiristä ikiajaksi,
heidän kannaltaan.
Kysyisinkin varatuomari Mikko Vartiaiselta: eikö paljon mainostettu laki
ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) koskekaan metsänhakkuita. Muuttaahan
avohakkuu tontin laidalla koko pienilmaston ja puutarhan kasvuolosuhteet.
Jos tontilta vaikkapa omenapuut kuolevat, kuka on vastuussa ? Lisäksi
tiedetään,
että avohakkuualueelta maaperän elämän taantuessa huuhtoutuu ongelmallisia
ravinteita pohjavesiin ja vesistöihin. Kuka on vastuussa ?
Minulle oli järkytys melkoinen, kun vuosi sitten kävelin ihan kotini
lähellä ja
yhtäkkiä korkealla mäellä avautuikin tuore aukko. Juuri siellä missä oli
niin sankka metsä ja hyvät sienimaastot. Nyt vain hävityksen kauhistus.
Kuin sodan jäljiltä. Ja muka metsää hoidettu. Kissan viikset. Metsä oli
poistettu. Koska olen keski-ikäinen en ehdi siellä enää koskaan kunnon
metsää näkemään. Nämä on niin lopullisia menetyksiä.
Edellinen järkytys oli veriseitikkimetsäni vähän kauempana kotoa. Poissa
kokonaan. Se jykevä kuusikko. En halua enää mennä koko paikalle kärsimään.
Onnekseni löysin uusia veriseitikkipaikkoja, mutta pelkona on, että nekin
kohta hakataan. Millä sitten värjään lankani yhtä hehkuvan punaisiksi !
Olen kuullut monien sanovan, että juuri sankat kuusikot on pakko hakata.
Kaikkiko ? Piankin ?
Virpi Virolainen, Vieremä
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.