Tekijänoikeus oli alunperin (1500-luvulta alkaen) kuninkaan määrätylle kirjanpainajalle antama yksinoikeus tietyn kirjan painattamiseen. Taustalla vaikuttivat kruunun sensuuritahto sekä kirjanpainajien liike-etu, jotka yhtyivät epäpyhässä liitossa.
Vasta 1700-luvulla, kuningatar Annen tekijänoikeusmääräyksen jälkeen, kehittyy nykyinen käsitys, jonka mukaan teoksen luojalla on omaan teokseensa liittyvä tekijänoikeus. Se syntyy koska kirjakauppiaat tarvitsevat sitä oikeuttaakseen omien privilegioidensa jatkamisen. Eri maiden (Ranskan, Saksan ja Englannin) valistusfilosofit kiistelevät 1700-luvun jälkipuoliskolla mm. tekijöiden oikeuksien ikuisuudesta ja ajallisesta rajoituksesta. Esim. Condorcet ja Abbé Sieyès totesivat rajattoman kirjallisen tekijänoikeuden epäoikeudenmukaiseksi, koska aatteet ovat yhteistä omaisuutta.
Syntyy esteettiseen näkökohtaan perustuva käsitys muodollisesti yhtenäisestä, jakamattomasta taiteellisesta kokonaisuudesta, taiteilijan vapaan inspiraation tuottamasta teoksesta. Toisaalta runollisella tai filosofisella teoksella on "kauppa-arvonsa" (Diderot). Ylevimmänkin runoteoksen arvo on mitattavissa rahassa. Franz Schubert joutuu myymään kuolemattomat Liedinsä parista kympistä, aterian hinnasta. Moderni eli nykyinen tekijänoikeus perustuu kahden, hyvin eriluonteisen näkökohdan yhdistämiseen. Kauniista fraaseista huolimatta tekijänoikeus on vain harvoin suojannut itse tekijöitä. Sen sijaan tekijänoikeus on aina tukenut liiketoimintaa.
Syksyllä 1996 valmistaudutaan ympäri maailmaa WIPOn diplomaattiseen konferenssiin. Konferenssi pidetään Genevessä 2.-20.12.1996 (ks viitteet 2).
Suomen opetusministeriön neuvotteleva virkamies Jukka Liedes on toiminut puheenjohtajana WIPOn asiantuntijakomiteassa, joka ehdottaa lisäyksiä Bernin sopimukseen. Tärkein lisäys koskee elektronisten, tekijänoikeudellisesti suojattujen julkaisujen kappaleiden valmistusta. WIPOn määritelmän mukaan julkaisusta (elektronisessa muodossa esitetystä teoksesta) syntyy aina uusi kappale kun se kopioidaan tietokoneen muistiin, oli kopion tallennus kuinka tahansa väliaikainen. Tämä uusi, äärimmäisen tiukka kopion määritelmä, sisältyy WIPOn sopimusehdotuksen pykälään no. 7, momenttiin 1, tarkemmin sanoen seuraaviin sanoihin:
"direct and indirect reproduction [...], whether permanent or temporary, in any manner or form".
WIPOn ehdotukset koskevat muuten paitsi kirjallisia ja taiteellisia teoksia myos tietokantoja. WIPO haluaa merkittävästi rajoittaa myös tietokantoihin sisältyvän aineiston kopiointioikeuksia. Tietokantoja koskevan erillisen ehdotuksen pykälässä no. 2, mom. 1 WIPO pitää myös lyhyiden otteiden kopioimista uusien kappaleiden valmistuksena.
Lukevan yleisön ja sitä palvelevan yleisen kirjastolaitoksen painajainen on se, ettei mitään informaatiota voi tulevaisuudessa kopioida, lukea tai edes selailla ilman lupaa tai maksua. WIPOn ajankohtaiset ehdotukset, merkitsisivät toteutuessaan aimo harppausta kohti tämän painajaisen toteutumista.
Tekijäoikeuksinen käyttäjiä eli lukevaa yleisöä edustava Euroopan kirjastoseura EBLIDA on reagoinut WIPOn ehdotuksiin omalla, kriittisellä kannanotollaan. EBLIDA katsoo, että WIPOn ehdotukset ovat ennenaikaisia. EBLIDA tahtoisi, että WIPOn ehdotusten 7. pykälän 1. momentti poistetaan kokonaan.
EBLIDAn lisäksi myös kirjastoihmiset esim. Ruotsissa ovat arvostelleet WIPOn ehdotuksia. Ruotsin Kungliga biblioteketin johto on kirjeessään oikeusministerille kutsunut WIPOn ehdotuksia "epäselviksi ja harkitsemattomiksi" ("oklara och otillräckligt genomtänkta").
Suomessa kirjasto tarjosi ensimmäisenä maailmassa lukijoilleen mahdollisuutta runojen, sarjakuvien ja muiden tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten ilmaiseen kopiointiin kirjaston omalta Internetpalvelimelta. Eikä siinä mitään, suohan kirjasto jo ennestään kansalaisille mahdollisuuden tekijänoikeudellisesti suojattujen kirjallisten, taiteellisten ja tieteellisten teosten selaamiseen, lukemiseen ja lainaamiseen. Mutta WIPOn ehdotukset ovatkin uhka juuri tälle, tietojen ja teosten vapaan kierron periaatteelle. Sen tähden Suomen kirjastoväeltä ja kulttuuriministeriltä odotetaan nyt ankaria ponnisteluja WIPOn ehdotusten kumoamiseksi.
Ja siksi kysyn vielä tekijänoikeuksien suojelijoiltaEnsimmäiseen kysymykseen vastaisin itse: ei penniäkään. Toiseen kysymykseen taas haluaisin vastata: jos olen saanut jotakin arvokasta on oikein, jos minä vuorostani annan jotakin vastineeksi. Mutta rahassa minun ei pidä maksaa, tämä näet seuraa loogisesti vastauksestani ensimmäiseen kysymykseen. Minun tulee siis maksaa velkani luovuttamalla osa omasta itsestäni. Minä voin ja minun pitää kommunikoida lunastaakseni oman osuuteni älyllisestä omaisuudesta. (ks viitteet 3)
kuinka paljon minun on maksettava sydämeni lyönneistä
jos tallennan teoksen kopion sinne, ja kenelle?
"... regardless of conventional wisdom, which has long viewed copyright as belonging to authors, copyright began and continues to function much the same as it did for its originators, that is, primarily to protect the publisher's marketing of works" (Patterson & Lindberg op.cit., p. 20).
Samat kirjoittajat esittävät myös seuraavan yleisen argumentin informaation tai teosten käyttäjien eli yleisön tekijänoikeuksien puolesta:
"Logic tells us that if this law were to grant rights only to creators and purveyors of the materials of culture, the law would be treating culture as consisting of products that are ends in themselves rather than as a process relevant both to the amenities and essentials of civilized society" (Patterson & Lindberg op.cit., p. 5).