KANSALAISAKTIVISMI MURROKSEN MAAILMASSA-SEMINAARI 1.12.2000
Mikael Böök, book@kaapeli.fi, www.kaapeli.fi/book

Aktivismi verkossa

eli verkko välineenä ja kohteena

Aion puhua ikään kuin kansalaisen, aktivismin ja verkon käsitteet olisivat täysin ymmärrettäviä, selkeitä ja ongelmattomia. Toisin sanoen: ikäänkuin kaikki ymmärtäisivät näitä käsitteitä samalla tavalla kuin minä ne ymmärrän. Näin tuskin on. Tällä tavoin toivon kuitenkin voittavani lisää aikaa sille, mitä minulla on sanottavana.

Haluaisin tuoda keskusteluun kaksi lähestymistapaa. Voimme ensinnäkin puhua verkosta kansalaisaktivistien välineenä. Mutta me voimme myös tarkastella verkkoa kansalaisaktivismin kohteena.

Verkko välineenä:

  1. Logistisena välineenä. - Tällä tarkoitetaan välineitä, jotka edesauttavat järjestäytyneiden operaatioiden kuten esim. värväyskampanjoiden, rahankeruun, kuljetusten ja mielenosoitusten läpiviemistä. Kansalaisaktivistit alkoivat käyttää verkkoa tällaisena järjestäytyneen toiminnan välineenä noin 15 vuotta sitten (1980-luvun puolivälissä). Silloin syntyivät mm. APC-verkot (Association for Progressive Communications), joiden julkilausuttuna tarkoituksena oli toimittaa rauhan, ympäristön ja ihmisoikeuksien puolesta toimiville liikkeille yhtä käyttökelpoisia kommunikaatiovälineitä kuin ne, jotka jo ennestään olivat hallitusten ja suuryritysten käytössä. Sähköposti oli - ja se lienee edelleen tärkein - näistä uusista välineistä. 1990-luvulla Internet antoi valtavan sysäyksen nimenomaan sähköpostin kehittymiselle ja vakiinnutti vuosiksi eteenpäin sähköpostille tietyt edulliset taloudelliset olot: internetissä sähköpostin käyttäjä maksaa vain internetyhteydestä, ei sähköpostiviestien kappalemäärästä tai koosta (lähetetyn datan määrästä). Sähköposti - mukaanluettuina sähköpostilistat ja sähköpostikonferenssit - on tehnyt ja tekee kansalaisaktivisteille mahdolliseksi seurata suuryritysten ja hallitusten suunnitelmia ja toimia ja vastata niihin omilla vastasuunnitelmilla ja toimilla. Kansalaisaktivistien logistiikka on vastaus kapitalistien logistiikalle (Vrt. Seattle, Praha, Nizza).


  2. Mediana. - Verkko toimii kansalaisaktivismin välineenä myös muodostamalla uusia edellytyksiä poliittiselle ja kirjalliselle julkisuudelle. Verkko tarjoaa julkisuuden rakentamisen välineitä ja on itsessään julkisuuden rakenne; verkon avulla ja verkkoon voidaan rakentaa paitsi julkaisuja myös "julkisoja" eli kirjoittajien ja lukijoiden muodostamia keskustelevia yleisöjä["Julkisoa" käsitellään Tiedotustutkimus-lehdessä 3/99]. Sähköpostilistojen ja news-järjestelmän lisäksi tässä on tietenkin mainittava myös World Wide Web.
    Julkisuuden rakenteena verkko on tiedon julkaisemisen, välittämisen, jakelun, kyseenalaistamisen, arvioimisen, vahvistamisen, lisäämisen ja väärentämisen väline. Se on myös tiedonhakuväline sekä opetus ja opiskeluväline. Puhumattakaan verkosta mainoksena, viihteenä ja peliluolana. Lopuksi verkko on tiedon tallentamisen, järjestämisen ja ylläpidon väline. Tämän luettelon tarkoituksena on herättää ajatus välineiden yhteissummasta ja viedä johtopäätökseen, joka on ehkä triviaali: media - ja itse julkisuus - ovat loppujen lopuksi enemmän kuin välineitä tai keinoja, ne ovat myös kohteita ja yhteinen päämäärä.
    Miten ja mihin kansalaisaktivistit ovat käyttäneet webiä? Onko siitä ollut todellista apua tai hyötyä? Pohdin asiaa hieman kolmen erilaisen esimerkin valossa:

    a) Attac. - Yritän itse seurata Tobin-veroa ajavaa ja nykyistä kansainvälistä finanssipolitiikkaa haastavaa ATTAC-liikettä. Mutta olen itse asiassa käynyt vain kerran tai kaksi liikkeen web-paikalla osoitteessa www.attac.org. Sen sijaan saan miltei päivittäin viestejä ATTAC-sähköpostilistalta, viestejä joita tosin tavallisesti ehdin vain selata läpi. Viestit koostuvat uutisista ja ilmoituksista, jotka liittyvät liikken mielenosoituksiin ja muuhun toimintaan eri maissa. Kuulun myös ATTAC-liikkeen kielenkääntäjien oman sähköpostilistan viestien vastaanottajiin (koska olen kääntänyt jonkun ATTAC-tekstin ruotsiksi). Sähköpostilistojen avulla organisoidaan käännöstoiminta alusta loppuun. Webpaikka toimii jonkinlaisena arkistona aktivisteilla. Muille - myös liikkeen vastustajille ja journalisteille - se tarjoaat utustumismahdollisuuden, kontaktipinnan ja myös tiedonlähteen.


    b) Sanoma-open. - Vuonna 1999 toimi kirjailija Pentti Holapan ja minun perustama sähköpostilista ja webpaikka nimeltä sanoma-open, jonka piti keskittyä Helsingin Sanomien kulttuurisivun ja mediafuusion kriittiseen seurantaan. Listalla oli runsaat sata tilaajaa; keskimäärin listalta saapui viisi tai kuusi viestiä päivässä. Siis yhteensä noin tuhat viestiä yhden vuoden aikana. Viestit arkistoitiin WWW-sivuiksi ja ovat sellaisinaan edelleen luettavissa osoitteesta http://www.kaapeli.fi/sanoma-open. Pienestä osasta artikkeleista toimitin www-erillisjulkaisuja, jotka on myös linkitetty webpaikkaan.


    Yleisö seurasi listalla käytyä keskustelua webpaikan kautta. Ohessa kuukausitilasto tammikuusta toukokuuhun. Luvut ilmaisevat haettujen www-sivujen määriä: 

    		Jan 1999: 81097: 
		Feb 1999: 39426: 
		Mar 1999: 30733: 
		Apr 1999: 19109: 
		May 1999: 20388:
    Saadakseen niinkin monta lukijaa kuin sanoma-openin websivut saivat on webpaikan tultava mainituksi ja kommentoiduksi joukkotiedotusvälineissä. Uuden julkisuuden muotona ja kantajana internet tarvitsee aikaisempien julkisuuden rakenteiden tukea.


    c) Timo Kurosen väitöskirja "Kansalaiskeskustelun edellytykset ja mahdollisuudet tietoverkkojen aikakaudella", Acta Universitatis Tamperensis 745 ( http://acta.uta.fi/pdf/951-44-4814-6.pdf) ansaitsee paikan jokaisen kansalaisaktivistin kovalevyllä.


  3. Kysymyksiä ja huomautuksia:
    • onko kansalaisaktivismi verkossa synnyttänyt/synnyttämässä ylikansallisen kansalaisyhteiskunnan? Onko internet maailmanlaajuisen julkison (keskustelevan yleisön) kantaja?
      - Kansainvälistä lehdistöä on ollut ainakin 1600-luvun loppupuolelta saakka, jolloin Pierre Bayle aloitti Nouvelles de la république des lettres-lehden julkaisemisen. Ellei kyseinen älymystöjulkaisu riitä todisteeksi "globaalisen kansalaisyhteiskunnan" pitkistä juurista voidaan mainita esimerkiksi 1800-luvulla syntyneet työväenliikkeen internationaalit (joista Sosialistinen internationaali lienee edelleen myös toiminnassa). Vastausta kysymykseen voidaan lähteä etsimään tanskalaisen tiedejournalistin Tor Nörretrandersin näkemyksestä, jonka lähtökohtana on ydinaseen mullistava vaikutus sotilasstrategiaan; ydinase loi "paikan jota ei ole", ts. se kyseenalaisti lopullisesti (puolustettavan tai valloitettavan) paikan, alueen, merkityksen. Internet on myös "paikka jota ei ole" - siinä mielessä verkko on tuonut ihmiskunnalle jotain uutta.[Nörretranders: Platsen som inte finns. Dagens nyheters förlag, 1998] Mitä tämä merkitsee kansalaisaktivismin kannalta? Tuleeko "paikasta joka ei ole" pikemmin passiivisuuden ja "affirmatiivisen kulttuurin" (Herbert Marcuse) kuin kansalaisaktivismin tyyssija? Tässä yhteydessä mainittakoon "virtuaaliyhteisön" käsitteen pohjalta kehittyvä FortuneCityverkko (www.fortunecity.com). Tämäkin on eräänlaista ylikansallista kansalaisyhteiskuntaa, missä arkielämä tosin näyttää kanavoituvan liiankin tuttuihin kaupallisiin ja viihteellisiin uomiin.
    • Verkko paikallistason kansalaistoiminnan välineenä.
      Ks. muistiinpanoni "WWW paikallistason toiminnan välineenä" . Yksittäisistä webpaikoista, joilla olen käynyt, mainittakoon Helsingissä toimiva Prokaupunki.net (www.prokaupunki.net), joka on "Oranssi ry:n toimittama kaupunkisuunnittelun ja kansalaisaktivismin sähköinen keskustelufoorumi". Tämän saitin tarjoama "metrokartta", jonka avulla löytyy tietoa kaupungin kuumista pisteistä, on mielestäni esimerkillinen. Saitin antiin kuuluu myös hyödyllinen skannattujen lehtileikkeiden kokokoelma.
    • "Kommunikaatioaktivistit" - Tätä termiä (communication activists) käyttää mm. Jim Walch kirjassaan, joka muuten käsittelee nimenomaan aktivismia verkossa: "...computer-mediated communication is a new field of social activity, sustained by a community of activists" [Walch: In the Net. An Internet Guide for Activists, N.Y. 1999, p X]. Tässä yhteydessä mieleeni tulee myös lähinnä amerikkalainen Union for Democratic Communications (UDC) (jonka jäsen olen itsekin taannoin ollut), joskin UDCn kiinnostuksen alue ulottuu myös esim. lehdistöön, radioon, televisioon ja elokuvaan. Kommunikaatioaktivisteja voidaan ehkä Walchin tavoin pitää yhtenä uutena kansalaisaktivistiryhmänä. Tälle ryhmälle linee ominainen juuri sellainen ajattelutapa, jota täällä itsekin edustan. Toisin sanoen se on ryhmä jolle verkko on sekä väline että kohde, sekä keino että päämäärä.
    • Mikä on internetpalveluiden tarjoajien rooli(Internet Service Providers) kansalaisten liikkeissä ja tiedon julkaisijoina?
      - ISPit tahtovat usein kieltää kustantaja- ja julkaisijaroolinsa. Ne siis esittäytyvät täysin neutraaleina tiedon sisällön suhteen. Vastatkoon jokainen omista julkaisuistaan; me voimme vastata julkaisujen tai viestien sisällöstä yhtä vähän kuin postilaitos vastaa kantamiensa postilähetysten sisällöstä, he sanovat. Ongelmalliseksi jää julkaisijan identiteetin vahvistaminen. Kysy ISPiltä kuka on tietyn webpaikan julkaisija (siinä tapauksessa ettei websivuilla kerrota julkaisijan nimeä) niin saat vastaukseksi että kysymyksessä on liikesalaisuus. Tämä on kuitenkin demokratian ja sitä kautta myös kansalaisaktivismin avainkysymys: julkisuus ei voi ainakaan pääsääntöisesti perustua anonymiteettiin. Webpaikkaa voidaan tässä suhteessa verrata "lehteen", jolta edellytetään "vastaavaa toimittajaa" kuin "yleisönosakirjoitukseen", joita kuten tiedetään usein julkaistaan peitenimillä tai nimettömästi.
      Helsingin makasiiniaktivistien (joiden päämäärää kannatan) websivuilta (www.makasiinit.net) olen muuten löytänyt ainoastaan yhden yhteystiedon nimittäin sähköpostiosoitteen makasiinit@hotmail.com. Tekee mieli sanoa: - Com'on, makasiinit, me haluamme tietää keitä te olette!

Verkko kohteena:

Ketkä pyrkivät vaikuttamaan verkon kehitykseen? Onko myös tällaista verkko-aktivismia? Minkälaisia aloitetteita ja liikkeitä löytyy? Itse olen taipuvainen tarkastelemaan verkkoa tästä näkökulmasta eli lähestymään verkkoa kansalaistoiminnan kohteena. Verkon kehitykseen voidaan ja siihen pitää yrittää vaikuttaa.

Ajankohtaisia kysymyksiä ovat mm.

Pidän tämän hieman kaottisen kysymyssarjan viimeistä kohtaa kaikista perustavimpana ja tärkeimpänä. Kirjastosta tulee kehittää uusi valtiomahti, Informaatiovalta, joka on rinnakkainen Toimeenpanevalle, Lakiasäätävälle ja Tuomiovallalle. Puhun siis uudesta poliitisen vallan jaosta ja uudesta vallan tasapainosta.

Tietoyhteiskunnassa, jonka keskeisen logistisen välineen ja julkisuusrakenteen muodostaa internet, poliittisten hallitusten päätäntävalta vähenee. Valtaa siirtyy hallitukselta muualle. Ruotsalaisten esseistien Alexander Bardin ja Jan Söderqvistin mukaan valta siirtyy uudelle yhteiskuntaluokalle, "netokraateille" [Bard & Söderqvist: Nätokraterna. Boken om det elektroniska klassamhället, K-world 2000]. Useat aikaisemmat yhteiskuntakriitikot ovat todenneet, että valta siirtyy tai on siirtynyt monikansallaisille yhtiöille. Minun sanomani, joka siis tässä yhteydessä on keskeinen esimerkkini verkosta aktivismin kohteena, on se, etttä valta siirtyy kirjastoon; tehkäämme kirjastosta mahtavan instituution, varustakaamme kirjastoa poliittisella vallalla.

Ministeriöiden ja ylipäänsä valtiokoneiston kaikki asiakirjat voidaan ja ne pitää tallentaa yleiseen kirjastoon. Kirjastot huolehtikoot ja päättäkööt julkisuusperiaatteesta, avoimuudesta ja transparenssista niin EUssa ja kansallisissa valtioissa kuin lääneissä ja kunnissa. Helmut Kohl yritti yhtenä viimeisimmistä teoistaan liittokanslerina tuhota suuren määrän tietokonetiedostoja. Kuten sanottu, noiden tiedostojen olisi pitänyt olla turvassa kirjastossa.

Kirjasto osallistukoon myös nykyistä suuremmalla painolla verkon talouden ja erityisesti taloudellisten tekijänoikeuksien ( copyrights) säätelyyn. Siirtäkäämme siis valtaa monikansallisista yhtiöistä - kirjastoon!

Näistä teeseistä seuraa loogisesti vallankumous ja/tai ainakin tietoyhteiskunnan lakiasäätävä kokous, joka kirjaa Informaatiovallan, kirjaston valtiomahdin aseman tietoyhteiskunnan perustuslakiin. Teeseistä seuraa myös kysymys vallankumouksen subjektista: näkyykö siitä mitään merkkejä?



Luen nyt, alustukseni toiseksi viimeisenä kappaleena, otteen sähköpostiviestistä, jonka kirjoitin valmistautuessani tähän seminaariin. Tämä kirje valaiskoon näkemyksiäni e.m. kysymyksissä (paitsi laajakaistaverkon osalta). Viesti on osoitettu n. kymmenelle henkilölle, ei siis yleisölle. Siksi en mainitse henkilöitä heidän nimillään:

N.N:lle kiitos näkemyksistä ja kommentaareista aiheisiin: Suomen kirjallisuuden portaali, kirjaston rooli, kirjailijoiden internetpalvelut.

WWW-portaal(e)issa on kysymys edustussuhte(i)sta. Jokainen mahdollinen "Suomen kirjallisuuden portaali" tms. ottaa Suomen kirjallisuuden edustamisen tehtäväkseen. Tapaa, jolla joku - portaali tai kuka tahansa - esittää (näyttää, selittää) Suomen kirjallisuuden, voidaan aina, ja sitä myös usein pitää kiistää ja hyvä niin: jatkukoon henkien taistelu.

Kirjasto on kirjallisuuden "portaali" myös em. edustuksellisessa mielessä. Jorge Lous Borgesin kuvaus Täydellisestä Kirjastosta ei ole koskaan toteutunut. Mikään kirjasto ei voi olla täydellinen. Jokainen kirjasto joutuu karsimaan tietoa ja myös valitsemaan tiedon järjestämis- ja esittelytapansa. Siksi mikään kirjastokaan ei voi olla arvostelun tai kyseenalaistamisen yläpuolella.

Kirjasto on kuitenkin - kirjallisuuden edustuslaitoksena tai portaalina - aivan omassa luokassaan. Kirjasto on myös (ja tämä on ratkaisevaa) enemmän kuin kirjallisuuden portaali: se myös sisältää kirjallisuuden siinä mielessä, että se takaa tietyn kirjan tai julkaisun saatavuuden.

Täst'edes kirjaston tulisi taata myös e-kirjojen ja WWW-julkaisujen saatavuuden - senkin jälkeen kun niitä julkaisseet kustantamot, kirjakaupat ja ISPit (Internet Service Provider) ovat jo poistuneet areenalta. Jos tarkoitus on uuden, kirjailijoiden www-julkaisuihin liittyvän hankkeen, perustaminen (kuten V:n viestistä saattoi päätellä), silloin kannattaisi nyt lähteä liikkeelle tästä jatkuvuuden ja saatavuuden näkökulmasta. Kirjastolaitos tarvitsee sekä taloudellista että moraalista tukea - jälkimmäistä tukea myös ja erityisesti kirjailijoilta.

Mutta tässä törmäämme yhteen nykyisen ns. tietoyhteiskunnan paradokseista: tieto tai ainakin informaatiotulva kasvaa; tietojenkäsittelyn tekniset välineet tehostuvat ja sofistikoituvat; mutta tiedon järjestämisen, presentaation ja saatavuuden takaamisen tehtävät ollaan valmiit luovuttamaan... markkinavoimille. Toisin sanoen: Tietoa aiotaan pitää yleisesti saatavana vain mikäli markkinavoimat pitävät kyseistä palvelua kannattavana bisneksenä. (Tiedon käsite on tietoyhteiskunnassa kaikenkattava, se sisältää myös kaunokirjallisuuden.)

N.N. kirjoitti:

> Muutama vuosi sitten valtio kiristeli kirjastojen määrärahoja ja se
> ymmärtääkseni leikkasi paikoitellen aika lailla aineistomenoja.
> Yleisesti ottaen en usko siihen siihen, että jokin palvelu, olkoonpa
> sitten vaikka www-palvelu, olisi sen paremmin "turvassa", jos sillä on
> julkinen rahoitus.

Tästä en ole samaa mieltä. Kirjaston antama palvelu onkin tänä päivänä uhattuna (ja kirjastojen määrärahoja leikataan) juuri sen takia, että luotetaan liiaksi markkinavoimiin eikä ymmärretä, että kirjastot, tiedon järjestäjinä ja sen saatavuuden takaajina, tosiaan ovat _parempia_ kuin liikeyritykset.

Poliitikot osaavat puhua kauniisti kirjastoista mutta käytännössä he soveltavat markkinavoimanäkemystä tietoon ja informaatioon. Tämä näkemys on jo jokin aikaa ollut vallitseva valtiossa ja - mikä on aiheemme kannalta erityisen olennaista - opetusministeriössä.

Itse edustan oppositiota. Edustan myös liikeyritystä (Katto-Meny Ok) joka on ISP (Internet Service Provider). Katolle on ominaista, että:

- osuuskuntamme jäsenet ovat pääasiassa aatteellisia yhdistyksiä, kulttuurilaitoksia sekä perinteisiä tiedontuottajia mm. kirjailijoita, taiteilijoita ja journalisteja;

- lähdemme siitä, että ihmisillä on oltava myös vapaus julkaista mainoksista vapaita www-sivuja. Emme siis tarjoa mainosrahoitteisia palveluita ilmaiseksi, ei myöskään kirjailijoille.

- kirjailijan käyttäjätunnus (+sähköpostilaatikko) ja levytila kirjailijan websivuille Katto-Meny Ok:n ylläpitämällä "Kaapelisolmu"-palvelimella (http://www.kaapeli.fi/) maksaa 30 mk/kk.

IMHO mainoksista vapaat www-sivut ovat yleensä kiinnostavampia, kauniimpia ja hienompia kuin mainoksia sisältävät www-sivut.

* * *

Välineen ja kohteen erottelua voitaisiin soveltaa myös jos tässä seminaarissa olisi kysymys aktivismista kaupungissa. Siinä tapauksessa voisimme siis puhua kaupungista aktivismin välineenä ja kohteena. Puhe kaupungista aktivismin välineenä saattaa tosin kuullostaa hieman kaukaa haetulta. Se herättää kuitenkin mielikuvia barrikaadeista, katumielenosoituksista ja torikokouksista.

Joulukuun 6. Päivänä eli itsenäisyyspäivänä Helsingin Kauppatori muuttuu kansalaistoriksi kun siellä järjestetään Kansan kuokkavierasjuhlat. Kansan kuokkavierasjuhlien järjestäjät eli kansalaisaktivistit aikovat toisin sanoen käyttää kaupunkia välineenään.

Kaupunkia on kuitenkin helpompi mieltää aktivismin kohteeksi kuin välineeksi. Kaupunki on toiminnan kohde varsinkin jos on kysymys paikallistason kansalaistoiminnasta. Kansan kuokkavierasjuhlassa tosin ei ole kysymys paikallistason toiminnasta. Vieraita odotetaan myös muualta kuin Helsingistä. Minäkin aion osallistua Kansan kuokkavierasjuhliin (vaikka en edes asu kaupungissa). Järjestäjät kertovat verkossa (sivulla http://www.kuokkavieras.cjb.net/ ) m.m. että on organisoitu juhlavieraiden bussikuljetus Tampereelta. Lähtöaika on klo 11 (siis Itsenäisyyspäivänä) ; lähtöpaikka on linja-autoaseman tilausajolaituri. Tulkaa sinne!