paluu

Lehdistötiedote 2.10.1997

AGENDA-2000 VIE HALLITSEMATTOMAAN RAKENNEMUUTOKSEEN MAASEUDULLA JA KESKI-EUROOPAN UUSISSA JÄSENMAISSA

Välittömästi Amsterdamin sopimuksen solmimisen jälkeen EU-komissio julkisti AGENDA-2000 ohjelman, joka on EU:n käsikirjoitus 2000-luvulle. Paperi pitää sisällään monia suorasukaisia esityksiä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP=CAP) muuttamisesta, itälaajentumisesta, rakennerahastopolitiikasta, EU:n taloudesta jne.

Yhdessä nämä esitykset ovat johtamassa valtaviin muutoksiin etenkin maaseutu- ja aluepolitiikassa. Kehitystä pahentaa EU-maiden haluttomuus maksaa EU:n rakennerahastopolitiikan kustannuksia, minkä vuoksi EU-budjetti jäitetään laajentumisen tuomista kustannuksista huolimatta nykyiselle tasolle.

Rakennerahastojen yhdistäminen ja tuen suuntaaminen entistä pienemmille alueille voi jättää esimerkiksi Lapin tavoiteohjelmien ulkopuolelle.

Erityisesti tulee huomata, ettei nykyisen ohjelmakauden aikanakaan ole pystytty alkuunkaan kompensoimaan maatalouden ja syrjäseutujen aluetalouden taantumasta aiheutuneita työpaikkojen menetyksiä. Syynä tähän on, että EMU-kriteerien mukainen valtion talouden leikkaaminen, on vähentänyt kriittisellä tavalla kansallisia tulonsiirtoja syrjäseuduille (ns. suuri aluepolitiikka). Raju muuttoliike etelään on tästä kiistaton todiste.

Mikäli EMU-jäsenyys toteutuu, alueellinen kahtiajako sen kuin kiihtyy, ja esimerkiksi Itä-Suomen mahdollinen pääsy 1-tavoitealueeksi on laiha lohtu.

AGENDA-2000 tulee erityisesti aiheuttamaan rajun muutoksen maatalouden toimeentulomahdollisuuksiin, sillä EU:n vientitukijärjestelmä ollaan kokonaan purkamassa. On mahdotonta kuvitella, että tulonmenetykset tultaisiin korvaamaan kansallisin varoin. Päinvastoin on oletettavaa, että kehitys johtaa oikeusturvaakin loukkaavaan sairaaseen holhoustalouteen ja ajaudutaan uudelleen eräänlaiseen maaorjuuteen.

Erityinen ongelma AGENDA-2000 mukainen maatalouspolitiikka on Keski-Euroopan ja Baltian maille, joilla ei ole mitään edellytyksiä tukea maataloutta kansallisin varoin. Jos rajat ovat auki, tuotantonormeja tiukennetaan, tuottajahinnat ovat olemattomat, mitä mahdollisuuksia perheviljelmillä on selviytyä? Hyvä esimerkki kehityksestä löytyy Virosta, joka on ajamassa viljelijät täydelliseen vararikkoon avattuaan rajansa vapaalle tuonnille. Mitään tukea ei haluta viljelijöille maksaa.

Puolassa on tällä hetkellä n. 4,5 miljoonaa maanviljelijää, joiden määrä romahtaisi AGENDA-2000 mukaisella reformipoliikalla jopa kolmanteen osaan. Mitkään EU:n rakennerahastorahat eivät pysty kompensoimaan edes murto-osaa tätä seuraavasta maaseudun rakennemuutoksesta. Lopputulos EU:n itälaajentumisesta olisi luultavasti Länsi-Euroopan agribusiness-yritysten nopea tunkeutuminen Itä-Euroopan hyville tuotantoalueille. Paikalliset viljelijät jäävät tässä leikissä nuolemaan näppejään ja samalla hukataan mahdollisuus perheviljelmäpohjaisen ekologisen kestävän viljelyn edistämiseen näissä maissa.

EU:n itälaajentumista markkinoidaan lännessä eräänlaisena missiona ja ristiretkenä, jolla Neuvostoliitolta vapautuneet valtiot pelastetaan lännen syliin. Todellisuudessa kehityksessä on nähtävissä vahvaa talous- ja kulttuuri-imperialisimia, jonka aiheuttamista vaurioista täysin kriitiikittömille kansoille EU-eliitti ei välitä tippaakaan .

AGENDA-2000 on raaka kehityssuunnitelma, jolla EU pyrkii edelleen laajentamaan maantieteellistä aluettaan piittaamatta yhteisöille, kulttuureille, maataloudelle, ympäristölle, ja demokratialle aiheuttamistaan tuhoista. Tämän vuoksi AGENDA-2000 ja EU:n tuleva kehitys on nostettava EMU-ratkaisun rinnalla välittömästi kansalaiskeskusteluun.