VEUn 21 teesiä HVK-konfrenssista Tyytymättömänä Suomen hallituksen tapaan valmistautua Euroopan unionin maaliskuussa 1996 Italian Torinossa alkaneeseen hallitusten väliseen konferenssiin Vaihtoehto EU:lle -kansalaisjärjestö laati syksyllä 1995 seuraavat teesit toivoen niiden perusteella syntyvän aiheesta Suomessa kansalaiskeskustelua. |
HVK = MAASTRICHT II Vuonna 1996 alkoi Euroopan unionin hallitusten välinen konferenssi. Kokouksen päätökset ovat merkittäviä EU:n tulevan kehityksen ja jokaisen kansalaisen kannalta ja muuttavat EU-jäsenyyden ehtoja kaikissa jäsenmaissa. Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliike julkistaa tässä omat teesinsä konferenssiin tulevista asioista. Suomi liittyi EU:n jäseneksi neuvottelutuloksen mukaisin ehdoin ja kansanäänestyksen jälkeen. Luultavasti jo kesällä 1997 Amsterdamin huippukokouksessa päättyvä hallitusten välinen konferenssi muuttaa EU:n jäsenyysehtoja. Merkittävimmät muutokset koskevat EU:n instituutioita eli EU:n ydintä - sen valtajärjestelmää.
KYSYMYS ON SIIS SUOMENKIN JÄSENSOPIMUKSEN EHTOJEN Olisi johdonmukaista ja jäsenyyden demokraattisen hyväksyttävyyden kannalta välttämätöntä, että konferenssin jälkeen järjestetään kansanäänestys EU-jäsenyyden jatkamisesta tai hylkäämisestä uusien jäsenyysehtojen oloissa. Suomen on järjestettävä oma kansanäänestyksensä myös siinä tapauksessa, että tätä mahdollisuutta ei tarjota muiden EU-maiden kansalaisille. Kokouksen valmistelut ovat täydessä käynnissä, mutta Suomen hallitus ja eduskunta ovat tähän mennessä tyytyneet sivustakatsojan rooliin. Viime vuonna maamme EU-jäsenyyden tärkeimpiä perusteluja oli, että Suomen pitää päästä mukaan vaikuttamaan. Kuitenkin aloitteiden aika alkaa kohta olla ohi ilman, että Suomi edes pyrkii vaikuttamaan EU:n lähivuosien ylivoimaisesti tärkeimpiin päätöksiin. VEU:n mielestä Suomen hallituksen on pikaisesti esiteltävä tavoitteensa konferenssille ja tuotava ne laajan julkisen keskustelun kohteeksi sekä eduskunnan päätettäviksi. VEU esittää seuraavassa omat teesinsä hallitusten väliseen konferenssiin.
Valtaa ei saa enää siirtää kansallisilta parlamenteilta EU:lle, sillä se kasvattaa vain etäisyyttä äänestäjiin ja kansalaisiin. On sovittava siitä, miten EU-parlamentaarikot voivat osallistua omien maittensa parlamenttien työskentelyyn, jotta he voivat paremmin välittää niiden näkemyksiä EU-parlamentille ja huolehtia kansalaisten eduista EU:ssa. EU:n parlamentti haluaa enemmän vaikutusvaltaa EU:n lainsäädännössä, mutta EU-parlamentaarikot toimivat pääosin poliittisissa ryhmissä ja ylikansallisissa EU-puolueissa. Ryhmäkuri vaimentaa tehokkaasti kansalliset intressit. On luotava todellinen läheisyysperiaate siten että, kansalliset parlamentit päättävät mitkä asiat jätetään EU:n käsiteltäviksi. Perussääntönä on oltava, että jäsenvaltiot yhdessä päättävät yksimielisesti, milloin EU voi tehdä päätöksiä. Nyt EU-komissio Brysselissä ja EU-tuomioistuin Luxemburgissa päättävät, kenen toimivaltaan asia kuuluu: EU:n vai kansallisten viranomaisten. Kansalliset parlamentit eivät pysty estämään EU:ta tekemästä sitovia päätöksiä alueilla, jotka jonkin maan mielestä kuuluvat sen omaan toimivaltaan. Ministerineuvosto voi muuttaa komission tekemän päätöksen ainoastaan yksimielisesti. Nykyiset EU-säädökset on käytävä läpi kriittisesti ja mahdollisimman moni asia siirretään takaisin jäsenvaltioille. Laaditaan toimivaltaluettelo ja kaikki säädökset koodataan, jotta yksinkertaisella hakusanalla löydetään asiasta tehdyt päätökset ja tiedetään, mitä lainsäädäntöä sovelletaan. Säädöksen kumoamisesta on aina voitava päättää yksinkertaisella enemmistöllä. Lissabonin kokouksessa kesäkuussa 1992 asetettiin työryhmä selvittämään asiaa. Työryhmän työstä ei ole sen jälkeen kuultu mitään. Työn etenemisestä ja sen mahdollisesti vaatimista toimista tulee pikaisesti saada selvitys, sillä EU laatii jatkuvasti sääntöjä ja määräyksiä, joista yhtä hyvin tai paremmin voitaisiin päättää kansallisella tasolla. Aloiteoikeus on siirrettävä komissiolta kansallisille parlamenteille ja hallituksille. Ministerineuvosto päättää, laatiiko komissio ehdotuksen. Nykyisellään ainoastaan komissio voi tehdä lakialoitteita. EU-parlamentti sai Maastrichtin sopimuksen mukaan mahdollisuuden kehottaa komissiota tekemään haluamistaan asioista aloitteita, mutta sillä ei ole omaa aloiteoikeutta. Ministerineuvosto ja kansalliset parlamentit eivät myöskään voi tehdä aloitteita. Rooman sopimuksen 235 ja Maastrichtin sopimuksen F.3 artiklat poistettava. Artikla 235 on otettu perussopimukseen niitä tapauksia varten, joista itse sopimuksessa ei ole määräyksiä. Ministerineuvosto voi artiklan perusteella lisätä määräyksiä yksimielisellä päätöksellä ilman peruskirjan muuttamista. Nykyään sitä käytetään unionin toimivallan lisäämiseen vaikka pitäisi keskustella sopimuksen muuttamisesta. Artikla F.3 antaa EU:lle vapaat kädet toteuttaa tavoitteensa. 6. ULKO-, TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKKA Euroopan unionille ei tule muodostaa yhteistä puolustus- ja sotilas- politiikkaa. Sotilaallisesti varustautunut EU lisää jännitystä Euroopassa ja maailmassa. Jokaisen maan tulee saada päättää itse omasta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikastaan. Jäsenmailla on oltava oikeus vetollaan estää unionin yhteinen sotilas- politiikka ja kieltäytyä myös yhteisen sotilaspolitiikan rahoittamisesta. Rauhaa ei turvata sotilaallisin keinoin. Erityiset kriisinhallintajoukot ovat jo askel kohti yhteistä sotilaspolitiikkaa, siksi niitä ei pidä muodostaa. Vuoden 1996 hallitusten väliselle konferenssille on tehty lukuisia esityksiä, joissa vaaditaan yhteisen turvallisuuspolitiikan ohella omien sotilaallisten yksiköiden perustamista. Päätökset esitetään tehtäväksi enemmistöpäätöksillä. Vaikka jotkut maat eivät mukaan haluaisikaan, ne velvoitettaisiin kuitenkin osallistumaan joukkojen rahoitukseen. 7. RAHA- JA VALUUTTAUNIONI EMU Kokouksessa on päätettävä purkaa raha- ja valuuttaunionin perustamiseen tähtäävä yhteistyö ainakin siksi kunnes työllisyysaste on nostettu tärkeimmäksi ns. konvergenssikriteeriksi. Suomi ja kaikki jäsenmaat Tanskaa ja Britanniaa lukuunottamatta ovat sitoutuneet noudattamaan yhteneväistä talouspolitiikkaa, joka tähtää talous- ja rahaliiton EMUn kolmannen vaiheen toteuttamiseen. EMUn kolmannessa vaiheessa siirrytään yhteiseen EU-valuuttaan ja perustetaan EU:n keskuspankki. Siirtymisehdot koskevat inflaatiota, julkista taloutta, korkokehitystä ja valuuttakursseja. Ehdoista puuttuu työllisyys ja ne ovatkin tärkein yksittäinen syy EU-maiden pysyvään ja pahenevaan massatyöttömyyteen. Ministerineuvoston on käsiteltävä esitykset avoimin ovin, samalla tavoin kuin lakeja käsitellään kansallisissa parlamenteissa. COREPERin ja ministerineuvoston työryhmien käsittelyn on oltava julkista, ellei vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä päätetä suljetusta kokouksesta, mikä perustellaan julkisesti. Äänestyskäyttäytyminen on julkistettava. Kun ministerineuvostossa aloitetaan neuvottelut uusista säädöksistä, kokoukset ovat suljettuja eikä mahdollisia äänestystuloksia julkisteta. EU ei saa estää tiedonsaantia säädöksistä jäsenmaissa. EU-asioiden parissa työskenteleville on taattava tiedotusvapaus, jonka mukaan ketään ei voi rangaista tietojen antamisesta tiedotusvälineille. EU:n ja kansallisten viranomaisten välisen kirjeenvaihdon on oltava kansanedustajien ja kansalaisten saatavilla tiedonsaantia koskevien säännösten mukaisesti. Jos EU:n viranomaiset valittavat tavasta, jolla kansalliset viranomaiset soveltavat EU-säännöksiä, valituksista on samalla lähetettävä kopio kansallisille parlamenteille. EU-asioita ei käsitellä kansallisten hallinnon julkisuussääntöjen mukaisesti ja EU:n omat säännöt tukevat enimmäkseen asioiden salassapitoa. Kaikkien jäsenmaiden on edelleen oltava vuorotellen puheenjohtajana. Ministerineuvoston äänien painotuksia ei saa muuttaa suurien maiden eduksi. Nykyistä käytäntöä on vaadittu muutettavaksi tulevassa konferenssissa, jossa on tarkoitus muuttaa myös päätökseen tarvittavien enemmistöjen suhteita. 11. KAIKKIEN KIELTEN TASA-ARVOISUUS On luotava järjestelmä, joka takaa kaikkien eri kielten yhdenvertaisen aseman EU:n työskentelyssä. Nykyään kaikkien jäsenmaiden kielet ovat virallisia kieliä EU:ssä. Käytännössä on kuitenkin lähes mahdotonta osallistua EU:n työskentelyyn omalla äidinkielellään. Tämä näkyy erityisesti asioita valmistelevissa valiokunnissa. 12. LAINSÄÄDÄNNÖN VALMISTELUN JULKISUUS Kun komissio lähettää luonnoksia etujärjestöille, työryhmille, lobbaajille ja yksityishenkilöille, on niistä tehtävä samaan aikaan julkisia. Ministerineuvosto tai sen alainen työryhmä ei saa aloittaa käsittelyä ennen kuin ehdotus on julkaistu kansallisissa virallisissa lehdissä. Kaikkien lausuntojen on oltava vapaasti saatavilla kansallisten parlamenttien kirjastoissa ja myös sähköisessä muodossa. Kun komissio tekee virallisen lakialoitteen, aloitetta on yleensä käsitelty useissa työryhmissä, joihin virkamiehillä, etujärjestöillä ja lobbaajilla on ollut mahdollisuus epävirallisesti vaikuttaa. 13. KAIKKI LAUSUNNOT TASAVERTAISEEN ASEMAAN Selvillä säännöillä on varmistettava, että kaikilla järjestöillä ja eturyhmillä, joita asia koskee, on yhtäläiset mahdollisuudet tulla kuulluiksi ja kaikkien annettujen lausuntojen on oltava julkisia. Nyt ei ole olemassa sääntöjä siitä, mitä tahoja komission on kuultava ennen kuin se tekee esityksensä. Tämä mahdollistaa sen, että kuullaan ainoastaan niitä tahoja, jotka ovat samaa mieltä aloitteesta. 14. KÄSITTELYLLE RIITTÄVÄSTI AIKAA Lakiesityksen ensimmäinen käsittely voidaan aloittaa vasta kun se siihen liittyvine lausuntoineen on julkaistu kaikilla kielillä. Ensimmäisen ja toisen käsittelyn välin on oltava vähintään kolme kuukautta. Nykyinen käytäntö on johtanut siihen, että esityksiä ei ehditä kunnolla käsitellä missään demokraattisesti valitussa elimessä. 15. OIKEUS UNIONIN LAINSÄÄDÄNTÖÄ PAREMPAAN LAINSÄÄDÄNTÖÖN Kaikkien turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä, työympäristöä, kuluttajansuojaa, työelämän suhteita, eläintensuojelua, veroja sekä sosiaalisia, demokraattisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevien päätösten on oltava ainoastaan vähimmäismääräyksiä. Jäsenvaltioiden on voitava ottaa käyttöön paremmat määräykset, joita ei saa tulkita kaupan esteiksi. Kun EU-viranomaiset ja EU:n tuomioistuin arvioivat, onko kyseessä protektionismi, tulee kiistanalaisissa tapauksissa parempien normien olla etusijalla. Nykyään pääosa EU:n lainsäädäntöön perustuvasta harmonisoinnista on totaalista eikä salli kilpailuun vedoten parempia määräyksiä. Kaikista ammattimaisista EU-lobbaajista on oltava julkinen rekisteri. Yhteydenottojen on oltava julkisia ja ne on toimitettava parlamentin kirjastoon. Salaisesta lobbauksesta on tullut yhä kasvava demokratian ongelma. EU:n tuomioistuimeen on kuuluttava yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta. Tuomareiden on kunnioitettava lakeja ja kansallisia perustuslakeja ja annettava tuomioita ainoastaan EU:n lainsäädännöstä ottamatta kantaa EU:n kehitykseen. Tuomioistuin ei saa tehdä päätöksiä ohi kansallisten korkeimpien oikeusistuinten ja perussopimuksen. Tämän kanssa ristiriidassa oleva artiklan 177 c kohta on poistettava. Tuomioistuimessa on otettava käyttöön suullinen käsittely ja kielten tasa-arvoisuus. EU-tuomioistuin on ottanut itselleen perustuslakituomioistuimen roolin ja tekee laajakantoisia päätöksiä, jotka normaalisti kuuluvat demokraattisille päätöksentekoelimille. Pykälä 177 c antaa tuomioistuimelle oikeuden ottaa käsittelyyn asioita, joista kansalliset ylimmät tuomioistuimet ovat jo antaneet päätöksensä. Kullakin jäsenvaltiolla on oltava yksi paikka komissiossa. Komission jäsenten valinta on siirrettävä kansallisille parlamenteille. Nyt hallitukset valitsevat komission, jonka EU-parlamentti muodollisesti hyväksyy. Jäsenvaltioiden tilintarkastajilla, EU:n tilintarkastustuomioistuimella sekä kansallisten parlamenttien jäsenillä ja Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalla on oltava oikeus saada tutustua kaikkiin menoja koskeviin tositteisiin. Petoksiin syyllistyneille ryhmille tai henkilöille ei enää myönnetä EU:n varoja. EU:n varojen käytön valvonta on puutteellista. Myös jotkut EU:n omat määräykset antavat mahdollisuuden varojen väärinkäyttöön. Sääntöjä on muutettava niin, että kukin jäsenmaa voi halutessaan jättäytyä yhden tai useamman yhteistyöalueen ulkopuolelle. Mailla on oltava mahdollisuus toteuttaa keskenään myös kiinteämpää yhteistyötä sopimusten kattamilla alueilla. Tulee myös säätää miten unionista voi erota. Nyt kaikkien uusienkin jäsenmaiden on hyväksyttävä poikkeuksetta kaikki olemassa olevat EU-säännöt. Eroamismahdollisuutta ei ole. 21. LAAJA EUROOPPALAINEN YHTEISTYÖ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ, Euroopan neuvosto, YK:n alainen Euroopan talouskomissio ECE, ihmisoikeustuomioistuin, standardisoimisjärjestöt jne. eivät saa siirtää tehtäviään EU:lle, vaan koko Euroopan kattavaa, tasavertaisuuteen perustuvaa yhteistyötä on päinvastoin vahvistettava. |