07.04.2008
Eurooppalaista ay-liikettä lyödä mätkäistiin joulukuussa kahdella ikävällä EY-tuomioistuimen päätöksellä.
Nyt (4.3.2008) tuli kolmas: ns. Rüffert-tapaus.
Tuomioistuimen mukaan julkisen vallan järjestämissä tarjouskilpailuissa ei saa asettaa ehtoa, jonka mukaan yritysten ja niiden alihankkijoiden on noudatettava voimassa olevaa työehtosopimusta.
EY-tuomioistuimesta tullut lakien tulkitsijasta lainsäätäjä, kun se ajaa kilpailun vapauden varjolla alas sosiaalista Eurooppaa.
Tapauskohtaisella lakien tulkinnalla se määrittää hallitusten ja europarlamentin tahdon ensi sijassa markkinoiden vapaudeksi, vaikka muitakin tukintamahdollisuuksia olisi päätösten perustaksi; onhan myös työntekijöiden suojelu kirjoitettu EU-lakeihin.
Rüffert-tapauksessa EY-tuomioistuin otsikoi tiedotteensa seuraavasti:
"Sellaisen työehtosopimuksen, jota ei ole julistettu yleisesti sovellettavaksi, vaikka jäsenvaltiossa tunnetaan tällainen järjestelmä, mukaisen palkan maksamista ei voida edellyttää tässä jäsenvaltiossa sovellettavan, julkisia hankintasopimusten tekomenettelyä koskevan lain nojalla sellaisilta rajat ylittäviä palveluja tarjoavilta yrityksiltä, jotka lähdettävät työntekijöitä tämän saman jäsenvaltion alueelle."
Teksti näyttää suomen kieleltä, mutta ei ole sitä. Arkisuomellahan päätös tarkoittaa, että EU:n halpapalkkamaiden työntekijöitä pitää saada vapaasti tuoda korkeamman palkkatason maihin polkemaan työntekomaiden palkkoja ja työehtoja.
Kun EU:ssa neuvosto ja europarlamentti hyväksyivät palvelukaupan "vapauttamista" koskevan ns. Bolkestein-direktiivin, siitä nimenomaan jätettiin pois vaatimus siitä se, että lähetettyihin työntekijöihin (posted workers) sovellettaisiin lähettävän maan työehtoja.
EY-tuomioistuin otti lainsäädäntövallan omiin käsiinsä, kun se päätti, että jäsenvaltiot eivät voi vaatia julkisissa hankinnoissa maksettavaksi työntekomaan palkkoja (kun sellaista ei vaadita yksityisenkään sektorin tarjouskilpailuissa!).
Dirk Rüffert on saksalainen lakimies, joka haastoi Ala-Saksin osavaltion oikeuteen rakennusyhtiö Objekt und Bauregie-yhtiön puolesta.
Ala-Saksin lainsäädännössä on määräys, jonka mukaan julkisia hankintoja (tässä tapauksessa Göttingen-Rosdorfin vankilan rakennuttamista) kilpailutettaessa yritysten on kirjallisesti sitouduttava maksamaan työntekijöilleen vähintään voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiset palkat. Sama velvoite koskee myös alihankkijoita, jotka saavat osaurakoita teetettäväksi toisista maista tulevalla (halpa)työvoimalla.
Objekt und Bauregi-yhtiö oli antanut rakennustyön alaurakan puolalaiselle yritykselle, jonka todettiin maksaneen 53 työntekijälle vain 46,57 % säädetystä vähimmäispalkasta.
Ala-Saksin osavaltio sanoi urakkasopimuksen irti sopimusrikkomuksen perusteella, ja siitä syystä Objekt und Bauregie vei asian saksalaiseen tuomioistuimeen.
Yhtiö hävisi alioikeudessa, mutta valitti, ja valitustuomioistuin omasta puolestaan pyysi asiassa EY-tuomioistuimen ennakkopäätöksen. Se kysyi, voidaanko toisen jäsenmaan yritykset velvoittaa noudattamaan paikallisia työehtoja, jos ne sillä tavalla "menettävät alhaisempiin palkkamenoihin perustuvan kilpailuedun"; mistä seuraisi, että "työehtosopimusten noudattamista koskeva velvoite on rajoitus" vapaalle palvelujen tarjonnalle muista jäsenvaltioista tuleville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille.
Valittajan mukaan EU:ssa ei saa rajoittaa palvelujen vapautta työehtosopimuksen mukaista palkkausta koskevalla urakkaehdolla.
EY-tuomioistuin tulkitsi asian ensi sijassa EY:n perustamissopimuksen artiklan 49 mukaan. Sen mukaan unionissa on palvelujen vapaa liikkuminen.
Se totesi, että Ala-Saksin laki rikkoo lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä ja on este vapaalle (palkka)kilpailulle, eikä osavaltio niin ollen saa vaatia paikallisten työehtosopimusten noudattamispakkoa julkisissa hankinnoissa.
Päätöksen jälkeen Euroopan ay-liittojen konfederaation (ETUC) pääsihteeri John Monks antoi lehdistötiedotteen, jonka mukaan Rüffert-päätös "on taas yksi tuhoisa ja vahingollinen tuomio äskeisen Laval-tuomion jälkeen".
Kun EY-tuomioistuin tekee tulkintoja tapaus kerrallaan, vähitellen sen tulkinnoista muodostuu yhtenäinen viiteperusta tuleville tuomioille. Sellainen tapauskohtainen lainsäädäntötapa on vieras suomalaisessa oikeuskäytännössä, jossa tuomiot annetaan aina lain mukaan eikä yhtä tapauskeskeisesti kuin eräissä muissa EU-maissa - ja EY-tuomioistuimessa. Tapauskohtaisilla tuomioilla, jotka ovat ay-liikkeen toimintaoikeuksien näkökulmasta kielteisiä, on suuri merkitys tulevalle lainkäytölle: jokaisen uuden tuomion perusteella ongelma kasvaa.
Suomen ay-johto vaikenee, kun tapauksilla ei muka ole vaikutusta Suomeen.
Niillä rupeaa kuitenkin olemaan, jos ne yhdessä tekevät mahdolliseksi sosiaalisen dumpingin ja kansallisten työehtojen noudattamatta jättämisen - laillisesti lähetettyjen työntekijöiden direktiivin mukaan - koko EU:n alueella.
Aikaisemmista tuomioista kotisivullani: http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&task=view&id=536&Itemid=27 |