Kansanäänestys välttämätön
Vaihtoehto EU-lle kansanliikkeen lausunto eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle

Laekenin huippukokous päätti joulukuussa 2001 kutsua koolle konventin pohtimaan Euroopan unionin tulevaisuutta ja erilaisia vaihtoehtoja sekä selkeyttämään sen monimutkaista laki- ja säädöskokoelmaa. Se asetti tavoitteeksi myös unionin lähentämisen kansalaisiin. Alusta alkaen voitiin todeta, että tätä työskentelytapaa ohjasikin konventille valittu puhemiehistö ja sen puheenjohtaja.

Konventin puheenjohtaja julisti heti alkuun, että tavoitteena on luoda Euroopan unionin perustuslaki ja että "olemme epäonnistuneet", ellei sitä saada aikaan. Erilaisia vaihtoehtoja ei edes tuotettu. Sen asemesta, että entiseen tapaan olisi valmisteltu uutta sopimusta hallitusten välisen konferenssin HVK:n käsittelyyn, tällä työskentelytavalla haluttiin ohjata prosessia kovin ottein ja asettaa päätöksiä tekevä HVK valmiiden asioiden eteen. Saksan ja Italian pääministerit Gerhard Schröder ja Silvio Berlusconi ovatkin yhteen ääneen varoittaneet jäsenmaita avaamasta yhtään kohtaa ehdotuksessa.

EU:n sisäistä kritiikkiä

Tämä on tilanne HVK:n kokoontuessa "päättämään" suurimmaksi osaksi suurten jäsenmaiden ja konventin puheenjohtajiston ehdoilla tehdystä luonnoksesta. Vaikka Laekenissa annettiin tehtäväksi lähentää EU:ta kansalaisiin ja edistää avoimuutta tätä ohjetta ei noudatettu konventin työskentelyssä. Konventin puheenjohtajisto vastaanotti noin 6 000 muutosehdotusta konventin jäseniltä. Näitä ehdotuksia ei edes käännetty kaikkien jäsenmaiden ja hakijamaiden kielille, puhumattakaan että niitä olisi käsitelty tai niistä olisi äänestetty!

Konventin työskentelytapoja kritisoi mm. Luxembourgin pääministeri Jean-Claude Juncker saksalaisessa der Spiegel lehdessä (25/2003). Hänen mukaansa suuresti mainostettu "demokratia-jippo" (konventti) muuttui pimeimmäksi salahuoneeksi ("Ich habe noch keine dunklere Dunkelkammer gesehen als den Konvent").
Perustuslakiluonnoksen teksti on Junckerin mukaan täysin mahdotonta luettavaa ja hän korostaa, että Euroopan kansalaisilla on oikeus saada tietää kuka, missä muodossa ja mistä lähtien on vastuussa asioista EU:ssa.

Eri EU kuin vuonna 1994

Kärkevää kritiikkiä on esittänyt myös Saksan perustuslakituomioistuimen tuomari ja EU-lainsäädännön asiantuntija, professori Siegfried Bross, jonka mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän peräänkuuluttaa "puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta", joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta (Die Welt1.8.03).

Tanskalaisen EU-parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen ministeri, kehotti Politiken -lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään ei EU:n perustuslaille. Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.

Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että EU on kaukana siitä EU:sta johon liityttiin. Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Kansalaisten on nyt saatava sanoa mielipiteensä siitä, tarvitaanko EU:ssa perustuslakia kaikkine kansallistunnuksineen, puolustusvoimineen ja yhä vain laajentuneine toimivaltuuksineen.

Perustuslakiluonnos sisältää monta kohtaa josta suomalaisten on saatava keskustella ja päättää. EU:n päätösvaltaan siirretään aivan uusia, suomalaisten arkipäivää koskevia alueita. Se pakottaa, toistaiseksi vielä suomalaisten päätettävissä olevien, palveluiden saattamisen vapaan kaupan ja kilpailun kohteiksi. Cancunin WTO -kokouksessa Euroopan Unioni jo ajoi vastoin valtuuksiaankin kaikkien palveluiden rajoittamatonta kilpailua.

Kesäkuussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 85 % suomalaisista torjuu EU-presidentin ja 61 % haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille. Kansanäänestystä perustuslaista pitää 68 % tarpeellisena.
Kansanäänestyksiä tullaan näillä näkymin järjestämään ainakin seitsemässä jäsenmaassa tai tulevassa jäsenmaassa. Eri puolilla Eurooppaa sekä perustuslain kannattajat että vastustajat ovat yhdistäneet voimansa demokratian puolesta.

Julkisuudessa ovat useat asiantuntijatkin ottaneet kantaa kansanäänestyksen puolesta. Olisi merkillistä ja surullista ellei Suomi, joka mielellään esiintyy demokratian puolustajana muiden
pohjoismaiden rinnalla, anna omille kansalaisilleen mahdollisuutta äänestää perustuslaista.
Perustuslakiluonnoksen alkupuheessa väitetään, että EU maiden kansalaiset tahtovat perustaa uuden Euroopan Unionin ja haluavat antaa Unionille perustuslain. Uusi unioni ei voi nauttia kansalaisten tukea, jos kansalaisille ei edes ole mahdollista itse päättää asiasta.

Tasa-arvoa keskusteluun

Kansanäänestysvaatimus on oikea vaatimus. Päivämäärää ei kuitenkaan pidä sitoa EU-parlamenttivaaleihin. HVK:n päättymisen jälkeen pitäisi käydä ainakin vuoden kestävä kansalaiskeskustelu.

Hakijamaiden kansanäänestykset osoittavat, että jäsenmaissa on perustettava puolueeton elin, joka valvoo että perustuslakia puolustaville ja torjuville tahoille luodaan tasa-arvoiset edellytykset käydä keskustelua. Tämä koskee etenkin kampanjoiden rahoitusta, tilaa julkisissa tiedotusvälineissä ja kaikin puolin tasapuolista mahdollisuutta tuoda erilaiset näkemykset esiin.

Vain näin luodaan edellytykset rehtiin kansalaisten oikeuksia kunnioittavaan äänestykseen ja korkeaan äänestysaktiivisuuteen. Perustuslaki joka ei nauti laajan enemmistön tukea on omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin, demokratiaan ja ylipäätään politiikkaan.

Helsinki 19.9.2003
Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry

takaisin sivun alkuun

Nyt on viimeinen hetki tullut kerätä voimia laajan EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestysliikkeen taakse, huolimatta siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 30.9. valmistuneessa mietinnössään ei pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena. Asia, joka jälleen kerran osoittaa miten pahasti päätöksentekijämme ovat etääntyneet kansasta, jonka enemmistö on kansanäänestyksen kannalla.

Jos EU:n perustuslaki-ehdotus hyväksytään - vaikkakin ulkoasianvaliokunnan esittämällä muutoksella, että jokaisella jäsenmaalla on edelleenkin oma äänivaltainen edustajansa komissiossa - valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja liittovaltiokehitys vahvistuu entisestään.

***

Ehdotuksessa esitetty Unionin oikeushenkilöllisyys tarkoittaa, että Suomi menettää äänensä kansainvälisissä foorumeissa. EU:n perustuslaki (oikeus) on jäsenvaltioiden kaikkien lakien, myös perustuslakien yläpuolella. Maailmankauppajärjestön (WTO) päätökset tekee EU:n edustaja kuulematta kansallisia parlamentteja. Tämä tarkoittaa mm., että palvelujen, vesihuollon ym. ihmisten arkipäivää syvästi koskevissa asioissa Suomen eduskunta on kytketty pois päätösprosessista. Kehitys kohti yhteistä puolustusta viedään taas askel eteenpäin. Yhteinen EU presidentti ja yhteinen ulkoministeri luovat EU:lle yhteiset kasvot edustamaan EU:n arvoja maailmalla. Huhuillaan myös mahdollisuudesta yhdistää komission puheenjohtajan ja EU presidentin virkoja. EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmä tulee käsittämään 36 uutta aluetta jne.

Ulkoasianvaliokunnan yksisilmäinen tarrautuminen omaan komissaariin voidaan lähinnä pitää kansan harhaanjohtamisoperaationa. Tämä vaatimus tulee mitä todennäköisemmin menemään läpi ilman suurempia taisteluita kiitokseksi siitä, että suuret jäsenmaat saavat vaatimuksensa EU presidentin viran perustamisesta läpi.

Valtaeliitin pimeissä kammareissa tästä asiasta on jo sovittu!

***

Asia jota monessa jäsenmaassa pidetään varsin ongelmallisena on perustuslakiluonnoksessa esiintyvä viittaus EU:n yhteisiin arvoihin.

Mm Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarin ja EU-lainsäädännön tutkijan, professori Siegfried Brossin mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän myös peräänkuuluttaa "puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta", joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta.
Tanskalaisen EU-parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen
ministeri, kehotti Politiken -lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään EI EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.
Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että nykyinen EU on kaukana siitä EU:sta josta äänestettiin vuonna 1994.

Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Näiden sopimusten myötä Suomen eduskunta on luovuttanut merkittävän osan päätösvallastaan
EU:n instituutioille ja siten vähitellen tehnyt itsensä yhä tarpeettomammaksi vaikka omituista kyllä palkat ovat nousseet samassa tahdissa kun työpanokset ovat pienentyneet. Perustuslain myötä eduskunta toimittaa itsensä lopullisesti kaatopaikalle.

Hämmästyttävää on, että harva kansanedustaja on herännyt huomamaan, että merkittävä osa kansalaisista on valmis puolustamaan näiden yhteiskunnan rahoilla eläviä Brysselin kumileimasimia ja että merkittävä osa kansalaisista tukee vallan siirtämistä takaisin jäsenmaille eikä päinvastoin kuten tähänastinen kehitys on kulkenut.

On myönnettävä, että tuntuu suorastaan tyhmältä lähteä puolustamaan kansanedustajien työpaikkoja tilanteessa, jossa he itse ovat käsiä taputtaen tuhoamassa niitä. Mutta eiköhän suomalainen sisu riitä tähänkin urakkaan, vaikka sisu näytti karanneen lahden taakse Ruotsiin - ainakin vähäksi aikaa.

Ulla Klötzer

takaisin sivun alkuun

Poliittinen ja taloudellinen eliittimme on johtanut meidät tilanteeseen, josta näimme juuri surkuhupaisan näytelmän nimeltään "artikla 141 -neuvottelut". Näytelmä uusiutuu aina n. neljän vuoden välein, koska olemme liittyneet ylikansalliseen suunnitelmatalouteen nimeltään EU. Itsenäisen kansallisvaltio -Suomen kannattajana en voi kuin ihmetellä ja surra kansakuntamme nykytilaa - olemme luovuttaneet vapaaehtoisesti mahdollisuuden päättää omista kansalaisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista. Artikla 141 on hyvä esimerkki tästä. Kyse on siis siitä, että saammeko omilla rahoillamme turvata oman elintarviketuotantomme.

Oleellisista asioista ei keskustella

Ajallemme ominaista on, että keskustelu käydään kuitenkin kokonaan siitä, saammeko me jotain tukea ja kuinka paljon. Keskustelua ei käydä alkuunkaan siitä, kuinka on mahdollista, että näin oleellisessa tärkeässä asiassa meillä ei ole omaa vapaata päätäntävaltaa.
141 -neuvottelujen tulos oli ainakin minun laillani ajatteleville ihmisille täysin odotettu - viljelijän tuki jatkoi tasaista laskua. Näin on tarkoitettukin. EU:n uusliberaali vapaa kilpailu keskittää tuotannon sinne, missä sen suhteellinen kilpailukyky on paras.

Valtaeliitti elää virtuaalitodellisuudessa

Pohjoinen sijaintimme, karut ja pienet pellot ja suuret logistiikkakulut merkitsevät sitä, että Suomelle ei ole EU:ssa varattu ruoan tuottajan roolia. Onnetonta on myös se, niin kuin viimeaikojen esimerkit osoittavat, että myös monilla teollisuudenaloilla tuo samainen suhteellisen edun periaate vie työpaikkoja ja yrityksiä pois Suomesta.
Jos eläisimme Kekkosen aikaa, olisi kansallinen hätätila julistettu jo aikoja sitten. Meidän valtaeliittimme elää kuitenkin omaa virtuaalitodellisuuttaan juosten loputtomissa Brysselin kokouksissa. Heidän onnekseen ruokalautaset ovat lounailla riittäneet kaikille ja lisäksi on päästy "oikeaan viiteryhmään" kuuluvien "oikeitten ihmisten" kanssa samaan kuvaan ja kustannukset on korvattu ruhtinaallisesti.

Toivottavasti 141-sirkus avaa kansan silmät?

Toivottavasti 141 -neuvottelut mediasirkuksineen avaavat kansalaisten silmät ja tämä herääminen aikaansaisi nykymenon yleisen kyseenalaistamisen. "Vallasväen" suhteen olen toivoni menettänyt. Kyseenalaistaminen voisi alkaa vaatimalla kansanäänestystä EU:n perustuslaista. Äänestystä edeltäisi vilkas kansalaiskeskustelu puolesta ja vastaan. Keskustella tulisi myös siitä, mikä on tällä nykymenolla Suomen tulevaisuus ja onko Suomen ja suomalaisten mahdollista elää ja menestyä myös EU:n ulkopuolella?

Urho Kittilä

takaisin sivun alkuun

Suomen eduskunta päätti 3.10 äänin 141-36 olla vaatimatta kansanäänestystä EU:n tulevasta perustuslaki-sopimuksesta. Suomen perustuslain 2 pykälän mukaan "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta".

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kansa on antanut blanko-shekkejä kansanedustajille päätettäväksi mistä asioista tahansa. Toimivassa demokratiassa eduskuntavaaleja edeltävä keskustelu tulee toimia siten, että kansalaisten tietoisuus tulevista poliittisista haasteista kasvaa ja, että eri puolueiden ja ehdokkaiden kanta näihin haasteisiin, tulee selväksi äänestäjille. Toimivassa demokratiassa sekä puolueet, yksittäiset ehdokkaat että tiedotusvälineet kantavat vastuun tämän toteuttamisesta.

Raaka hyökkäys kansanvaltaa vastaan

Eduskunnan päätös olla vaatimatta kansanäänestystä EU:n perustuslaista on raaka hyökkäys kansanvaltaa kohtaan. Varsinkin kun otetaan huomioon kuinka viime eduskuntavaaleja edeltävässä keskustelussa - huolimatta eri kansalaisjärjestöjen painostuksista - ei millään tavalla kiinnitetty huomiota EU:n perustuslaki -kysymykseen. Kysymykseen joka on tämän vaalikauden tärkein. Näin ollen eri kansalaispiirien vaatimukset kansanäänestyksen järjestämisestä on täysin perusteltuja ja kansanvaltaa kunnioittavia.

Kansanäänestyksen välttämättömyys korostuu entisestään myös perustuslaki-luonnoksen johdannossa esiintyvän lauseen johdosta, "että Euroopan kansat, jotka ovat ylpeitä omasta identiteetistään ja kansallisesta historiastaan, ovat vakaasti päättäneet ylittää entiset vastakkainasettelunsa ja luoda yhteisen tulevaisuuden yhä läheisemmällä liitolla".

Kansalaiset ovat EU-kriittisiä

Suomen hallituksen katsotaan EU-piireissä kuuluvan liittovaltioystävällisimpään ryhmään. Tämä ei kuitenkaan välttämättä vastaa Suomen kansan tahtoa. Myös muissa EU-maissa esiintyy kriittisyyttä läheisempää liittoa vastaan.

Irlannissa äänestettiin ensimmäisellä kerralla ei Nizzan sopimukselle. Tanska ja Ruotsi ovat äänestäneet ei eurolle. Englanti on euron ulkopuolella kansalaisten kriittisyyden vuoksi. Äskettäin tehdyn mielipidemittauksen mukaan 70 % saksalaisista ja 51 % ranskalaisista äänestäisivät ei eurolle jos siihen olisi nyt mahdollisuus.
Äskettäin Roomassa kokoontuneen ensimmäisen perustuslakia käsittelevän HVK:n (Hallitustenvälinen-konferenssi) aikana mieltään osoitti 250 000 ihmistä. Mielenosoittajien mielestä EU:n perustuslaki lisää sosiaalista epätasa-arvoa sekä edistää EU:n militarisointia.

Suomen kansalla on oikeus rehelliseen ja avoimeen keskusteluun EU:n perustuslaista. Suomen hallitus on taitavasti ohjannut tähänastista keskustelua vaatimukseen jokaisen jäsenmaan omasta komissaarista.

Oleellisia asioita EU-keskusteluun

Perustuslaissa on kuitenkin monta muuta asiaa, jotka vaikuttavat enemmän kansalaisten arkeen kun oma komissaari, joka EU-sääntöjen mukaan ei edes saa ottaa vastaan mitään kansallisia ohjeita vaan tulee toimia koko EU:n etujen ajajana.

Keskustelua pitäisi käydä mm. perustuslain seuraavista kohdista:
- Unionista oikeushenkilönä (art.I.6), joka antaa EU:lle valtuudet neuvotella ja päättää kansainvälisistä sopimuksista (mm. Maailmankauppajärjestössä julkisten palvelujen kilpailuttamisesta ja yksityistämisestä) ilman kansallisten parlamenttien kytkemistä prosessiin; siis toimia valtioiden valtiona.

- EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmän ulottamisesta 36 uudelle alueelle, siis lainsäädäntövallan kasvattamisesta niin että se vahvistaa unionin liittovaltiorakennetta.
- Unionille annettavasta vallasta yhteensovittaa jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikka sekä unionin oikeudesta tehdä aloitteita jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikan yhteensovittamisesta (art. III.14)
- Määräenemmistöpäätösten ulottamisesta lähes joka alalle - Unionin asteittain määriteltävästä yhteisestä puolustuksesta ja sen aiheuttamista kuluista sekä monesta muusta asiasta, jotka koskettavat suomalaisten arkea joko suoraan tai välillisesti!

takaisn sivun alkuun

KOULUTUS ON YHTEISKUNNAN ASIA, EI MARKKINOIDEN UUSI RAHASTUSKOHDE

Euroopan Unioni laajenee kovaa vauhtia. Yhdessä uusien itäeurooppalaisten maiden kanssa unionilla on edessään valtavia haasteita. Niistä yksi on koulutus.

Syyskuussa järjestettiin Humboldtin yliopistossa Berliinissä ensimmäinen " European Education Forum 2003 ", josta haluttiin luoda vaihtoehtoinen foorumi keskustelulle Euroopan ja sitä kautta koko maailman koulutuspolitiikasta ja sen tulevaisuudesta. Samaan aikaan Berliinissä olivat koolla EU:n opetusministerit.

Eurooppa liikkeellä kaupallistamista vastaan

Tapahtuma oli jatkoa ja jonkinlainen huipentumakin erilaisille koulutuksen kaupallistamista vastustaville liikkeille, jotka ovat toimineet eri puolilla Eurooppaa viime vuosien aikana.

Foorumin tarkoitus oli herkistää ihmiset kuulostelemaan Euroopan ajankohtaista koulutuspolitiikka sekä antaa mahdollisuus oman kriittisen mielipiteen luomiseen.

Berliinissä oltiin huolissaan päätöksentekoprosesseista unioniin sisällä jotka, ovat suljettuja ja jopa suoranaisen epädemokraattisia. Monet opettaja - ja opiskelijajärjestöt kokevat, etteivät he ole tarpeeksi edustettuina silloin kun päätöksiä tehdään.

Niin sanottu Bolognan prosessi oli erityisesti tapetilla Berliinissä. Euroopan opetusministereiden vuonna 2001 laatimaa koulutussuunnitelmaa pidetään koulutuksen yksityistämisen ja kaupallistamisen lähtölaukauksena. Myöskään muita Bolognassa esitettyjä teesejä koulutuksen harmonisoinnista opiskelijoiden liikkuvuuteen ei ole kriittisesti ja avoimesti arvioitu. Mitä ne tarkoittaisivat käytännössä ja millaisin seurauksin?

Laaja-alaisen perus-opetuksen puolesta

Foorumissa korostettiin, että osaaminen ja tieto eivät ole kappatavaraa toisin kuin GATS-sopimus väittää, vaan yleinen hyödyke, jonka piiriin jokaisella tulisi olla pääsy. Etenkin laaja-alainen perusopetus nähtiin koulutuksen ensimmäiseksi kulmakiveksi.

Koulutuksen ja vapaan yliopistotutkimuksen on palveltava yhteiskuntaa ilman, että markkinat kulloinkin määrittävät sen mikä on tärkeää ja tutkimuksen arvoista.

Koulutuksen yhtenäistä rakennetta tärkeämmäksi Euroopassa kuin myös muualla maailmassa koettiin sen laajalle ulottuvat sosiaaliset vaikutukset.

Koulutuksessa kyseessä suuret rahat

Monet opiskelijajärjestöt olivat huolissaan opiskelijoiden toimeentulosta. Uudet suunnitelmat opintojen rahoittamisesta uhkaavat köyhimpien ja sosiaaliekonomiselta taustaltaan heikompiosaisten pois sulkemista koulutuksen piiristä. Eräs opiskelujen rahoittamisen muoto voisi tulevaisuudessa olla sellainen, jossa opiskelija saa tietyn kertakorvauksen valtiolta opiskeluun ja kun tämä määrä on käytetty, loppu on maksettava itse.
Koulutuksen tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan. 2000-luvun kynnyksellä maailmassa käytettiin koulutukseen julkisia varoja yli 1000 miljardia dollaria. Lukuun sisältyvät eri puolilla maailmaa olevien yli 50 miljoonan opettajan, miljardin koululaisen ja opiskelijan sekä satojen tuhansien oppilaitosten kustannukset. Koulutusala on siis valtava sektori, jota jotkut kuvaavatkin jättiläismäisiksi markkinoiksi.

Myös uusien tieto- ja tietoliikennetekniikoiden kehittyminen on lisännyt etäopiskelua huomattavasti ja luonut uusia virtuaaliyliopistoja. Globalisaation paineessa valtioiden rooli on heikentynyt ja julkisia palveluja on ryhdytty kritisoimaan .Valitettavasti myös koulutus, joka kärsii jatkuvasta rahoituspulasta, on kritisoinnin kohteena lähes kaikkialla. Päätöksenteossa mukana olevat tahot kun näkevät vapaan kaupan kaikki ongelmat ratkaisevana yleislääkkeenä.

Kohti Pariisin sosiaalifoorumia

Berliinissä yli 50 työryhmässä yli 600 osallistujaa eri puolilta Eurooppaa vaihtoi näkemyksiään ja kokemuksiaan siitä, mikä opiskelijoiden ja opettajien eli ruohonjuuritason näkökulmasta on hyvää koulutuspolitiikkaa.

Ensimmäinen vaatimus oli koulutuksen demokratisoiminen. Koulutukseen täytyy olla jokaisella oikeus niin Euroopassa kuin rajojen takanakin. Berliinissä oltiin vakuuttuneita, että koulutuksen ensisijainen tarkoitus on vastata yhteiskunnan eikä markkinoiden tarpeisiin.

Eurooppalainen yhteistyö kansalais-, opettaja- ja opiskelijajärjestöjen kesken jatkuu. Verkostoituminen nähtiin yhdeksi tehokkaaksi tavaksi vaikuttaa. Seuraava etappi on Pariisin Euroopan sosiaalifoorumi marraskuussa 2003, jonka yksi pääteemoista on koulutus.

Mirva Tossavainen

takaisin sivun alkuun

Vuosina 1995-2003 EU:n oikeusasiamiehenä toiminut Jacob Söderman pohtii EU:n olemusta uusimmassa Ulkopolitiikka-lehdessä (2/2003). Söderman muistuttaa, että Suomen eduskunnalla on käytössään mahdollisuus luovuttaa valtaansa EU:lle, mutta perustuslakimme antaa mahdollisuuden kuulla kansaa järjestämällä neuvoa-antavan kansanäänestyksen, ennen kuin päätös eduskunnassa tehdään. Söderman kannattaa kansanäänestyksen järjestämistä.

Julkaisemme ohessa kansanäänestyksen järjestämistä perustelevan kohdan Södermanin kirjoituksesta Ulkopolitiikka-lehdessä.

"Kansanäänestystä on vastustettu sillä, etteivät tavalliset kansalaiset tai mökin mummot ymmärrä vaikeita asioita. Suomen eduskunta edustanee Suomen kansaa tässäkin suhteessa. Luonnos on niin monimutkainen ja sekava, että vähintään puolet eduskunnasta reputtaisi, jos luonnoksen yksityiskohdista järjestettäisiin tentti. Silti jokainen suomalainen pystyy vastaamaan kysymykseen, ovatko he todella valmiita luovuttamaan EU:lle lisää valtaa maamme asioista.

On myös väitetty, ettei luonnoksen pohjalta enää tapahtuisi suuria muutoksia. Mikäli luonnos hyväksytään, tekee se EU:sta oikeushenkilön. EU-oikeus, joka on Suomen valtiosääntöoikeuttakin vahvempi, ottaa nykyisten valtuuksien lisäksi tarvittaessa haltuunsa myös sisä- ja oikeuspolitiikan.

Jos vielä määräenemmistö-säännöksiä helpotetaan ja jäsenmaiden veto-oikeus monessa tapauksessa poistetaan, voisi EU säätää sellaisia Suomea koskevia lakeja, joita suomalaisten olisi vaikea hyväksyä. EU:lla olisi ehdotuksen mukaan oma lippu, hymni, Eurooppa-päivä, oma raha, jonkinasteinen parlamentti ja vahva komissio. Lisäksi sillä olisi vahva ote ulkomaankauppapolitiikasta ja pian myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Se on selvästi vahvempi EU kuin se, johon Suomi liittyi vuonna 1995."

"Hallitusten välinen konferenssi (HVK) sopinee lähitulevaisuudessa siitä, millainen sopimus EU:n perustuslaista lopulta muovautuu. Sen hyväksyminen on merkittävä asia EU:lle. Se on merkittävä myös maallemme. Suomi ei aina historiansa aikana ole voinut kuulla kansaa tärkeissä ratkaisuissa. Nyt kuitenkin elämme vaihetta, jolloin Suomella olisi tilaisuus kuulla kansaa.

Kansan kuulemiseen olisi myös syytä, koska tuoreimpien kyselyjen mukaan suomalaisten epäluulo EU:ta kohtaan on säilynyt. Kansanäänestys antaisi hyvän mahdollisuuden antaa EU:sta tietoa sekä vastata kysymyksiin ja väitteisiin. Kansalla on oikeus tietää, mistä oikeastaan on kysymys."

takaisin sivun alkuun

"Luontevin tapa olisi kansanäänestys"

Juuri ilmestyneessä kirjassaan Jyrätäänkö meidät, emeritusprofessori, kansleri Kauko Sipponen pohtii unionin ja sen kansalaisen suhdetta monipuolisesti, mm. perustuslakisopimuksen arviointi eri kannoilta.

Sipposen mielestä kansanäänestystä tarvitaan. Syitä ovat mm. unionin luonteen muuttuminen liittymisäänestyksen päivistä. Mitä Sipponen lopulta ajaa takaa, sitä voi arvailla. Mielenkiintoinen puheenvuoro joka tapauksessa.

takaisin sivun alkuun

Saako käyriä kurkkuja kuljettaa tervatulla savolaisveneellä?
Saa jos kurkut, vene ja terva ovat Erkki Liikasen.

Mitä tarkoittaa EU:n läheisyysperiaate?
EU:lta saatavan tuen täytyy olla lähtöisin läheltä eli kansan kukkarosta.

Miksi Paavo Lipponen haluaa pois Suomesta huitsin Brysseliin?
Koska siellä asuu vähemmän kaunaisia suomalaisia.

Mikä on lääkärissä käyvien EU-virkamiesten yleisin vaiva?
Euroosi.

Montako euro-meppiä mahtuu kupla-volkkariin?
Vaikka kuinka monta. Kyllä se kupla joskus puhkeaa.

takaisin sivun alkuun