paluu

KÖÖPENHAMINAN JULISTUS
11.12.2002 DEMOKRATIOIDEN JA MONIARVOISUUDEN EUROOPPA

Me haluamme kansojen ja valtioiden Euroopan. Nykyinen EU on taloudellisen ja poliittisen eliitin projekti. Tulevaisuuden Eurooppa olisi demokratioiden ja moniarvoisuuden Eurooppa, joka suvaitsisi monenlaatuisia yhteistyömalleja. Sen kansoilla pitäisi olla vapaus liittyä tai olla liittymättä yhteisöön. Vaadimme, että uudet EU-sopimukset aina alistetaan kasanäänestykselle.

Me uskomme, että demokratia, puutteistaan huolimatta, on paras hallitusmuoto. Demokratia rakentuu "ihmisten keskuuteen perustetuille hallituksille, jotka saavat valtansa hallittujen suostumuksesta". Kansoilla ja valtiolla on itsemääräämisoikeus kuten YK:n peruskirja esittää.

Ilman edustuksellista hallitusmuotoa, kriittistä avointa keskustelua ja moniarvoista mediaa ei voi olla olemassa vakaata demokratiaa. Demokratia edellyttää vaaleilla valittujen poliittisten johtajien olevan äänestäjilleen vastuussa vapaan keskustelun ja yleisten vaalien välityksellä.

Uskomme, että maailmanlaajuinen solidaarisuus on köyhyydestä, nälästä ja sorrosta vapaan maailman syntymisen edellytys. Kunnioitus kansainvälisiä lakeja, ihmisoikeuksia ja ympäristöä kohtaan tulee olla pääasiallisena takeena rauhan ja kestävän kehityksen maailmalle. Vakaan YK:n tulisi näytellä tärkeätä osaa oikeudenmukaisen ja kestävälle kehitykselle perustuvan maailman rakentamisessa.

Hallinnollisen ja taloudellisen tehokkuuden nimissä tapahtuva demokraattisen avoimuuden säätely ja osallistumisen rajoittaminen pitää torjua. Epädemokraattinen päätöksentekomenettely ei milloinkaan ole tehokas. Jos näin olisi vallitsisi maailmassa absoluuttinen monarkia tai diktatuuri.

VAIHTOEHTOISIA NÄKEMYKSIÄ KAIVATAAN

Kuluneitten 50 vuoden aikana ovat sekä maailma että Eurooppa merkittävästi muuttuneet. Ajatukset, joiden pohjalle Euroopan Yhteisö syntyi heijastelivat toisen maailmansodan jälkeisiä ongelmia. Ne eivät vastaa enää tämän hetkisiä käsityksiä demokratiasta, kansalaisoikeuksista tai taloudellisesta vapaudesta. Tarvitaan parempia demokratian malleja ja menettelytapoja. Tarvitaan lujempia kansalaisoikeuksia ja parempia toimintamalleja ympäristön suojelemiseksi.

Uskomme EU:n ja sen Tulevaisuuskonventin olevan väärällä tiellä, kun se pyrkii luomaan Euroopasta supervaltaa, jossa on monia liittovaltioin piirteitä. Edelleen uskomme, että EU kohtelee alentavasti hakijamaita. Ylivoimaansa turvaten se sanelee niille liittymisehdot. Minkäänlaista todellista keskustelua liittoutumissopimuksiensa ehdoista. Hakijamaille ei saa asettaa tuotteiden eikä työvoiman liikkumista rajoittavia kaksoisehtoja.
Ei ole sattuma, että käynnissä olevan prosessin nimi on "laajentuminen", sen sijaan että puhuttaisiin yhdistymisestä ja yhteistyöstä.

Berliinin muurin sortumisen 1989 yhteydessä tarjoutui Euroopalle ainutkertainen tilaisuus uuden poliittisen ja sosiaalisen järjestyksen luomiselle. Siinä Euroopan kansat olisivat tasavertaisina osallistuneet valtioidensa kehittämiseen vaaleilla valittujen parlamenttiensa, edustuksellisen demokratian ja poliittisten edustajiensa keskinäisen kanssakäymisen nimissä. Etusijalla tässä uudessa järjestyksessä olisivat olleet solidaarisuus, ympäristökysymykset ja konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen.

Kaikki ihmisoikeuksia kunnioittavat demokratiat olisivat osallistuneet tämän panoeurooppalaisen vision muodostamiseen. Kakki Euroopan valtiot olisivat yhtäläisin ehdoin EU:n jäsenmaiden kanssa olleet yhdessä kehittämässä uutta eurooppalaista yhteistyötä. Samalla olisi huomattavasti paljon varakkaampi EU voinut Marshall Apua jäljitellen olla tukemassa toisen maailmansodan jälkeistä Itä- ja Keski-Euroopan taloudellista kehitystä. Nyt EU:n Itä- ja Keski-Euroopalle antama taloudellinen tuki on huomattavasti vaatimattomampaa kuin Marshall Avun puitteissa per capita toisen maailmansodan jälkeiselle Euroopalle jaettiin. Sen lisäksi EU on laatinut ankaria esteitä ja muita rajoituksia Itä- ja Keski- Euroopan kaupalle ja kilpailukykyisten tuotteiden pääsylle lännen markkinoille. Tästäkin johtuen on osassa Itä- ja Keski-Eurooppaa taloudellinen kehitys taantunut tai jopa pysähtynyt viimeisen vuosikymmen kuluessa. Osasyynä tähän on myös EU:n vaatimus, että hakijamaat sopeuttavat välittömästi oman talouselämänsä EU:n säätämiin malleihin.

EU:n toimintamallin, jonka tarkoitus alun alkaen oli taata Euroopan kansojen turvallisuus ja vakaus, on muuttunut markkinoita horjuttavaksi mekanismiksi, jolla on turmiolliset seuraukset kehitysmaille. Itä- ja Keski-Eurooppaa ei missään tapauksessa saisi alistaa vääränlaiselle maatalouspolitiikalle..

EU:n politiikka Itä- ja Keski-Euroopan suhteen on ollut lyhytnäköistä ja epäoikeudenmukaista. Hakijamailla ei ole samoja vaihtoehtoja kuin nykyisillä jäsenmailla esim. rahaunionin ja talouspolitiikan suhteen.
Laajentumisneuvottelut ovat todellisuudessa yksipuolista sanelupolitiikkaa. Hakijamaiden tulee hyväksyä EU:n asettamat ehdot. EU:n olisi pitänyt ymmärtää, että kestävän pohjan Euroopan kukoistukselle tarjoaa vain kulttuurien kirjo ja arvojen monimuotoisuus eikä yhdenmukaisuuden kaavaan pakotettu federaatio, jota suuret jäsenmaat pitävät talutusnuorassaan.