Khor UNCTADissa: Teollisuusmaat haluavat monopolisoida talousajattelun
Pasi Nokelainen 29.4.2008 | 16:00
Vaikutusvaltainen kansalaisjärjestöjohtaja Martin Khorin käyttää sanoja kuvottava ja tekopyhä kuvatessaan EU:n ja Yhdysvaltojen halua rajoittaa UNCTADin toimintaa. Samalla länsimaat menettävät hänestä oikeutensa toimia demokraattisina esikuvina.
ACCRA -- Ghanan pääkaupungissa Accrassa 25. huhtikuuta päättyneessä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin huippukokouksessa sekä teollisuusmaat että kehitysmaat vakuuttivat suureen ääneen haluavansa vahvistaa UNCTADia. Käytännössä maaryhmät kuitenkin tarkoittivat aivan eri asioita.
EU:lle ja Yhdysvalloille vahvistaminen tarkoitti järjestössä käsiteltävien asioiden supistamista tai - kuten asia virallisesti ilmaistaan - "keskittymistä ydinosaamisalueisiin". Se tarkoittaisi samalla tarkoittaisi myös järjestön poliittisen roolin kaventamista. Kehitysmaiden kaavailema vahvistaminen taas tarkoitti niille tärkeiksi kokemien uusien kysymysten, kuten tekijänoikeuksien ja globalisaation vaikutusten kokonaisvaltaista käsittelyä.
"EU pitää todellisuudessa enemmistöstä UNCTADin työstä, esimerkiksi investointitutkimuksesta. Ainoastaan osasta he eivät pidä, mutta silti he haluavat puristaa ne osat pois. Se on aika kuvottavaa", totesi Third World Network -järjestön johtaja Martin Khor Kepan verkkouutisille Accrassa.
Kehitysjärjestöjen keskeisimpiin vaikuttajiin lukeutuva Martin Khor on osallistunut kaikkiin YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin huippukokouksiin vuodesta 1996. Kaikki neljä kokousta ovat Khorin mukaan edenneet samalla kaavalla, eli Yhdysvallat ja EU haluavat rajoittaa järjestön roolia entistä pienemmäksi. Khorin mukaan EU:ta suututti esimerkiksi UNCTADin viime syksyinen vuosiraportti alueellisista kauppasopimuksista.
"Raportti käsitteli erittäin tasapainoisesti sopimusten haittoja ja hyötyjä. He eivät halua edes sellaisten tulevan ulos verrattuna ehkä noin 60 000 muuhun raporttiin, jotka sanovat, että alueelliset vapaakauppasopimukset ovat puhtaasti hyvä asia", harmittelee Cambridgessa kansantaloustieteilijän koulutuksensa saanut Khor.
Huono esimerkiksi demokratiasta
Khor kehottaa katsomaan UNCTADin roolista käytävää keskustelua laajemmasta perspektiivistä. Hänen mielestään teollisuusmaiden toiminta tuo mieleen Microsoftin ja Bill Gatesin. Ohjelmistotuotannon sijasta nyt halutaan monopolisoida talousajattelu ja politiikkasuositusten tekeminen Maailman kauppajärjestö WTO:lle, Maailmanpankille, Kansainväliselle valuuttarahasto IMF:lle ja teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:lle.
"Ei UNCTADista kuitenkaan ole vastusta muille. Jopa suurille valtioille olisi demokratian nimissä hyvä asia, että UNCTADin annettaisiin olla. Ne voisivat sanoa, että meillä täällä järjestö, joka tarjoaa vaihtoehtoisia näkemyksiä", Khor sanoi.
Khor on huolissaan myös siitä, että EU ja Yhdysvallat murentavat itse toiminnallaan mahdollisuuksiaan olla demokraattisina esikuvina kehitysmaille. Hän haluaisi, että UNCTADiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin oppositioon kansallisessa politiikassa.
"Tilanne antaa todella ikävän tunteen kehitysmaille, niiden kansalaisyhteiskunnille ja hallituksille. Me olemme inspiroituneita demokratiasta, mutta sitä ei näytetä harjoittavan, kun se ei hyödytä itseä. Se on todella tekopyhää", Khor kärjistää.
"WTO:n ministerikokous on ajantuhlausta"
Kauppakysymyksiä Martin Khor on seurannut jo ennen kuin WTO perustettiin vuonna 1995. Hänkin tosin myöntää aktivoituneensa kunnolla vasta WTO:n perustamisen myötä.
Khor laati pohjan kansalaisjärjestöjen yhteiseen WTO-vetoomukseen Accran kokouksen toisen ja kolmannen kokouspäivän välisenä yönä. Kimmokkeen kirjeen kirjoittamiselle antoi WTO:n pääsihteeri Pascal Lamyn ilmestyminen kokouspaikalle lobbaaman Dohan-kierroksen ministerikokouksen pikaisen järjestämisen puolesta. Khor ihmettelee, miksi miniministerikokous pitäisi järjestää nyt, kun Yhdysvaltojen väistyvällä hallinnolla ei ole kunnollisia valtuuksia tehdä sopimusta.
"Ihan niin kuin Bush voisi muka jättää Dohan kierroksen tuloksen esimerkiksi Clintonille perinnöksi. Clinton hyppii sen päällä ja heittää sitten roskikseen. Tuhlaamme vain kaikkien aikaa", Khor totesi.
Onnistumiset auttavat Khoria jaksamaan
Khor ei vaikuta väsyneeltä, vaikka on taistellut jo vuosikymmeniä "tuulimyllyjä vastaan", päinvastoin. Hänen mielestään kansalaisyhteiskunta on niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa vahvempi kuin koskaan aikaisemmin.
"Tietoisuus siitä, että WTO:ssa pitää puhua myös kehityksestä, ja että kehitysmaiden hallituksia pitää vahvistaa WTO:ssa, on järjestöjen ansiota, Khor väittää.
Khor luettelee myös pitkän joukon järjestöjen konkreettisia saavutuksia: esimerkiksi yritysten oikeuksia kehitysmaiden tarpeiden kustannuksella vahvistamaan pyrkineen monenvälisen investointisopimuksen (MAI) kaatamisen 1990-luvun lopulla. Vastaavasti 2000-luvulla hiv-potilaiden, järjestöjen ja eräiden maiden kampanja kopiolääkkeiden saatavuuden parantamiseksi kehitysmaissa tuotti tulosta, kun WTO:n tekijänoikeussopimusta sopimusta löyhennettiin hiukan.
Järjestöillä on Khorin mukaan myös rooli teknisenä tukena. Esimerkiksi SEATINI- järjestö (The Southern and Eastern African Trade Information and Negotiations Institute) organisoi afrikkalaiset valtiot katsomaan yhdessä kauppaneuvotteluehdotuksia ennen kuin WTO:hon perustettiin varsinainen Afrikka-ryhmä.
"Sitä ei siis saanut aikaan UNCTAD tai WTO, vaan paikallinen afrikkalainen kansalaisjärjestö", kertoo itsekin asiantuntemustaan SEATINI:lle lainannut Khor.
Selvimmin järjestöjen työn vaikutus näkyy Khorin mukaan ilmastomuutoskeskustelussa. "Muistan, kuinka oma paikallinen organisaationi aloitti julkaisutoiminnan ilmastonmuutoksesta vuonna 1988. Silloin sitä ei tosin kutsuttu ilmastonmuutokseksi, vaan kasvihuoneilmiöksi. Ihmiset sanoivat, että te olette ihan hulluja ja että tämä ei ole mikään kysymys. Nykyään hallitukset joutuvat painiskelemaan kysymyksen kanssa ankarasti", toteaa malesialainen Khor.
|