paluu

POLIITIKKOJEN MOTTONA - ALISTA JA HALLITSE !

Kun katsotaan taaksepäin mitä on tapahtunut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana ei voi olla ihmettelemättä miten on ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa ja ilman että on esiintynyt minkäänlaisia isompia mielenilmaisuja, suorittaa lähes täydellistä alasajoa koskien meidän aikoinaan niin korkeasti arvostettua ja monen muun maan kadehtimaa yhteiskuntamallia.
Ehkä suomalaiset ovat olleet liian hyväuskoisia ja näin ollen kiitollisia kohteita poliittiselle eliitille, joka ennätysvauhdissa on omaksunut hämmästyttävän valheellisuuden, ylimielisen vähättelyn kansalaisten huolestuneisuutta ja ongelmia kohtaan sekä suoranaisen halveksunnan demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia kohtaan.

Kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994 moni äänesti kyllä koska meille luvattiin turvallisempia työpaikkoja, parempia kehitysmahdollisuuksia elinkeinoelämälle sekä suurempaa turvallisuuspoliittista turvallisuutta. Sen lisäksi suuri tehtävämme oli viedä pohjoismaisia arvoja EU:hun.

Tänään suomalaisia yhtiöitä myydään loppuunmyyntivauhdilla ulkomaille. Harva perhe on välttynyt työttömyyden kiroukselta. Turvattomat ja psyykkisesti rasittavat pätkätyöt ovat yhä kiihtyvässä tahdissa etenkin nuorten ja naisten kohtalo. Nuorilla ei ole lähes minkäänlaisia mahdollisuuksia perustaa perhettä turvallisissa olosuhteissa. Lapsia otetaan huostaan enenevässä määrin. Sosiaali- ja terveyshuoltomme ovat Portugalin tasolla. Kouluissa luokat ja opettajien vastuu kasvavat samalla kun palkka pienenee. Opettajien, sairaanhoitajien ja sosiaalihuollon henkilökunnan loppuunpalaminen on päivittäinen ongelma. Suuri osa suomalaisista voi pahoin.

Mutta mitään ei tapahdu. Jatkamme työntekoa yhä kiihtyvässä tahdissa siinä pelossa, että muuten menetämme senkin vähän mitä on jäljellä. Emme enää keskustele aiheista jotka 70- ja 80-luvulla muodostivat perustan pohjoismaiselle arvoyhteisyydelle; ympäristö, rauha, aseidenriisunta, vastuu, kehitysmaista, sosiaalinen tasa-arvo. Pohjoismainen ääni on vaiennut kansainvälisissä foorumeissa.
Emme puhu globalisaation tuhoisista seurauksista emmekä aseidenriisunnasta. Sen sijaan tuemme Euroopan ja samalla koko maailman militarisointia. Ympäristö-keskustelua ei käydä. Rakennamme uutta ydinvoimaa emmekä protestoi kun jo kiellettyjä terveydelle ja ympäristölle haitallisia torjunta-aineita otetaan taas käyttöön. Katsomme hiljaisina vierestä kun maanviljely ajetaan alas.

Ja ilman suurempaa kriittistä keskustelua meidät aiotaan nyt alistaa EU-perustuslakiin. Mutta kiitos Brysselin huippukokouksen fiaskon saamme nyt lisää miettimisaikaa. Luonnos ei tule muuttumaan merkittävästi pienten jäsenmaiden kohdalla. Peli joka nyt pelataan on suurten jäsenmaiden valtataistelu. Suomalaisten kohdalla olisi nyt viisasta käyttää hengähdystaukoa hyväkseen avoimen keskustelun käymiseksi siitä mitä tämä perustuslaki tulisi merkitsemään meille ja pitämään muistissa miten kävi kansanäänestyksen kohdalla vuonna 1994. EU-kriittisten huolestumisen aiheet pidettiin silloin kauhupropagandana.
Tälläkin kertaa poliittiset "johtajamme" vähättelevät kaikkia pelkoja ja kaikkea kritiikkiä.

Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja toistavat häikäilemättömästi että puolueettomuus säilyy vaikka korkeat sotilashenkilöt Suomessa ja ulkomailla ovat toista mieltä.
Lilliputtiosavaltion Suomen suuriruhtinas Paavo Lipponen tukee avoimesti NATO -jäsenyyttä ja osallistumista EU:n sotilaalliseen ytimeen. Hän torjuu yksinvaltijatapansa mukaan suomalaisten vaatimukset kansanäänestyksen pitämisestä.

Korostetaan kaikkien jäsenmaiden omien komissaaripaikkojen tärkeyttä. Ilmiselvää teatteria kansalle sillä komissaarit ovat perustuslain artikla 25 mukaan velvoitettuja olla ottamatta vastaan minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja entisiltä kansallisvaltioilta, vaan heidän tulee toimia pelkästään EU:n etujen mukaisesti. Ja kuinka monta kertaa olemme nähneet Erkki Liikasen vanhassa kotimaassaan viime aikoina? Missä hän piileskeli kun Suomen maatalous vähän aikaa sitten sai taas uuden kuoliniskun?

Mistä poliittinen eliittimme ei halua keskustella? Siitä, että EU:lle tulee yksinomainen oikeus puhua jäsenvaltioiden puolesta kansainvälisissä foorumeissa kuten esim. Maailmankauppajärjestössä, että EU:n perustuslaki käy kaikkien lakien - myös Suomen perustuslain edelle, että sitoudumme toteuttamaan ja puolustamaan unionin arvoja, että perustuslain mukaan sitoudumme nostamaan puolustusbudjetimme ja, että EU:n vaikutusvalta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaamme kasvaa ratkaisevasti jne., jne…
Tämän lisäksi kokemukset osoittavat, että suuret jäsenmaat tulevat toistuvasti ajamaan meidän yli ajaessaan omaa häikäilemätöntä politiikkaansa jossa omat intressit ja edut ovat etusijalla.

Ja meidän tulee muistaa, että EU:n integraatio ei lopu tähän. Se puolustuspolitiikka joka nyt mahdollisesti jää toteutumatta tulee ilmestymään EU:n agendalle uudestaan lähitulevaisuudessa.
Saksan valtiovarainministerin "The Sunday Times" lehdessä 23.12.01 mainitsema yhteinen verojärjestelmä kuuluu myös niihin asioihin joihin tullaan palaamaan. Myös EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi otti selvästi kantaa asiaan "Financial Times" lehdessä 4.12.01 kun hän sanoi, että euro tulee pakottamaan EU:ta ottamaan käyttöön erilaisia taloudellisia ohjausmekanismeja. Mekanismeja joista on poliittisesti mahdotonta puhua tällä hetkellä mutta jotka
pakotetusti tulevat ajankohtaisiksi kun EU eräänä päivänä on kriisin edessä.
Myös EU-konventin varapuheenjohtaja Jean-Luc Dehaene, ent. Belgian pääministeri, puhui "European Voice" numerossa 3-9/7/2003 EU:n yhteisen tuloveron puolesta tulevien toimintojen rahoittamiseksi. Dehaene ennusti, että EU:n perustuslaki tässä mielessä on korjattava jo 3 vuoden kuluttua perustuslain voimaanastumisesta.

Mitä meidän on rahoitettava tällaisella EU-tuloverolla? Sotilaallista varustelua? EU:n korruptio-projekteja? Puolalaisten perheviljelmien tuhoamista hollantilaisten ja saksalaisten tehoviljelmien tieltä? Julkisen sektorin yksityistämistä?

Monessa jäsenmaassa tunnetut poliitikot ja arvostetut älymystön edustajat ovat kritisoineet sekä EU-konventin työskentelytapoja että perustuslain sisältöä.
Suomessa poliittinen eliitti ei ole vielä ainakaan esittänyt suurempaa kritiikkiä projektia kohtaan.
Mieluiten nähtäisiin, että se vaiennettaisiin kuoliaaksi. Niiden kohdalla, joilla on vielä valmiudet tallella ajatella itsenäisesti ja jotka eivät näe EU:n tulevaisuutta yhtä ruusuisena kun poliittiset
"johtajamme" ei ole muuta vaihtoehtoa kun vaatia asiasta kansanäänestystä. Sen voi tehdä kirjoittamalla nimensä kansanäänestysvaatimukseen kotisivulla www.kansanaanestys.fi.

Nyt on toiminnan aikaa! Sen jälkeen kun EU:n perustuslaki on astunut voimaan ei ole mitään muuta tehtävissä kun vaieta ja totella. Mutta mehän olemme olleet kovassa harjoituksessa jo pitemmän aikaa jotenka meillä on erittäin hyvät edellytykset onnistua siinä myös superliittovaltio EU:n puitteissa.

Ulla Klötzer, opettaja