Anthony Coughlan, pääsihteeri, The National Platform, Irlanti Helsinki, Suomi 5 joulukuuta 2001 KAIKKI EU-SOPIMUKSET ON RATIFIOITAVA YKSIMIELISESTI ... MUIDEN EU-MAIDEN HALLITUSTEN TULEE SEN TAKIA KUNNIOITTAA IRLANNIN KANSAN ANTAMAA EI ÄÄNTÄ NIZZAN SOPIMUKSELLE Kaikki Euroopan Unionin sopimukset tulee olla yksimielisiä. Sen takia Nizzan sopimusta ei voida ratifioida eikä se voi astua voimaan ennen kuin kaikki 15 EU:n jäsenmaata ovat ratifioineet sen. Irlannin Tasavallan kansa kieltäytyi ratifioimasta tätä sopimusta valtiomuodon mukaisessa kansanäänestyksessä viime kesäkuussa äänin 54 % ei ja 46 % kyllä. Kaikkien EU jäsenmaiden tulisi kunnioittaa tätä äänestystä ja pysäyttää Nizzan sopimuksen ratifiointiprosessi. Se, että EU jäsenmaiden hallitukset nyt jatkavat tämän sopimuksen ratifiointiprosessia vaikka irlantilaiset äänestäjät ovat tästä kieltäytyneet, osoittaa täydellistä halveksuntaa irlantilaisia kohtaan. Se osoittaa myöskin halveksuntaa niitä demokraattisia normeja kohtaan jotka ohjaavat sopimusten ratifiointia. Se tarkoittaa, että EU jäsenmaiden hallitusten taholta osallistutaan Irlannin hallitukseen ja kansaan suunnattuun painostamisprosessiin pakottamalla irlantilaiset järjestämään uuden valtiomuodon mukaisen kansanäänestyksen täysin samasta Nizzan sopimuksesta ja Ei-äänestyksen muuttamiseksi Kyllä-äänestykseksi. THE NATIONAL PLATFORM The National Platform on tutkimus- ja tiedottamisjärjestö joka vastustaa syvempää EU-integraatiota demokraattisista ja kansainvälisistä syistä. Se tuottaa kriittistä informaatiota EU:sta poliittisen kentän vasemmalla, oikealla sekä keskellä oleville demokraateille. Se kuuluu Eurooppalaiseen EU-Kriittisten Liikkeiden Allianssiin (TEAM). TEAM verkosto koostuu noin 40 poliittisesta puolueesta sekä kansalaisjärjestöstä 14. Euroopan maasta sekä EU-maista että EU:n ulkopuolelta, jotka vastustavat syvempää EU-integraatiota. IRLANTILAISET EIVÄT VASTUSTA ITÄ-LAAJENTUMISTA Mikään niistä järjestöistä jotka kamppanjoivat Nizzan sopimusta vastaan Irlannin kansanääestyksessä eivät olleet itä-laajentumista vastaan. Jotkut olivat avoimesti sen puolesta. Toiset sanoivat etteivät olleet itä-laajentumista vastaan kunhan vaan hakijamaille turvattaisiin oikeudenmukainen sopimus niiden yksilöllisissä jäsenyys-sopimuksissa ja kunhan tämä sopimus olisi heidän kansalaistensa hyväksymä oikeudenmukaisissa ja vapaissa kansanäänestyksissä. IRLANTILAISET EIVÄT VASTUSTANEET EU MINISTERINEUVOSTON ÄÄNIMÄÄRIÄ EIKÄ EU-PARLAMENTIN PAIKKAMÄÄRIÄ 12 EU HAKIJAMAALLE KUN HE ÄÄNESTIVÄT EI NIZZAN SOPIMUKSELLE Nämä määritellään laajentumista käsittelevässä julistuksessa 20, joka on liitetty sopimukseen. Tämä julistus kertoo nykyisten 15 EU jäsenmaan "yhteisestä kannasta" koskien hakijamaiden jäsenyysneuvotteluja. Tämä julistus ei ole laillisesti sitova Hakijamaille ja koska se ei ole laillinen osa sopimusta, voidaan todeta että irlantilaiset eivät vastustaneet sitä Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä. NIZZA EI OLE LAILLISESTI VÄLTTÄMÄTÖN EU:N LAAJENTUMISELLE, SANOO PRODI EU komission puheenjohtaja Romano Prodi myönsi julkisesti The Irish Times lehdessä 21.6.01, ettei Nizzan sopimus ollut laillisesti välttämätön EU laajentumiselle. Hän totesi mm: "Laillisesti, Nizzan sopimuksen ratifioiminen ei ole välttämätön laajentumiselle. EU voi laajentua 20:een ongelmatta, ja ne jäsenmaat, jotka ylittävät 20 rajan voivat ainoastaan lisätä muutamia lauseita jäsenyyssopimukseen. Mutta laillisesti se ei ole välttämätöntä....... Tämä ei tarkoita ettei Irlannin kansanäänestys ole tärkeä. Mutta tältä erityiseltä kannalta katsoen laajentuminen on mahdollinen ilman Nizzan sopimusta." Vuoden 1998 Amsterdam sopimus sallii laajentumisen 15:sta maasta 20:een maahan ilman lisämuutoksia EU sopimuksiin. Amsterdam sopimuksen pöytäkirja laajentumisesta sanoo, että laajentuminen voi tapahtua yksinkertaisella lisämuutoksella koskien EU Ministerineuvoston äänimääriä jotta uudet jäsenet voidaan ottaa vastaan jäsenyyssopimuksissa ilman tarvetta erityiseen EU sopimukseen vanhojen jäsenmaiden välillä. Näin tapahtui myöskin aikaisempien laajentumisien kohdalla. Sitä vastoin Nizzan sopimuksen laajentumispöytäkirja kumoaa Amsterdamin sopimuksen. Se korvaa tiettyjä määräyksiä siirtäen valtaa ja äänestyspainoa EU:ssa pieniltä jäsenmailta suurille - esim. tuplaamalla edellisten äänimäärät mutta kolminkertaistamalla viimeksi mainittujen laajentuneessa EU:ssa - ja tämä tapahtuu tiettynä ajankohtana huolimatta laajentumisesta. Nizzan sopimus myöskin sallii ydinryhmän koostuen 8 jäsenmaasta käyttämään EU instituutioita omiin tarkoituksiinsa, vaikka muut jäsenmaat olisivat tätä vastaan. Ja se kumoaa kansallisen veto-oikeuden 30:llä uudella aluella laajentaen täten merkittävästi EU-komission lainsäädäntövaltaa. Huomattavaa on, että tämä tapahtuu vaikka EU ei laajentuisi lainkaan, ja huolimatta siitä miten monta hakijamaata lopullisesti liittyvät EU:hun. Siten on selvää, että Amsterdamin sopimus on huomattavasti avuliaampi realistiselle EU-laajentumiselle kun Nizzan sopimus. IRLANNIN EI-ÄÄNI NIZZAN SOPIMUKSELLE AUTTAA PITÄMÄÄN EU:TA YHDESSÄ Päivä Irish Timesin haastattelun jälkeen Romano Prodi yritti korjata omia sanomisia toteamalla, että vaikka Nizzan sopimus ei ollut laillisesti välttämätön, se oli poliittisesti välttämätön. Tämä aiheutti luonnollisen kysymyksen: poliittiseti välttämätön kenelle? Ja vastaus on yhtä luonnollinen: poliittisesti välttämätön suurille jäsenmaille, erityisesti Saksalle ja Ranskalle, jotka eivät salli EU:n kasvavan merkittävällä lukumäärällä uusia ja suhteellisen köyhiä hakijamaita samoin laillisin tasaverto-ehdoin kuin heillä itsellään on. Tästä syystä isot jäsenmaat ovat Nizzan sopimuksessa muuttaneet EU-konseptia laillisesti tasa-vertaisena kumppanuusprojektina. Tähän asti tämän tasavertaisuus-periaatteen tarkoitus on ollut, että jokaisella EU:n jäsenmaalla on ollut veto-oikeus koskien perustavanlaatuisia muutoksia. Nizzan sopimus kumoaa tämän sallimalla ydinryhmän, koostuen 8:sta jäsenmaasta - käytännöllisesti katsoen alkuperäiset EEC 6 sekä pari muuta - tekemään "omat projektinsa" vaikka kaikki muut olisivat eri mieltä. 8 jäsenmaata 15:sta tänään, tai 8 jäsenmaata 20:stä tai 27:stä laajentuneessa EU:ssa. Tämä on Nizzan sopimuksen nk. joustavuus (tiiviimpi yhteistyö) joka avaa välttämättömän laillisen tien jakaa EU:n laillisesti tasavertainen "klubi" kahteen klubiin synnyttäen täten "kahden-vauhdin EU:n", eli EU:n sisä- ja ulkopiirin. Nizzan sopimuksen tiiviimpi yhteistyö mahdollistaa sen, että tämä 8:n jäsenmaan sisäpiiriryhmä Saksan ja Ranskan johtamina, voivat käytännöllisesti katsoen siepata EU:n instituutiot omiin tarkoituksiinsa ja sitten asettaa muut jäsenmaat jo valmiiksi päätettyjen poliittisten ja taloudellisten tosiasioiden eteen. Se mahdollistaa poliittisen direktoraatin perustamisen alistamaan muita. Käyttämällä Nizzan sopimuksen mahdollisuuksia, tämä 8:n jäsenmaan sisäpiiriryhmä voisi hyväksyä EU:lle valtiollisen perustuslain, muodostaa liittovaltion, harmonisoida verot keskenään sekä siirtää kansalaisia koskevaa laillista tuomiovaltaa koskien ihmisoikeusasioita EU-oikeudelle alistamalla EU:n perussoikeussopimuksen tälle oikeuslaitokselle. Saksa, Ranska ja muut ovat tehneet aivan selväksi, että tämä on heidän poliittinen tarkoituksensa. Herrat Schröder ja Chirac ilmoittivat yhteisessä lausunnossaan Nantesissa 10 päivää sitten tukevansa EU:lle valtiollista perustuslakia. He haluavat, että ehdotettu EU konventio julistetaan Laekenissa valmistamaan EU:lle perustuslakia. Äänestämällä Ei Nizzan sopimukselle Irlannin tasavallan äänestäjät, ainoa kansa joka sai kansanäänestyksen tästä sopimuksesta, äänestivät tosiasiassa EU:n pitämisestä yhdessä, EU:n säilyttämisestä laillisesti tasavertaisten kumppanuusprojektina sekä estääkseen EU:ta tulemasta kaapatuksi suurten jäsenmaiden toimesta. Irlantilaiset siis osoittivat olevansa "hyviä eurooppalaisia" vastakohdaksi EU hallituksille jotka ajoivat sopimusta, joka mahdollistaisi suurten valtioiden vallankaappauksen EU:ssa omien päämäärien saavuttamiseksi. Viime kesäkuun Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä Irlannin tasavallan äänestäjät äänestivät itse asiassa kaikkien EU-kansalaisten puolesta sellaisen kehityksen estämiseksi. IRLANNIN SEKALAISET TALOUDELLISET HYÖDYT EU JÄSENENÄ Irlannin poliitikot korostavat laajasti, että tasavallan nykyinen hyvinvointi johtuu EU jäsenyydestä. Vilahdus tosiasioihin osoittaa tämä olevan väärä johtopäätös. 1980-luvulla, vuosikymmen sen jälkeen kun Irlanti liittyi EEC:hen, Irlannin tasavalta kärsi 1/6 työvoiman maastamuutosta toisen 1/6 kärsiessä työttömyydestä kotona. Tasavallalla on ollut taloudellinen nousukausi vuodesta 1993/4 keskivuosikasvun ollessa 7 %. Suurin syy siihen, että Irlannin kasvu kaksinkertaistui vuotuisesta 3-4 % kasvusta, jossa se oli pysynyt 1970 ja 1980-luvuilla 7 % tasolle jossa se on pysynyt vuosista 1993/4 on se tosiasia, että vuodet 1993 -1999 on ollut ainoa aika Irlannin historiassa, jolloin se antoi valuuttansa kellua mikä antoi sille erittäin kilpailukykyisen vaihtokurssin. Tämä auttoi Irlantia suuresti kasvattamaan tuotantonsa ja vientinsä. Näin esim. Irlannin punta putosi 110 pence sterlingistä vuonna 1993, 79 pence:iin tänä päivänä. Se putosi samalla tavalla dollarin suhteen - Britannian ja USA:n ollessa tasavallan tärkeimpiä markkinoita. Odottamaton euron pudotus verrattuna dollariin EU valuutan syntymisen jälkeen 1999 on vielä lisännyt Irlannin kilpailukykyä, mutta tämä on luultavasti ohimenevää. Irlannin taloudellinen nousukausi sitten vuoden 1993 johtuu suuremmaksi osaksi siitä, että se käyttää itsenäisen valuuttansa kasvattamaan omia taloudellisia etujaan. Anthony Coughlan Hanne Dahl, Tanskan Junibevaegelsenin puhemies Helsinki 5.12.2001 Hyvät naiset ja herrat Nimeni on Hanne Dahl, ja olen Tanskan Junibevaegelsenin (Kesäkuun liike EU:ta vastaan) puhemies. Junebevaegelsen kokoaa ihmisiä jotka suhtautuvat skeptisesti Eurooppalaisen Unionin kehittämiseen. Tanskassa meillä on pitkä kansanäänestysperinne EU asioista. Menetin poliittisen viattomuuteni erään tällaisen kansanäänestyksen yhteydessä. Menetin uskoni Tanskan demokratian erehtymättömyyteen. Vuonna 1992 järjestettiin kansanäänestys Tanskan osallistumisesta Maastrichtin sopimukseen. Tanskalaiset äänestivät ensin ei, mutta vuotta myöhemmin, vuonna 1993 meillä oli uusi kansanäänestys tällä kertaa sopimuksesta, jota Tanskassa kutsutaan Edinburghin sopimukseksi. Edinburghin sopimus oli kompromissi tanskalaisten puolueiden välillä joille myönnettiin poikkeuksia Maastrichtin sopimuksen yhteisestä valuutasta, yhteisestä maahanmuutto-politiikasta, poliisiyhteistyöstä, EU-kansalaisuudesta sekä EU-armeijan kehittämisestä. |