Grundloven og EU Bok av Jens-Peter Bonde och Ole Krarup

Jens-Peter Bonde,
tanskalainen EU-parlamentaarikko vuodesta 1979

Maastricht II-sopimuksesta perustuslaki EU:lle

Tanskalainen EU-parlamentaarikko Jens-Peter Bonde: Maastricht II-sopimuksesta perustuslaki EU:lle EU:n hallitusten välisessä konferenssissa Amsterdamissa 16.- 17. kesäkuuta tulee käsittelyyn ja hyväksytäväksi EU:n uusi perussopimus. Tämän jälkeen 15 jäsenmaan parlamenteissa on hyväksyttävä sopimus. Ennakkoon on tiedossa, että 7-8 maassa siitä järjestetään kansanäänestys. Se astuu voimaan, kun kaikki maat ovat sen ratifioineet. Irlannin puheenjohtajakaudella valmistunut Maastricht II- sopimuksen luonnos muistuttaa sisällöltään ja velvoitteiltaan enemmän uuden valtion perustuslakia kuin itsenäisten valtioiden välistä sopimusta, sanoo Jens-Peter Bonde arvioidessaan sopimusluonnosta.
Kansalaisten perusoikeudet
Maastricht II-luonnoksessa todetaan, että jäsenmaiden ja EU:n instituutioiden tulee pitää arvossa perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa Euroopan yleissopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä. -Tämä sopii hyvin perustuslakiin, mutta kysymys kuuluu; tuleeko EU:n vai esimerkiksi Suomen olla valtion asemassa ? -Tuleeko suomalaisten äänestäjien ja viranomaisten, vaiko EU:n viranomaisten kehittää kansalaisten perusoikeuksia ? -Mikä tuomioistuin toimii tuomarina epäselvissä tapauksissa, kansallinen vaiko ylikansallinen EU-tuomioistuin, kysyy Bonde.

Unionin kansalaisuus

Unionin kansalaisuus-käsite otettiin käyttöön Maastricht I- sopimuksessa ja uuden perussopimuksen luonnoksessa se esitetään kuuluvaksi: "Otetaan käytöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta." EU-kansalaiset saavat liittovaltion kaksoiskansalaisuuden niine oikeuksineen ja velvoitteineen, jotka unionin viranomaiset hyväksyvät tai joista päätetään unionin tuomioistuimessa. -EU-tuomioistuin määrittelee missä kulkee kahden kansalaisuuden raja. Tämä on askel kohti liittovaltion kansalaisuusperiaatetta sellaisena kuin se toimiin esimerkiksi Saksassa, jossa kansalainen on sekä osavaltion että liittovaltion kansalainen. Jos syntyy ristiriita kahden kansalaisuuden välillä liittovaltio voittaa, toteaa Bonde. Edellä mainitut perustuslailliset perusoikeudet, unionin perusoikeuksien liittäminen itsenäisellä tavalla Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja unionin kansalaisuus muodostavat uuden perustuslain alun. Tämä alku voidaan Bonden mukaan esitellä ylimenovaiheena valtioiden välisestä yhteistyöstä sellaiseen yhteistyöhän, jonka perustana on yhteinen perustuslaki. Käytännössä EU:n tuomioistuin on edennyt tässä pitkälle luomalla itse perustuslakia säätävän järjestelmän.

Unionista oikeushenkilö

Maastricht II perustuslakiluonne korostuu myös siinä, että unionista aiotaan tehdä oikeushenkilö. Nykyisin pääperiaatteena on, että kansainväliset sopimukset tehdään joko jäsenmaiden toimesta tai EU:n toimesta jäsenmaiden erityisestä toimeksiannosta. Tuomioistuin on antanut EU:lle oikeuden tehdä kansainvälisiä sopimuksia niillä aloilla, joissa EU:lla on lainsäädäntövalta. Se kattaa käytännössä suurimman osan EU:n kaupallisesta yhteistyöstä. Nyt on kuitenkin täydellinen suunnanmuutos edessä. EU:sta tulee unionin kaikilla toimialoilla oikeushenkilö, joka voi solmia sopimuksia muiden maiden kanssa kaikkien jäsenmaiden puolesta. Bonden mukaan ehdotus, jolla EU:sta tehdään oikeushenkilö antaa sille kansainvälisessä politiikassa muiden maiden silmissä valtiollisen aseman. Samalla se merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden rooli kutistuu vähitellen lääni- ja kuntatason toimijaksi.

Yhteiseen ulko-, turvallisuus-, ja puolustuspolitiikkaan

Maastricht II luonnoksessa ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa ajetaan määrätietoisesti sellaiseen suuntaan, joka käytännössä merkitseen määräenemmistöpäätösten toteutumista. Jäsenmaiden muodollisen veto-oikeuden käyttö on epätodennäköistä ja luonnos itseasiassa puoltaa rutiinia, jolla päätökset tehdään määräenemmistöllä. Yhteiselle puolustuspolitiikalle luodaan perustaa määritelmällä, jossa "päämääränä on yhteinen puolustus". Sanoma on tässä selvä; yhteinen puolustus syntyy vähitellen. Luonnoksessa todetaan myös, että "Länsi-Euroopan unioni (WEU) on erottamaton osa Euroopan unionin kehitystä ja unioni pyrkii tiivistämään institutionaalisia suhteitaan siihen". -Näin kehitetään kaikkia jäsenmaita velvoittavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sanoo Bonde.

Oikeuspolitiikka

Luettuaan esitykset oikeudellisesta yhteistyöstä, poliisi-, tulli-, kansainvälisen rikollisuuden torjumisen, sekä oikeus- ja sisäasiain yhteistyöstä on eritäin vaikeaa löytää esimerkkejä sellaisista oikeus- ja rikospoliittisista tapauksista, jotka eivät kuluisi EU:n toimivaltaan, toteaa Bonde. -Selvänä tavoitteena on yhteinen liittovaltiopoliisi, joka täyttää Saksan liittokansleri Kohlin unelman Euro-FBI:sta.
Ympäristötakuuta heikennetään
EU:n ympäristötakuu otetiin käyttöön yhtenäisasiakirjalla vuonna 1987. Sen piti antaa jäsenmaille mahdollisuudet ylläpitää ja ottaa käyttöön paremmat ympäristönormit kuin muissa jäsenmaissa. EU-tuomioistuin teki kuitenkin toukokuussa 1994 päätöksen erivapausjärjestelmästä, jonka mukaan EU- komissio antaa luvan parempien ympäristönormien ylläpitämiselle tai käyttöönotolle. Tämä erivapausjärjestelmä halutaan nyt vahvistaa siten, että komission on kuuden kuukauden kuluessa tehtävä päätöksensä.

Demokratiavaje kasvaa