LEHDISTÖTIEDOTTEET 2004
paluu
KESKUSTELUTILAISUUS EU:N PERUSTUSLAISTA - CAFÉ NOIR, Turku 26.11.2004
Sanapaja-yhdistys paneelikeskustelu EU:n perustuslaista, Porin taidemuseossa 21.11.2004
ÄLKÄÄ HYVÄKSYKÖ EU:N PERUSTUSLAKIA ... TEHKÄÄ TILAA TODELLISELLE KESKUSTELULLE EUROOPAN TULEVAISUUDESTA
EI MEIDÄN NIMISSÄMME!
EUROOPPALAINEN VAI POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ?
PÄÄMINISTERIN EI KANSANÄÄNESTYKSELLE ON KUOLINISKU KANSANVALLAN RIPPEILLE
SAKSASSAKIN KASVAA PAINE KANSANÄÄNESTYKSEN JÄRJESTÄMISEKSI EU:N PERUSTUSLAISTA
AVOIN KIRJE SUOMEN PÄÄMINISTERI MATTI VANHASELLE
PÄÄMINISTERI VANHASEN ON KERROTTAVA KOKO TOTUUS PERUSTUSLAISTA 19.6.2004
EU-PARLAMENTTIVAALIT LÄHESTYVÄT - MINKÄÄNLAISTA KESKUSTELUA EI KÄYDÄ - PERUSTUSLAISTA VAIETAAN 13.5.2004
ONKO EU-KANSALAISTEN MITTA TÄYTTYMÄSSÄ? 31.3.2004


LEHDISTÖTIEDOTE 26.11.2004
Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansanliikkeen puh.joht. 050-569 09 67 tai 09-81 01 67


KESKUSTELUTILAISUUS EU:N PERUSTUSLAISTA - CAFÉ NOIR, Turku 26.11.2004. klo 18.00


Monien ongelmien jälkeen EU:n uusi komissio on aloittanut työnsä. Selvää kuitenkin on, että ongelmat eivät lopu tähän. Mitä syvemmälle edetään integraatiossa sitä enemmän ihmiset heräävät huomamaan mistä on kyse ja mikä on syvenevän EU:n hinta; itsenäisen päätösvallan menettäminen, jäsenmaksujen nousu, yhteiskunnan militarisointi, finanssi- ja maatalouspolitiikan alistaminen EU:n ehtoihin ja nyt, uuden selvästi vapaa-kaupan täydellisen läpiviemisen kannalla olevan komission myötä, kaikkien työmarkkinoiden avaaminen kilpailulle.

Jo torstaina 25.11. uusi sisämarkkinoista vastuussa oleva komissaari, Charlie McCreevy, joutui koetukselle koskien erittäin ristiriitaista "Bolkenstein"-direktiiviä palvelujen vapauttamisesta. Brysselissä järjestettiin Euroopan Rakennus- ja Puutyöläisten Liiton sekä Euroopan julkisen alan ammattiliittojen federaation toimesta mielenosoitus, joka oli myös Euroopan Ammattiliittojen kattojärjestön, ETUC:in tukema. Liitot varoittavat, että "Bolkenstein" direktiivi uhkaa sekä työntekijöiden oikeuksia että EU-kansalaisten peruspalveluja. Liitot korostavat, että ehdotukset sisältävät aivan liian paljon sääntöjen purkamisia ja johtavat siihen, ettei perustavanlaatuisia sosiaalisia näkökohtia oteta huomioon. "Alkuperäismaa-periaate" tarkoittaa, että riippumatta siitä, missä maassa palvelut tuotetaan palveluja tuottava yritys seuraa sen maan lakeja, missä yritys on perustettu. Tämä uhkaa liittojen mukaan hyvin toimivia kotimaisia palvelualan markkinoita.
Työntekijöitä suojaavia lakeja ei tule nähdä häiritsevinä tekijöinä. Markkinavoimia ei tule asettaa julkisten palvelujen laadun ja turvallisuuden edelle. Koskien direktiivin uhkaa terveyspalveluille Englannin lääkäriliitto on varoittanut, että ehdotus on "vakava uhka" potilaiden turvallisuudelle ja terveyspalveluille, jos kansallisia terveyspalveluja liberalisoidaan.

EU:n nopean toiminnan joukoista on myös syntymässä keskustelua. Itävallassa kansalaisliikkeet kritisoivat kärkevästi maansa osallistumista EU:n "teurastusjoukkoihin". Järjestöt vastustavat Itävallan osallistumista joukkoihin vaikka YK antaisi siihen mandaatin. Järjestöt korostavat, että USA käy parhaillaan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkovaa Irakin sotaa YK:n mandaatilla. Norjassa lakitieteen eliittiin kuuluvat professorit kyseenalaistavat Norjan osallistumisen EU:n taistelujoukkoihin, koska norjalaisten joukkojen alistaminen ulkomaiseen käskyyn on Norjan perustuslain vastaista. NATO:ssa Norjalla on veto-oikeus. EU:ssa joukkojen on oltava valmiit 10 päivässä mikä norjalaisen professorin mukaan tarkoittaa, että joukkoihin kuuluvan maan on mahdotonta kieltäytyä osallistumisesta.

Tämän lisäksi EU:n perustuslaista järjestettävät kansanäänestykset eri jäsenmaissa sekä perustuslakia kritisoivien kansalaisjärjestöjen kasvu etenkin Saksassa, kuten myös Euroopan talouspoliittinen tilanne USA:han ja Aasiaan nähden tulee tuottamaan tukkukaupalla ongelmia. Hankaluuksia tulevat aiheuttamaan myös keskustelut Turkin jäsenyydestä, EMU-kriteerien noudattaminen tilanteessa jossa Saksa ja Ranska toistuvasti ovat rikkoneet niitä sekä uuden 25-henkisen komissio-ryhmän kurissa pitäminen. Ongelmia, joista keskustellaan monessa jäsenmaassa - muttei Suomessa. Mitä poliittinen johto pelkää? Kansalaisten heräämistäkö?

takaisin alkuun


LEHDISTÖTIEDOTE 20.11.2004

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansanliikkeen puh.joht. 050-569 09 67,
09-81 01 67

Sanapaja-yhdistys paneelikeskustelu EU:n perustuslaista, Porin taidemuseossa 21.11.2004

Pääministeri Matti Vanhanen arvioi, että Suomi ratifioi EU:n perustuslain vuoden 2005 lopussa tai 2006 alussa. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei kansanäänestystä tulla järjestämään asiasta.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan perustuslaki ei ole kovin merkittävä unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, koska suurin osa perustuslakiin kirjatuista uudistuksista otetaan käyttöön jo ennen sen hyväksymistä.

Ne asiat, joihin Erkki Tuomioja viittaa ovat kaikki asioita, jotka liittyvät puolustukseen ja Suomen puolueettomuuteen ja, joihin suomalaiset suhtautuvat hyvin kriittisesti. Ne ovat asioita, jotka johtavat EU:n militarisoimiseen ja, jotka kaikki vaativat taloudellisia panoksia jäsenmailta. EU:n puolustusmateriaalivirasto, nopean toiminnan joukot ja jäsenmaiden keskinäinen avunanto, johon Suomi on sitoutunut jo ennen kun perustuslaki on ratifioitu ovat ratkaisevia askelia kohti yhteistä EU:n puolustusta ja Suomen liittoutumattomuuden lakkauttamista. Tämän pääministeri Matti Vanhanen on vihdoin myöntänyt avoimesti. Kuitenkin häntä, kuten ei myöskään Erkki Tuomiojaa näytä huolestuttavan, että enemmistö suomalaisista edelleen vastustaa tällaista kehitystä.

Jälleen kerran suomalaisia viedään kuin sikaa säkissä! Jälleen kerran kansalaiset joutuvat jo päätettyjen asioiden eteen. Miten on mahdollista, että uudistuksia otetaan käyttöön jo ennen kuin niiden perustana oleva sopimus/perustuslaki on ratifioitu?

Samoilla valheilla on koko EU-jäsenyytemme rakennettu. Yhteinen raha ja yhteinen puolustus piti olla kaukana tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettavien hankkeiden joukossa. Työpaikkoja ja uusia Suomen teollisuutta elvyttäviä investointeja piti olla tiedossa. Elintarvikkeiden piti halventua huomattavasti. Mikään näistä lupauksista ei ole toteutunut!

On ilmiselvää, että poliittinen eliitti - ei vaan Suomessa vaan ympäri Euroopan - pelkää avointa, rehellistä keskustelua EU:n kehityksestä ja todellisten tietojen antamista kansalaisilleen.

On myöskin ilmiselvää, että kuten on käynyt edellisten EU-sopimusten kanssa, kehitys ei lopu tähän. Tähtäimessä on EU:n liittovaltio, joka yhdessä USA:n kansaa, hallitsee maailmaa - USA:n ehdoilla.

EU:n entisen komission puheenjohtaja Romano Prodi sanoi CNN-haastattelussa 1.1.2002, että "Euron historiallinen merkitys on luoda "kaksi-napa" -talous maailmaan. Kaksi napaa ovat dollari ja euro. Se on askel, jonka jälkeen seuraa uusia askeleita. Euro on vain eturuoka (antipasto)."

Saksan johtavassa talouslehdessä, Handelsblatt'issa 9.11.04, Saksan Eurooppa-ministeri Hans Martin Bury varoitti, että "perustuslaki ei ole viimeinen askel Euroopan integraatiossa." "Eurooppa tarvitsee aina edelläkävijöitä, pioneeri-ryhmiä, jotka ovat valmiita viemään integraatiota syvemmälle."

Mikä voisi olla vielä syvemmälle vievä integraatio? Se on liittovaltio, jossa on paitsi yhteinen raha, yhteinen puolustus, yksi ääni kansainvälisissä foorumeissa, yhteinen ulkoinen raja, myös yhteinen verotus, yhteinen sosiaali-, koulutus- ja terveyspolitiikka ja yhteinen energia- ja ydinjätepolitiikka.

Suomen Gallupin teettämän mielipidemittauksen mukaan 1/2004, suomalaisia huolestutti europarlamenttivaalien yhteydessä eniten kansallinen oma etu, suomalaisten oikeudet ja mahdollisuudet, kansalaisten perusoikeudet EU:ssa sekä valtasuhteet Suomi vs. EU.

Näistä olisi keskusteltava - mutta Suomen poliittinen johto ei toivo keskustelua, keskustelu saattaisi johtaa siihen, että kansalaiset heräisivät huomamaan mistä on kysymys!

takaisin alkuun


TEAM - The European Alliance of EU-Critical Movements

www.teameurope.info

LEHDISTÖTIEDOTE 29.10.2004


ÄLKÄÄ HYVÄKSYKÖ EU:N PERUSTUSLAKIA ... TEHKÄÄ TILAA TODELLISELLE
KESKUSTELULLE EUROOPAN TULEVAISUUDESTA

Tänään EU-maiden johtajat allekirjoittavat "Euroopan unionin sopimuksen Euroopan perustuslaista" ja sen jälkeen jokaisen jäsenmaan on itse päätettävä liittyykö se tähän perustuslakiin. Perustuslaki antaa EU:lle merkittäviä valtion piirteitä. Niitä ovat lippu, hymni, armeija, valuutta, oikeudellinen ensisijaisuus, oikeushenkilöllisyys, tunnuslause sekä kansallispäivä, yhdistettynä yhteiseen ulkopolitiikkaan sekä oikeuteen lisätä omaa valtaansa ilman kansallisten parlamenttien hyväksyntää. Yhä enemmän EU-jäsenmaita koskevia lakeja tullaan antamaan EU-kommission taholta.

Tämä projekti ei ole syntynyt Euroopan kansalaisten aloitteesta. Sitä kohtaan on olemassa ainakin kahdenlaista kritiikkiä.

Kehitystä kohti Euroopan demokraattista liittovaltiota USA:n tai Saksan mallin mukaan, voidaan kritisoida koskien tarvetta tällaiselle projektille ja koskien naivistista uskoa, että tällainen valtio voisi toimia demokraattisesti ennakoitavan tulevaisuuden aikana. Sellainen kehitys vaatisi laajaa yhteistä poliittista keskustelua kansalaisten keskuudessa. Tämä vaatisi osaltaan yhteistä kieltä, yhteistä mediaa sekä yhteistä solidaarisuutta ympäri Eurooppaa. Tällaista ei ole realistisesti odotettavissa ainakaan tämän vuosisadan aikana.

Kuka todella toivoo tällaista kehitystä ja mitä hyötyä olisi tällaisesta massiivisesta Euroopan moninaisuuden ja dynamiikan tuhoamisesta? Euroopan integroimis-projekti minimoi jo nyt keskustelun tulevaisuudesta kaikissa EU-maissa siihen, millä vauhdilla ja miten pitkälle EU:n kasvava valta saa ulottua ja miten paljon se saa leikata kansallisten parlamenttien ja niiden äänestäjien valtaa.

Kritiikkiä kohdistuu myös siihen, että perustuslaki ei ole hyväksyttävissä oleva oikeistolaisen tai vasemmistolaisen politiikan edistäjä. Tämä näennäinen paradoksi on syntynyt sen tosiasian perusteella, että EU:n perustuslaki ei ole poliittisesti neutraali koskien ideologiaa, kuten demokraattisen perustuslain tulisi olla. Sen ytimenä toimii historiallisesti ainutlaatuinen kombinaatio vasemman laidan ja oikean laidan politiikasta, mikä joidenkin arvioiden mukaan yhdistää "molempien maailmojen huonoimmat puolet". EU on valtava byrokratia, joka pyrkii säätelemään jokaista tuotetta ja joka yrittää ulottaa lainsäädännöllistä valvontansa yhä useammalle elämän alueelle. Samalla EU toimii suurimpien eurooppalaisten ylikansallisten yhtiöiden edustajana. Perustuslain luomat edellytykset pääoman vapaalle liikkumiselle EU:n ja muuan maailman välillä auttavat näitä suuryhtiöitä muuttamaan sinne missä palkat ovat matalat ja ympäristönsuojelun säännökset ovat heikkoja, ja laaja tuotteiden harmonisoiminen pyrkii antamaan niille erittäin suuria etuja.

Vasemmiston ja oikeiston erimielisyyden aiheet - sekä nykyinen taloudellisen kasvun ja ympäristönsuojelun vastakkainasettelu - pitäisi jättää keskusteltavaksi Euroopan kansalaisten keskuudessa, eikä sitoa niitä perustuslaillisiin määräyksiin asiakirjassa, jota tulee olemaan mahdoton muuttaa tällaisten perustavanlaatuisten asioiden osalta, jos se ratifioidaan.

Me, allekirjoittaneet, olemme sitä mieltä, että olisi todella aiheellista tarkistaa olemassa olevia Euroopan unionin sopimuksia, mutta tämä menossa oleva pyrkimys on valitettavasti epäonnistunut. Toisaalta se on tuonut jotain hyvää mukanaan, nimittäin sen, että kansanäänestyksiä tullaan järjestämään monessa jäsenmaassa. Tämä voisi auttaa kunnollisen keskustelun aikaansaamista Euroopan tulevaisuudesta, erityisesti jos kansanäänestykset ovat reiluja ja antavat yhtä paljon resursseja sekä mediakattavuutta molemmille näkökannoille. Ne EU-johtajat, jotka ovat ottaneet kielteisen kannan kansanäänestykseen voivat vielä muuttaa mieltänsä ja antaa kansalaisilleen mahdollisuuden osallistua elintärkeään keskusteluun ja päätökseen. Kansanäänestys tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden muille Euroopan maille - ovatpa ne sitten liittymässä EU:hun tai ei - aloittaa vapaamman ja laajemman keskustelun, joka voisi osaltaan vaikuttaa niihin maihin, jotka taistelevat ehdotetun perustuslain pykälillä.

Yleiseurooppalaisen keskustelun aloittaminen on siltäkin kannalta tärkeää, että on mahdollista, että jokin maa sanoo ei ehdotetulle perustuslaille ja siinä tapauksessa perustuslaki on kuollut. Näin siksi, että sopimus ei voi astua voimaan missään EU-massa ellei se astu voimaan kaikissa maissa. Historiallisesti tätä periaatetta on huonosti kunnioitettu joidenkin EU-johtajien toimesta, jotka sen sijaan ovat järjestäneet toisen kansaäänestyksen sopimuksista niissä maissa joissa on jo sanottu ei sopimukselle. Näin on tapahtunut liittämällä jokin ei sitova deklaraatio tai muuta saadakseen äänestäjät muuttamaan mieltänsä. Kansan demokraattista äänestystä tulisi kunnioittaa. Jos näin tapahtuisi tällä kertaa "Ei" merkitsisi "Ei" eikä mitään uusinta-kansanäänestyksiä tule järjestää.

Perustuslain torjuminen jossain jäsenmaassa antaa erinomaisen mahdollisuuden pysähtyä ajattelemaan. Minkä takia on kiirehdittävä EU-valtion perustuslain kanssa? Mitä todella tarvitsemme on aikaa perusteelliselle ja laajalle kansalaiskeskustelulle jotta syntyisi visio, mieluummin monta visiota, tulevaisuudesta. Sellaisen pan-eurooppalaisen keskustelun pitäisi tähdätä siihen, miten saavuttaa todella kansanomainen ja ei-elitistinen rakennelma eurooppalaiselle yhteistyölle, joka perustuisi demokratian keskeisiin periaatteisiin. Tulos voi olla jotain aivan muuta kun nykyisen EU:n rakennelmat tai se voisi olla jotain mihin EU voisi kehittyä harkitusti. Se on kuitenkin tämän tarpeellisen keskustelun toinen vaihe. Mitä nyt tarvitaan on yleinen keskustelu jostain muusta kun EU:n perustuslain fait-accompli'sta (jo päätetystä asiasta), jonka on laatinut pieni kourallinen Euroopan huippupolitiikkoja ja byrokraatteja.

Vetoamme niihin EU-maiden kansalaisiin, joiden maissa järjestetään kansanäänestykset, että he äänestäisivät ehdotettua perustuslakia vastaan. Vetoamme niiden maiden hallituksiin, jotka eivät vielä ole suostuneet kansanäänestyksen pitämiseen , että yhtyisivät muihin maihin ja järjestäisivät kansanäänestyksen. Ja vetoamme muun Euroopan poliittisiin johtajiin, olivatko sitten EU:n hakijamaista tai ei, rohkaisemaan maitaan kehittämään vision, joka menee sen ohi tulisiko heidän liittyä nykyisenlaiseen EU:hun vai ei. Tällä tavalla voimme kehittää aikaa ja tilaa kunnolliselle julkiselle keskustelulle Euroopan tulevaisuudesta ja parhaasta tavasta edistää todellista kansainvälistä yhteistyötä mantereellamme tässä dynaamisessa modernissa maailmassa.

a.. Nicu Bazga, co-ordinator, Attac Romania - Romania
b.. John Boyd, pääsihteeri, Campaign Against Euro-Federalism - Englanti
c.. Roger Cole, puheenjohtaja, Peace and Neutrality Alliance - Irlanti
d.. Mark Croucher, kampanjapäällikkö, Independence Party - Englanti
e.. Anthony Coughlan, pääsihteeri, National Platform - Irlanti
f.. Normunds Grostins, puheenjohtaja, Movement for Independence - Latvia
g.. Ole Krarup, EU-parlamentaarikko, People's Movement against the EU -
Tanska
h.. Ulla Klötzer puheenjohtaja, Vaihtoehto EU:lle - Suomi
i.. Hans Lindqvist, puheenjohtaja, EU-critical network of the Centre
Party - Ruotsi
j.. Antti Pesonen, puheenjohtaja, Itsenäisyyspuolue Vapaan Suomen Liitto -
Suomi
k.. Jörgen Raffnsoe, puheenjohtaja, Danish EU-critical Network of
Socialliberals - Tanska
l.. Lukas Reimann, puheenjohtaja, LeaderYoung4Fun - Sveitsi
m.. Leopoldo Salqui, Another Democracy is Possible - Espanja
n.. Carl Schlyter, EU-parlamentaarikko, The Green Party - Ruotsi
o.. Trygve Vedum, puheenjohtaja, Center Party Youth - Norja

takaisin alkuun


Ei meidän nimissämme!

Suomen valtion johto aikoo ilmaista hyväksyntänsä EU:n epädemokraattisesti laaditulle perustuslakiluonnokselle allekirjoittamalla sen. Sopimuksen laatinut konventti teki tuhansittain muutosehdotuksia, jotka kaikki jätettiin huomiotta, ja niin pienen piirin valmistelema "perustuslaki" oli saneltu miljoonille EU-maiden kansalaisille. Sopimuksen laillisuus on Suomessa asetettu kyseenalaiseksi julkisuudessa, mutta sen hyväksymiselle ei edes aiota hakea Suomessa kansalaisten tukea kansanäänestyksellä.

Meidän mielestämme on monta syytä kyseenalaistaa kaavailtu perustuslaki, mutta erityisesti naisilla on syytä siihen. Sangen laajasti eri maiden kansalaisliikkeiden ajattelua ja toimintaa koonneen Euroopan sosiaalifoorumin 2004 Naisten manifestissa varoitetaan, ettei asiakirjassa juuri mainita sukupuolten tasavertaisuutta ja että siinä turvallisuuden perustaksi on otettu aseellinen varustautuminen hyökkäysmielessä, eikä panostaminen rauhanomaiseen selkkausten ennalta ehkäisemiseen ja neuvotteluihin. EU:han suuntautuu yhteiseen puolustukseen läheisessä yhteistyössä Naton kanssa, mikä johtaa puuttumiseen toisten maiden sisäisiin asioihin. Huomiota kiinnitettiin myös kristillisen perinnön vahvistamiseen, mikä osaltaan vie naisten oikeuksien kaventamiseen perhe- ja työelämässä. Kautta EU:n on jo tunnettua pätkätöiden ja irtisanomisten yleistyminen ja
naisiin kohdistuva väkivalta.

Kaikkia, mutta erityisesti naisia, koskee lain läpäisevä ajatus markkinatalouden ja vapaan kilpailun ensisijaisuudesta. Tämä vie hyvinvointivaltion ja julkisten palvelujen romuttamiseen. Manifestissa tuomitaan myös maahanmuuttajiin - ja erityisesti maahanmuuttajanaisiin -kohdistuva lainvastainen rankaisu- ja heitteillejättöpolitiikka.

Me vetoamme sen puolesta, että Suomi asettuu tukemaan aidon vapauden ja sukupuolten välisen tasa-arvon Eurooppaa, jossa vallitsevat jakamattomat sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet. Se olisi myös aseidenriisuntaan suuntautuva, rauhaa ja solidaarisuutta arvostava Eurooppa. Ja se olisi maallisen vallan Eurooppa, joka ehkäisee uskonnollisen fanatismin kasvun ja sitoutuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Meidän nimissämme ei Suomi lokakuun lopulla allekirjoita tuota kiireesti ja epämääräisesti laadittua perustuslakiluonnosta, jonka laillisuus on epävarma ja joka johtaa maamme mukaan suurvaltojen sotilaallisiin seikkailuihin ja kurjistaa oloja maassamme.

Vielä on aikaa päättää toisin ja valita rauhan ja sosiaalisen kehityksen tie. Ensimmäinen askel sitä kohti on reilu kansanäänestys nyt käsittelyssä olevasta perustuslain luonnoksesta: käykö se suomalaisten mielestä maallemme ja Euroopan unionille vai ei.

EU:n perustuslain luonnoksesta on järjestettävä kansanäänestys myös Suomessa!

Naisten Vaihtoehto EU:lle Helsingissä 26.10.2004

takaisin alkuun


Lehdistötiedote 10.9.2004

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle puheenjohtaja, 050-569 09 67, ullaklotzer@yahoo.co

Turussa: Eurooppalaisen Suomen Nuoret sekä Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton seminaari
"Overcoming Northern Divisions"

Eurooppalainen vai Pohjoismainen Yhteistyö?

Kansallisvaltiot koostuvat vakaista, pitkään kestävistä ihmisten kehittämistä yhteiskunnista, joissa historia, kieli, kulttuuri ja yhteiskunnallinen näkemys muodostavat pitkälti yhteisen perustan. Tästä kehittyy se solidaarisuus, se yhteenkuuluvuus ja ne yhteiset arvot, perinteet ja intressit, jotka erottavat kansat toisistaan. Tällaisesta yhteiskunnasta löytyy yhteistä tahtoa ylittää henkilökohtaisia näkemyksiä ja sosiaalisia eroja, jotta poliittinen päätöksenteko voisi toimia enemmistöpäätösten pohjalta ja jotta kansalta löytyisi yhteistä tahtoa totella yhteisen hallituksen määräyksiä. Tällainen ihmisten yhteenkuuluvuus, "demos", edustaa kollektiivista "me-henkeä" ja muodostaa perustan itsemääräämiselle ja tasavallan suvereniteetille.
Euroopan Unionissa tällainen yhteiskunnallien yhteenkuuluvuus, "me-henki", puuttuu lähes täysin.
EU:ta ei ole luotu alhaalta ylöspäin kansan enemmistön yhteiskunnallisen näkemyksen pohjalta, vaan pelkästään ylhäältä käsin poliittisen, taloudellisen ja byrokraattisen valtaeliitin ehdoilla.

Pohjoismaita yhdistävät monet yhteiset perinteet, arvot, samankaltaiset kulttuuritaustat, maailman-katsomus ja, lukuun ottamatta Suomea, kielten sukulaisuus. Tämä on mahdollistanut yhteisiä kannanottoja erilaisilla kansanvälisillä foorumeilla ja myöskin yhteisiä linjanvetoja lähinnä pohjoismaita koskevassa politiikassa. Pohjoismaat ovat onnistuneet kehittämään hajautettua yhteistyötä lähes kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Pohjoismaiden yhteisillä elimillä, kuten Pohjoismaiden Neuvostolla (perustettu 1952) ja Pohjois-maiden Ministerineuvostolla (perustettu 1971) ei ole ylikansallista valtaa pakottaa yksittäisiä maita hyväksymään tiettyjä päätöksiä: Integraation voima on sen sijaan perustunut
1) erilaisiin selvityksiin ja tutkimuksiin
2) yhteisten päätösten valmisteluun yhteisymmäryksen ja yhteisten arvojen pohjalta
3) kansalaisyhteiskunnan eri aktiviteettien tukemiseen
Tätä metodia käyttäen on kehitetty pohjoismainen työmarkkinaunioni, sopimus sosiaaliasioista, pohjoismainen passiunioni, kielisopimus, Nordplus-vaihto-opiskeluohjelma sekä koko sarja kulttuuripoliittisia yhteistyömuotoja, kuten Nordisk Filmfond. Tähän ei ole tarvittu yhteistä perustuslakia.

Lukuisat selvitykset ja mielipidemittaukset osoittavat, että pohjoismainen vapaaehtoinen hallitusten-välinen yhteistyö nauttii laajaa kannatusta kansalaisten keskuudessa. Pohjoismainen yhteistyö erottuu raktaisevasti EU-yhteistyöstä:
- ei ole kyse ylikansallisesta sanelu-kompetenssista, vaan itsenäisestä yhteistyöstä
- yhteistyö ei perustu valtavaan virkamiesmäärään ja byrokratiaan
- korruptiota ja valvontaongelmia ei ole esiintynyt
- yhteistyötä on leimannut avoimuus, läpinäkyvyys ja suhteellisen hyvin toimiva yhteys kansalaisyhteiskuntaan
- kansan hyväksyntä ja tuki

Kansanvälisessä yhteistyössä Pohjoismaat ovat perinteisesti pyrkineet sopimuksiin, jotka edistävät rauhaa, ympäristön kestokykyä sekä kansojen ja ihmisten välistä tasa-arvoa. Tällainen kansainvälinen yhteistyö, joka nauttii maailman kansojen laajaa kannatusta, on muodostunut mahdottomaksi EU:ssa rakennettavan globalisaation vuoksi. Pohjoismaiden kansainvälisesti arvostettu ääni yllä mainittujen arvojen puolesta on hiljentynyt. Nyt kaikki EU-maat puhuvat Unionin äänellä ja tilanne muuttuu vielä pahemmaksi EU:n perustuslain myötä, joka tekee Unionista kansainvälisen toimijan, joka pyrkii valvomaan omia intressejä eri puolilla maailmaa koskien kaupantekoa ja luonnonvaroja ja jolle kehitetään yhteinen puolustus.

takaisin alkuun


LEHDISTÖTIEDOTE 15.8.2004

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle -kansanliikkeen puheenjohtaja 09-810 167 tai 050-569 0967

PÄÄMINISTERIN EI KANSANÄÄNESTYKSELLE ON KUOLINISKU KANSANVALLAN RIPPEILLE

Kun hallitusvastuu vaihtui parisen vuotta sitten odotukset uutta pääministeriää kohtaan olivat erittäin korkeat Paavo Lipposen kovanaamaisen johtajakauden jälkeen. Anneli Jäätteenmäen kausi jäi lyhyeksi omituisista syistä, jotka vieläkin ovat hämärän peitossa. Ja nyt pääministeri Vanhanen osoittautuu olevansa joko tiettyjen tahojen sätkynukke tai sitten todellinen kansanvallan vastustaja.
Hallitusryhmien tuki Vanhasen kielteiselle kansanäänestyskannalle EU:n perustuslaista on selvä osoitus sellaisesta konsensuspolitiikasta, joka on kuolinisku demokratialle. Yhteiskunta, jossa kansalaisia ei kytketä sellaiseen päätöksentekoon, jolla on laajakantoisia seurauksia sekä kansalaisten arkeen että heidän maansa itsenäiseen päätöksentekoon, tappaa kansalaisten motivaation osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja luo poliittisen pysähtyneisyyden.

Vuodesta 1970 on maailmassa järjestetty yli 800 kansanäänestystä. Amsterdamissa toimivan Initiative and Referendum Institute Europen laatiman katsauksen mukaan Euroopan demokraattisin valtio on Sveitsi, jonka jälkeen seuraa Tanska, Irlanti, Slovenia, Slovakia, Hollanti, Italia ja Liettua. Suomi, joka mielellään mainostaa itseään demokraattisena valtiona, ei ole Euroopan kärkijoukossa. Arvovaltaisen viikkolehden Der Spiegelin mukaan EU:n perustuslaki, "kaikkien jäsenmaiden poliittisten johtajien ja asiantuntijoiden laatima mammuttiteos", koskettaa suoraan 25 jäsenmaasta ja 450 miljoonasta kansalaisesta koostuvan EU:n jokaista kansalaista. Sellaisen teoksen hyväksyminen on tapahduttava kytkemällä kansalaiset tiiviisti päätösprosessiin.

Suomalaiset eivät ole muita EU-maiden kansalaisia tyhmempiä tai välinpitämättömiä. Merkittävä osa suomalaisista on hyvinkin tietoinen siitä, että tämän päivän EU ei suinkaan ole se EU, josta käytiin kansanäänestys vuonna 1994. Sen jälkeen on merkittäviä uusia päätösvalta-alueita siirretty Brysseliin Amsterdamin ja Nizzan sopimusten myötä, ja yhteinen valuutta on huomattavasti kaventanut maamme itsenäistä talouspoliittista päätösvaltaa.

Pääministeri Vanhasen mielestä EU:n perustuslaki ei tuo merkittäviä muutoksia suhteeseemme EU:hun. Tämä tulkinta osoittaa, että hän (ja hallitusryhmät) joko ei uskalla kertoa koko totuutta kansalle tai sitten hän ei tiedä mitä asioita hän on ollut mukana päättämässä. Jo ainoastaan artiklat I.6 Unionin oikeushenkilöydestä, artikla I.10 perustuslain ensisijaisuudesta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden, sekä artikla I.11 yhteisestä puolustuspolitiikasta osoittavat, että Unionin luonne muuttuu ratkaisevalla tavalla ja että on kyse Suomen perustuslain osittaisesta kumoamisesta.

Suomen perustuslain 2. pykälässä sanotaan, että "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." Viime eduskuntavaaleissa ei käyty minkäänlaista keskustelua EU:n perustuslaista. Istuva eduskunta ei siis ole valittu tekemään päätöstä tästä asiasta.
Suomen perustuslaissa on myöskin säädetty, että "Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin" tai "Ehdotus voidaan julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä."

Pääministeri Vanhanen on selvästi kävellyt kansalaistensa yli perustuslakiasiassa. Jää nähtäväksi aikooko hän myöskin rikkoa Suomen perustuslakia hyväksyttämällä EU:n perustuslain Suomen perustuslain vastaisesti. Yli 70 % EU:n kansalaisista, myös selvä enemmistö suomalaisista, toivoo kansanäänestystä EU:n perustuslaista. Ainakin yhdeksässä jäsenmaassa kansanvalta toteutuu. On häpeällistä ja surullista, ettei Suomi kuulu näiden joukkoon.

takaisin alkuun


LEHDISTÖTIEDOTE 29.7.2004

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle -kansalaisjärjestön puheenjohtaja

Lisätietoja: 050-569 0967

SAKSASSAKIN KASVAA PAINE KANSANÄÄNESTYKSEN JÄRJESTÄMISEKSI EU:N PERUSTUSLAISTA

Yhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa on päätetty kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n perustuslaista.

Suuria jäsenmaita edustavat Iso-Britannia, Ranska ja Espanja. Saksassa liittokansleri Gerhard Schröder on useasti toistanut, ettei Saksan perustuslaki salli kansanäänestystä. Tämä tilanne on perua Hitlerin ajoilta, jolloin kolmannen valtakunnan hallitus otti kansanäänestyksellä ohjakset käsiinsä ja jonka toistuminen sodanjälkeisessä perustuslaissa haluttiin estää.

Paineet kansanäänestyksen järjestämiseksi niinkin tärkeästä asiasta kuin EU:n perustuslaista kasvavat Saksassa sekä kansan että poliitikkojen piirissä. Saksalaisen mielipidetutkimusinstituutin TNS Infratestin mukaan 70 % saksalaisista vaatii kansanäänestyksen järjestämistä perustuslaista. Tämä paine on asettanut myös puolueet vaikeaan tilanteeseen.

Sekä liberaalipuolue FDP:n johtaja Guido Westerwelle että Bayernin valtapuolueen CSU:n johtaja Edmund Stoiber, kuten myös yhä useammat sosiaalidemokraattien piirijärjestöt, vaativat kansanäänestystä. Vihreät ovat vaikeassa tilanteessa, sillä vihreiden puheenjohtaja ja Saksan ulkoministeri, Joschka Fischer, on pitkään vastustanut kansanäänestystä. Vihreiden viimeisin puoluekokous taas asettui yksiselitteisesti kansanäänestyksen kannalle.

Niinkin merkittävät lehdet kuin Süddeutsche Zeitung ja Welt asettuvat tukemaan kansanäänestystä. Weltin mukaan "EU on liian tärkeä asia jätettäväksi ainoastaan poliitikkojen päätettäväksi." Arvovaltaisen viikkolehti Der Spiegelin mukaan EU:n perustuslaki - kaikkien jäsenmaiden poliittisten johtajien ja asiantuntijoiden laatima mammuttiteos - koskettaa suoraan 25 jäsenmaasta ja 450 miljoonasta ihmisestä koostuvan EU:n jokaista kansalaista.

Vuodesta 1970 on maailmassa järjestetty yli 800 kansanäänestystä.

Amsterdamissa toimivan Initiative and Referendum Institute Europen (Euroopan aloite- ja kansanäänestysinstituutti) laatiman katsauksen mukaan Euroopan demokraattisin valtio on Sveitsi, jonka jälkeen seuraavat Tanska, Irlanti, Slovenia, Slovakia, Hollanti, Italia ja Liettua.

Suomi, joka mielellään mainostaa itseään demokraattisena valtiona, ei ole Euroopan kärkijoukossa. Silti on muistettava mielipidemittaukset, joiden mukaan selvä enemmistö suomalaisista haluaa kansanäänestyksiä tärkeistä EU-asioista. Valitettavasti on myös nähtävissä miten suomalaisten välinpitämättömyys EU-politiikkaa sekä yhteiskunnallista osallistumista kohtaan ylipäänsä on kasvanut vuosi vuodelta, kun kansalta on evätty mahdollisuus osallistua aktiivisesti päätöksentekoon sekä omien elinehtojensa muokkaamiseen.

Suurin osa Suomen poliittisista johtajista vaikenee kannastaan kansanäänestykseen. Kaikki odottavat ilmeisesti pääministeri Matti Vanhasen lausuntoa. Poliittinen konsensus on kuitenkin eräs kansanvallan pahimpia vihollisia. Se tappaa poliittisen keskustelukulttuurin ja tekee kansalaisista välinpitämättömiä ja pinnallisia. Suomen imago pohjoismaisena demokratiana on jo pitkään kärsinyt pahoja iskuja. Kansanäänestyksen evääminen Suomen kansalta olisi viimeisiä iskuja tähän monen suomalaisen arvostamaan yhteiskuntamalliin, jota on pidetty esimerkillisenä muuallakin maailmassa.

takaisin alkuun


AVOIN KIRJE SUOMEN PÄÄMINISTERI MATTI VANHASELLE

Arvoisa pääministeri!

Euroopan unionin huippukokouksessa Brysselissä 18.-19. kesäkuuta pääsivät jäsenmaiden hallitukset sopuun perustuslaista Euroopan unionille. Teidän arvionne mukaan tämä perustuslaki ei muuta merkittävästi Suomen asemaa EU:ssa ja että kansanäänestys perustuslaista ei ole Suomessa tarpeen. Tähän mennessä yhdeksässä muussa EU-maassa on päätetty järjestää kansanäänestys.

Sen jälkeen kun Suomen kansa äänesti Maastrichtin sopimuksesta 1994, on Brysseliin siirretty merkittävästi lisää valtaa Amsterdamin ja Nizzan sopimusten ja EMU-jäsenyyden kautta. Erityisesti EMU rajoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa ja on ollut huomattavana tekijänä pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajossa Suomessa.

Teidän tulkintanne, että EU:n perustuslaki ei merkittävästi muuta Suomen asemaa EU:ssa on täysin käsittämätön. Perustuslaki johtaa uuteen vallanjakoon EU:ssa, jonka myötä suuret jäsenmaat voivat helposti ajaa pienten yli. Enemmistöpäätöksenteko ulotetaan lähes kaikkiin EU-politiikan alueisiin. Tuo politiikka ohjaa ja rajoittaa jo nyt yli 70-prosenttisesti Suomen eduskunnan lainsäädäntävaltaa. Euroopan unionista tulee oikeushenkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. EU voi siis toimia itsenäisenä valtiona kansainvälisissä yhteyksissä. Perustuslaki sisältää myös artiklan joka määrää, että EU:n perustuslaki - joka kattaa jota kuinkin kaikki yhteiskunnan toiminnot - ohittaa kansallisen lainsäädännön, mukaan lukien Suomen perustuslain. Perustuslaista voi suoraan lukea EU:n militarisoinnin ja se mahdollistaa yhtenäisen puolustuspolitiikan, joka ei vaadi kansallisten parlamenttien hyväksyntää. Sitä paitsi perustuslaki vaikuttaa merkittävissä määrin Suomen oikeuslaitokseen. Kaikki nämä päätöksenteon alueet, yhdessä oman rahayksikön kanssa, muodostavat suvereenin valtion ytimen. Jos kansan mielipidettä näitten olennaisten itsemääräämisoikeuden osien luovuttamisesta EU:lle ei kuunnella, se on pilkkaa demokratiaa kohtaan ja Suomen kansan holhouksen alaiseksi julistamista.

Perustuslakiin liitettiin myös täysin vanhentunut Euratom-sopimus, jossa ydinvoiman käytön edistäminen on ensisijainen velvoite. Selvä enemmistö EU-maitten kansalaisista vastustaa ydinvoiman lisärakentamista Euroopassa ja haluaisi mieluummin korvata nykyistä ydinvoimaa uusiutuvilla energialähteillä. Merkittävä osa eri EU-maiden tärkeistä kansalaisjärjestöistä vetosivat maittensa hallituksiin, ettei Euratom-sopimusta liitettäisi perustuslakiin. Ydinvoimateollisuuden intressit voittivat kansalaisten tahdon!

Monet suomalaiset asettivat suuria toiveita Teidän hallitukseenne. Edeltäjänne Paavo Lipponen ei peitellyt voimakkaan federalistisia EU-asenteitaan, positiivista suhtautumistaan NATO-jäsenyyteen ja EU:n militarisointiin. Hän myös tuki vahvasti ydinvoiman lisärakentamista Suomessa ja Euroopassa. Hänen auktoritatiivista ja epädemokraattista johtamistapaansa on kritisoitu sekä Suomessa että ulkomailla. Teidän taustanne on täysin toisenlainen. Suhtautumisenne kansaäänestykseen ei ollut täysin kielteistä. Ette suhtautuneet täysin kritiikittömästi EU:n kehitykseen. Te itse yhdessä 11 muun hallituksenne ministerin kanssa äänestitte eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Keskusta onnistui äskettäin erittäin hyvin EU-parlamenttivaaleissa. Anneli Jäätteenmäki oli ääniharava ja sen voi suureksi osaksi tulkita protestiksi edellisen pääministerin Paavo Lipposen häneen kohdistamaan hävyttömään kohteluun. Jäätteenmäki sai ääniä henkilöiltä, jotka eivät koskaan aikaisemmin ole äänestäneet Keskustaa. Nämä äänet pitäisi tulkita tueksi demokraattiselle ja avoimelle yhteiskunnalle, joka ottaa etäisyyttä kaikentyyppisiin diktatorisiin johtamistapoihin.

Tämä avoin kirje Teille, pääministeri Matti Vanhanen, on vetoomus suomalaisen demokratian jatkuvuuden puolesta. Suomen kansalla on oikeus todenperäiseen EU-tietoon. Suomen kansalla on oikeus kansanäänestykseen EU:n perustuslaista. Suomen kansalla on oikeus saada tietää, että uusi ydinvoimala josta Teidän hallituksenne päättää lähikuukausien aikana, on maailman suurin koereaktori, jollaista ei ole koskaan aiemmin rakennettu kaupallisiin tarkoituksiin.

Tenalassa 20.6.2004

Kunnioittavasti

Ulla Klötzer
Vaihtoehto EU:lle -kansanliikkeen puheenjohtaja
Naiset ydinvoimaa vastaan -liikkeen aktiivi

takaisin alkuun


LEHDISTÖTIEDOTE 19.6.2004

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliikkeen puheenjohtaja

lisätietoja: 050-569 09 67

PÄÄMINISTERI VANHASEN ON KERROTTAVA KOKO TOTUUS PERUSTUSLAISTA

Kuten oli odotettavissa, kahdesta asiasta päättäminen muodostui liian kovaksi urakaksi Euroopan unionin päämiehille. EU:ta jyrkästi jakava Irakin sota heijastui keskusteluihin, samoin kuin EU:n federalistista ja vähemmän federalistista kehitystä puoltavat kannat. Päämiesten erimielisyydet näistä asioista heijastavat myös erittäin huolestuttavalla tavalla EU-kansojen syvien rivien jakautuneisuutta ja enteilevät vaikeita aikoja unionin liittovaltioprojektille.

Perustuslakineuvottelut osoittivat osaltaan miten lehmäkauppa kukoistaa ja miten loppujen lopuksi jokaisen jäsenmaan päämiehen suurin huoli on neuvottelutuloksen myyminen kotimaassaan. Miten saada pienet hyvät tulokset näyttämään suurilta. Miten saada taitavasti peitetyksi kansalaisille vaikeat asiat. Tehtävä on lähes jokaisen päämiehen kohdalla vaikeampi kuin koskaan. Näyttiväthän EU-parlamenttivaalien tulokset, että jäsenmaiden hallitukset eivät suinkaan nauti kansalaistensa tukea.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen kuitenkin yrittää sinnikkäästi pimittää kansalta pahimmat asiat. Hän vähättelee suurten maiden ylivaltaa ja nostaa voitoksi poikkeukset EU:n työeläkejärjestelmiä ja maataloustukia koskeviin säädöksiin sekä hyvinvointipalveluiden turvaaminen. Monet kansalaisjärjestöt ovat jo ehtineet kritisoida hyvinvointipalveluita koskevaa kirjaamista perustuslakiin liian epämääräiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Koska hyvinvointipalveluiden turvaaminen jää veto-oikeuden varaan, se luo korkean kynnyksen näiden palvelujen turvaamiselle. Valitettava tosiasia on, että Suomella on Euroopan unionissa tottelevan jäsenmaan maine. Menneet teot eivät viittaa siihen, että Suomi olisi ensimmäisenä käyttämässä veto-oikeuttaan.

Sen sijaan Vanhanen ei puhu Suomen itsemääräämisoikeutta uhkaavista perustuslain artikloista mitään. Niistä ei puhuttu Suomessa eduskuntavaalien eikä EU-parlamenttivaalien yhteydessäkään. Matti Vanhanen pitää kiinni näkemyksestään, että EU:n perustuslaki ei tuo olennaisia muutoksia Suomen asemaan EU:ssa. Näin ollen perustuslaki voidaan käsitellä tavanomaisena kansainvälisenä sopimuksena kysymättä kansalaisten mielipidettä.

Sen jälkeen kun suomalaiset kansanäänestyksessä 1994 hyväksyivät Maastrichtin sopimuksen, Suomi on luopunut markastaan ja itsenäisestä finanssipolitiikaastaa. Amsterdamin ja Nizzan sopimusten myötä olemme siirtäneet enemmän päätösvaltaa Euroopan unionille. Nyt olemme antamassa EU:lle oikeuden allekirjoittaa Suomen puolesta kansainvälisiä sopimuksia ja toimia itsenäisenä oikeushenkilönä. Olemme hyväksymässä, että EU:n perustuslaki käy Suomen lainsäädännön, jopa Suomen perustuslain edelle. Hyväksymme, että EU:lle kehitetään yhteinen puolustuspolitiikka ja että EU:lle siirretään myös merkittävä osa oikeudellisista asioistamme. Kaikka nämä toimialueet kuuluvat suvereenin valtion ydintoimintoihin.

Herää kysymys: mikä on pääministeri Vanhasen mielestä niin oleellinen muutos Suomen kohdalla, että kansanäänestys olisi paikallaan? Ellei nyt synny syvällistä kansalaiskeskustelua, johtavien poliitikkojen luotsaamana, kirjataan Matti Vanhanen historiaan Suomen epädemokraattisimpana pääministerinä.

EU on lähiaikoina monen haasteen edessä. Kaikissa jäsenmaissa ei suinkaan hyväksytä EU:n liittovaltiokehitystä. Juuri valittu EU-parlamentti ei nauti EU-kansojen enemmistön tukea ja toimii siten vailla legitimiteettiä eli laillista pohjaa. Budjettineuvottelut tulevat olemaan vaikeampia kuin koskaan. Taloudellinen kasvu unionissa takkuilee. Uusien jäsenmaiden integroiminen toimintaan ei tule olemaan helppoa. Turkin mahdollinen jäsenyys on erittäin ongelmallinen kysymys. EU:n laajalle levinnyt korruptio on saatava kuriin. On löydettävä ratkaisu EU-parlamentaarikkojen palkkajärjestelmään, joka on aiheuttanut paljon närää uusissa jäsenmaissa, jne.

Vähimmäisvaatimus tässä tilanteessa on, että jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa järjestetään kansanäänestys EU:n perustuslaista ja että kaikille osapuolille luodaan samat taloudelliset ja mediapoliittiset edellytykset osallistua keskusteluun. 80 % EU:n jäsenmaiden kansalaisista puoltaa kansanäänestyksen järjestämistä perustuslaista. Monessa jäsenmaassa on jo päätetty järjestää kansanäänestys. Ovatko suomalaiset poliitikkojen silmissä niin vähäpätöisiä, tyhmiä tai holhouksen tarpeessa, ettei meille ole syytä antaa tällaista mahdollisuutta? Vai onko niin, että poliittinen eliitti ei yksinkertaisesti uskalla kertoa karua totuutta kansalaisille?

takaisin alkuun


LEHDISTÖTIEDOTE 13.5.2004
Keskustelutilaisuus EU:n perustuslaista: Kokkolan kaupungintalo 13.5.04 klo 17.00

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle -kansanliikkeen puheenjohtaja

EU-PARLAMENTTIVAALIT LÄHESTYVÄT - MINKÄÄNLAISTA KESKUSTELUA EI KÄYDÄ - PERUSTUSLAISTA VAIETAAN

Suomen äänestysprosentti oli viime EU-vaaleissa 31,4 % ja koko EU:ssa vaivautui äänestämään alle puolet äänioikeutetuista. EU komission 7.5. julkaisema mielipidetutkimus tulevista vaaleista osoittaa että vain kolmasosa EU:n kansalaisista varmasti aikoo äänestää. Äänestysprosentti saat-taa siis taas jäädä alle 50 %. Mikä on sellaisen valtaa harjoittavan elimen legitimiteetti, joka ei nauti jäsenmaiden kansojen enemmistön tukea?

Luonnollisin tapa aktivoida kansalaisia äänestämään olisi herättää kunnollinen poliittinen keskuste-lu ajankohtaisista EU-asioista. Ajankohtaisin aihe on EU:n perustuslaki, josta hallitusten päämiehet ovat jo päättäneet pääsevänsä sopuun EU:n huippukokouksessa Brysselissä 17.-18.6.
Johtavat puolueet eivät käy minkäänlaista vaalikeskustelua aiheesta. Keskustelua käydään ralli-kuskien ja muiden julkkisten ehdokkuuksista mutta ei perustuslaista, joka sisältää Suomen itse-näistä päätösvaltaa hurjasti leikkaavia artikloita.

Erittäin merkittävistä asioista, jotka kaikki muodostavat "EU-valtion" peruspiirteet, vallitsee sopu:
- EU-lakien ensisijaisuus kansallisiin lakeihin nähden, myös perustuslakeihin nähden.
- Euroopan Unionin Perusoikeuskirjan muuttaminen laillisesti sitovaksi
- Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaviran (EU-presidentti) perustaminen kaksi ja puoli vuotta kes-täväksi, ulkoministeriviran perustaminen ja pääministerivaltaoikeuksien antaminen komission pu-hemiehelle.
- Laajojen valtaoikeuksien antaminen EU:lle mm. ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta sekä rikoslain, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan osalta.
- Jäsenvaltioiden talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen yhteensovittaminen

Auki olevat asiat koskevat lähinnä vallanjakoa suurten ja pienten jäsenmaiden välillä:
- Kaksoisenemmistön määritteleminen; tarvitaanko määräenemmistöpäätökseen vähintään 50 % jäsenmaiden äänistä ja 60 % väestöstä vai riittääkö esim. 55 % väestöstä?
- pitäisikö jokaisella jäsenmaalla olla oma komissaari (25) vai olisiko aiheellista pienentää
komissiota työtehokkuuden nostamiseksi?
- Pitäisikö päätös EU-parlamentin paikkojen maksimilukumäärästä (736 uudessa EU:ssa) muuttaa jotta Puola ja Espanja olisivat tyytyväisiä?

Asiat, joista jo vallitsee yhteisymmärrys ovat asioista, jotka vaikuttavat jokaisen suomalaisen elä-mään tavalla tai toisella. Näistä asioista olisi pitänyt käydä perustavanlaatuista keskustelua koko tämän talven ja kevään. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Auki olevat asiat ovat suurten jäsenmaiden valtapeliä. Suomalaiset jäävät näissä asioissa jalkoihin.
Suomen EU-politiikka on tähän asti ollut nöyrää ja tottelevaista. EU:n uuden perustuslain myötä tämä piirre tulee vaan entisestään voimistumaan.

Monessa EU-jäsenmaassa on jo päätetty kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n perustuslaista. Suomen hallitus ja kaikki pääpuolueet vaikenevat asiasta.
Tähänhän on Suomessa totuttu; vaikeista asioista vaietaan kahdella kielellä. Poliitikot luottavat suomalaisten hitauteen ja alistuvaisuuteen.

Pitemmän päälle vaikeneminen todellisista asioista tulee kostautumaan. Poliittinen passii-visuus ja turhautuminen poliitikkoihin, jotka lupaavat taivaita ja toteuttavat maanpäällisen yhteiskunnan perusrakenteita tuhoavan helvetin kasvaa kovaa vauhtia ympäri EU-maita. Paine kasvaa ja jonain päivänä kattila kiehuu yli.

takaisin alkuun


VAIHTOEHTO EU:LLE TIEDOTUSKESKUS

LEHDISTÖTIEDOTE 31.3.2004

Lisätietoja Ulla Klötzer puh.joht.: 050-569 09 67 tai 09-81 01 67


ONKO EU-KANSALAISTEN MITTA TÄYTTYMÄSSÄ?

Ranskan oikestopuolueen murskaava tappio alueellisissa vaaleissa viime viikonloppuna oli raju isku presidentti Jacques Chiracin ajamalle politiikalle. Äänestäjät osoittivat selvästi mieltä korkeaa työttömyyttä, taloudellista pysähtyneisyyttä ja julkisen sektorin leikkauksia vastaan.

Saksassa sosiaalidemokraattinen kansleri Gerhard Schröder on kokenut samanlaisia vaikeuksia alueellisissa vaaleissa ja hän joutui epäsuosionsa vuoksi luopumaan puolueen puheenjohtajuudesta.
Laajat julkisen sektorin uudistukset (Plan 2010) käsittävät leikkauksia mm. työttömien päivärahoissa, eläkkeissä ja terveydenhuollossa. Samalla yrityksille tehdään helpommaksi erottaa työntekijöitä. Tämä on johtanut suoranaiseen rettelöintiin poliittisissa keskustelutilaisuuksissa ja helmikuussa mielenosoittajat kävivät sosiaaliministeri Ulla Schmidtin kimppuun ja ministerin alkujaan yhden hengen henkivartija on muuttunut neljän hengen kaartiksi. Uutta Saksassa on, että aggressiivisuus ei ole kotoisin ääriliikkeistä vaan yhteiskunnan keskikerroksista.

Itävallassa on lyhyessä ajassa kerätty lähes 650.000 allekirjoitusta sosiaalista alasajoa ja militarisointia vastaan. Nimenkeruuliikkeen lehdistötiedotteen mukaan "tulos osoittaa, että nopeasti kasvava määrä ihmisiä ymmärtää todelliset syyt sosiaaliseen alasajoon eivätkä enää suostu siihen".

Espanjassa oikeistojohtaja ja pääministeri Jose Maria Aznar hävisi äskettäin vaalit mm. häikäilemättömän Irak-politiikkansa takia.
Sama kohtalo uhkaa Englannin työväenpuolueen pääministeriä Tony Blairia. Hänen Irak-politiikkansa raivostutti ja raivostuttaa edelleen laajoja kansalaispiirejä yli puoluerajojen. Sama koskee hänen täysin kritiikitön suhtautuminen EU:n tulevaan perustuslakiin, josta selvä enemmistö englantilaisista haluaa kansanäänestyksen jota Blair vastustaa.

Italiassa, mielenosoituksia on pidetty tiheään tahtiin sekä sosiaalisesta alasajosta että Irak-sodasta. Pääministeri Berlusconi ei paljon välitä kansan mielipiteistä, mutta mielenkiintoista on että EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi, joka on palaamassa kotimaansa politiikkaan on esittänyt italialaisten joukkojen vetäytymistä Irakista.

Toukokuun 1 päivänä otetaan juhlallisin menoin vastaan 10 uutta jäsenmaata, joilta kuitenkin on evätty "työvoiman vapaa liikkuminen", jota on pidetty EU:n eräänä perusvapautena.
Lisäksi merkittävä määrä vanhoja jäsenmaita on vaatinut EU-budjetin jäähdyttämistä juuri hetkellä jolloin kipeimmin taloudellista apua tarvitsevat uudet jäsenmaat tekevät tuloaan. Tämäkö on se poliittisen eliitin kiihkeästi mainostettu solidarisuus Itä-Euroopan maita kohtaan, johon vedoten Ruotsi yritettiin houkutella EMU:un ja irlantilaisia houkuteltiin äänestämään kyllä Nizzan sopimukselle?

Tämän mylläkän keskellä EU:n poliittinen eliitti ajaa kiihkeästi EU:lle perustuslakia, johon on sisäänrakennettu mekanismi sosiaalipolitiikan ja työmarkkinapolitiikan harmonisointiin elinkeinoelämän ja suuryritysten ehdoilla.
Perustuslaki myös velvoittaa jäsenmaita parantamaan sotilaallisia voimavaroja, siis myöntämään enemmän rahaa militarisointiin. Sen lisäksi EU:lle ollaan perustamassa oma armeija jonka toiminta-alue ulottuu EU:n rajojen ulkopuolelle ja jonka tehtäväkuvaus on niin laaja että puhdas sodankäynti on vain "julkista siunausta" vailla.

Eurooppalaiset ovat monin tavoin viime aikoina osoittaneet syvän pettymyksensä poliittiseen eliittiin ja tämän kyvyttömyyteen kuunnella kansalaisia.
Tilanne ei parane pakottamalla eurooppalaisia hyväksymään EU:lle perustuslain, josta ei ole kunnolla keskusteltu missään jäsenmaassa ja jota merkittävä määrä kansalaisia torjuu kokonaan.
70 % EU-maiden (EU-25) kansalaisista toivoo kansanäänestyksiä asiasta. Ellei niitä järjestetä eurooppalaisten pinna saattaa palaa lopullisesti - kohtalokkain seurauksin!

takaisin alkuun