Lehdistötiedotteet 2003 |
KUUNTELEEKO
EU KANSAA VAI GEORG W. BUSHIA ? 1.2.2003 LOPPUSUORALLA OLEVAT HAKIJAMAAT PAINOSTETAAN KOVIN OTTEIN JA JÄSENMAIDEN KANSALAISTEN VERORAHOILLA EU:HUN 29.7.2003 TARJA HALONEN, KENEN KOHDALLA EURO ON OLLUT SUOMESSA SIUNAUS? 21.8.03 MUUALLA EUROOPASSA KANSANÄÄNESTYSVAATIMUKSET EU:N PERUSTUSLAISTA KOVENEVAT 27.8.2003 TIETÄVÄTKÖ VIROLAISET MIHIN JOUTUVAT? 14.9.2003 RUOTSALAISTEN SELKÄRANKA EI PETTÄNYT - SISU ON SIIRTYNYT LAHDEN TAAKSE 14.9.2003 EU:N PERUSTUSLAKI-SOPIMUS - KESKUSTELUA KÄYTÄVÄ KANSALAISIA LÄHELLÄ OLEVISTA ASIOISTA 11.10.2003 KENEN ETUJA AJETAAN EU:N PERUSTUSLAISSA??? 15.10.2003 EDUSKUNNAN PUHEMIEHELLÄ ON PALJON OPITTAVAA RUOTSIN EMU-KANSANÄÄNESTYKSESTÄ 19.11.2003 Ulla Klötzer,
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puh.joht. EU:n selvä kahtiajako
Irak-kysymyksessä osoittaa, että paljon miinoja löytyy
vielä EU:n liittovaltioprojektin sekä yhteisen puolustuksen
tiellä. Viiden EU jäsenmaan ja kolmen hakijamaan, Englannin
pääministerin, Tony Blairin aloitteesta allekirjoittama lausunto
Irak-sodan puolesta on jo Euroopan lehdistössä ehditty pitää
Englannin yrityksenä luoda toisen valta-blokin EU:n sisällä
Saksa-Ranska akselin vastineeksi. Mutta tämä
uusi ryhmittymä osoittaa myös että poliittinen väri
on EU:ssa menettämässä merkityksensä. Nyt EU on selvemmin
jakautunut kahteen kansantajuisesti aidompaan ideologiseen ryhmään. Englannin ulkoministeriön
mukaan Saksa on yksin Euroopassa sotatoimia vastustaessa. Lausunto osoittaa
miten pieneksi EU on kutistunut Englannin silmissä jos Ranskan sekä
9 muun jäsenmaan kantaa ei enää pidetä tärkeänä. Toistaiseksi Saksan
pääministeri Gerhard Schröder kuuntelee kansaa ainakin
Irak-asiassa. Nähtäväksi jää kestääkö
selkäranta USA:n NATO:n painostuksen sekä mahdollisen YK:n turvallisuusneuvoston
näennäis-päätöslauselman. VAIHTOEHTO
EU:LLE TIEDOTUSKESKUS LOPPUSUORALLA OLEVAT
HAKIJAMAAT PAINOSTETAAN KOVIN EU-jäsenyydestä äänestetään syyskuun 14. päivä Virossa ja syyskuun 20. päivä Latviassa. Nämä maat on jätetty viimeisiksi sillä niissä EU-kriittisyys on vahvinta. Nyt otteet kovenevat. Keskustelutilaisuuksissa ei-puolen edustajille ei anneta tilaisuutta puhua. Rahaa liikkuu mutta ei-puolelle sitä heruu tuskin lainkaan. Köyhät ei-järjestöt kamppailevat penneillä kun kyllä-puoli törsää miljooneja. Uusi temppu Virossa on Viron kyllä-puolen koko elokuun kestävä Viron hallituksen, EU-komission sekä eri jäsenmaiden yhteinen "informaatio-kampanja. Mukana ovat Suomen, Itävallan, Ranskan, Unkarin, Ruotsin, Hollannin, Tanskan, Saksan, Italian, Irlannin ja Englannin suurlähetystöt, jotka ovat jakaneet Viron kattavasti keskenään. Suomen suurlähetystö kampanjoi Hiiumaalla ja Ida-Virumaalla. Propaganda-rallin aikana jaetaan esim. T-paitoja ja aurinkolaseja, joissa mainostetaan että "I am European" - "olen eurooppalainen". Tämä on törkeintä aivopesua sekä syvä loukkaus niitä eurooppalaisia kohtaan, jotka asuvat EU-alueen ulkopuolella. Ja heitä on sentään lähes yhtä paljon kun EU:n jäsenmaissa ja hakijamaissa. Tällainen eurooppalaisten kahtiajako tuskin ajaa EU-intoilijoiden niin hartaasti mainostamaa rauhanprojektia. Se on elitistinen tapa vedota tunteisiin ei tietoon. Moni virolainen ja latvialainen ei edes tiedä, että syyskuussa äänestetään aivan eri EU:sta kun mihin he sitten lopulta joutuvat. EU:n tulevasta perustuslaista ei keskustella, eikä pienten valtioiden vaikutusvallan kaventumisesta. Maltalla myytiin EU:ta erikoispakettina. Maltalaiset todella luulivat saaneensa jäsenyyteensä erillisehtoja. Unkarissa takavarikoitiin ei-puolen lennäkkejä ja esitteitä ja pantiin ei-puolen ihmisiä putkaan, Puolassa paavi käytti hävyttömästi arvovaltaansa kansalaisten patistamiseksi EU:hun, Slovakiassa EU-komissiolla oli aivan oma näyttävä kyllä kampanjansa kansalaisten piiskaamiseksi äänestysuurnille, Liettuassa ihmisiä kuljetettiin mm. ilmaisilla bussikyydeillä äänestämään. EU:ta rakennetaan väkivaltaisesti valheilla, salailulla ja tunteisiin vedoten. Se ei ole mikään kestävä pohja yhteistyölle Euroopassa, jossa työttömyys ja sosiaalinen kurjuus sekä valtava taloudellinen eriarvoisuus on kasvamassa. Latvian hallitus rahoittaa kyllä-puolen kampanjointia 1,6 milj. EUR:lla kun ei-puolelle ei ole annettu senttiäkään. Viron viralliset luvut ovat kyllä-kampanjalle 30 milj. EEK ja ei-puolelle on myönnetty 0,5 milj. EEK. On törkeätä, että jäsenvaltiot mukaan lukien Suomi, käyttävät avokätisesti kansalaisten verotuloja kyllä-puolen auttamiseksi samalla kun joka hakijamaassa on haukuttu ei-puolen kansalaisjärjestöjä siitä, että he käyttävät ulkomaisia aktivisteja kampanjoissaan. Aktivisteja, jotka lähes poikkeuksetta kustantavat matkansa ja ylläpitonsa itse. KAIKISSA VANHOISSA JA TULEVISSA JÄSENMAISSA TARVITAAN NYT KESKUSTELUA MILLÄ KEINOIN, KENEN EHDOILLA JA MILLAISELLA AIKATAULULLA EU:TA RAKENNETAAN. JA KAIKILLE OSAPUOLILLE ON TAATTAVA TASAPUOLISET OSALLISTUMISMAHDOLLISUUDET LEHDISTÖTIEDOTE
21.8.03 - Ulla Klötzer TARJA HALONEN, KENEN KOHDALLA EURO ON OLLUT SUOMESSA SIUNAUS? Suomen sosiaalidemokraattinen presidentti Tarja Halonen vetoaa ruotsalaisiin jotta he äänestäisivät euron puolesta, koska EMU-jäsenyys olisi hänen mukaansa todennäköisesti yhtä suuri siunaus Ruotsille kuin se on ollut Suomelle. Kenen kohdalla euro on ollut siunaus Suomessa? Ei ainakaan keskiverto-suomalaiselle! Suomen hallitus, joka kuuluu tottelevaisimpiin EU:ssa, aloitti jo 90-luvun alussa sopeutumisensa yhteiseen valuuttaan. Suunnan antoivat EU:n talous- ja valtiovarainministerit, jotka 10.7.1995 luovuttivat suosituksen Suomen hallitukselle, jossa huomautettiin, että julkisen talouden suuresta alijäämästä tulisi pikaisesti päästä eroon. Suosituksessa EU:n ministerineuvosto ilmoitti olevansa tyytyväinen hallituksen lupauksiin leikata yritystukia ja sosiaalimenoja, mm. eläkkeitä. Sitten aloitettiin julkisen sektorin saneeraus. Vuonna 1992 Suomi käytti 9.1 % BKT:stä terveydenhuoltoon (Ruotsi käytti 8.8 %). Vuonna 1998 vastaava luku oli 6.9 % (Ruotsissa 8.4 %). Joulukuussa 1998 STAKES:in ylijohtaja Hannu Uusitalo korosti koskien Suomen "rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät ilmiötä", että BKT on noussut voimakkaasti samalla kun sosiaalimenoja on leikattu. Joulukuussa 1998 kaikissa lehdissä oli kuvia suurimpien kaupunkien leipäjonoista. Saneeraus palkittiin tammikuussa 1999 kun EU-komissio kehui Suomen taloutta. Mutta komissio myös paheksui Suomen korkeita veroja ja sosiaalietuja. Saman kuukauden aikana hallitus ilmoitti sulkevansa vielä 80 koulua. Moni kunta ilmoitti lomauttavansa opettajia ja sosiaali- ja terveysalan henkilökuntaa. Tammikuussa 1999 ilmoitettiin myös, että joka viidennessä kunnassa ei ole omaa postia. Toukokuussa 2000 oli lehdissä luettavissa, että kirkko ja vapaaehtoisjärjestöt pitivät yli 100.000 ihmistä leivissä, ja että avustusanomukset koko ajan lisääntyivät. Luettavissa oli myös miten huonot palkat ajoivat lääkärit pois kunnallisesta terveydenhuollosta. Lokakuussa 2001 oli sosiaaliturvan vuoro. Eurostatin mukaan Suomi oli vuonna 1994 toisella sijalla (Ruotsin jälkeen) koskien sosiaalimenoja. Vuonna 1998 Ruotsi oli edelleen ensimmäisellä sijalla mutta Suomi oli vajonnut yhdeksännelle sijalle. Palkintona tästä kaikesta euro otettiin käyttöön 1.1.2002. Tänään viranomaisemme ja johtavat poliitikkomme väittävät ettei suurempia hinnankorotuksia tapahtunutkaan. Hufvudstadsbladetin 12.1.02 julkaiseman hintavertailun mukaan Helsingin julkisen liikenteen kertalipun hinta oli noussut 19 %, voileipä kahvilassa 19 %, Helsingin pysäköintimaksut 19 %, appelsiinimehu 10 % ja litra maitoa 6.2 %. Rakennekynsien hinta sen sijaan oli noussut ainoastaan 1.7 %. Presidentti Halonen korostaa, että Ruotsi ja Suomi ovat hyvin samankaltaisia. Miten silloin on mahdollista, että Suomen työttömyys vuonna 2002 oli yli 9 % kun Ruotsin vastaava luku oli noin 4 %? Miten silloin on mahdollista, että työttömyys Pajalassa oli alle 6 % kun se rajan toisella puolella Kolarissa oli yli 18 %? Alueilla on hyvin samankaltainen elinkeinorakenne. Nyt Suomen hallitus seuraa taas EU:n hyviä neuvoja laskemalla veroja. Tämä vaikka mielipide-mittaukset osoittavat, että suomalaiset mieluummin maksaisivat enemmän veroja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. MUTTA KANSALAISET
EIVÄT ENÄÄ PÄÄTÄ. Poliitikkomme ovat pettäneet
meitä ja nyt he kehottavat myös ruotsalaisia luopumaan pohjoismaisesta
hyvinvointiyhteiskuntamallista ja itsemääräämisestä. LEHDISTÖTIEDOTE
27.8.2003 MUUALLA EUROOPASSA KANSANÄÄNESTYSVAATIMUKSET EU:N PERUSTUSLAISTA KOVENEVAT Suomen pääministeri Matti Vanhanen harjoittaa kaksinaamaista selkärangatonta politiikkaa kun hän toisaalta vaatii keskustelua HVK:ssa EU: n perustuslaista, vastoin suurimman jäsenmaan Saksan ja EU:n puheenjohtajamaan Italian tahtoa, ja toisaalta katsoo että kansanäänestys perustuslaista ei ole Suomessa tarpeen. Toukokuussa silloinen puolustusministeri Matti Vanhanen vielä harkitsi uutta kansanäänestystä jos unioni olennaisesti muuttuu siitä mihin Suomi liittyi vuonna 1995 kun kansa äänesti Maastrichtin sopimuksesta. Sen jälkeen Suomi on liittynyt EMU:un, mikä on johtanut meidän pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin alasajoon. Olemme allekirjoittaneet Amsterdamin ja Nizzan sopimukset ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua ja ilman kansanäänestystä. Molemmat sopimukset ovat edistäneet liittovaltiokehitystä ja siirtäneet enemmän valtaa EU:lle aivan kuten uusi perustuslaki mitä suurimmassa määrin tulee tekemään. Jos nämä eivät ole pääministerin mukaan olennaisia muutoksia niin mitkä sitten ovat? Tanskan sosiaalidemokraattien EU-parlamenttiryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen ministeri, toivoi äskettäin tanskalaislehden Politikenin haastattelussa, että tanskalaiset äänestäisivät ei perustuslaille ensi vuoden kansanäänestyksessä. Hänen mukaansa perustulaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Hän toteaa myös, että "olemme vain 5 % oikeasta Euroopan liittovaltiosta ja väitteet jäsenmaiden itsenäisyydestä kuulostavat yhä tyhjemmiltä". Jo toukokuussa voimakasta kritiikkiä tuli myös Tanskan EU-komissaarin Poul Nielsonin taholta, kun hän esitti julkisuudessa, että EU-konventin puheenjohtaja Giscard D'Estaing oli tukahduttanut poliittista keskustelua ja johtanut työskentelyä salaavalla tavalla. Myös Luxemburgin pääministeri, Jean-Claude Juncker puhui jo kesäkuussa kansanäänestyksen järjestämisestä Luxemburgissa. Hän kritisoi erittäin voimakkaasti (der Spiegel 25/03) EU-konventin täysin epädemokraattisia työskentelytapoja, piti olemassa olevaa perustuslakitekstiä täysin mahdottomana ja korosti eurooppalaisten oikeutta tietää kuka, missä muodossa ja mistä lähtien on vastuussa Euroopan asioista. Voimakasta kritiikkiä
koko perustuslakivalmisteluprosessia vastaan on elokuun aikana tullut
myös erittäin arvovaltaiselta taholta, Saksan perustuslakituomioistuimelta.
Perustuslakituomari, professori Siegfried Bross korosti radiohaastattelussa
(Südwestrundfunk), että ennen perustuslakikeskustelua olisi
pitänyt käydä perusteellista keskustelua perusarvoista
kaikissa EU:n jäsenmaissa.. Hän peräänkuulutti myös
uudenlaista puolueetonta elintä, jonka tehtävänä olisi
ratkaista niitä konflikteja joita hän näkee tulevan kun
kansallinen oikeus ja EU-oikeus joutuvat törmäyskurssille. Perustuslakituomari
puhui myös kansanäänestyksen puolesta, ainakin eräiden
lukujen kohdalla. Euobserverin haastattelussa hän myös kritisoi
sitä, ettei asioiden kunnolliselle Kansanäänestyksistä puhuvat siis arvovaltaiset tahot ympäri Eurooppaa muttei Suomessa vaikka Helsingin Sanomien (14.6.03) mielipidemittaus osoitti, että 68 % suomalaisista pitää kansanäänestystä EU:n perustuslaista tarpeellisena, että 85 % ei kannata EU-presidentin viran perustamista ja, että 61 % haluaisi siirtää valtaa takaisin jäsenmaille. SUOMESSA ARVOVALTAISET
TAHOT VAIKENEVAT TAI SITOVAT KANSANÄÄNESTYSVAATIMUKSENSA KAIKENLAISIIN
REUNAEHTOIHIN JÄTTÄEN PAKOTIEN AUKI, JOTTA MINISTERIPAIKKA SEURAAVASSA
HALLITUKSESSA EI JÄISI UNELMAKSI. MUUTAMAT KESKITTYVÄT TEHTÄVÄÄN
NEUVOA MUIDEN MAIDEN KANSALAISIA MITEN HEIDÄN PITÄÄ ÄÄNESTÄÄ
OMISSA KANSANÄÄNESTYKSISSÄÄN SEN SIJAAN ETTÄ
HE KESKITTYISIVÄT KUUNTELEMAAN OMIEN KANSALAISTENSA MIELIPITEITÄ. Lehdistötiedote
14.9.2003
Virolaisten kansanäänestystulos oli selvä voitto kyllä-puolelle, mutta tietävätkö virolaiset todella mistä äänestivät? Tiesivätkö he, että se EU-jäsenyys, eli jäsenyyssopimus, josta he äänestivät, ei suinkaan vastaa sitä EU:ta johon he joutuvat kun EU:n perustuslaki hyväksytään kaikkien jäsenmaiden lakien, myös perustuslakien, ylittäväksi laiksi. Virolaisten, kuten kaikkien Baltian ja Itä-Euroopan maiden odotukset rahallisesta avusta ja elintason noususta ovat erittäin korkeat. Hämmästyttävää on miten kyllä-puoli eri keskusteluissa avoimesti lupasi virolaisille taivasta maan päälle EU:ssa. Kiilissä Gert Antsalu, joka on töissä Viron EU-tiedotuskeskuksessa, aloitti 11.9. puheensa lupaamalla virolaisille selvää rahaa. Mistä nämä rahat tulisivat jäi epäselväksi. Hän ei maininnut, että mm. Saksalla, EU:n suurimmalla maksajalla on vakavia talousongelmia ja nopeasti kasvava työttömyys. Samana päivänä Tallinnan Meriakatemiassa kansanedustaja Urmas Reinsalu, joka oli myös EU-konventin varajäsen, puhui myös rahallisista eduista ja sosiaaliturvasta, jonka taso on kiinni EU-jäsenyydestä. Hän ei sanallakaan maininnut miten monessa EU-jäsenmaassa parhaillaan julmasti leikataan julkisia menoja EMU-kritereiden johdosta. Kansanäänestyskeskustelussa ei juuri lainkaan kosketeltu EU:n perustuslakiluonnosta. Virolaiset taistelivat aikanaan urhoollisesti päästääkseen ulos unionista, joka määräsi kaiken ja hallitsi Viron taloutta. Oman valuutan, Viron kruunun, paluuta juhlittiin kyyneleet silmissä. Nyt on uusi, demokratiaa polkeva unioni edessä. Unioni, josta tavallisella virolaisella ei ole juuri minkäänlaista käsitystä. Unioni, joka heille on ainoastaan raha-Sampo. Miten käy kun näin nuoressa demokratiassa totuus paljastuu ja itsenäinen päätösvalta jälleen kerran osoittautuu pelkäksi illuusioksi kun valta karkaa Brysseliin? Ulla Klötzer,
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen RUOTSALAISTEN SELKÄRANKA EI PETTÄNYT - SISU ON SIIRTYNYT LAHDEN TAAKSE Ruotsin EMU-kansanäänestystulos,
kuten aikoinaan Tanskan, oli selvä kannanotto pohjoismaisen Huolimatta siitä, että presidenttimme Tarja Halonen ja pääministerimme Matti Vanhanen kehuivat ruotsalaisille Suomen taloudellista kehitystä ja tekivät parhaansa Ruotsin saamiseksi mukaan EMU-ansaan, ja huolimatta Anna Lindhin järkyttävästä murhasta, ruotsalaiset käyttivät omia aivojaan ja uskalsivat äänestää Brysselin määräysvaltaa vastaan ja talouspoliittisten ohjauskeinojen Ruotsissa pitämisen puolesta. Moni ruotsalainen varmasti tiesi, että Suomen taloudellinen hyvinvointi ei suinkaan ole jakautunut tasa-arvoisen pohjoismaisen mallin mukaan, että Suomen rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, että julkisen sektorin alasajo on monen kohdalla ollut armoton. Ruotsin EMU-kansanäänestyskeskustelussa ei juuri lainkaan keskusteltu EU:n perustuslakiluonnoksesta. Siinä kuitenkin mainitaan euroa unionin yhteisenä valuuttana. Nyt jää nähtäväksi miten keskustelu tästä maininnasta etenee. Oliko EMU-kansanäänestys vain vale-demokratiaa? Järjestetäänkö perustuslaista uusi kansanäänestys Ruotsissa, vai hyväksytäänkö se, kuten Suomessa suunnitellaan, ilman kansanäänestystä näin pakottaen ruotsalaisia mukaan EMU:un vastoin tahtoaan. Ruotsissa, kuten vielä suuremmassa määrin Suomessa, päättäjät ovat etääntyneet pahasti kansalaisista. Häpeällistä olisi jos nimenomaan näissä perinteisesti kansainvälisissä foorumeissa demokratiaa puolustavissa maissa ei annettaisi omille kansalaisille mahdollisuus sanoa sanottavansa EU:n perustuslaista, joka ylittäisi kaiken kansallisen lainsäädännön, myöskin Ruotsin ja Suomen perustuslait. Suomalaisten poliitikkojen
kiero yritys houkutella Ruotsi mukaan EMU-yhteistyöhön voidaan
tulkita suorana avunhuutona. Ei ole helppoa yksin puolustaa pohjoismaista
hyvinvointimallia aivan eri arvoja edustavassa EU:ssa. Yritys epäonnistui.
Suomen hallitus saa nyt yksin taistella pohjoismaisten arvojen puolesta
EMU-politiikassa. Laskun maksaa Suomen kansa, joka ei saanut äänestää
Suomen markasta luopumisesta. Tilaisuus Raumalla 11.10.03 Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansanliikkeen puh.joht. (050-569 09 67 tai 09-81 01 67)
Suomen eduskunta päätti 3.10 äänin 141-36 olla vaatimatta kansanäänestystä EU:n tulevasta perustuslaki-sopimuksesta. Suomen perustuslain 2 pykälän mukaan "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kansa on antanut blanko-shekkejä kansanedustajille päätettäväksi mistä asioista tahansa. Toimivassa demokratiassa eduskuntavaaleja edeltävä keskustelu tulee toimia siten, että kansalaisten tietoisuus tulevista poliittisista haasteista kasvaa ja, että eri puolueiden ja ehdokkaiden kanta näihin haasteisiin, tulee selväksi äänestäjille. Toimivassa demokratiassa sekä puolueet, yksittäiset ehdokkaat että tiedotusvälineet kantavat vastuun tämän toteuttamisesta. Eduskunnan päätös olla vaatimatta kansanäänestystä EU:n perustuslaista on raaka hyökkäys kansanvaltaa kohtaan. Varsinkin kun otetaan huomioon kuinka viime eduskuntavaaleja edeltävässä keskustelussa - huolimatta eri kansalaisjärjestöjen painostuksista - ei millään tavalla kiinnitetty huomiota EU:n perustuslaki -kysymykseen. Kysymykseen joka on tämän vaalikauden tärkein. Näin ollen eri kansalaispiirien vaatimukset kansanäänestyksen järjestämisestä on täysin perusteltuja ja kansanvaltaa kunnioittavia. Kansanäänestyksen välttämättömyys korostuu entisestään myös perustuslaki-luonnoksen johdannossa esiintyvän lauseen johdosta, "että Euroopan kansat, jotka ovat ylpeitä omasta identiteetistään ja kansallisesta historiastaan, ovat vakaasti päättäneet ylittää entiset vastakkainasettelunsa ja luoda yhteisen tulevaisuuden yhä läheisemmällä liitolla". Suomen hallituksen katsotaan EU-piireissä kuuluvan liittovaltioystävällisimpään ryhmään. Tämä ei kuitenkaan välttämättä vastaa Suomen kansan tahtoa. Myös muissa EU-maissa
esiintyy kriittisyyttä läheisempää liittoa vastaan. Suomen kansalla on oikeus rehelliseen ja avoimeen keskusteluun EU:n perustuslaista. Suomen hallitus on taitavasti ohjannut tähänastista keskustelua vaatimukseen jokaisen jäsenmaan omasta komissaarista. Perustuslaissa on kuitenkin monta muuta asiaa, jotka vaikuttavat enemmän kansalaisten arkeen kun oma komissaari, joka EU-sääntöjen mukaan ei edes saa ottaa vastaan mitään kansallisia ohjeita vaan tulee toimia koko EU:n etujen ajajana. Keskustelua pitäisi käydä mm. perustuslain seuraavista kohdista: - Unionista oikeushenkilönä
(art.I.6), joka antaa EU:lle valtuudet neuvotella ja päättää
kansainvälisistä sopimuksista (mm Maailmankauppajärjestössä
julkisten palvelujen kilpailuttamisesta ja yksityistämisestä)
ilman kansallisten parlamenttien kytkemistä prosessiin; siis toimia
valtioiden valtiona. Sekä monesta muusta asiasta, joka koskettaa suomalaisten arkea joko suoraan tai välillisesti! LEHDISTÖTIEDOTE 15.10.2003 Tilaisuus Järvenpäässä, Ulla Klötzer,
Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksen puh.joht.
Katsaus taaksepäin Suomen poliittisen johdon lausuntoihin ja lupauksiin EU:n kehityksestä osoittaa valitettavan selvästi, että joko pallo on ollut täysin hukassa tai sitten on raadollisesti ajettu omia etuja ja tietoisesti salattu tosi-asioita kansalaisilta. "Euroopan Unionissa ei ole päätetty vielä perustaa yhteistä rahaa, ei yhteistä puolustusta eikä myöskään yhteistä poliisia, joka olisi kaikissa maissa. Tällaisesta on keskusteltu, mutta ne ovat hyvin pitkän aikavälin asioita toteutuakseen ja me voisimme itsenäisena kansakuntana päättää siitä, mihin me menemme mukaan. Menemmekö mukaan tällaisiin ratkaisuihin. Ja sen voin sanoa sosiaalidemokraattisesta puolueesta, että emme Euroopan Unionin jäsenenä aja liittovaltion perustamista." (Paavo Lipponen A-Studio 1994) "Pääministeri Paavo Lipponen (sd) vakuuttaa, että Ranska ja Britannia haluavat kehittää EU:lle vain kriisinhallintakykyä eikä yhteistä puolustusta." (Helsingin Sanomat 10.12.1998) "EU:sta tulee kehittää suurvalta jotta se voi toimia täysivaltaisesti maailmassa." (Paavo Lipponen Lontoossa 14.2.2002) Näin siis mieli muuttuu ja nyt ollaan tälle suurvallalle rakentamassa perustuslaki: Artiklassa I.10.1
todetaan: On selvä, että
valtio joka asettaa itsensä tällaisen artiklan alaisuuteen ei
voi enää pitää itseään itsenäisenä
samalla tavalla kun maailman muut noin 170 itsenäiset valtiot. Artiklassa I.24.1
todetaan: Perustuslaissa enemmistöpäätökset korvaavat yksimielisyyspäätökset 23 uudella alueella, niiden 35 alueen lisäksi joista päätettiin Nizzan sopimuksessa. Täten isojen jäsenvaltioiden poliittiset johtajat saavat, maidensa suuren väestömäärän ansioista, valtava henkilökohtainen vaikutusvalta noin 400 miljoonan eurooppalaisen lainsäätäjinä. Mutta myöskin
muut yksittäiset ministerit, jotka kansallisella tasolla tarvitsevat
kansallisten parlamenttien enemmistön ajamansa poliittisten päätösten
taakse, muuttuvat monen sadan miljoonan ihmisen lainsäätäjiksi
toimiessaan 15 tai myöhemmin 25 ministeristä koostuvassa ministerineuvostossa,
missä he eivät tarvitse kansallisten parlamenttien enemmistöä
päätöstensä taakse. Kansallisesti valittujen poliitikkojen
henkilökohtainen valtaa kasvaa huimasti kansallisten parlamenttien
ja äänestäjien kustannuksella. On siis selvä,
ettei yksinomaan EU integraatio edusta prosessia joka tuhoaa Euroopan
kansallisvaltioiden ja kansalaisten demokratiaa ja itsenäisyyttä. Nyt suunniteltu perustuslaki-sopimus ei ole Euroopan kansojen peräänkuuluttama tai toivoma. Se syötetään, poliittisen eliitin ja byrokraattien toimesta Euroopan kansoille ylhäältäpäin. Monessa jäsenmaassa tullaan järjestämään kansanäänestyksiä perustuslaista. Vaikka edellytykset avoimelle ja tasa-arvoiselle keskustelulle perustuslain eduista ja haitoista ovat erittäin huonoja joka puolella Eurooppaa kansanäänestys on ainoa tapa hakea perustuslaille sitä legitimiteettiä, joka perustuslain johdannossa väitetään Euroopan kansojen antaneen sille. Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansanliikkeen puh.joht (050-569 09 67 tai 09-81 01 67) Keskustelu EU:n perustuslaista Keravan kirjastolla 19.11.03 klo 18.00 EDUSKUNNAN PUHEMIEHELLÄ ON PALJON OPITTAVAA RUOTSIN EMU-KANSANÄÄNESTYKSESTÄ
Näin räikeä
kannanotto kyllä -tuloksen puolesta jo ennen kun on edes päätetty
järjestetäänkö Suomessa EU:n perustuslaista ylipäätään
kansanäänestys on paha isku kansanvallalle ja panee demokratian
puolesta puhuvia vakavasti miettimään onko ylipäätään
mahdollista tällaisessa ilmapiirissä saavuttaa tasa-arvoista,
reilua kansanäänestystä Suomessa. Sellainen vaatii avointa
ja rehellistä keskustelu-ilmapiiriä, kaikkien mielipiteiden
kunnioittamista sekä tasa-puolisia mahdollisuuksia osallistua kampanjointiin.
Tämä koskee erityisesti kampanjoiden rahoitusta sekä osallistumista
keskusteluun julkisissa tiedotusvälineissä. Tähänastiset
EU-kansanäänestykset osoittavat hyvin selvästi, että
demokraattisimmat kansanäänestys-kampanjat on käyty pohjoismaissa. Yhden suuren puolueen
mahtimies, eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on puhunut ja hänen
puolueensa poliitikot ovat yleensä erittäin tottelevaisia.
|