NATO:N RAUHANKUMPPANUUS VOI MUUTTUA YDINSODAKSI 12.3.2002
PÄMINISTERI LIPPOSEN KOOLLEKUTSUMA KESKUSTELUTILAISUUS SÄÄTYTALOLLA - JÄTTIKÖ GISGARD d´ESTAING TAHALLAAN VASTAAMATTA KYSYMYKSEEN KANSANÄÄNESTYKSISTÄ UUDESTA EU-SOPIMUKSESTA 25.9.2002
IRLANNIN KYLLÄ - VALTAVA TAPPIO DEMOKRATIALLE 20.10.2002
EMU-KRITEEREISTÄ NOUSSUT KOHU OSOITTAA, MITEN KAUKANA VIELÄ OLLAAN AIDOSTI TASA-ARVOISESTA JA KAIKKIEN JÄSENMAIDEN TARPEITA HUOMIOONOTTAVASTA EU:STA 22.10.2002
EU:n BRYSSELIN HUIPPUKOKOUKSESSA RIIDELLÄÄN RAHASTA 23.10.2002
Vasabladetissa ollut kirjoitus "TERRORN HAR MÅNGA ANSIKTEN" 1.2.2002
Ulla Klötzerin vastaukset WALPO-lehden haastattelussa
Ulla Klötzerin kirjoitus Hufvudstadsbladetissa 10.10.2002

Kuunteleeko EU kansaa vai George W. Bushia ?

EU:n selvä kahtiajako Irak-kysymyksessä osoittaa, että paljon miinoja löytyy vielä EU:n liittovaltioprojektin sekä yhteisen puolustuksen tiellä. Viiden EU jäsenmaan ja kolmen hakijamaan, Englannin pääministerin, Tony Blairin aloitteesta allekirjoittama lausunto Irak-sodan puolesta on jo Euroopan lehdistössä ehditty pitää Englannin yrityksenä luoda toisen valta-blokin EU:n sisällä Saksa-Ranska akselin vastineeksi.

Englannin vahva USA-sidonnaisuus tulee mitä todennäköisemmin leimamaan tämän blokin toimintaa. Se merkitsee paitsi USA:n sotapolitiikan ja USA:n kauppapolitiikan tukemista myös vähitellen USA:n finanssipolitiikan hyväksymistä; puolustusmäärärahojen korottamista, vapaa-kaupan toteuttamista kaikilla sektoreilla, globalisaatiovauhdin kiihdyttämistä, verojen alentamista, sosiaalisen turvaverkon alasajoa, jne.

Mutta tämä uusi ryhmittymä osoittaa myös että poliittinen väri on EU:ssa menettämässä merkityksensä. Nyt EU on selvemmin jakautunut kahteen kansantajuisesti aidompaan ideologiseen ryhmään.

Niin kutsuttu sosiaalidemokraatti Tony Blair liittoutuu Espanjan, Italian jaTanskan oikeistopuolueiden pääministerien kanssa ajamaan politiikkaa jossa ei kuunnella kansaa eikä kunnioiteta kansainvälisiä sopimuksia ja sääntöjä. Unkari ja Tsekin Tasavalta vain jatkavat menneisyyden perinnettä.

Ranska - Saksa akseliakin leimaa puoluerajojen ylittävä yhteistyö, jossa kuitenkin herkkyys kuunnella kansaa ja noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ei ole täysin vielä kadonnut huolimatta siitä, että varsinkin Saksaa on painostettu monelta taholta. NATO:n pääsihteeri Lord Robertson kehotti viime vuoden marraskuussa Saksan hallitusta olla ottamatta kansan mielipide huomioon puolustusasioissa. Hänen mielestään trans-atlanttisen-yhteistyön pitää käydä kaiken edelle.

Tämä näkökanta pitäisi olla varoittava esimerkki suomalaisille jotka nyt lujin ottein ollaan viemässä NATO:on ja joiden selvä enemmistö vastustaa sekä NATO-jäsenyyttä että sotaa Irakia vastaan ja pitää USA:n ulkopolitiikkaa kielteisenä.

Englannin ulkoministeriön mukaan Saksa on yksin Euroopassa sotatoimia vastustaessa. Lausunto osoittaa miten pieneksi EU on kutistunut Englannin silmissä jos Ranskan sekä 9 muun jäsenmaan kantaa ei enää pidetä tärkeänä.

Tällaisen ylimielisyyden sekä selvän pyrkimyksen saada aikaan trans-atlanttinen liittoutuma EU:n sisällä pitäisi saada varoituskellot soimaan. EU:n liittovaltioprojekti on jo edennyt pitkälle. Ollaan luomassa EU:lle yhteinen perustuslaki ja yhteinen puolustus. EU:n Tulevaisuuskonventin puolustus- ja ulkopoliittiset työryhmät ovat raporteissaan tukeneet solidaarisuuspykälän kirjaamista uuteen EU-sopimukseen. Tämä pykälä sallisi kaiken käytössä olevan välineistön käytön, myös sotilaallisen voimankäytön, Unionin kansalaisia ja sen demokraattisia instituutioita suojellakseen.

Konventin istunnossa vallitsi joulukuussa laaja konsensus Union turvallisuus- ja puolustuspolitiikan voimistamisesta. Hallituksista ainoastaan Englanti ja Ruotsi esittivät eroavia kantoja. Englanti ilmeisesti sen takia että haluaa NATO:n hoitavan EU:n puolustuksen USA:n johdolla ja Ruotsi sen takia, että sen hallitus vielä jollain tavalla yrittää ylläpitää puolueettomuus-politiikkaansa - toisin kun Suomen hallitus.

Toistaiseksi Saksan pääministeri Gerhard Schröder kuuntelee kansaa ainakin Irak-asiassa. Nähtäväksi jää kestääkö selkäranta USA:n NATO:n painostuksen sekä mahdollisen YK:n turvallisuusneuvoston näennäis-päätöslauselman.

Nähtäväksi jää myös tuleeko Suomen hallitus ja Suomen pääministeri kuuntelemaan Suomen kansaa NATO-asiassa?

Ja mitä lähemmäksi tullaan uutta EU-sopimusta, joka todennäköisesti tulee käsittämään myös sotilaallisia velvollisuuksia, sitä ilmeisempää on että laaja kansalaiskeskustelu on välttämätön jotta kansa ei taas tulisi huijatuksi ja jotta poliittinen passivoiminen ei kasvaisi entisestään.

KANSANÄÄNESTYS on välttämätön molemmista asioista.

sivun alkuun

LEHDISTÖTIEDOTE 12.3.2002

Ulla Klötzer
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puh.joht.
Naiset Rauhan Puolesta aktiivi
lisätietoja: 09-81 01 67 tai 050-569 09 67

NATO:N RAUHANKUMPPANUUS VOI MUUTTUA YDINSODAKSI

Kahdeksas tammikuuta USA:n kongressin vastaanottama ja puolustusministeri Donald Rumsfeldin allekirjoittama uusi ydinaseraportti (Nuclear Posture Review) on herättänyt laajaa keskustelua ympäri maailmaa.

Kyse on uudenlaisista mini-atomipommeista, jotka muodostaisivat uuden terrorismin vastaisen asevaraston ja, jotka voitaisiin kytkeä tavanomaisiin ohjuksiin. On hyvä muistaa, että menneinä vuosina nämä näppärät ohjukset silloin tällöin ovat eksyneet kurssistaan ja pudonneet kauaksi tarkoitetusta määränpäästä. Mahdollisina mini-atomipommin kohteina mainitaan raportissa Irak, Iran, Pohjois-Korea, Libya, Syyria sekä Venäjä ja Kiina.

Kyse on uudesta politiikasta jolloin ydinaseiden rooli muuttuisi. Ydinaseet eivät enää toimisi strategisina pelotteina vaan hyökkäysaseina. Raportin laatijoiden mukaan tällaisia tilanteita syntyisi jos USA olisi ydinaseiden, bioloogisten tai kemiallisten aseiden hyökkäyksen kohteena, jos hyökkäyksen kohteena olevat määränpäät eivät olisi tavanomaisten aseiden ulottuvissa tai jos syntyisi yllättävä sotilaallinen tilanne. Varsinkin kaksi viimeistä kohtaa edustavat erittäin tulkinnanvaraista ja helposti syntyvää tilannetta. Erittäin pelottavaa on myös, että entinen doktriini ydinaseiden käyttämisestä ainoastaan muita ydinasevaltioita vastaan muuttuu. Nyt ydinaseet ovat vapaasti käytettävissä missä tahansa maailmassa.

Tämä johtaa vääjäämättä uuteen asevarustelukierteeseen, vieläpä sellaiseen asevarusteluun, joka edellyttää sekä vähemmän rahaa että vähemmän teknologista taitoa. Maailmasta löytyy 44 valtiota, joilla on ydinteknologia hallussaan. Plutonium-239 saanti ei ehkä ole yhtä helppoa kun Plutonium-240 jota löytyy suuria varastoja ydinteknologian siviilikäytössä olevista laitoksista kuten ydinvoimaloista. Mutta tästäkin aineesta voidaan rakentaa ydinpommi. Reaktori-plutoniumia voidaan tuottaa jälleenkäsittelemällä käytettyä ydinpolttoainetta tavallisesta ydinvoimalasta. Paitsi virallisista ydinasemaista (USA, Venäjä, Kiina, Ranska, Englanti) sekä Intiasta, Pakistanista että Israelista löytyy tällaisia jälleenkäsittelylaitoksia. On siis vain aikakysymys milloin nämäkin valtiot, USA:n esimerkkiä seuraten, alkavat tuottaa ja käyttää tällaisia miniatomiaseita.

On myös aikakysymys milloin NATO, jonka toiminta on täysin riippuvainen USA:n asevoimista joutuu käyttämään näitä uusia atomipommeja. Tähän asti USA ei ole paljon kuunnellut muiden sotilasliiton jäseniä ennen kun se on toiminut sotilasliiton nimissä. Ydinaseettomien NATO-jäsenmaiden tilanne muuttuu siis ratkaisevasti mikä tulee herättämään paljon kriittistä keskustelua. Tämä uusi tilanne vaikuttaa myös NATO:n rauhankumppanuusmaihin. Millaisiksi muuttuvat rauhanturvaamistehtävät tällaisen sodan jälkeen? Kuka kantaa vastuun rauhanturvaajien lähettämisestä alueille jotka ovat ydinsaasteen saastuttamia? Millainen korvausmenetelmä luodaan sairastapauksia ajatellen? Sekä Irakissa, Kosovossa että Afganistanissa käytettiin erittäin lieviä DU-aseita (DU=köyhdytetty uraani). Mm. englantilaiset ja amerikkalaiset sotilaat ovat sairastuneet erilaisiin epämääräisiin sairauksiin, mutta näiden sairauksien ei myönnetä johtuvan DU-saasteista, eikä korvauksia ole maksettu eikä varmasti tulla maksamaankaan.

Suomessa käydään erittäin vilkasta keskustelua NATO-jäsenyydestä kulissien takana. Suomen ja Ruotsin hallitukset ovat yhdessä ehdottaneet NATO rauhankumppanuuden tehostamista. Suomessa yli puolet kansalaisista vastustaa NATO-jäsenyyttä. Suurin osa kansasta ei tiedä mitä velvoitteita EU:n militarisointi ja tehokkaampi rauhankumppanuus tuo tullessaan. Meillä on oikeus tietää! Meillä on oikeus itse päättää missä ja millaisissa tehtävissä sotilaamme käyttävät aseitaan. Tästä prosessista on käytävä avoin, rehellinen keskustelu ja sen jälkeen päättää kansanäänestyksessä missä mennään!

sivun alkuun

ULLA KLÖTZER (09-81 01 67 tai 050-569 09 67)
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puh.joht.
Koko Eurooppaa kattavan TEAMin (The European Alliance of EU-Critical Movements) hallituksen jäsen

Pääministeri Lipposen koollekutsuma keskustelutilaisuus Säätytalolla - Jättikö Giscard d'Estaing tahallaan vastaamatta kysymykseen kansanäänestyksistä uudesta EU-sopimuksesta

Pääminister Paavo Lipposen koollekutsumassa keskustelutilaisuudessa tänään iltapäivällä Säätytalolla, Euroopan Tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d'Estaing kertoi konventin työskentelystä sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D'Estaing korosti puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista EU-projektin taakse.

Tilaisuudessa VEU:n puheenjohtaja Ulla Klötzer esitti kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä sekä vanhoissa jäsenmaissa että hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta, josta todennäköisesti tulee erittäin federalistinen ja joka tulee toimimaan perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin, Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuuskonventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan "suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)".

Tällainen kehitys ei ollut suomalaisten mielessä kun he äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994.
Ottaen sen lisäksi huomioon, että monessa vanhassa EU:n jäsenmaassa ei ole koskaan järjestetty minkäänlaisia kansanäänestyksiä EU-jäsenyydestä tai EU-yhteistyön syventämisestä kohti liittovaltiota olisi Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen sekä kaikkialla Euroopassa toimivien EU-kriittisten järjestöjen mielestä järjestettävä kansanäänestyksiä kaikissa EU:n jäsen- sekä hakijamaissa uudesta suunnitteilla olevasta EU-sopimuksesta. Kansanäänestysprosessin tulisi tarjota samanlaiset taloudelliset edellytykset sekä kyllä- että ei-puolelle. Sen tulisi olla tarpeeksi pitkä ja mahdollistaa täysin avoimen keskustelun. Ainostaan tällä tavalla olisi mahdollista pysäyttää se nopeasti kasvava poliittinen turhautuminen joka tällä hetkellä leviää Euroopan kansojen keskuudessa.

Kysymykseen tukeeko puheenjohtaja d'Estaing tällaista prosessia, joka päättyisi oikeuden-mukaisiin kansanäänestyksiin jokaisessa EU:n jäsen- sekä hakijamaassa ja joka kunnioittaisi näiden kansanäänestysten tuloksia d'Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä hakijamaissa.
Sen sijaan d'Estaing jätti vastaamatta erittäin tärkeään kysymykseen nykyisten jäsenmaiden kansanäänestyksistä. Tekikö hän näin tahallaan vai johtuiko tämä kielivaikeuksista, mikä toisaalta osoittaa miten vaikeaa eurooppalaisten on ymmärtää toisiaan.

On todennäköistä, että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19 lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta, jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä.
Irlannin tapaus osoittaa räikeästi, että EU ja sen poliittinen eliitti ei kunnioita kansan tahtoa. Äänestyttäminen kunnes tulos on heidän tahtonsa mukainen on erittäin syvä loukkaus demokratiaa kohtaan! Tulevaisuudessa on siis helpompaa välttää kansanäänestyksiä!

sivun alkuun

lehdistötiedote 20.10.2002

Ulla Klötzer
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puheenjohtaja
TEAM:in (the European Alliance of EU-Critical
Movements) hallituksen jäsen

IRLANNIN KYLLÄ - VALTAVA TAPPIO DEMOKRATIALLE

Irlannin toinen kansanäänestys Nizzan-sopimuksesta on räikeä osoitus siitä miten EU:ssa ei oteta kansan tahtoa huomioon. Vuoden sisällä irlantilaiset on pantu äänestämään kaksi kertaa samasta sopimuksesta. Viesti on selvä; äänestätte kunnes syntyy kyllä-tulos. Kansaa kuunnellaan, mutta vain jos kansa on samaa mieltä poliittisen eliitin kanssa.

Kyllä-kampanjan piirteet ovat tuttuja; kaikki entiset ja nykyiset EU-komissaarit, jotka nostavat palkkansa tai eläkkeensä EU:sta kannattivat kyllä-puolta. Kymmenen hakijamaiden hallitukset vetosivat irlantilaisiin äänestämään laajentumisen puolesta, vaikka EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi jo viime kerran ei-tuloksen jälkeen sanoi, että laajentuminen ei kaadu Irlannin ei-tulokseen. Irlannin hallitus osallistui ostamalla 500 miljoonan euron maataloustukiaisilla maan-viljelijöiden ääniä. Katolisen kirkon piispat vetosivat irlantilaisiin äänestämään eurooppalaisen yhteistyön puolesta.
Ylivoimainen osa mediasta tuki kyllä-puolta. Irish Times lehden mukaan kyllä-puolen kampanjaan käytettiin 1.68 miljoonaa euroa. Tähän on vielä lisättävä 5 miljoonaa euroa, jotka tulivat nk. puolueettomista lähteistä, mutta jotka kaikki olivat kyllä-puolen edustajia. Ei-puolen rahat nousivat vaivaiseen170.000 euroon.

Jos kaikkiin irlantilaisiin kohdistuviin uhkauksiin, että ei-tulos merkitsisi EU-oven sulkemista Itä-Euroopalle on uskottava, laajentumisen tie on nyt ongelmaton ja laajentuminen voi nyt edetä nopeassa tahdissa. Todennäköistä kuitenkin on, että nyt EU:n taikureiden on nopeasti keksittävä uusia syitä laajentumisen viipymisen selittämiseksi. Liian monta estettä on vielä laajentumisen tiellä; budjetti, maatalous, liittovaltioprojekti jne.
EU-eliitille Nizzan sopimuksen läpivieminen Irlannissa oli ainoastaan voiman-näytös ja esimakua myös hakijamaiden kansanäänestyksiä varten. Ei kannata äänestää ei sillä sitä ei oteta huomioon!

Irlannin toinen kansanäänestys Nizzan-sopimuksesta, kuten myös Tanskan kaksi kansanäänestystä EMU-jäsenyydestä, osoittavat miten syväksi kuilu kansan ja päättäjien välillä on päässyt kasvamaan. Kun demokraattisesti suoritettujen kansanäänestysten tuloksia ei hyväksytä kansaa pilkataan ja poliittinen turhautuminen kasvaa. Tämä saattaa palvella poliittista eliittiä vähän aikaa - muttei pitemmän päälle. On erittäin vaarallista rakentaa yhteiskuntaa, jossa kansaa pidetään ainoastaan välttämättömänä pahana, varsinkin tilanteessa jossa työttömyys kasvaa EU-maissa ja julkisen sektorin alasajon vauhti kiihtyy.

Edessä on uusi EU-sopimus vuonna 2004, sopimus joka luonteeltaan kaikkien huhujen perusteella tulee olemaan erittäin federalistinen. Suunnitellaan EU:lle yhteistä presidenttiä ja hallitusta puhumattakaan yhteisestä puolustuksesta.
Monessa EU-maassa on toivottu kansanäänestystä tästä kehityksestä. Mutta onko kansanäänestyksistä enää mitään hyötyä? Onko EU:ssa demokratia jo kuollut? Historia kuitenkin osoittaa, että tällaisen tilanteen eteen on jouduttu aikaisemminkin - useimmiten kohtalokkain seurauksin!

sivun alkuun

Lehdistötiedote 22.10.2002

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikken puheenjohtaja

EMU-KRITEEREISTÄ NOUSSUT KOHU OSOITTAA, MITEN KAUKANA VIELÄ OLLAAN AIDOSTI TASA-ARVOISESTA JA KAIKKIEN JÄSENMAIDEN TARPEITA HUOMIOONOTTAVASTA EU:STA

Jo kuukausia on ollut tiedossa, että suuret jäsenmaat Saksa, Ranska ja Italia ovat sellaisten yhteiskunnallisten ongelmien edessä, että EMU -kriteereistä kiinnipitäminen käy mahdottomaksi jos näiden maiden hallitukset haluavat ottaa oman maan edut huomioon.
Ja vaikka kuinka juhlapuheissa korostetaan, että EU:ssa ajatellaan ensisijaisesti kaikkia jäsenmaita ja sen kansoja tasapuolisesti, nyt on totuuden hetki edessä.

Niin kauan kun ongelmia EMU -kriteereiden kiinnipitämisestä oli vain pienillä jäsenmailla, niiden toteuttamisesta pidettiin lujasti kiinni. Ei ole kulunut paljon aikaa siitä kun sekä Irlantia että Portugalia uhattiin jopa sakoilla kriteereiden rikkomisesta.
Nyt kun tilanne on sama Saksassa, Ranskassa ja Italiassa ääni kellossa on muuttunut täysin. Näiden maiden valtiovarainministerit puhuvat nyt kriteereiden löyhentämisestä ja komission puheenjohtaja Romano Prodi kutsuu kriteereitä typeriksi kun ne pakottavat jäsenmaita harjoittamaan joustamatonta ja dogmaattista talouspolitiikkaa.
Jos ei tietäisi kuka Prodi on ja mitä hän edustaa voisi luulla hänen edustavan EU-kriittisiä voimia, jotka jo vuosia ovat varoittaneet juuri tästä. Prodi puhuu myös EU-kriittisten liikkeiden äänensävyllä kun hän toteaa, että hän vain sanoo ääneen sen mikä moni on jo kauan ajatellut.

Koko tilanne on nyt muuttumassa ilmiriidaksi kun EU-Parlamentti käy kuumana Prodin lausunnosta, kun Euroopan Keskuspankin johtaja Wim Duisenberg selvästi sanoo vastustavansa kriteereiden löyhentämistä ja kun muutamat pienet jäsenmaat, kuten Espanja ja Belgia, ovat raivoissaan siitä, että isot jäsenmaat nyt yrittävät irtaantua säännöistä, jotka ovat nimenomaan heidän laatimia. Todennäköistä kuitenkin on ettei Saksaa, Ranskaa ja Italiaa tulla uhkamaan sakoilla. Siihen pienten jäsenmaiden rohkeus ei riitä!

EU-kriittiset liikkeet ovat aina varoittaneet siitä, että tiukan paikan tullen tullaan näkemään EU:n todelliset kasvot. Tällainen tilanne on nyt syntynyt. Saksa ja Ranska kärsivät kasvavasta työttömyydestä, kansalaiset syyttävät euroa hintojen roimasta kasvusta ja viimeisten mielipidemittausten mukaan 61 % saksalaisista haluaa luopua eurosta. Poliitikot, valtansa menettämisen pelosta, uhraavat silloin EU-yhteistyön kansallisten intressien hoitamiseksi.
Valitettavasti pienten jäsenmaiden poliitikkojen pokka ei ole riittänyt tällaiseen. Suomessa on EMU -kriteereiden takia purettu hyvinvointivaltion tasa-arvoinen rakenne. On syntynyt pahoja yhteis-kunnallisia haavoja, mutta on oltu tottelevaisia ja ajateltu asiat EU:n kannalta.

Kannattiko? Tämä on kysymys johon nyt halutaan vastauksia ympäri Eurooppaa?
Ja on ennustettavissa, että EU:n kansoille aiheuttamat kustannukset eivät tästä pienene. Edessä on itä-laajentuminen jonka hinta on vielä monelta osin täysin auki, yhteinen puolustus joka vaatii jäsenmailta taloudellisia uhrauksia, veloittaminen pienten kieliryhmien tulkkauspalveluista kun kieliyhdistelmät muuttuvat niin moniksi että tulkkauskustannukset nousevat taivaisiin, yhteisestä mahdollisesta hallituksesta ja presidentistä nousevat kulut jne….

On ennustettavissa, että EU:n uusi, vuonna 2004 valmistuva sopimus vie meidät vielä tiiviimpään ja syvempään liittovaltiokehitykseen. Mutta ovatko EU-maiden kansat siihen valmiit? Ja tämän EMU-jupakan kohun jälkeen herää kysymys ovatko edes poliitikot siihen valmiit? Mielipidemittaukset osoittavat, että enemmistö EU-jäsenmaiden kansalaisista haluavat pitää päätöksenteon kansallisella tai alueellisella tasolla. Se ei ole EU:ssa enää mahdollista.
Jos kysyttäisiin mihin halutaan verorahojen käytettävän, vastaus ei varmaankaan olisi yhteisen EU-armeijan rakentamiseen ja EU-byrokratian ylläpitämiseen. Tämä kysymys pitäisi kuitenkin esittää ennen kun edetään EU-yhteistyön tiellä.
Yhteiskuntarakenteen muuttaminen ilman kansan tukea on vaarallinen projekti!

sivun alkuun

Lehdistötiedote 23.10.2002

Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puheenjohtaja
TEAMin (the European Alliance of EU-Critical Movements, noin 50 järjestöä, noin 20sta Euroopan maasta) hallituksen jäsen

EU:n BRYSSELIN HUIPPUKOKOUKSESSA RIIDELLÄÄN RAHASTA

Suurten EU-jäsenmaiden EMU-kriteereiden löyhentämisaikeiden aiheuttama kohu ei ole vielä mennyt ohi - niin seuraava kunnon riidanaihe on jo aiheuttanut otsikoita ympäri Eurooppaa.
Kuten oli odotettavissa, jälleen kerran on kyse rahasta - eikä mistään pienistä summista. Nyt riidellään avoimesti maatalouden ja laajentumisen aiheuttamisista kuluista ja tietenkin kulujen jakamisesta.

Loppuviikon Brysselin EU-huippukokous, joka on kutsuttu koolle selvittääkseen miten itä- laajentumisen rahoittaminen hoidetaan, lupaa myrskyistä tunnelmaa.

Saksan hallitus, jolla on vakavia ongelmia kotikentällä kasvavan työttömyyden ja kansalaisten euro-tyytymättömyyden kanssa, on kovin sanoin arvostellut Ranskaa, mutta myös muita maataloustukien netto-saajia. Saksalaisen Die Welt lehden mukaan laajentuminen aiheuttaisi Saksalle lisäkuluja noin 2,5 - 3 miljardin euron edestä. Saksalle, joka jo nyt suurimpana nettomaksajana maksaa noin 7 miljardia euroa EU:lle tämä on liikaa. Saksan hallituksen mukaan nyt on etenkin Ranskan mutta myös muiden EU-maiden vuoro avata rahapussinsa.

Tämä vaatimus on aiheuttanut vakavan särön Saksan ja Ranskan muuten sopuisassa suurten jäsenmaiden valtapelissä.

Ranskan presidentti on vastannut hyökkäykseen heittämällä pallon eteenpäin Englannille vaatien, että Englannin 1,8 miljardin, jo Thatcherin aikaan, sovitusta vuosittaisesta maksujen alennuksesta on luovuttava.
Tony Blairin puhemiehen vastaus oli erittäin selkeä: "On olemassa monta asiaa josta on päästävä yhteisymmärrykseen laajentumiskeskustelussa - keskustelun avaaminen Englannin alennuksesta ei kuulu niihin".

EU-yhteistyöhön on tullut USA-maisia piirteitä. Kun kotikentällä on vaikeuksia haetaan syntipukkeja muualta. EU on erittäin sopiva kulissi, jonka taakse voi piiloutua kun halutaan paeta vastuuta huonosta politiikan hoidosta. Voihan sitä aina syyttää muita jäsenmaita huonoista päätöksistä ja huonosta yhteistyöstä. Tämä saattaa olla tehokas sisäpoliittinen väline, mutta se ei missään nimessä palvele sitä kansojen välistä yhteisymmärrystä ja rauhanprosessia jota EU:n perustajat sekä nykyiset johtomiehet ja -naiset väittävät olevan koko EU:n perusajatus.

Viimeaikaiset riidat osoittavat selvästi sen mitä EU-kriittiset liikkeet ympäri Eurooppaa ovat aina sanoneet: EU on rakennettu markkinoita ja rahaa varten. Kun niitä ei ole, tai kun ne rupeavat toimimaan huonosti itsekkyys vie voiton.

Silloin isot jäsenmaat tappelevat omista eduistaan ja pienet jäsenmaat jäävät jalkoihin. Onko se vaihe nyt lähentymässä?

sivun alkuun

TERRORN HAR MÅNGA ANSIKTEN

Kolonialism, hunger, krig - global terror

Sedan 500 år tillbaka har jordens tillgångar via slaveriet, kolonialismen, råvaruflödet, krigföringen, naturens hänsynslösa utnyttjande och förstörandet av främmande kulturer huvudsakligen betjänat de rika västländerna. Av världens 6,2 miljarder invånare förbrukar en liten elit på 20 % över 80 % av världens alla resurser och förorsakar samtidigt 80 % av all miljöförstörelse. Det är terror!

Dagligen dör 36 000 barn i svält i världen. Inte för att det inte finns tillräckligt mat eftersom man samtidigt sedan årtionden i västvärlden förstör massvis med livsmedelsråvaror för att förhindra att prisen faller för lågt på världsmarknaden. Svältande barn och berg av mat som förstörs. Det är terror!
826 miljoner människor av 6,2 miljarder är undernärda. Var sjätte minut blir någon blind av brist på A-vitamin. Mer än 1 miljard människor har inte tillgång till rent vatten. Det är terror! I utvecklingsländerna dör miljontals människor för att de mäktiga läkemedelskonsernerna, åberopande sin såkallade "egendomsrätt", förhindrar tillverkning och försäljning av billigare medicinvarianter. Det är terror!

I Tjetjenien, Afganistan, Nigeria mm., mm., krigas det för att västländernas tillgång till olja och andra naturresurser skall säkras. Hundratusentals människor blir hemlösa, dödade, och stympade av minor. Det är terror!
Sju länder i världen producerar 90 % av alla vapen och bedriver en hänsynslös vapenhandel som endast betjänar vapenindustrin och korrumperade regeringar runt om i världen. USA står för 49 % av vapenhandeln, EU-länderna Frankrike, England och Tyskland för ca 35 %. Det är terror!

Och allt detta är terror som planeras i värstvärldens maktcentrum i New York, Washington, Frankfurt, Paris, Bryssel, Moskva, Tokyo, mfl.

Social misär, marginalisering - västvärldens terror

Men terrorn drabbar inte endast länderna och befolkningen utanför den rika västvärlden. Den drabbbar även stora befolkningsgrupper inom de egna gränserna.

Fattigdomsiffrorna för befolkningen i världens rikaste land, USA är slående. 32 miljoner amerikaner lever under fattigdomsgränsen, vart sjätte barn växer upp i fattigdom, av de två miljoner hemlösa har endast en femtedel någon form av arbete, över sju miljoner amerikaner måste utföra två jobb för att överleva och 39 miljoner amerikaner är inte sjukförsäkrade. Kyrkor och andra välgörenhetsorganisationer registrerar växande soppköer.
I boken "Nickel and Daimed" beskriver Barbara Ehrenreich utförligt hur det är att leva under dylika förhållanden. Samtidigt snickrar USA ihop den största militärbudgeten sedan Ronald Reagans upprustningsbudget. Det är terror!

I Europa växer klyftorna mellan fattiga och rika. EU-ländernas budgeter anpassas till EMU-kriterierna som inte ger utrymme för social jämställdhethet, miljö och globalt ansvar. De öppna marknadernas politik leder till fusioner av företag, uppsägningar av personal, flykt av kapital och investeringar till billigländer.
De ungas jobbutsikter är nedslående. De måste inställa sig på att flytta från ort till ort eller t.o.m. från land till land eller att skapa sig en framtid byggd på osäkra kort-tids-arbeten. I skolorna växer klasserna, problembarnen ökar, skolpsykologtjänsterna minskar. På sjukhusen växer köerna och vården försämras. Det är terror!

Terroristlagar fö demonstranter - de egna regeringarnas terror

Men vad händer när människorna vaknar och börjar protestera? När både gamla och unga - men främst unga - inser vart globaliseringen leder och hur hänsynslöst vi har smutsat ner vår miljö? När någon vågar ifrågasätta hur det är möjligt att globaliseringen, som har pågått i närmare tio år och som under denna tid ökat världsbruttosocialprodukten (summan av alla producerade varor och tjänster i världen) med 40 %, inte leder till utlovad ökad välfärd utan till ökad klyftbildning, marginalisering, fattigdom i de breda folklagren. Världshandeln ökade med 11 % år 2000. Vart försvann pengarna?

Svaret är att protesterna inte leder någon vart. Kraven på öppen dialog och förändring sopas under mattan av en totalharmoniserad politisk elit. Appeller, skrivelser, fredliga demonstrationer, konferenser och möten ignoreras. Den partipolitiska passiviteten och avsmaken ökar! Och ju mera kritiken växer mot den pågående utvecklingen desto mera barrikerar sig beslutsfattarna bakom sina politiska ridåer, bakom EU:s, WTO:s, NATO:s breda ryggar. men även bakom järnstängsel och kravallpolis vid toppmöten och konferenser.
Desto desperatare metoder tas i bruk för att spelet skall kunna fortsätta som förut. Terroristlagar som kan användas även mot personer som deltar i protester mot kärnavfallstransporter, mot globalisering och mot EU. Polisbefogenheter som leder till att ungdomar tvingas att ligga med huvudet i vattenpölar mitt i natten i Göteborg, filmer från demonstationer som har mixats med till polisens fördel, poliser i Genua som använder slagord som "Viva Pinochet!" Det är terror!

För en som har växt upp i den nordiska välfärdens vagga, som stolt har flaggat för nordisk freds-, miljö- och utvecklingslandspolitik ute i stora världen, har världsbilden rasat samman. Demokrati, dialog, solidaritet, miljömedvetenhet, neutralitet, jämställdhet, fred och nedrustning är ord som inte längre gäller.
De har ersatts av öppna marknader, kapitalets fria rörelse, humanitära krig, arbetskraftens mobilitet, de frivilliga hjälporganisationernas ökade insatser och slutligen en totalharmonisering av det politiska fältet. En oerhört skickligt genomtänkt smyg-totalisering av samhället! En ny världsordning med USA och EU som motorer för globaliseringen och beredda att försvara tillgången till marknaderna och råvarutillgångarna med hänsynlös militär makt.

Terrorn har många ansikten. Den förenklade version som George W. Bush lanserade i samband med händelserna den 11.9.: "den som inte är med oss är mot oss", går lyckligtvis inte hem hos alla. Inte heller de desperata försöken att utpeka alla globaliserings- och EU-kritiker som bråkmakare och stenkastare eller fascister och kommunister.
För den politiska eliten och för storföretagspamparna som ännu fortsätter champagne-festen bakom sina barrikader och skyddade av hårt beväpnade kravallpoliser har nedräkningen börjat.

Koalitionen mot terrorn är dömd att misslyckas

"Koalitionen mot terrorn är dömd att misslyckas eftersom man inte samtidigt har byggt upp en koalition mot hungern" säger den världsberömda schweiziska sociologiprofessorn och globaliseringskritikern Jean Ziegler.

De militära utgifterna uppgår globalt till cirka 780 miljarder dollar årligen. Enligt en rapport från FN:s Utvecklingsprogam år 1998 kunde man i alla utvecklingsländer
- för 9 miljarder dollar åtgärda vatten- och sanitärproblemen
- för 12 miljarder dollar erbjuda alla kvinnor mödravård
- för 13 miljarder dollar erbjuda alla människor på jorden bashälsovård och basföda
- för 6 miljarder dollar erbjuda basutbildning för alla

Pengarna finns, råvarorna finns - den politiska viljan fattas. Men hungern, klyftbildningen och frustrationen ökar. Historien visar att dessa element utgjort grunden till många omvälvningar - önskade eller oönskade - framtvingade eller demokratiskt utarbetade. Bollen har kastats åt beslutsfattarna. Nu återstår det att se om de kan fånga den eller om de har blivit förblindade av maktfullkomlighet!

Ulla Klötzer
Ordförande för folkrörelsen Alternativ till EU
Styrelsemedlem i den Europeiska Alliansen för EU-kritiska rörelser, TEAM
Aktiv inom rörelsen Kvinnor för Fred

Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry:n jäsenlehti WALPO 1/02 haastatteli VEU:n puheenjohtaja Ulla Klötzeriä, lue alta kysymykset ja vastaukset

1. Miksi VEU on olemassa eli mikä on järjestönne suuri Tavoite?

VEU perustettiin ennen kansanäänestystä 1994 edistämään EU-keskustelua, josta oli huutava pula ja josta on edelleen huutava pula. Suomen eduskunta on kansanäänestyksen jälkeen hyväksynyt Amsterdam-sopimuksen, EMU-jäsenyyden sekä Nizzan sopimuksen ilman mitään kansalaiskeskustelua, puhumattakaan kansanäänestyksistä. Tavoite on integroida kansalaiset keskusteluun ja päätöksentekoon.

2. Mistä Euroopan Unionissa on mielestänne kyse?

EY:ssa kyse oli kaupanteosta ja yhteisistä markkinoista. Euroopan Unioni on selvä liittovaltioprojekti yhteisine rahoineen, rajoineen, poliiseineen, asevoimineen, perustuslakeineen ja lopuksi yhteisine hallituksineen.

3. Miten näette EU:n ja Euroopan nykykehityksen?

EU etenee kohti liittovaltiota jossa pienet jäsenvaltiot jäävät suurten jalkoihin. Nizzan sopimus vahvisti suurten jäsenmaiden vaikutusvaltaa. Ministerineuvostossa Suomen vaikutusvalta pieneni nykyisestä 3 prosentista 2,03 prosenttiin. EU-parlamentissa Suomen vaikutusvalta pieneni 19 %.

4. Miten luonnehtisitte Suomen roolia EU:ssa?

Suomi on EU:n mallioppilas. Emu-kriteereiden täyttämisestä tuli kunniatehtävä ja samalla alkoi Suomen hyvinvointiyhteiskunnan raaka alasajo. Vuonna 1992 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 9,1% BKT:stä ja Suomi sijoittui Saksan ja Sveitsin luokkaan. Vuonna 1998 osuus oli enää 6,9 % ja Suomi sijoittuu nyt Kreikan, Portugalin ja Tšekin alapuolelle. Sosiaalimenoihin Suomi käytti vuoden 2000 ennakkotietojen mukaan 25,2 % BKT:stä kun EU-maiden keskiarvo oli 27,6 %.

5. Internet-sivuillanne esitellään suomalaisen yhteiskunnan negatiivisia kehityspiirteitä 1990-luvulla, esimerkkeinä parlamentarismin heikentyminen, taloudellisen globalisaation lisääntyminen, työttömyyden, rikollisuuden ja ympäristöongelmien kasvu jne. Voiko EU:ta mielestänne pitää suurimpana syntipukkina mainituille ongelmille?

EU ei sinänsä voida pitää syntipukkina vaan se tosiasia että päätösvaltamme EU:n myötä on kutistunut olemattomiin. EU:ssa vallitsee tunnetusti suuri demokratiavaje ja EU toimii globalisaation vahvana moottorina. Globalisaatio edistää ympäristön tuhoa, ylläpitää epätasa-arvoa, synnyttää paineita palkkojen ja sosiaaliturvan leikkauksiin jne.

6. Miten luonnehtisitte Suomen roolia EU:ssa?

katso kysymys 4.

7. Miten vaihtoehto EU:lle toteutetaan - realistisesti?

Juuri työnsä alkavan EU:n "tulevaisuuskonventin" tehtäväksi pitäisi asettaa kahden EU:n kehittämismallin esittäminen; liittovaltiomalli sekä itsenäisten valtioiden yhteistyömalli. Näiden mallien perusteella pitäisi järjestää kansanäänestyksiä kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa. Kansalaisten pitää itse päättää haluavatko he osallistua EY-kaltaiseen yhteistyöhön jossa kaupanteko ja yhteismarkkinat ovat yhteinen perusta. vaan haluavatko he maansa muodostavan osavaltion EU:n liittovaltiossa. Realistinen vaihtoehto on EY pienillä muutoksilla tai ilman.

8. Voiko Suomi todellisuudessa - kun lasketaan hyödyt ja haitat - enää irrottautua EU:sta?

Irtaantuminen on täysin mahdollista. Ongelmana on, että EU-sopimuksista ei löydy eroamispykälää. EY-kaltainen yhteistyö olisi monelle pienelle jäsenmaalle huomattavasti edullisempi kun EU-jäsenyys. Mutta sitä mukaa kun tyytymättömyys EU:ta kohtaan kasvaa ympäri Eurooppaa EU:ssa nousee myös paineita miettiä ja suunnitella miten suhtaudutaan mahdollisiin eroamisvaatimuksiin. Eriasteisen yhteistyön ylläpitäminen on kaikkien etujen mukaista.

9. Kuinka paljon on VEU-aktiiveja ja liikkeen tukijoita?

VEU:n jäseniä on noin 3.000 ja todella aktiiveja noin 100. Mutta sitä mukaa kun EU:ssa olemisen arki selviää kansalaisille löytyy tukijoita kaikissa yhteiskuntapiireissä taksinkuljettajista opettajiin ja pienyrittäjiin. Viimeaikainen keskustelu eurosta pubeissa ja kadunkulmilla osoittaa, että kaikki eivät suinkaan ole tyytyväisiä nykymenoon.

10. Millaiset ovat suhteenne muiden kansalaisjärjestöjen ja "valtavirtamedian" kanssa?

VEU on aktiivisesti mukana koko Eurooppaa kattavassa EU-kriittisten liikkeiden verkostossa. VEU:n puheenjohtajana olen "Euroopan EU-kriittisten Liikkeiden Allianssin", TEAMin hallituksen jäsen. TEAMilla on noin 50 jäsenjärjestöä eri puolilla Eurooppaa, sekä EU-alueella että hakijamaissa. TEAMin jäsenjärjestöjä ovat sekä oikeisto- että vasemmistokenttään sijoittuvia järjestöjä ja liikkeitä. Suomessa VEU tekee yhteistyötä sekä muiden EU-kriittisten liikkeiden että rauhan- ja ympäristöliikkeiden kanssa.
Suomen "valtavirtamedia" suhtautuu erittäin kylmästi EU-kriittisiin mielipiteisiin. VEU:n edustajilla on ollut huomattavasti helpompaa päästä julkisuuteen ulkomaisen "valtavirtamedian" kautta.

11. Onko teillä yhteistyötä jonkin suomalaisen puolueen kanssa?

VEU:n toiminta on täysin riippumaton puolueista. VEU:n hallituksesta ja jäsenistöstä löytyy edustajia lähes kaikista puolueista. VEU toimii TEAMin periaatteiden mukaisesti.

12. Kuinka kansainvälistä on toimintanne?

Tällä hetkellä VEU toimii näkyvämmin kansainvälisellä areenalla kun kotimaassa. Tämä johtuu Suomen puoluepoliittisesta harmonisoinnista, jossa oppositiota ei ole olemassa, sekä kansalaisten poliittisesta passivoitumisesta. VEU on toiminut monen kansainvälisen EU-kriittisen konferenssin ja seminaarin aloitteentekijänä ja käytännön toteuttajana ensisijaisesti Baltian ja Itä-Euroopan maissa. VEU on myös ollut rakentamassa yhä kasvavaa EU-kriittisten liikkeiden tieto- ja toiminta- verkostoa ympäri Eurooppaa. VEU:n edustajia on myös ollut läsnä lähes kaikkien EU-huippukokousten yhteydessä järjestetyissä vastakokouksissa.

13. Missä VEU näkyy vuonna 2002?

VEU näkyy kotimaassa vaikka päivittäin jos media ja kansalaiset näin haluavat. VEU näkyy ulkomailla tämän hetkisten tietojen perusteella mm. Prahassa ja Kööpenhaminassa maaliskuussa, toukokuussa Sofiassa, kesäkuussa Bergneustadtissa Saksassa, kesän aikana Baltian maissa, syksyllä Ljubljanassa ja ennen kaikkea joulukuussa Kööpenhaminassa EU-huippukokouksen yhteydessä. VEU osallistuu myös aktiivisesti kaikkien Euroopan EU-kriittisten liikkeiden yhteistyöhön saada aikaan kansanäänestyksiä kaikissa jäsen- ja hakijamaissa vuoden 2004 HVK:n uudesta EU-sopimuksesta.

sivun alkuun

Alla tecken tyder på att USA inom den närmaste tiden kommer att inleda ett krig mot Irak - med eller utan FN-mandat, och med eller utan NATO:s hjälp.
Kongressens stöd skall utgöra beviset för att beslutet att inleda kriget har genomgått en demokratisk process. George W. Bush ständiga åberopande av Gud, som den makt amerikanarna litar på, syftar till att ge kriget även etisk och moralisk legitimitet.

Att man sedan struntar i internationella avtal och överenskommelser, som mödosamt har förhandlats fram under årtionden, och som har omfattats av majoriteten av världens länder, visar att den här kampen inte gäller fred eller terrorismens utrotande. I så fall skulle man inleda en helt annan process än att kasta bomber på ett folk som har förödmjukats i årtionden av politiska ledare både i det egna landet och i världen utanför.
Djävulen har många skepnader, men de värsta är makt och pengar!

När maktgalenskapen och mammonsdyrkan styr, då har det ingen betydelse om barn, kvinnor, åldringar och fredligt funtade män får tillbringa veckor, månader eller år i ständig skräck för att bli ihjälbombade eller lemlästade, och om soldater skickas ut för att dö i områden som är dem fullkomligt främmande. Då är det oljefältens tryggande och krigsindustriaktiernas uppåtgående kurser som gäller. Då gäller det att skyla över inrikespolitiska problem för att vinna nästa val. Den 5 november är det val till kongressen i USA. Det ryktas om bilansskandaler som skulle skada republikanerna. Ett krig riktar uppmärksamheten åt annat håll.

Ett "hemligt" dokument (rebuilding America's Defences: Strategies, Forces And Resources For A New Century), som skrevs i september 2000 av en think-tank som heter PNAC (Project for the New American Century), och som avslöjades av tidningen Sunday Herald, visar hur George W. Bush och hans stödtrupper tänkte sig den nya världsordningen redan innan Bush blev "vald" till president i januari 2001.
Planen visar att Bush-kabinettet hade för avsikt att skaffa sig militär kontroll över Golf-regionen oberoende av om Saddam Hussein var vid makten eller inte.

Rapporten framhäver USA:s roll som ledare, och nämner som sin närmaste allierade, England. Enligt rapporten skall fredsbevarandet bygga på amerikanskt politiskt ledarskap, inte på FN. Amerikanska baser skall upprätthållas i Saudi-Arabien och Kuwait. Iran utpekas som ett möjligtivis lika stort hot mot USA:s intressen som Irak. Kina anses moget för en regim-växling och för en demokratiseringsprocess som skall pådrivas av USA och dess allierade. Nord-Koreas, Libyens, Syriens och Irans farliga regeringar legitimerar skapandet av ett väldsomspännande kommando- och kontrollsystem.

Rapporten är en plan för USA:s totala världsdominans, dess blinda maktgalenskap och mammonsdyrkan.
Makt över de områden som rapporten nämner ger tillträde till enorma naturrikedomar, främst olja och gas som skall transporteras kors och tvärs i amerikanska och multinationella storföretags pipe-lines. Enligt en nyligen publicerad rapport av IEA (International Energy Agency) finns 52 % av världens gasförekomster i Iran och Ryssland. Oljeförekomsterna är avsevärda. I detta sammanhang är det viktigt att komma ihåg att Bush-klanens ansenliga aktie-kapital härstammar från olje-företagen.

Det eviga krigs- och terrorhotet, som medvetet skapas av USA, får krigsindustrin att blomstra.
USA:s militärbudget höjdes efter 11 september i fjol med 48 miljarder dollar till 379 miljarder dollar. USA:s hjälp (främst för militära ändamål) till Israel överstiger per capita betydligt den totala inkomsten per capita i Afrikas utvecklingsländer. Kriget i Irak skulle enligt Vita Husets ekonomiska rådgivare Lawrence Lindsay kosta omkring 200 miljarder dollar.

Enligt UNDP skulle 40 miljarder dollar räcka till för att förse alla människor i utvecklingsländerna med vatten, reningsanläggningar, mödra- och grundhälsovård samt grundutbildning för barn.

Även om USA:s försvarsminister Donald Rumsfeld anser att krigföringen kan skötas av USA utan NATO:s hjälp, anser USA dock att fredsbyggandet efteråt skall skötas av NATO - och det kostar pengar.

Enligt USA kräver NATO-ländernas militärbudgeter rejäla förhöjningar. Förhöjningar som kommer att betalas via nedskärningar i den offentliga sektorn; främst hälso- och socialvården samt undervisningen.

Genom att privatisera delar av dessa offentliga tjänster skall servicen upprätthållas - åtminstone för dem som kan betala! Privatsjukhus, privat åldringsvård samt privatskolor och -universitet för oss tillbaka till det tudelade samhälle som det tagit årtionden att bli av med.

Ännu är Finland inte medlem av NATO men allt tyder på att processen redan har satts igång:
- General Gustav Hägglund, ordförande för EU:s militärkommitté anser att EU och NATO skall inleda ett betydligt tätare samarbete; mer eller mindre integreras i varandra
- Statsminister Paavo Lipponen uppmanar till diskussion om NATO, men säger att folkomröstning skall vi ännu inte tala om
- Försvarsminister Jan-Erik Enestam bockar och bugar åt alla håll och kanter
- Från olika håll bekräftas det att ett eventuellt NATO-medlemskap inte skulle medföra några extra kostnader och att vår militära beredskap redan är på NATO-nivå

Ett faktum är dock att redan uppbyggandet av den gemensamma militära kapaciteten för EU kräver att alla medlemsländer ökar sina militära investeringar, även de sk. alliansfria länderna. Ordföranden för EU:s Framtidskonvent, Valery Giscard D'Estaing uppmanade nyligen EU-länderna att skapa en ad hoc struktur för att sammanslå de pengar som används för militära ändamål. Han framhävde också att alla EU-länder måste öka sina militära utgifter.

Nedtoningen av debatten känns igen från folkomröstingen om EU-medlemskapet 1994.
Medlemskapet var överhuvudtaget inte aktuellt och en debatt fullständigt onödig.
Vi skulle inte alltför snart bli nettobetalare. Vår offentliga sektor skulle inte drabbas av EMU-medlemskapets förpliktelser. Vår neutralitet skulle upprätthållas etc., etc.

Allt detta visade sig vara falska löften.

Medlemskapet blev aktuellt över en natt. Finland blev så gott som omedelbart nettobetalare och summan stiger när östutvidgningen blir aktuell. Vår iver att uppnå EMU-kraven bland de första har drabbat vår offentliga sektor mycket hårt. Politiker som skyller på ineffektivitet och dåligt ledarskap inom hälso- och socialvården uppvisar ingenting annat än politisk ansvarsflykt. Köerna på sjukhusen växer. Åldringsvården har avhumaniserats och mekaniserats. Inte p.g.a. personalens brist på empati och ansvar, utan på grund av för lite personal; vårdare som blir totalt utbrända.

Nu står av allt att döma skolorna, universiteten och kollektivtrafiken i turen.

Neutraliteten har ersatts av alliansfrihet. Men hur kan vi vara alliansfria om vi inte motsätter oss EU:s planer på ett gemensamt försvar? Varför vågar ingen politiker från detta alliansfria land öppet och ljudligt kritisera dem som nu ämnar inleda ett krig som strider mot alla internationella avtal?

Mammonsdyrkan och maktgalenskap styr även hos oss, även om inte i lika iögonenfallande hög grad som i USA.
USA:s krigsplaner och globala dominans diskuteras inte. Vår utrikespolitik binds upp av EU. EU är starkt anknytet till NATO. NATO styrs av USA.

Våra politiker är enbart marionetter - och värre blir det - ifall inte folket vaknar och återkräver sina demokratiska rättigheter, dvs rätten att kunna inverka på politiska beslut som i högsta grad gäller vårt dagliga liv. Beslut som gäller fred, social rättvisa, respekt för människa och miljö!

Om den vanliga skattebetalaren själv skulle få bestämma över hur deras hårtförtjänta pengar skall användas, skulle majoriteten med säkerhet inte spendera dem på bomber och attackplan utan på något som förbättrar livskvaliteten - inte förintar den!

Ulla Klötzer
Ordförande för Alternativ till EU
Styrelsemedlem i TEAM, the European Alliance of EU-Critical Movements
Aktiv inom Kvinnor för Fred

sivun alkuun