Lehdistötiedotteet 2002 |
NATO:N
RAUHANKUMPPANUUS VOI MUUTTUA YDINSODAKSI 12.3.2002 |
LEHDISTÖTIEDOTE
1.2.2002 Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puh.joht. Kuunteleeko EU kansaa vai George W. Bushia ? EU:n selvä
kahtiajako Irak-kysymyksessä osoittaa, että paljon miinoja
löytyy vielä EU:n liittovaltioprojektin sekä yhteisen
puolustuksen tiellä. Viiden EU jäsenmaan ja kolmen hakijamaan,
Englannin pääministerin, Tony Blairin aloitteesta allekirjoittama
lausunto Irak-sodan puolesta on jo Euroopan lehdistössä ehditty
pitää Englannin yrityksenä luoda toisen valta-blokin
EU:n sisällä Saksa-Ranska akselin vastineeksi. Mutta tämä
uusi ryhmittymä osoittaa myös että poliittinen väri
on EU:ssa menettämässä merkityksensä. Nyt EU on
selvemmin jakautunut kahteen kansantajuisesti aidompaan ideologiseen
ryhmään. Englannin ulkoministeriön
mukaan Saksa on yksin Euroopassa sotatoimia vastustaessa. Lausunto osoittaa
miten pieneksi EU on kutistunut Englannin silmissä jos Ranskan
sekä 9 muun jäsenmaan kantaa ei enää pidetä
tärkeänä. LEHDISTÖTIEDOTE 12.3.2002 Ulla
Klötzer NATO:N RAUHANKUMPPANUUS VOI MUUTTUA YDINSODAKSI Kahdeksas tammikuuta USA:n kongressin vastaanottama ja puolustusministeri Donald Rumsfeldin allekirjoittama uusi ydinaseraportti (Nuclear Posture Review) on herättänyt laajaa keskustelua ympäri maailmaa. Kyse on uudenlaisista
mini-atomipommeista, jotka muodostaisivat uuden terrorismin vastaisen
asevaraston ja, jotka voitaisiin kytkeä tavanomaisiin ohjuksiin. On
hyvä muistaa, että menneinä vuosina nämä näppärät ohjukset silloin tällöin
ovat eksyneet kurssistaan ja pudonneet kauaksi tarkoitetusta määränpäästä.
Mahdollisina mini-atomipommin kohteina mainitaan raportissa Irak, Iran,
Pohjois-Korea, Libya, Syyria sekä Venäjä ja Kiina. Tämä johtaa vääjäämättä uuteen asevarustelukierteeseen, vieläpä sellaiseen asevarusteluun, joka edellyttää sekä vähemmän rahaa että vähemmän teknologista taitoa. Maailmasta löytyy 44 valtiota, joilla on ydinteknologia hallussaan. Plutonium-239 saanti ei ehkä ole yhtä helppoa kun Plutonium-240 jota löytyy suuria varastoja ydinteknologian siviilikäytössä olevista laitoksista kuten ydinvoimaloista. Mutta tästäkin aineesta voidaan rakentaa ydinpommi. Reaktori-plutoniumia voidaan tuottaa jälleenkäsittelemällä käytettyä ydinpolttoainetta tavallisesta ydinvoimalasta. Paitsi virallisista ydinasemaista (USA, Venäjä, Kiina, Ranska, Englanti) sekä Intiasta, Pakistanista että Israelista löytyy tällaisia jälleenkäsittelylaitoksia. On siis vain aikakysymys milloin nämäkin valtiot, USA:n esimerkkiä seuraten, alkavat tuottaa ja käyttää tällaisia miniatomiaseita. On myös aikakysymys milloin NATO, jonka toiminta on täysin riippuvainen USA:n asevoimista joutuu käyttämään näitä uusia atomipommeja. Tähän asti USA ei ole paljon kuunnellut muiden sotilasliiton jäseniä ennen kun se on toiminut sotilasliiton nimissä. Ydinaseettomien NATO-jäsenmaiden tilanne muuttuu siis ratkaisevasti mikä tulee herättämään paljon kriittistä keskustelua. Tämä uusi tilanne vaikuttaa myös NATO:n rauhankumppanuusmaihin. Millaisiksi muuttuvat rauhanturvaamistehtävät tällaisen sodan jälkeen? Kuka kantaa vastuun rauhanturvaajien lähettämisestä alueille jotka ovat ydinsaasteen saastuttamia? Millainen korvausmenetelmä luodaan sairastapauksia ajatellen? Sekä Irakissa, Kosovossa että Afganistanissa käytettiin erittäin lieviä DU-aseita (DU=köyhdytetty uraani). Mm. englantilaiset ja amerikkalaiset sotilaat ovat sairastuneet erilaisiin epämääräisiin sairauksiin, mutta näiden sairauksien ei myönnetä johtuvan DU-saasteista, eikä korvauksia ole maksettu eikä varmasti tulla maksamaankaan. Suomessa käydään erittäin vilkasta keskustelua NATO-jäsenyydestä kulissien takana. Suomen ja Ruotsin hallitukset ovat yhdessä ehdottaneet NATO rauhankumppanuuden tehostamista. Suomessa yli puolet kansalaisista vastustaa NATO-jäsenyyttä. Suurin osa kansasta ei tiedä mitä velvoitteita EU:n militarisointi ja tehokkaampi rauhankumppanuus tuo tullessaan. Meillä on oikeus tietää! Meillä on oikeus itse päättää missä ja millaisissa tehtävissä sotilaamme käyttävät aseitaan. Tästä prosessista on käytävä avoin, rehellinen keskustelu ja sen jälkeen päättää kansanäänestyksessä missä mennään! LEHDISTÖTIEDOTE 25.9. 2002 ULLA KLÖTZER
(09-81 01 67 tai 050-569 09 67) Pääministeri Lipposen koollekutsuma keskustelutilaisuus Säätytalolla - Jättikö Giscard d'Estaing tahallaan vastaamatta kysymykseen kansanäänestyksistä uudesta EU-sopimuksesta Pääminister Paavo Lipposen koollekutsumassa keskustelutilaisuudessa tänään iltapäivällä Säätytalolla, Euroopan Tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d'Estaing kertoi konventin työskentelystä sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D'Estaing korosti puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista EU-projektin taakse. Tilaisuudessa VEU:n puheenjohtaja Ulla Klötzer esitti kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä sekä vanhoissa jäsenmaissa että hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta, josta todennäköisesti tulee erittäin federalistinen ja joka tulee toimimaan perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin, Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuuskonventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan "suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)". Tällainen kehitys
ei ollut suomalaisten mielessä kun he äänestivät
EU-jäsenyydestä vuonna 1994. Kysymykseen tukeeko
puheenjohtaja d'Estaing tällaista prosessia, joka päättyisi
oikeuden-mukaisiin kansanäänestyksiin jokaisessa EU:n jäsen-
sekä hakijamaassa ja joka kunnioittaisi näiden kansanäänestysten
tuloksia d'Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja
kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä
hakijamaissa. On todennäköistä,
että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19
lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen
vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta,
jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä. Ulla
Klötzer IRLANNIN KYLLÄ - VALTAVA TAPPIO DEMOKRATIALLE Irlannin toinen kansanäänestys Nizzan-sopimuksesta on räikeä osoitus siitä miten EU:ssa ei oteta kansan tahtoa huomioon. Vuoden sisällä irlantilaiset on pantu äänestämään kaksi kertaa samasta sopimuksesta. Viesti on selvä; äänestätte kunnes syntyy kyllä-tulos. Kansaa kuunnellaan, mutta vain jos kansa on samaa mieltä poliittisen eliitin kanssa. Kyllä-kampanjan
piirteet ovat tuttuja; kaikki entiset ja nykyiset EU-komissaarit, jotka
nostavat palkkansa tai eläkkeensä EU:sta kannattivat kyllä-puolta.
Kymmenen hakijamaiden hallitukset vetosivat irlantilaisiin äänestämään
laajentumisen puolesta, vaikka EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi
jo viime kerran ei-tuloksen jälkeen sanoi, että laajentuminen
ei kaadu Irlannin ei-tulokseen. Irlannin hallitus osallistui ostamalla
500 miljoonan euron maataloustukiaisilla maan-viljelijöiden ääniä.
Katolisen kirkon piispat vetosivat irlantilaisiin äänestämään
eurooppalaisen yhteistyön puolesta. Jos kaikkiin irlantilaisiin
kohdistuviin uhkauksiin, että ei-tulos merkitsisi EU-oven sulkemista
Itä-Euroopalle on uskottava, laajentumisen tie on nyt ongelmaton
ja laajentuminen voi nyt edetä nopeassa tahdissa. Todennäköistä
kuitenkin on, että nyt EU:n taikureiden on nopeasti keksittävä
uusia syitä laajentumisen viipymisen selittämiseksi. Liian
monta estettä on vielä laajentumisen tiellä; budjetti,
maatalous, liittovaltioprojekti jne. Irlannin toinen kansanäänestys Nizzan-sopimuksesta, kuten myös Tanskan kaksi kansanäänestystä EMU-jäsenyydestä, osoittavat miten syväksi kuilu kansan ja päättäjien välillä on päässyt kasvamaan. Kun demokraattisesti suoritettujen kansanäänestysten tuloksia ei hyväksytä kansaa pilkataan ja poliittinen turhautuminen kasvaa. Tämä saattaa palvella poliittista eliittiä vähän aikaa - muttei pitemmän päälle. On erittäin vaarallista rakentaa yhteiskuntaa, jossa kansaa pidetään ainoastaan välttämättömänä pahana, varsinkin tilanteessa jossa työttömyys kasvaa EU-maissa ja julkisen sektorin alasajon vauhti kiihtyy. Edessä on uusi
EU-sopimus vuonna 2004, sopimus joka luonteeltaan kaikkien huhujen perusteella
tulee olemaan erittäin federalistinen. Suunnitellaan EU:lle yhteistä
presidenttiä ja hallitusta puhumattakaan yhteisestä puolustuksesta. Ulla Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikken puheenjohtaja
Jo kuukausia on
ollut tiedossa, että suuret jäsenmaat Saksa, Ranska ja Italia
ovat sellaisten yhteiskunnallisten ongelmien edessä, että
EMU -kriteereistä kiinnipitäminen käy mahdottomaksi jos
näiden maiden hallitukset haluavat ottaa oman maan edut huomioon. Niin kauan kun ongelmia
EMU -kriteereiden kiinnipitämisestä oli vain pienillä
jäsenmailla, niiden toteuttamisesta pidettiin lujasti kiinni. Ei
ole kulunut paljon aikaa siitä kun sekä Irlantia että
Portugalia uhattiin jopa sakoilla kriteereiden rikkomisesta. Koko tilanne on nyt muuttumassa ilmiriidaksi kun EU-Parlamentti käy kuumana Prodin lausunnosta, kun Euroopan Keskuspankin johtaja Wim Duisenberg selvästi sanoo vastustavansa kriteereiden löyhentämistä ja kun muutamat pienet jäsenmaat, kuten Espanja ja Belgia, ovat raivoissaan siitä, että isot jäsenmaat nyt yrittävät irtaantua säännöistä, jotka ovat nimenomaan heidän laatimia. Todennäköistä kuitenkin on ettei Saksaa, Ranskaa ja Italiaa tulla uhkamaan sakoilla. Siihen pienten jäsenmaiden rohkeus ei riitä! EU-kriittiset liikkeet
ovat aina varoittaneet siitä, että tiukan paikan tullen tullaan
näkemään EU:n todelliset kasvot. Tällainen tilanne
on nyt syntynyt. Saksa ja Ranska kärsivät kasvavasta työttömyydestä,
kansalaiset syyttävät euroa hintojen roimasta kasvusta ja
viimeisten mielipidemittausten mukaan 61 % saksalaisista haluaa luopua
eurosta. Poliitikot, valtansa menettämisen pelosta, uhraavat silloin
EU-yhteistyön kansallisten intressien hoitamiseksi. Kannattiko? Tämä
on kysymys johon nyt halutaan vastauksia ympäri Eurooppaa? On ennustettavissa,
että EU:n uusi, vuonna 2004 valmistuva sopimus vie meidät
vielä tiiviimpään ja syvempään liittovaltiokehitykseen.
Mutta ovatko EU-maiden kansat siihen valmiit? Ja tämän EMU-jupakan
kohun jälkeen herää kysymys ovatko edes poliitikot siihen
valmiit? Mielipidemittaukset osoittavat, että enemmistö EU-jäsenmaiden
kansalaisista haluavat pitää päätöksenteon
kansallisella tai alueellisella tasolla. Se ei ole EU:ssa enää
mahdollista. Ulla
Klötzer, Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen
puheenjohtaja EU:n BRYSSELIN HUIPPUKOKOUKSESSA RIIDELLÄÄN RAHASTA Suurten EU-jäsenmaiden
EMU-kriteereiden löyhentämisaikeiden aiheuttama kohu ei ole
vielä mennyt ohi - niin seuraava kunnon riidanaihe on jo aiheuttanut
otsikoita ympäri Eurooppaa. Loppuviikon Brysselin
EU-huippukokous, joka on kutsuttu koolle selvittääkseen miten
itä- laajentumisen rahoittaminen hoidetaan, lupaa myrskyistä
tunnelmaa. Ranskan presidentti
on vastannut hyökkäykseen heittämällä pallon
eteenpäin Englannille vaatien, että Englannin 1,8 miljardin,
jo Thatcherin aikaan, sovitusta vuosittaisesta maksujen alennuksesta
on luovuttava. EU-yhteistyöhön
on tullut USA-maisia piirteitä. Kun kotikentällä on vaikeuksia
haetaan syntipukkeja muualta. EU on erittäin sopiva kulissi, jonka
taakse voi piiloutua kun halutaan paeta vastuuta huonosta politiikan
hoidosta. Voihan sitä aina syyttää muita jäsenmaita
huonoista päätöksistä ja huonosta yhteistyöstä.
Tämä saattaa olla tehokas sisäpoliittinen väline,
mutta se ei missään nimessä palvele sitä kansojen
välistä yhteisymmärrystä ja rauhanprosessia jota
EU:n perustajat sekä nykyiset johtomiehet ja -naiset väittävät
olevan koko EU:n perusajatus. Kolonialism, hunger, krig - global terror Sedan 500 år tillbaka har jordens tillgångar via slaveriet, kolonialismen, råvaruflödet, krigföringen, naturens hänsynslösa utnyttjande och förstörandet av främmande kulturer huvudsakligen betjänat de rika västländerna. Av världens 6,2 miljarder invånare förbrukar en liten elit på 20 % över 80 % av världens alla resurser och förorsakar samtidigt 80 % av all miljöförstörelse. Det är terror! Dagligen dör 36
000 barn i svält i världen. Inte för att det inte finns tillräckligt
mat eftersom man samtidigt sedan årtionden i västvärlden förstör massvis
med livsmedelsråvaror för att förhindra att prisen faller för lågt på
världsmarknaden. Svältande barn och berg av mat som förstörs. Det är
terror! I Tjetjenien, Afganistan,
Nigeria mm., mm., krigas det för att västländernas tillgång till olja
och andra naturresurser skall säkras. Hundratusentals människor blir
hemlösa, dödade, och stympade av minor. Det är terror! Och allt detta är terror som planeras i värstvärldens maktcentrum i New York, Washington, Frankfurt, Paris, Bryssel, Moskva, Tokyo, mfl. Social misär, marginalisering - västvärldens terror Men terrorn drabbar inte endast länderna och befolkningen utanför den rika västvärlden. Den drabbbar även stora befolkningsgrupper inom de egna gränserna. Fattigdomsiffrorna
för befolkningen i världens rikaste land, USA är slående. 32 miljoner
amerikaner lever under fattigdomsgränsen, vart sjätte barn växer upp
i fattigdom, av de två miljoner hemlösa har endast en femtedel någon
form av arbete, över sju miljoner amerikaner måste utföra två jobb för
att överleva och 39 miljoner amerikaner är inte sjukförsäkrade. Kyrkor
och andra välgörenhetsorganisationer registrerar växande soppköer. I Europa växer klyftorna
mellan fattiga och rika. EU-ländernas budgeter anpassas till EMU-kriterierna
som inte ger utrymme för social jämställdhethet, miljö och globalt ansvar. De öppna marknadernas politik leder till fusioner av företag, uppsägningar
av personal, flykt av kapital och investeringar till billigländer. Terroristlagar fö demonstranter - de egna regeringarnas terror Men vad händer när människorna vaknar och börjar protestera? När både gamla och unga - men främst unga - inser vart globaliseringen leder och hur hänsynslöst vi har smutsat ner vår miljö? När någon vågar ifrågasätta hur det är möjligt att globaliseringen, som har pågått i närmare tio år och som under denna tid ökat världsbruttosocialprodukten (summan av alla producerade varor och tjänster i världen) med 40 %, inte leder till utlovad ökad välfärd utan till ökad klyftbildning, marginalisering, fattigdom i de breda folklagren. Världshandeln ökade med 11 % år 2000. Vart försvann pengarna? Svaret är att protesterna
inte leder någon vart. Kraven på öppen dialog och förändring sopas under
mattan av en totalharmoniserad politisk elit. Appeller, skrivelser,
fredliga demonstrationer, konferenser och möten ignoreras. Den partipolitiska
passiviteten och avsmaken ökar! Och ju mera kritiken växer mot den
pågående utvecklingen desto mera barrikerar sig beslutsfattarna bakom
sina politiska ridåer, bakom EU:s, WTO:s, NATO:s breda ryggar. men
även bakom järnstängsel och kravallpolis vid toppmöten och konferenser. För en som har växt
upp i den nordiska välfärdens vagga, som stolt har flaggat för nordisk
freds-, miljö- och utvecklingslandspolitik ute i stora världen, har
världsbilden rasat samman. Demokrati, dialog, solidaritet, miljömedvetenhet,
neutralitet, jämställdhet, fred och nedrustning är ord som inte längre
gäller. Terrorn har många
ansikten. Den förenklade version som George W. Bush lanserade i samband
med händelserna den 11.9.: "den som inte är med oss är mot oss", går
lyckligtvis inte hem hos alla. Inte heller de desperata försöken att
utpeka alla globaliserings- och EU-kritiker som bråkmakare och stenkastare
eller fascister och kommunister. Koalitionen mot terrorn är dömd att misslyckas "Koalitionen mot terrorn är dömd att misslyckas eftersom man inte samtidigt har byggt upp en koalition mot hungern" säger den världsberömda schweiziska sociologiprofessorn och globaliseringskritikern Jean Ziegler. De militära utgifterna
uppgår globalt till cirka 780 miljarder dollar årligen. Enligt en rapport
från FN:s Utvecklingsprogam år 1998 kunde man i alla utvecklingsländer Pengarna finns, råvarorna finns - den politiska viljan fattas. Men hungern, klyftbildningen och frustrationen ökar. Historien visar att dessa element utgjort grunden till många omvälvningar - önskade eller oönskade - framtvingade eller demokratiskt utarbetade. Bollen har kastats åt beslutsfattarna. Nu återstår det att se om de kan fånga den eller om de har blivit förblindade av maktfullkomlighet! Ulla Klötzer Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry:n jäsenlehti WALPO 1/02 haastatteli VEU:n puheenjohtaja Ulla Klötzeriä, lue alta kysymykset ja vastaukset 1. Miksi VEU on olemassa eli mikä on järjestönne suuri Tavoite? VEU perustettiin
ennen kansanäänestystä 1994 edistämään EU-keskustelua, josta oli huutava
pula ja josta on edelleen huutava pula. Suomen eduskunta on kansanäänestyksen
jälkeen hyväksynyt Amsterdam-sopimuksen, EMU-jäsenyyden sekä Nizzan
sopimuksen ilman mitään kansalaiskeskustelua, puhumattakaan kansanäänestyksistä.
Tavoite on integroida kansalaiset keskusteluun ja päätöksentekoon. 2. Mistä Euroopan Unionissa on mielestänne kyse? EY:ssa kyse oli
kaupanteosta ja yhteisistä markkinoista. Euroopan Unioni on selvä liittovaltioprojekti
yhteisine rahoineen, rajoineen, poliiseineen, asevoimineen, perustuslakeineen
ja lopuksi yhteisine hallituksineen. 3. Miten näette EU:n ja Euroopan nykykehityksen? EU etenee kohti
liittovaltiota jossa pienet jäsenvaltiot jäävät suurten jalkoihin. Nizzan
sopimus vahvisti suurten jäsenmaiden vaikutusvaltaa. Ministerineuvostossa
Suomen vaikutusvalta pieneni nykyisestä 3 prosentista 2,03 prosenttiin.
EU-parlamentissa Suomen vaikutusvalta pieneni 19 %. 4. Miten luonnehtisitte Suomen roolia EU:ssa? Suomi on EU:n mallioppilas.
Emu-kriteereiden täyttämisestä tuli kunniatehtävä ja samalla alkoi Suomen
hyvinvointiyhteiskunnan raaka alasajo. Vuonna 1992 Suomen terveydenhuoltomenot
olivat 9,1% BKT:stä ja Suomi sijoittui Saksan ja Sveitsin luokkaan.
Vuonna 1998 osuus oli enää 6,9 % ja Suomi sijoittuu nyt Kreikan, Portugalin
ja Tšekin alapuolelle. Sosiaalimenoihin Suomi käytti vuoden 2000 ennakkotietojen
mukaan 25,2 % BKT:stä kun EU-maiden keskiarvo oli 27,6 %. 5. Internet-sivuillanne esitellään suomalaisen yhteiskunnan negatiivisia kehityspiirteitä 1990-luvulla, esimerkkeinä parlamentarismin heikentyminen, taloudellisen globalisaation lisääntyminen, työttömyyden, rikollisuuden ja ympäristöongelmien kasvu jne. Voiko EU:ta mielestänne pitää suurimpana syntipukkina mainituille ongelmille? EU ei sinänsä voida
pitää syntipukkina vaan se tosiasia että päätösvaltamme EU:n myötä on
kutistunut olemattomiin. EU:ssa vallitsee tunnetusti suuri demokratiavaje
ja EU toimii globalisaation vahvana moottorina. Globalisaatio edistää
ympäristön tuhoa, ylläpitää epätasa-arvoa, synnyttää paineita palkkojen
ja sosiaaliturvan leikkauksiin jne. 6. Miten luonnehtisitte Suomen roolia EU:ssa? katso kysymys 4. 7. Miten vaihtoehto EU:lle toteutetaan - realistisesti? Juuri työnsä alkavan
EU:n "tulevaisuuskonventin" tehtäväksi pitäisi asettaa kahden EU:n kehittämismallin
esittäminen; liittovaltiomalli sekä itsenäisten valtioiden yhteistyömalli.
Näiden mallien perusteella pitäisi järjestää kansanäänestyksiä kaikissa
jäsenmaissa ja hakijamaissa. Kansalaisten pitää itse päättää haluavatko
he osallistua EY-kaltaiseen yhteistyöhön jossa kaupanteko ja yhteismarkkinat
ovat yhteinen perusta. vaan haluavatko he maansa muodostavan osavaltion
EU:n liittovaltiossa. Realistinen vaihtoehto on EY pienillä muutoksilla
tai ilman. 8. Voiko Suomi todellisuudessa - kun lasketaan hyödyt ja haitat - enää irrottautua EU:sta? Irtaantuminen on
täysin mahdollista. Ongelmana on, että EU-sopimuksista ei löydy eroamispykälää.
EY-kaltainen yhteistyö olisi monelle pienelle jäsenmaalle huomattavasti
edullisempi kun EU-jäsenyys. Mutta sitä mukaa kun tyytymättömyys EU:ta
kohtaan kasvaa ympäri Eurooppaa EU:ssa nousee myös paineita miettiä
ja suunnitella miten suhtaudutaan mahdollisiin eroamisvaatimuksiin.
Eriasteisen yhteistyön ylläpitäminen on kaikkien etujen mukaista. 9. Kuinka paljon on VEU-aktiiveja ja liikkeen tukijoita? VEU:n jäseniä on noin 3.000 ja todella aktiiveja noin 100. Mutta sitä mukaa kun EU:ssa olemisen arki selviää kansalaisille löytyy tukijoita kaikissa yhteiskuntapiireissä taksinkuljettajista opettajiin ja pienyrittäjiin. Viimeaikainen keskustelu eurosta pubeissa ja kadunkulmilla osoittaa, että kaikki eivät suinkaan ole tyytyväisiä nykymenoon. 10. Millaiset ovat suhteenne muiden kansalaisjärjestöjen ja "valtavirtamedian" kanssa? VEU on aktiivisesti
mukana koko Eurooppaa kattavassa EU-kriittisten liikkeiden verkostossa.
VEU:n puheenjohtajana olen "Euroopan EU-kriittisten Liikkeiden Allianssin",
TEAMin hallituksen jäsen. TEAMilla on noin 50 jäsenjärjestöä eri puolilla
Eurooppaa, sekä EU-alueella että hakijamaissa. TEAMin jäsenjärjestöjä
ovat sekä oikeisto- että vasemmistokenttään sijoittuvia järjestöjä ja
liikkeitä. Suomessa VEU tekee yhteistyötä sekä muiden EU-kriittisten
liikkeiden että rauhan- ja ympäristöliikkeiden kanssa. 11. Onko teillä yhteistyötä jonkin suomalaisen puolueen kanssa? VEU:n toiminta on
täysin riippumaton puolueista. VEU:n hallituksesta ja jäsenistöstä löytyy
edustajia lähes kaikista puolueista. VEU toimii TEAMin periaatteiden
mukaisesti. 12. Kuinka kansainvälistä on toimintanne? Tällä hetkellä VEU
toimii näkyvämmin kansainvälisellä areenalla kun kotimaassa. Tämä johtuu
Suomen puoluepoliittisesta harmonisoinnista, jossa oppositiota ei ole
olemassa, sekä kansalaisten poliittisesta passivoitumisesta. VEU on
toiminut monen kansainvälisen EU-kriittisen konferenssin ja seminaarin
aloitteentekijänä ja käytännön toteuttajana ensisijaisesti Baltian ja
Itä-Euroopan maissa. VEU on myös ollut rakentamassa yhä kasvavaa EU-kriittisten
liikkeiden tieto- ja toiminta- verkostoa ympäri Eurooppaa. VEU:n edustajia
on myös ollut läsnä lähes kaikkien EU-huippukokousten yhteydessä järjestetyissä
vastakokouksissa. 13. Missä VEU näkyy vuonna 2002? VEU näkyy kotimaassa
vaikka päivittäin jos media ja kansalaiset näin haluavat. VEU näkyy
ulkomailla tämän hetkisten tietojen perusteella mm. Prahassa ja Kööpenhaminassa
maaliskuussa, toukokuussa Sofiassa, kesäkuussa Bergneustadtissa Saksassa,
kesän aikana Baltian maissa, syksyllä Ljubljanassa ja ennen kaikkea
joulukuussa Kööpenhaminassa EU-huippukokouksen yhteydessä. VEU osallistuu
myös aktiivisesti kaikkien Euroopan EU-kriittisten liikkeiden yhteistyöhön
saada aikaan kansanäänestyksiä kaikissa jäsen- ja hakijamaissa vuoden
2004 HVK:n uudesta EU-sopimuksesta. USA:s MAKTGALENSKAP OCH MAMMONSDYRKAN STYR ÄVEN NATO OCH EU Alla tecken tyder på
att USA inom den närmaste tiden kommer att inleda ett krig mot
Irak - med eller utan FN-mandat, och med eller utan NATO:s hjälp. Att man sedan struntar i
internationella avtal och överenskommelser, som mödosamt har
förhandlats fram under årtionden, och som har omfattats av
majoriteten av världens länder, visar att den här kampen
inte gäller fred eller terrorismens utrotande. I så fall
skulle man inleda en helt annan process än att kasta bomber på
ett folk som har förödmjukats i årtionden av politiska
ledare både i det egna landet och i världen utanför. Ett "hemligt" dokument
(rebuilding America's Defences: Strategies, Forces And Resources For
A New Century), som skrevs i september 2000 av en think-tank som heter
PNAC (Project for the New American Century), och som avslöjades
av tidningen Sunday Herald, visar hur George W. Bush och hans stödtrupper
tänkte sig den nya världsordningen redan innan Bush blev "vald"
till president i januari 2001. Rapporten framhäver
USA:s roll som ledare, och nämner som sin närmaste allierade,
England. Enligt rapporten skall fredsbevarandet bygga på amerikanskt
politiskt ledarskap, inte på FN. Amerikanska baser skall upprätthållas
i Saudi-Arabien och Kuwait. Iran utpekas som ett möjligtivis lika
stort hot mot USA:s intressen som Irak. Kina anses moget för en
regim-växling och för en demokratiseringsprocess som skall
pådrivas av USA och dess allierade. Nord-Koreas, Libyens, Syriens
och Irans farliga regeringar legitimerar skapandet av ett väldsomspännande
kommando- och kontrollsystem. Det eviga krigs- och terrorhotet,
som medvetet skapas av USA, får krigsindustrin att blomstra. Ännu är Finland
inte medlem av NATO men allt tyder på att processen redan har
satts igång: Ett faktum är dock att redan uppbyggandet av den gemensamma militära kapaciteten för EU kräver att alla medlemsländer ökar sina militära investeringar, även de sk. alliansfria länderna. Ordföranden för EU:s Framtidskonvent, Valery Giscard D'Estaing uppmanade nyligen EU-länderna att skapa en ad hoc struktur för att sammanslå de pengar som används för militära ändamål. Han framhävde också att alla EU-länder måste öka sina militära utgifter. Nedtoningen av debatten känns
igen från folkomröstingen om EU-medlemskapet 1994. Mammonsdyrkan och maktgalenskap
styr även hos oss, även om inte i lika iögonenfallande
hög grad som i USA. Ulla Klötzer |