ULLA KLÖTZER, puheenjohtaja

- 17.2.00 pääministeri Lipposen yritys luistaa vastuusta
- 7.3.00 valtioneuvoston HVK-selonteko asiantuntijakuulemistilaisuus eduskunnassa
- 31.8.00 tietävätkö suomalaiset mistä neuvotellaan HVK:ssa?
- 28.9.00 Tanskan kansanäänestys voitto demokratialle
- 14.10.00 Suomen poliittisilla johtajilla pallo hukassa
- 6.12.00 Suomen itsenäisyys alennusmyynnissä
- 10.12.00 presidentti Halosen ehdotus EU:n jättämisestä otettava vakavasti

17.2.2000
PÄÄMINISTERI LIPPOSEN YRITYS LUISTAA VASTUUSTA

Pääministeri Paavo Lipponen tarjosi presidentin vaalien jälkeen ulkoministeripaikan Kokoomukselle vedoten jaettuun hallitusvastuuseen.
Todellinen tarkoitusperä on kuitenkin siirtää vastuun tulevista Suomen ja Suomen kansan osalta ikävistä päätöksistä Kokoomukselle.

Tällä viikolla alkaneen uuden EU:n neuvottelukierroksen, Hallitusten välisen konferenssin (HVK) päämääränä on nimittäin leikata huomattavasti pienten jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa EU:ssa. Tämä tarkoittaa vähemmän äänimäärä Ministerineuvostossa. Puhutaan jopa äänten sitomisesta asukas-lukuun, mikä johtaisi pienten jäsenvaltioiden täydelliseen voimattomuuteen vaikuttaa päätöksiin. EU:n laajentumisen myötä Suomi saisi vähemmän EU-parlamenttipaikkoja samalla kun EU-parlamentille annetaan enemmän valtaa. Siirtyminen lähes kaikissa asioissa enemmistöpäätöksiin tarkoittaa, että ennen kansanäänestystä paljon kehuttu veto-oikeus, eli viimeinen keino vaikuttaa asioihin, poistetaan.

Komissaarin kohdalla vallitsee epävarmuus siitä, saavatko kaikki jäsenvaltiot tulevaisuudessa oman komissaarinsa. Jos saa, puhutaan komissaarien luokittelemisesta siten, että toisilla on enemmän, toisilla vähemmän vaikutusvaltaa. Tämän lisäksi on suuria paineita lopulta edetä kohti yhteistä puolustusta. Siihen liittyy Suomen kohdalla vahvat NATO-paineet.
On siis ymmärrettävää, että pääministeri Lipponen haluaa siirtää vastuun tästä Suomen kansan-vallan kuoliniskusta Kokoomukselle.
Tämä on pelkurimainen tapa hoitaa kansaa koskevia asioita. Vastuullinen tapa olisi tässä vaiheessa todeta, että nyt käydään HVK-neuvottelut avoimesti ja laajan kansalaiskeskustelun pohjalta. Sen jälkeen alistetaan HVK:n aikaansaama uusi EU-sopimus kansanäänestykseen.

sivun alkuun

7.3. 2000
VALTIONEUVOSTON HVK-SELONTEKO ASIANTUNTIJAKUULEMIS- TILAISUUS, EDUSKUNNASSA

Kansanäänestyksen yhteydessä 1994 Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike yritti saada aikaan keskustelua ei ainoastaan Maastrichtin sopimuksen sisällöstä, vaan myöskin laajempaa keskustelua siitä, mihin suuntaan Euroopan Unionia ollaan kehittämässä. Silloin annettiin johtavien poliitikkojen taholta ymmärtää, että mm. Rahaunionista tullaan päättämään erikseen myöhemmin. Moni suomalainen sai sen käsityksen, että EMU:sta tullaan järjestämään uusi kansanäänestys. Silloisessa keskustelussa annettiin myös ymmärtää, että vaikka Maastrichtin sopimuksessa avattiin tie yhteiselle puolustukselle se ei tule toteutumaan lähitulevaisuudessa.
Kansanäänestyksestä on kulunut viisi vuotta.

EMU on toteutunut - ilman kansanäänestystä - vaikka enemmistä suomalaisista suhtautui kielteisesti yhteiseen valuuttaan.

Eduskuntamme on ratifioinut uuden EU-sopimuksen - Amsterdamin sopimuksen - ilman kansanäänestystä - vaikka sopimuksen luonne on selvästi liittovaltiokehitystä edistävä ja siten kaventaa edelleen kansallista päätösvaltaa.

Merkittävä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on siirtynyt EU:n päätöksenteon alaisuuteen, ja noin 80 % kansallisesta lainsäädännöstä tulee nykyään EU:sta, - ilman että suomalaiset ovat käyneet avointa, rehellistä ja tasapuolista keskustelua näin suuren vallankäytön luovuttamisesta EU:lle.

Tämän vuoden aikana neuvotellaan uudesta EU-sopimuksesta, joka on tarkoitus hyväksyä EU:n huippukokouksessa Ranskassa joulukuussa. Valtioneuvoston selonteko (2.2.2000) eduskunnalle osoittaa selvästi, että nyt ollaan edelleen kaventamassa kansallista päätösvaltaa.

Ääntenpainotus neuvostossa muuttuu pienten jäsenmaiden kustannuksella, enemmistöpäätösten laajentaminen vahvistaa merkittävästi EU:n vallankäyttöä, komission koko ja kokoonpano sekä mahdollinen eriarvostaminen luo epätasa-arvoa pienten ja suurten jäsenmaiden välille.

Valtioneuvoston selonteko viittaa pääministeri Paavo Lipposen hallitusohjelmaan, jossa todetaan, että Suomen hallitus toimii sen puolesta että unionin päätöksenteko ja hallintoa kehitetään avoimuuden, vastuullisuuden ja tehokkaan hallintokäytännön periaatteiden mukaisesti. Viiden vuoden EU-jäsenyys on kuitenkin osoittanut, että pienen jäsenmaan on lähes mahdotonta ajaa näitä jaloja periaatteita EU:ssa. Avoimuus on lähes tuntematon käsite ja tehokas hallinto-käytäntö merkitsee sitä, että komissaarit ajavat omia etujaan ja sulkevat silmänsä väärinkäytöksiltä ja korruptiolta. Komission oma keskustelupaperi (23/4/99) asiakirjojen julkisuudesta, josta tullaan päättämään komissiossa ja EU-parlamentissa kesäkuussa 2001, on lähinnä strategia julkisuuden rajoittamiseksi täydellisesti.

HVK:n kanssa käydään rinnakkainen prosessi Euroopan Unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Hyvin todennäköistä on, että Ranskan joulukuiseen huippukokoukseen tuodaan jonkinlainen EU:n yhteistä puolustusta edistävä esitys. Merkittävää on, että EU:n ulko-poliittinen edustaja ja Länsi-Euroopan unionin, WEU:n pääsihteeri Javier Solana on kertonut julkisesti, että idea yhteisestä turvallisuudesta ja puolustuksesta voitaisiin viedä läpi liittoutumattomissa maissa kertomalla, että on kyse Petersbergin tehtävistä, eli kriisinhallinnasta. Lavastus kansalaisten huijaamiseksi on siis suunniteltu - taas kerran!

Kesäkuun EU-parlamenttivaalit osoittivat selvästi, että kansalaiset ovat jääneet EU-prosessissa paitsioon. Monessa EU-jäsenmaassa on jouduttu kokemaan miten EU-parlamenttivaalien passiivisuus vähitellen tarttuu myös kansallisiin vaaleihin. Kun valta karkaa liian kauas, vaikuttaminen muuttuu mahdottomaksi ja samantekeväksi. Tämän kehityksen etenemisen estämiseksi on käytävä HVK-neuvottelut avoimesti ja laajan kansalaiskeskustelun pohjalta. Sen jälkeen alistetaan uusi EU-sopimus ja osallistuminen yhteiseen puolustukseen kansanäänestykseen.

sivun alkuun

31.8.2000
TIETÄVÄTKÖ SUOMALAISET MISTÄ NEUVOTELLAAN HVK:SSA?

Alle 50 % EU:n kansalaisista uskoo EU-jäsenyyden tuoneen mukanaan enemmän etuuksia kuin haittoja. Suomessa tyytyväinen osuus on viimeisen puolen aikana laskenut neljällä prosentilla ja on enää vain 40 %. Silti minkäänlaista keskustelua ei käydä maassamme siitä miten tähän kasvavaan tyytymättömien ryhmään pitäisi suhtautua. Poliittiset päättäjämme eivät edelleenkään suostu vetämään minkäänlaisia johtopäätöksiä EMU-jäsenyyden haitoista, vallan karkaamisesta EU:n virkamiehille ja komissiolle, tai Suomen mitättömästä vaikutusvallasta EU:n eri instituutioissa. Mitään merkittävää keskustelua ei myöskään käydä menossa olevasta HVK:sta, jonka tavoitteena on EU-vallan kasvattaminen jäsenmaiden eri instituutioiden kustannuksella.

Onpa merkillistä, että samalla kun Suomen eduskunnan vaikutusvalta oman maan asioihin on huomattavasti kaventunut ja tulevan Nizzan sopimuksen myötä tulee edelleen merkittävästi kaventumaan, nostetaan kansanedustajien palkkoja. Tavallisten suomalaisten työpaikoilla vähemmän työtä ja vastuuta yleensä johtaa päinvastaiseen suuntaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Nizzan sopimus, joka on tarkoitus hyväksyä joulukuussa, tulee olemaan armoton pienille jäsenmaille. Pienten jäsenmaiden EU-parlamenttipaikkoja vähennetään samalla kun parlamentin valta kasvaa. Oma EU-komissaari on edelleen vaakalaudalla. Ministeri-neuvoston äänten uudelleen painottaminen siten, että ne paremmin vastaavat jäsenmaiden asukas-lukua, sekä siirtyminen yhä useammalla alueella enemmistöpäätöksiin merkitsee pienten jäsen-maiden kohdalla ratkaisevaa vaikutusvallan kaventamista.

HVK-neuvotteluita on käyty jo yli puoli vuotta, mutta Suomessa kansalaiskeskustelu loistaa poissaolollaan. Monessa EU-jäsenmaassa sekä Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin, että Ranskan presidentin Jacques Chiracin puheet EU:n liittovaltiokehityksestä ja Saksan ja Ranskan yhteisestä roolista tämän kehityksen vetäjinä, ovat herättäneet suurta huomiota ja ankaraa kritiikkiä. Joschka Fischerin puheet EU-maiden yhteisestä presidentistä saattoivat jopa muuten Saksa-uskollisen Chiracin aika tukalaan tilanteeseen.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike on useasti vaatinut, että jokaisesta uudesta EU-sopimuksesta on järjestettävä kansanäänestys. Amsterdamin sopimuksesta, jossa avattiin ovet yhteiselle EU:n puolustukselle, ei järjestetty kansanäänestystä. Tuleva Nizzan sopimus tulee sisältämään merkittäviä askeleita kohti liittovaltiota, jossa Suomi joutuu armottomasti sivustakatsojan rooliin. Mitä useammin poliittiset päätöksentekijät sivuuttavat kansalaiset näin merkittävien päätösten tekemisessä sitä julmempi tulee jonain päivänä olemaan herääminen todellisuuteen.

Vaihtoehto EU:lle ei hyväksy, että kansalaiset alistetaan EU-holhoukseen. Olemme tiedostavaa kansaa, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Siksi vaadimme kansanäänestyksen järjestämistä Nizzan sopimuksesta avoimen kansalaiskeskustelun pohjalta. Nimenkeruu kansanäänestyksen tueksi aloitetaan Helsingissä Kolmen Sepän patsaalla lauantaina 2.9.2000.

sivun alkuun

28.9.2000
TANSKAN KANSANÄÄNESTYS VOITTO DEMOKRATIALLE

Tämän päivän kansanäänestys Tanskassa osoitti, ettei demokratia ole täysin kuollut Euroopassa. Vaikka Tanskan hallitus ja sen lähellä olevat tahot käyttivät aikamoisissa likaisiakin temppuja saadakseen kansan äänestämään kyllä - aivan kuten Suomessa tapahtui Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä 1994 - tanskalaisten terve kriittisyys voitti. Hallituksen uhkailut työttömyyden noususta, G 7 maiden euron tukiostot, Pohjoismaiden ja Baltian maiden pääministereiden vetoomuksen Tanskan kansalle euron puolesta menivät kaikki hukkaan.

Syvä huoli vallan keskittämisestä byrokraateille ja pankkiireille, huoli pohjoismaiden hyvinvointi-yhteiskunnan olemassaolosta osoittautui tärkeämmäksi kuin EU:n sisäpiiriin kuuluminen. Saksan ulkoministerin, Joschka Fischerin ja Ranskan presidentin Jaques Chiracin viimeaikaiset puheet integraation syventämisestä ja liittovaltion perustamisesta ovat varmasti myös osaltaan saaneet monet tanskalaiset miettimään miten pienen maan edut ovat enää puolustettavissa kun valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja Frankfurtiin, missä suurten jäsenmaiden edut ovat ensisijaisia.

Tanskan kansanäänestyksen tulos tuo monta uutta ulottuvuutta EU-keskusteluun. On erittäin epätodennäköistä, että Ruotsi ja Englanti tämän jälkeen ryhtyvät puuhailemaan EMU-jäsenyyttä. Saksassa euro-projekti ei nauti kansan tukea. Aleensbach Instituutin mielipidetutkimuksen mukaan van 31 % saksalaisista on euron kannalla. Myöskin itälaajentumisen suhteen ollaan erittäin kriittisellä kannalla. Saksassa myöskin EU:n uusi ihmisoikeusasiakirja, joka ulkoministeri Joschka Fischerin sekä presidentti Johannes Raun mielestä hyvin sopisi EU:n uudeksi perustuslaiksi, on herättänyt erittäin paljon kohua sekä puolueissa että yrittäjien keskuudessa.

Englannissa pääministeri Tony Blair valmistelee Varsovassa lokakuussa pidettävää puhetta, joka kuvailee EU:ta - ei suinkaan liittovaltiona vaan edelleen hallitustenvälisenä instituutiona. Ja miten käy syventämisen kanssa, jos muutamat pienet maat rupeavat vastahakoisiksi? Irlannissa on viime päivinä hallituksen taholta esitetty kritiikkiä siitä, että EU päättää liian monesta asiasta. 77 % irlantilaisista on sitä mieltä, että EU:n vaikutusvalta Irlannissa on liian suuri.

Itä-Euroopan maissa ja Baltian maissa hallitukset kritisoivat EU:n saamattomuutta laajentumisen suhteen. Jo nyt nämä maat ovat joutuneet sopeutumaan EU:n kaikkiin tähänastisiin sopimuksiin (noin 20 000 lakia ja säädöstä) ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa niiden sisältöön. Jos odotusaika venyy, sopimuksiakin tulee lisää ja kansalle joudutaan tarjoamaan toisenlaista EU:ta kuin mistä alunperin oli kyse.

Tanskan kansanäänestys sekä viimeaikaiset tapahtumat eri puolilla Eurooppaa osoittavat, että EU-projekti ei suinkaan nauti kansojen selvän enemmistön luottamusta. Projekti, joka näin selvästi jakaa eri maiden kansalaiset kahtia on tuhoon tuomittu, Mitä kovaotteisemmin kuitenkin jatketaan projektin läpiviemistä valheilla ja kansan tahtoa kunnioittamatta, sitä tuhoisampi on jälki ja sitä kalliimmaksi tulee jälleenrakennustyö.

Ympäri Eurooppaa EU-kriittiset järjestöt ovat moneen kertaan eri yhteyksissä vaatinet kansan-äänestysten järjestämistä kaikista uusista EU-sopimuksista, kaikista muutoksista olemassa oleviin sopimuksiin sekä hakijamaissa EU-jäsenyydestä. Tuleva EU:n uusi sopimus, Nizzan sopimus, joka on tarkoitus hyväksyä joulukuussa Nizzassa on tämän vaatimuksen mukaan alistettava kansan-äänestykseen. Jos poliittinen eliitti pettää taas kerran, merkittävä osa kansalaisista vieraantuu lopullisesti politiikasta.

sivun alkuun

14.10.2000
SUOMEN POLIITTISILLA JOHTAJILLA PALLO HUKASSA

EU:n huippujohtajien kokous Ranskassa perjantaina osoitti selvästi miten nopeasti EU:ta kehitetään liittovaltion suuntaan suurten jäsenmaiden ehdoilla.

Lukemattomat arvovaltaisten henkilöiden puheenvuorot ovat viime aikoina korostaneet, että heikko euro tarvitsee yhtenäisen johtajuuden, yhtenäisempää vero- ja sosiaalipolitiikkaa sekä yhtenäisen työmarkkinalainsäädännön. Saksan ulkoministerin unelma EU-hallituksesta on toteutumassa. Nyt halutaan myös edetä puolustuspolitiikassa kohti Saksan ja Ranskan johtamaa mini-puolustus-liittoa, joka on suorassa yhteistyössä NATO:n kanssa. Jos Suomi osallistuu tällaiseen yhteistyöhön on aivan samantekevää olemmeko NATO:n jäseniä vai ei. Suomen presidentin toteamus, että NATO-jäsenyys ei ole tärkein kysymys nyky-Suomessa" on erittäin osuva. Siitä ei kannata keskustella sillä olemme jo EU:n kautta kurkkua myöten NATO-yhteistyöhön sitoutuneet. Tämä kehitys on tapahtunut täysin ilman kansalaisten tukea, samalla tavalla kun Suomi vietiin ilman kansalaiskeskustelua EMU:un.

Tanska on kansanäänestyksen kautta jättäytynyt tämän kehityksen ulkopuolelle. Ruotsissa ja Englannissa poliittiset johtajat ovat kuunnellen kansaa myöskin päättäneet edetä hitaammin EU yhteistyön syventämisessä. Hakijamaissa tämä kehitys tuo aivan uusia yhteistyömahdollisuuksia niille maille, joissa kansa aivan oikeutetusti pelkää menettävänsä uudestaan juuri saadun itsenäisyytensä. Keskustelu lähes kaikissa hakijamaissa on huomattavasti vilkastunut viime aikoina ja vähitellen ruvetaan ymmärtämään ettei kyse ole vaan kaupallisesta yhteistyöstä.

Suomen poliittinen johto sen sijaan on mitä ilmeisemmin viemässä meidät Saksan ja Ranskan suunnittelemaan EU:n kovaan ytimeen. Poliittiset johtajamme haluavat taas kerran mennä mukaan vaikuttamaan. Vaikutusvalta vaan pienenee koko ajan. Institutionaaliset muutokset, joista tullaan sopimaan joulukuun huippukokouksessa, tietävät vähemmän EU-parlamenttipaikkoja Suomelle, vähemmän vaikutusvaltaa ministerineuvostossa, sekä todennäköisesti kierrätettävän komissaarin. Samalla siirrytään enemmistöpäätöksiin yli 40 uudella alueella.

Ruotsin, Tanskan ja Englannin poliittiset johtajat ovat todennäköisesti huomanneet, että valta karkaa käsistä, että päätökset oman maan kansalaisten hyvinvoinnista siirtyy vääriin käsiin Suomalaiset johtajat taas ovat sitä mieltä, että Suomelle on eduksi kun yli 80 % Suomen lain-säädännöstä tapahtuu elimissä joissa suomalaisen vaikutusvallan osuus on noin 3 %. Tämä vastaa eduskuntaa - joka ennen vanhaan oli Suomen lakeja säätävä laitos - jossa istuu 6 suomalaista. Onko meillä todella poliittisia johtajia, jotka ajattelevat Suomen kansan etuja????

sivun alkuun

6.12.2000
SUOMEN ITSENÄISYYS ALENNUSMYYNNISSÄ

Siitä asti kun Suomi lokakuussa vuonna 1994 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen liittyi EU:n jäseneksi on maamme itsenäisyys salakavalasti myyty pala palalta. Itsenäisen maan tunnuksina on ennen vanhaan pidetty eduskuntalaitosta maan lakiasäätävänä instituutiona, omaa rahayksikköä, itsenäistä raha- ja finanssipolitiikkaa, itsenäistä puolustusta, itsenäistä ulkopolitiikkaa sekä omaa rajavalvontaa.

Tänä päivänä pitkälti yli puolet eduskunnan lakiasäätävästä työstä ohjataan Brysselistä. Suomen markka, maamme rahayksikkö, poistuu käytöstä vuoden kuluttua. Raha- ja finanssipolitiikka on sidoksissa EU:n määräämiin EMU-kritereihin ja yhä suuremmalla äänellä puhutaan EU:ssa yhteisen vero- ja sosiaalipolitiikan välttämättömyydestä.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa Suomi on sitoutunut EU:n yhteisiin kriisinhallinta-operaatioihin, jotka mm. EU:n ulkopolitiikan ylimmän johtajan, Javier Solanan mukaan, saattavat muuttua sodaksi. Silloin on kyse EU:n, ei välttämättä Suomen rajojen ja etujen puolustamisesta. Käskyt tällaisessa tilanteessa tulevat muualta kuin Suomesta.

Itsenäisen ulkopolitiikan olemattomuus tuli selvästi näkyviin Kosovon sodassa jolloin Suomen hallitus ja eduskunta vaieten hyväksyivät sodan, jossa rikottiin kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia ja, joka käytiin ilman sodanjulistusta ja ilman YK:n mandaattia.

Suomen ulkoisten rajojen valvontaa ohjaillaan ensi vuoden maaliskuusta EU:sta käsin. Silloin astuu voimaan Schengenin sopimus, joka määräilee jäsenmaiden passi-, viisumi ja pakolaispolitiikkaa. Ensi viikonloppuna pidettävä EU:n huippukokous tulee jälleen viemään jonkun palasen Suomen jo lähes olemattomasta itsenäisyydestä. Siirtyminen määräenemmistöpäätöksiin yhä useammalla alueella sekä suurten jäsenmaiden vaikutusvallan kasvattaminen ministerineuvostossa ja EU-parlamentissa ovat kaikki asioita, jotka ratkaisevasti rajoittavat suomalaisten päättäjien mahdollisuuksia tehdä päätöksiä Suomen Kansan ehdoilla.

Taistelussa vaikutusvallasta kaupanteon kohteen on oma komissaarin paikka, jonka puolesta - ja kansalaisten hämäämiseksi - poliitikkomme tulevat urhoollisesti taistelemaan. Taistelu saattaa onnistuakin, mutta jo nyt puuhataan uutta neuvottelu-kierrosta, jonka huippukokouksessa vuonna 2004 komission pienentäminen on taatusti agendalla. Silloin keskustellaan myöskin EU:n perus-oikeusasiakirjan luonteen muuttamisesta EU:n perustuslaiksi. Sen jälkeen on edessä Suomen perustuslain kuoppaaminen - ja Suomen lyhyt historia suvereenina valtiona on ohi!

Suomi on jo edennyt paljon pitemmälle kuin Tanska ja Ruotsi itsemääräämisen luopumis-prosessissa. Mutta onko kansa tämän prosessin takana? Tietääkö kansa ylipäätään missä mennään? Monessa kodissa sytytetään itsenäisyyspäivänä sinivalkoinen kynttilä. Mutta kynttilä on jo palanut lähes loppuun. Itsenäisyys on myyty alennusmyynnissä. Suomen päättäjille se on tuottanut vastuu-vapautta ja uusia uramahdollisuuksia. Kansalle se on tuottanut kasvavia elintasokuiluja sekä poliittista välinpitämättömyyttä.

sivun alkuun

10.12.2000
PRESIDENTTI HALOSEN EHDOTUS EU:N JÄTTÄMISESTÄ OTETTAVA VAKAVASTI

Nizzan huippukokouksessa EU:n jo perinteiseksi muuttunut "pienten askelten strategia" onnistui taas kerran. Vanhan tavan mukaan kaikki jäsenmaat asettavat tavoitteensa äänekkäästi korkeiksi ennen huippukokousta. Vaatimuksia on jokaisella jäsenmaalla sen verran, että jostain voidaan luopua sovun ja yhteistyön nimissä, ja sen verran, että eri maiden kansat saadaan uskomaan, että juuri heidän hallituksensa vei voiton kotiin. Tämä pienten askelten strategia on kuitenkin kohtalokas demokratialle ja kansojen mahdollisuuksille pystyä seuraamaan mihin suuntaan EU kehittyy ja miten paljon valtaa siirretään EU: instituutioille ilman demokraattista päätöksenteko-menettelyä.

Tällä tavalla suomalaiset on viety sokeasti yhä lähemmäksi sellaista EU:n liittovaltiomallia, josta ei kansanäänestyksessä 1994 äänestetty ja, jonka vaikutuksista ei ole käyty minkäänlaista kansalais-keskustelua. Maastrichtin sopimus velvoitti suomalaisia - suuren enemmistön tietämättä - luopumaan Suomen markasta. Maastrichtin ja Amsterdamin sopimukset sekä päätökset Helsingin EU:n huippukokouksessa vie suomalaiset mukaan sellaiseen kriisinhallintaan, joka saattaa muuttua sodaksi ja, joka on selvästi viemässä Suomea - vastoin suomalaisten tahtoa - sekä EU:n että NATO:n sotilasliittoihin. Nizzan sopimus vie Suomelta veto-oikeuden ja alistaa suurimman osan eduskunnan työstä EU:ssa tehtäviin määrä-enemmistöpäätöksiin, joissa Suomella on noin 2 prosentin osuus. Suomen 13 paikkaa EU-parlamentissa, jonka valta kasvaa jokaisen uuden sopimuksen myötä, tulee vähitellen johtamaan kaksipuoluejärjestelmään, joka vaientaa viimeisenkin opposition maassamme. Syntymässä oleva EU-laajuinen puoluejärjestelmä, sekä ehdotus valita osan EU-parlamentaarikoista koko EU:ta kattavilta listoilta, tulee sekin huomattavasti kaventamaan pienten jäsenmaiden vaikutusvaltaa. Pienten jäsenmaiden voittona Nizzassa markkinoidaan oman komissaaripaikan pelastaminen. Paikan menettäminen on kuitenkin edessä EU:n laajentuessa. Pienten askelten strategia toimii taas. Kun valtaa viedään vähän kerrallaan kansa pysyy rauhallisena. Viime päivien riitely Nizzan huippukokouksessa äänimääristä ja komissaarien paikoista on selkeä osa tavoitteesta saada EU:n jäsenmaiden kansat uskomaan että heidän poliittiset johtajansa todella neuvottelevat oman kansan parhaaksi. Irvokasta teatteria kansalle käydään suurten jäsenmaiden johdolla ja ehdoilla.

EU:n huippukokouksen aikana Suomen presidentti Tarja Halonen korosti, että EU:sta pitäisi voida erota. Vaihtoehto EU:lle on ehdottanut eroamisartiklan lisäämistä sekä Maastrichtin että myöhemmin Amsterdamin sopimuksiin. Tällä hetkellä presidentti Halosen ehdotus on vielä ajan-kohtaisempi sillä kaikissa jäsenmaissa kriittisyys on kasvanut huomattavasti. Saksassa kansalaisten tuki eurolle ja laajentumiselle on olematon. Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa on syntynyt uusia EU-kriittisiä liikkeitä. Englannissa euron tuki on romahtanut pohjalukemiin ja suuren päivälehden Daily Mailin pääkirjoituksessa puhutaan EU:sta vetäytymisestä (9.12.00). 70 irlantilaisista pitää EU:n valtaa liian suurena. Itävallassa on kerätty 200 000 allekirjoitusta kansan-äänestyksen puolesta EU:n jättämiseksi. Ruotsissa yli 500 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen EU-jäsenyyden peruttamisesta. Monessa hakijamaassa EU-jäsenyyden tuki on pienentynyt kansan tiedostamisprosessin myötä. Suomen EU-politiikka on tähän asti ollut alistumisen ja tottelevaisuuden leimaamana. Jos presidentti Halosen kansanvaltaa koskeva ehdotus muuttuisi eroamisartiklassa uudessa EU-sopimuksessa Suomen maine demokratian puolustajana saattaisi korjaantua pikkaisen.

sivun alkuun