Ulla Klötzer, puheenjohtaja

- 24.2.98 lehdistötiedote/Kansanäänestysliikkeen mielenosoitus eduskuntatalolla
- 19.3.98 EMU:n ja EU:n vastustaminen on laajentunut yleiseurooppalaiseksi liikkeeksi
- 16.4.98 Suomen markan muistokirjoitus
- 17.4.98 rintama tiivistyy
- 9.5.98 outo Eurooppa-päivä
- 27.5.98 yhteiskuntakeskustelussa tarvitaan vaihtoehtoja
- 6.6.98 mitä EMU:n jälkeen - EU-politiikka keskusteluun
- 8.6. - 2.7.98 Euroopan Tulevaisuuskonferenssi - lehdistötilaisuudet Budapestissa, Rigassa, Vilnassa, Varsovassa, Tartossa
- 30.9.98 Muutos 99-liikettä tarvitaan
- 6.10.98 yhteiskunnan kahtiajako jatkuu ja syvenee
- 8.10.98 miksi ei kerrota totuutta
- 24.10.98 jos mitään ei tehdä Suomen EU-tie johtaa sotilasliittoon ja NATO:on
- 7.12.98 Euroopan unioni - vankka tuki globalisoituville markkinavoimille - 27.5.98 yhteiskuntakeskustelussa tarvitaan vaihtoehtoja

24.2.1998
KANSANÄÄNESTYSLIIKKEEN MIELENOSOITUS EDUSKUNTATALOLLA

Nyt on kansanäänestystä vaatineiden puolueiden ja kansanedustajien aika seisoa vaatimustensa takana!
Eduskunta aloittaa tänään EMU-tiedonannon käsittelyn. Nyt pitäisi niiden puolueiden ja kansanedustajien, jotka ovat tehneet päätöksiä ja julkisuudessa vaatineet kansanäänestystä, vaatia hallitukselta esitystä neuvoa antavasta kansanäänestyksestä. He eivät ole yksin. Tänään jätti kansalaisadressia kerännyt Kansanäänestysliike lähes 40 000 nimeä eduskunnalle ja kaikkien mielipidemittausten mukaan kaksi kolmesta haluaa, että päätös tehdään kansanäänestyksen jälkeen.

Entistä laajemmin kansalaiset ovatkin huolissaan demokratian tilasta kun niinkin merkittävä päätös kuin omasta rahasta luopuminen aiotaan viedä läpi eduskunnassa hallituksen luottamusta samalla mittaavalla tiedonanto-menettelyllä.

Kansanedustajilta vaaditaan nyt ryhtiä nähdä tosiasiat. Vastakkain ei tule asettaa kansalaisten tahtoa itse päättää asiasta ja kansanedustajien arvovaltaa. Kansanedustajien pitäisi katsella ympärilleen ja todeta, että erityisesti pohjoismaissa ei yhdessäkään maassa näin merkittävää päätöstä tehdä ilman äänestyksellä mitattavaa kansalaisten mielipidettä.

Hallituksen valitsema linja johtaa pelkästään ihmisten turhautumiseen. On sama ketä äänestät, koska tuntuu siltä, että kaikki päätökset on jo ennalta tehty. Ihmiset eivät enää usko poliittisen järjestelmän toimivuuteen. Tästähän kertyy meillä Suomessakin jatkuvasti lisää kokemusta.

Vaihtoehto EU:lle kansanliike vaatii EMU:sta ja Amsterdamin sopimuksesta kansanäänestyksiä. Liike tulee jatkossakin vaatimaan äänestyksiä kaikista niistä muutoksista, joita aiotaan tehdä EU:n peruskirjoihin ja Suomen liittymissopimukseen.

Kyse ei ole vain kansanäänestyksistä, vaan jatkuvasti voimistuvasta kamppailusta demokratiasta - kansanvallasta.

sivun alkuun

19.3.1998
EMU:N JA EU:N VASTUSTAMINEN ON LAAJENTUNUT YLEISEUROOPPALAISEKSI LIIKKEEKSI

Helsingin Kauppakorkeakoulun ja Kuluttajatutkimuskeskuksen selvityksessä väitetään, että suomalaiset ratkaisevat EMU-kantansa kansallishenkisin perustein. Tämä on kuitenkin väite, joka ei läheskään pidä paikkansa kaikkien EMU- ja EU-vastustajien kohdalla. Vaihtoehto EU:lle kansalais-liike on jo vuosia ollut erittäin tiiviissä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden EMU:un ja EU:hun kriittisesti suhtautuvien järjestöjen kanssa ja jäsenistön keskuudesta löytyy monta henkilöä, jotka jo vuosia ovat olleet aktiivisia maailmanlaajuista yhteistyötä harrastavissa ympäristö-, rauhan- ja kehitysmaaliikkeissä.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike toimii myöskin jäsenenä koko Eurooppaa kattavassa Anti-Maastricht Allianssissa, TEAM:issa, joka perustettiin muutaman pohjoismaisen ja brittiläisen EU:ta vastustavan järjestön aloitteesta Kööpenhaminassa maaliskuussa vuosi sitten. Kun pidettiin Allianssin vuosikokous Lontoossa tämän vuoden maaliskuun alussa jäsenjärjestöjä oli yli kolmekymmentä 11 Euroopan maasta sekä EU-alueen sisä- että ulkopuolelta.
EU-kriittisiä järjestöjä ollaan perustamassa kaikkiin Baltian, Itä- ja Keski-Euroopan maihin ja niiden aikomuksena on liittyä TEAM:in jäseniksi.
TEAM:in toiminta rikkoo paitsi kansallisia ja EU-rajoja ennen kaikkea perinteisiä poliittisia rajoja. Toiminta on täysin poikkipoliittinen ja saman pöydän ääressä EU:n toimintaa ja sen seurauksia yhteiskunnalle pohtivat sekä kommunistit että konservatiivit sekä muut siitä välistä. TEAM:in jäsenjärjestöt ovat sitoutuneet vastustamaan kaikkia autoritaarisia hallintojärjestelmiä, rasismia, byrokraattista keskittämistä Euroopassa ja pyrkimystä kohti Euroopan Unionin liittovaltion luomista.
Koko Euroopan laajuinen verkostointi ja tiedonkulku on erittäin vilkasta ja Emu-kriteereiden kiihdyttämä kuiluyhteiskunnan syventyminen nopeuttaa entisestään kriittisyyden kasvua. Moni TEAM:in jäsenjärjestön edustaja osallistui viime kesäkuussa Amsterdamin huippukokouksen yhteydessä järjestettyyn varjokokoukseen, johon osallistui lähes 2 000 kansalaisjärjestöjen edustajaa ympäri Eurooppaa ja jonka yhteydessä järjestettiin lähes 70 000 ihmistä käsittävä mielenosoitus työttömyyttä vastaan.
Eräiden TEAM:in jäsenjärjestöjen edustajat osallistuivat myös viime kesänä Varsovassa pidettyyn EU- ja NATO-kriittiseen konferenssin, jota edelsi kansainvälisen ryhmän matka Baltian maiden läpi. Matkan aikana jaettiin materiaalia EU:sta ja NATO:sta sekä järjestettiin tiedotustilaisuuksia. Brysselissä marraskuussa TEAM:in neuvoston yhteydessä pidettyyn EU:ta käsittelevään kokoukseen osallistui lähes 400 EU-kriitikkoa eri Euroopan maista. Ensi kesänä TEAM:in jäsenjärjestöjen edustajat osallistuvat EU:n Cardiff huippukokouksen yhteydessä pidettävään kansalaisjärjestöjen varjotapahtumaan sekä Euroopan kehitystä pohtivaan konferenssiin Budapestissa.

Suomessa EMU:n ja EU:n vastustamiseen saattaa vielä liittyä kansallishenkisiä piirteitä jossain piireissä.
Muualla Euroopassa EMU- ja EU-vastustajat yleensä toimivat erittäin kansainvälisesti pohtien EU:n toimintaa maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Näiden kansalaisaktivistien tavoitteena on Eurooppa joka toimii yhteistyötä tekevien vapaiden maiden ja monien erilaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten järjestelmien puitteissa.

sivun alkuun

16.4.1998
SUOMEN MARKALLE

Rakkaamme, Suomen markka,
synnyit 30.5.1860 ilon saattelemana.
Poistut 17.4. 1998 elävien joukosta ja
jätät jälkeesi syvän surun.
Sinut tuomitsivat kuolemaan
Suomen presidentti ja hallitus
ja eduskunta vahvisti tuomiosi.
Kansaa ei kuultu.
Häpeä pyöveleille.

Omaa valuuttaansa syvästi surren
syrjäytetty Suomen kansa.

Muistosi säilyy sydämissämme!

Muistotilaisuus 17.4.98 Helsingissä
Hakaniemen torilla kello 16.30

sivun alkuun

17.4.1998
RINTAMA TIIVISTYY

Poliittinen eliitti kuvittelee, että EMU-ratkaisun jälkeen voidaan jatkaa entistä helpommin integraatiopolitiikkaa. Tähän propagandaan tarvitaan valtion historian suurin mainosbudjetti - peräti 12 miljoonaa markkaa. Sen rinnalla kalpenevat kansalaisjärjestöjen muutamat sadat tuhannet - Eurooppalainen Suomi järjestöä lukuun ottamatta.

Mutta vastavoimia on edelleen. Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike vaatii kansanäänestyksiä jokaisesta uudesta askeleesta kohti liittovaltiota ja itsemääräämisoikeuden kaventamisesta. Äänestyksiä on järjestettävä itä-laajentumisesta ja siihen liittyvästä pienten maiden vaikutusvallan kaventamisesta. EU:n ja Länsi-Euroopan Unionin WEU:n yhtyeensulauttamisesta, suhteesta NATO:on sekä EU:n yhteisestä puolustusvoimista.

Ennen kansanäänestystä Suomen sanottiin olevan ja pysyvän liittoutumattomana. Länsi-Euroopan unionin WEU:n 50-vuotisjuhlissa Brysselissä EU:n ulkopolitiikasta vastaava komissaari van den Broek totesi, että nyt lienee aika pyytää niitä maita, jotka eivät ole WEU:n täysjäseniä arvioimaan tilannetta uudestaan. Tosiasiassa Suomen täysjäsenyys WEU:ssa ja WEU:n sulauttaminen EU:hun sekä yhteisen puolustuksen kehittäminen ovat paraikaa toteutumassa.

Nyt tehty EMU-päätös on vain alkua. Euroopassa puhutaan jo avoimesti yhteisestä vero-, sosiaali- ja palkkapolitiikasta. Saksan vahva liittokansleriehdokas Gerhard Schröder (SDP) on toistanut useasti, että "Euro-kokeilu onnistuu vain, jos mahdollisimman pian myöskin harmonisoidaan euro-jäsenten finanssi-, vero- ja sosiaalipolitiikka sekä työehdot".

Rintama tiivistyy koko Euroopan tasolla. Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike on aktiivinen koko Euroopan kattavassa Anti-Maastricht Allianssissa eli TEAM:issa. Sen perustivat vuosi sitten muutamat englantilaiset ja pohjoismaiset EU:ta vastustavat järjestöt. Nyt TEAM:issa on lähes 30 jäsenjärjestöä eri puolilta EU:ta ja joitakin sen ulkopuoleltakin. TEAM:issa yhteistyö on ennakko-luulotonta ja se koostuu hyvinkin erilaisista poliittisista voimista. Päämääränä on estää EU:n kehittäminen liittovaltioksi.

Yhteistyö Baltian ja Keskisen Itä-Euroopan maiden kanssa aloitettiin viime vuonna. Se tiivistyi EU:ta ja NATO:a kritisoivan Varsovan konferenssissa viime kesänä. Kokouksen aloitteentekijänä oli VEU. Toinen yhteisen konferenssi järjestetään ensi kesänä Budapestissä.

Viroon on perustettu EU:n vastainen liike ja Latviassa, Liettuassa ja Puolassa niitä ollaan perustamassa. Puolassa ainakin maanviljelijät ovat vähitellen havahtumassa. Muutama viikko sitten he polttivat EU:n lipun mielenosoituksessa maan valtiovarainministeriön edustalla.

Kesäkuussa EU:n päämiehet kokoontuvat Cardiffiin Englantiin. Suunnitteilla on räväkkä kansalais-liikkeiden kokous viimekesäisen Amsterdamin HVK-varjokokouksen malliin.

Suomen, kuten monen muunkin EU-maan puolueilla on yhteinen EU-ideologia. Kaikki ovat valmiit vaihtamaan perusoikeudet ja kansanvallan markkinoiden vapauteen, kasvuun ja kilpailuun markkinavoimien ehdoilla. Kansalaisista ollaan tekemässä markkinoiden globaaleiden vapauksien myötä kansainvälisten suuryhtiöiden orjia.

Siksi meidän on tiivistettävä yhteistyötämme. On rakennettava uusia verkostoja ja otettava käyttöön uusia toimintatapoja. On muodostettava koko Euroopan kattava opposition, joka puolustaa ihmisten oikeuksia työhön, toimeentuloon ja puhtaaseen ympäristöön. Oppositio, jonka tavoitteena on tasa-arvo ja ihmisten ehdoilla toimiminen sekä solidaarisuus muuta maailmaa kohtaan. Meidän kansalaisten on opittava puolustamaan etujamme uudella tavalla.

sivun alkuun

9.5.1998
OUTU EUROOPPA-PÄIVÄ

Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Suosituksena on, että lipputangossa liehuisivat sekä Suomen että Euroopan Unionin liput. Euroopassa on noin 40 maata. Juhlinnasta voi päätellä, että Suomen virallinen kanta on, että Eurooppa on yhtä kuin EU. Kanta edustaa puhdasta imperialismia.

EU:lle on ominaista, että se mitä ei saavuteta teoilla ja kansalaisten kannalta hyvillä tuloksilla, korvataan seremonioilla ja symboleilla. Hymyilevät perhepotretit jokaisen kokouksen jälkeen ja EU-eliitti televisioruuduissa esittelemässä hunajaisin äänenpainoin sekavia päätöksiä tai kansalaisten kannalta epäedullisissa kompromisseja, kuten jäsenmaiden hallituksille annettuja uusia julkistalouden leikkausohjeita. Loistavia esimerkkejä tästä ovat Amsterdamin kokous ja äskettäinen EMU-kokous.

Euroopan Unionia ei suomalaisten kannata juhlia. Suomen lyhyen EU-jäsenyyden aikana hallitus on pannut myyntiin kansallisomaisuuden lisäksi kaikki pohjoismaiden hyvinvointivaltion perusarvot. Suomen sanottiin menevän EU:hun viemään sinne pohjoismaisia arvoja. Nyt ei kuitenkaan enää pidetä huolta vanhuksista, kouluopetuksesta tai tasa-arvosta ja koko sosiaalisten hyvinvoinnin käsitekin on kyseenalaistettu. On luovuttu julkisuusperiaatteesta, demokratiasta ja kansalaisten oikeudesta valita myös omat talouspolitiikan päättäjänsä.

Nyt Suomi anelee itselleen liennytystä katupölyraja-arvoista ja vihreä ympäristöministeri rukoilee lupaa poiketa Kioton sopimuksen ilmastopäästönormeista.

Kun EMU-pöly laskeutuu jatkuu EU-politiikka kohti entistä tiiviimpää liittovaltiota. Asialistalle tulevat EU:n yhteinen puolustus, Agenda 2000, pienten maiden kannalta epäedulliset enemmistö-päätökset ja laajentumisen kustannukset sekä vero-, talous- ja sosiaalipolitiikan harmonisointi.

EMU-oloissa talouden valtakeskusten ehdoilla tehty rahapolitiikka johtaa meillä Suomessa valtion ja kuntien talouksien loputtomiin leikkauksiin. Tätä kehitystäkö meidän pitäisi juhlia?

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike haluaa näistä asioista kansalaiskeskustelua, eikä ongelmien lakaisemisesta maton alle tai peittämistä seremoniapelleilyyn ja mainoskampanjaan. Me luotamme ihmisiin. Me emme tarvitse EU:ta emmekä EMU:a.

sivun alkuun

27.5.1998
YHTEISKUNTAKESKUSTELUSSA TARVITAAN VAIHTOEHTOJA

Suomen hallituspuolueilla ei ole omaa aatetta. Erityisesti tämä koskee vasemmistoa ja Vihreitä. Hallitukseen osallistuvilla puolueilla on yhteinen EU-ideologia. Ne ovat kaikki valmiita vaihtamaan perusoikeudet ja kansanvallan markkinoiden vapauteen, kasvuun ja kilpailuun markkinavoimien ehdoilla.
Kansalaisille ja äänestäjille on sama mitä näistä puolueista äänestää - mikään ei muutu. Vaali-ohjelmat kirjoitetaan tavalla, joka jättää tulkinnat puolueiden johtajille ja vaalien jälkeen ne määrää hallituskipeys.

Viime viikonloppuna Vasemmistoliiton ja Vihreiden puoluekokousten pääkysymys oli, miten olla mukana seuraavassakin hallituksessa. Samalla ne mahdollisimman selkeästi ilmoittivat tukevansa nykyistä menoa. Mitään jälkiä näiden puolueiden periaatteista ei nykyisen hallituksen politiikassa voi havaita. Sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy, työttömyys ei alene kuin tilastotempuilla, Suomen-lahden leväkukinnan edessä ollaan voimattomia ja vihreä ympäristöministeri rukoilee Suomelle poikkeuksia Kioton ilmastosopimuksesta. Seuraavassa hallitusneuvotteluissa kumpikaan puolue ei tule kaatamaan osallistumistaan hallitukseen ydinvoiman lisärakentamiseen - päätöksistään huolimatta!

Molemmille puolueille on hallituksen osallistumisesta tullut itseisarvo. Se on merkinnyt ja merkitsee omien periaatteiden ja aatteellisten arvojen myymistä ja kannattajiensa pettämistä. Perusteluksi ei riitä mukanaolo siellä, missä päätöksiä tehdään. Hyödyn tilanteesta noukkivat nyt samassa rintamassa olevat entiset poliittiset vastustajat. Sen mahdollistaa todellisen opposition puuttuminen.

Vain pääoma hyötyy tilanteesta, jossa politiikka on alistettu sen tahdon toteuttamiseen. Vapaiden markkinoiden nimeen vannovat puolueet ovat samalla menettäneet vaikutusvaltansa yhteiskunnan ohjaamiseen ja niiden ja myös ay-liikkeen toimintamahdollisuudet on pakotettu markkinoiden globaaleiden tavoitteiden määräämiin raameihin. Tilaa jää korruptiolle, rikollisuudelle ja uusille mafiamaisille verkostoille, jossa puolueet ha hallitukset ovat suurteollisuuden ja markkinavoimien panttivankeja.

Seuraavalta hallitukselta vaatii EMU:n kolmas vaihe ja siihen liitetty vakaussopimus, yhdistettynä paineisiin verotuksen harmonisoimiseksi, lisää leikkauksia. Länsi-Euroopan unionin, WEU:n ja EU:n yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi ja painostus Suomen liittymiseksi NATO:n jäsenyyteen kasvaa.
EU:n itälaajentumisen myötä käynnistyvät keskustelut institutionaalisista muutoksista pienten maiden "ylisuuren" vallan kaventamiseksi. Kokoomus tulee demareiden tukemana vaatimaan ydinvoiman lisärakentamista.

Kansalaisilta ei Suomessa kysytä juuri mitään. Eletään edustuksellisen demokratian pakkopaidassa. Nykyisellä menolla ei äänestäjille kukaan edes tarjoa vaihtoehtoa. Yhden totuuden maa voi olla myös yhden ja saman valheen maa. Yhteiskunnallinen keskustelu ja parlamentarismi edellyttävät, että kansalaisilla on mahdollisuus olla eri mieltä poliittisen eliitin kanssa ja, että heillä myös on kanavia käytettävissä protestinsa esittämiseen. Nykyisellä tavalla kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä kasvaa ja johtaa passivoitumiseen ja välinpitämättömyyteen. Se puolestaan tarjoaa elintilaa erilaisille ääriliikkeille, kuten nationalismille ja rasismille.

Tarvitaan vaihtoehtoa. Vaihtoehto ei synny perinteisten nykypolitiikan sisäistäneistä puolueista tai niiden näennäisestä oppositiosta, vaan tavallisten kansalaisten aktivoitumisesta. Niiden, joiden mielipidettä ei enää kysytä. Siksi tarvitaan liikettä, jota MUUTOS 99 tavoittelee.

sivun alkuun

6.6.1998
EU-POLITIIKKA KESKUSTELUUN

EMU-ratkaisu kiihdyttää Euroopan Unionin kansojen kahtiajakoa. Sen mukanaan tuoma tehokkuuden ja ihmisten keskinäisen kilpailun vaatimus aiheuttaa ihmisissä pelkoa tulevaisuudesta ja toimeentulosta. EU:n markkinoiden vapauteen ja kilpailuun perustuva politiikka näkeekin kansalaiset vain osana tuotantotekijöistä.

Yhteiskunnallinen syrjäytyminen, jako rikkaisiin ja köyhiin, kuilu poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä sekä korkeana jatkuva työttömyys vain pahenevat ja aiheuttavat syviä, levottomuutta herättäviä ongelmia. Se luo maaperää muukalaisvihalle ja rasismille ja raivaa poliittista elintilaa näitä myötäileville liikkeille. Ihmisten demokraattiset oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä vähentyvät jatkuvasti vallan siirtyessä entistä enemmän EU:n byrokraateille. Jo nyt Ranskassa, Italiassa ja monissa muissa EU-maissa äärioikeiston nationalismi on menestynyt vaaleissa pelottavalla tavalla.

Saksassa pidetään vaalit syksyllä. Liittokansleri Helmut Kohlille on povattu suurta tappiota. Kohlin puolueen pääteema vaaleissa on hänen roolinsa Euroopan yhdistäjänä ja yhteisen rahan, euron toteuttajana. Saksalaisista enemmistö kuitenkin vastustaa euroa ja kansalaiset eivät enää halua Saksan olevan EU:n suurimpana rahoittajana.

Tanskan kansanäänestyksessä annettiin 45 % ei-ääniä Amsterdamin sopimukselle 25 jäsenyysvuoden jälkeen. Se osoittaa poliittisen eliitin haaveet EU-politiikan suosion kasvusta olleen toiveunta.

Suomessa hallitus hyväksyttää Amsterdamin sopimuksen ilman kunnollista keskustelua, vaikka sen ratifiointi vaatii muutoksia oleviin perustuslakeihin. Poliittinen eliitti tuskin pääsee yhtä helpolla, kun sovitaan WEU:n sulauttamisesta EU:hun, Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisesta ja NATO-jäsenyydestä. Keskustelua syntyy varmasti myös pienten jäsenmaiden vallan kaventamisesta itälaajentumisen yhteydessä , Agenda 2000-ohjelmasta ja suunnitteilla olevasta yhteisestä veropolitiikasta.

Vasemmistolaisten aatteiden herääminen älymystön keskuudessa on ilmiö, jolla voi olla suuri merkitys vastavoimien kokoamisessa niissä EU-maissa, joiden yhteiskunnat Pohjoismaiden tapaan perustuvat demokratiaan, sosiaaliseen tasa-arvoon sekä solidaarisuuteen kolmatta maailmaa ja pakolaisia kohtaan. Nämä arvot ovat mahdottomia toteuttaa EU:ssa. EU-politiikka nousee keskusteluun kaikissa jäsenmaissa samalla kun EU-kriittiset voimat Euroopassa ovat tiivistämässä yhteistyötään. Yhä useampi EU:n ja jäsenyyttä hakeneen maan kansalainen osaa yhdistää yhteiskunnan sosiaalisen rappion ja pysyvän suurtyöttömyyden EU-politiikkaan.
MAI-sopimus nousi keskusteluun kansalaisjärjestöjen ansiosta. Ensimmäistä kertaa pääoman suunnitelmat saivat vastaansa laajan kansainvälisen vastustuksen.

Aivan uusi projekti on EU-komission esitys käynnistää keskustelut USA:n kanssa uudesta transatlanttisesta yhteistyöstä, eli New Transatlantic Marketplace-sopimuksesta. NTM merkitsisi yhteis-markkinoiden luomista USA:n kanssa vuoteen 2010 mennessä. Näin muodostuisi maailman suurin vapaakauppa-alue, jossa toteutuisivat tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien rajoittamaton vapaa liikkuvuus. Tämä merkitsisi entistä suurempaa uhkaa hyvinvointiyhteiskunnalle, edistäisi työttömyyden kasvua, pakottaisi purkamaan sosiaalista turvaverkkoa ja heikentäisi ympäristö- ja kuluttajansuojaa molemmin puolen Atlanttia.

Elinkeinoelämän panttivankina istuva poliittinen eliitti pilkkaa demokratiaa. Se ei kerro ihmisille tavoitteistaan ja luotta yksisilmäisesti ja tyhmästi kansalaisten välinpitämättömyyteen ja siihen, että salaaminen onnistuu. Tilanne on muuttumassa. Useissa maissa kansalaisjärjestöjen oma tieto-verkosto on lujittunut, joten hankkeiden salaaminen ja ihmisten selän takana toimiminen ei enää onnistu. Kansalaiset eivät enää tyydy tyhjiin lupauksiin.

Avointa keskustelua välttelevä ja kansalaisten mielipidettä väheksyvä poliittinen eliitti saattaa joutua turvaamaan yhteiskuntarauhaa kovilla otteilla. Keskustelun puutteen voivat silloin joutua korvaamaan mellakkapoliisit ja kaupunkisotaan erikoistuneet sotilaat. Tällaista yhteiskuntaa ei ka kukaan halua.

sivun alkuun

8.6. -2.7.1998
LEHDSTÖTILAISUUDET BUDAPESTISSA, RIGASSA, VILNASSA, VARSOVASSA, TARTOSSA - EUROOPAN TULEVAISUUSKONFERENSSI

Viikonloppuna 26.-28.6.noin 150 henkeä noin 24stä maasta, edustaen mitä erilaisimpia rauhan- ja EU-kriittisiä järjestöjä ja mitä erilaisimpia poliittisia taustoja, kokoontuvat tänne Budapestiin keskustelemaan Euroopan tulevaisuudesta. Noin 70 osallistujaa Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta sekä Puolasta tulevat Budapestiin bussilla. Matkan varrella järjestetään EU-kriittistä sekä rauhan puolesta katuteatteria ja pidetään kokouksia paikallisten aktiivien sekä lehdistön kanssa. Samanlainen matka tehtiin viime vuonna Varsovaan.

Eurooppa käy tällä hetkellä läpi valtavia muutoksia. Euroopan Unioni ja NATO suunnittelevat laajentumista itään, työttömyydestä on tullut yhä kasvava ongelma, kansalaiset tuntevat itsensä petetyksi niiden instituutioiden taholta, joiden pitäisi toimia heidän välineenä paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Hallitukset pitävät talouskasvua ja BKT:n nousua ongelman ratkaisuna. Kuitenkin vuoden 1950 jälkeen maailmanlaajuinen tuotanto on kasvanut viisinkertaiseksi mutta samalla absoluuttisessa köyhyydessä elävien määrä on kaksinkertaistunut.
Euroopan Unionissa työttömyys on korkeimmillaan toisen maailmansodan jälkeen ja sosiaaliturvaa ollaan ajamassa alas lähes kaikissa jäsenmaissa jotta hallitukset täyttäisivät Emu-kriteerit. Kansalaiset tulevat yhä kriittisemmiksi yhteistä valuuttaa kohtaan mutta huolimatta siitä poliitikot vievät prosessia eteenpäin.

Euroopan Unionista, yhteisine valuuttoineen ja kohta myöskin ydinaseisiin perustuvine yhteisine puolustuksineen, kehitetään vahvaa epädemokraattista, keskusjohtoista liittovaltiota ilman demokraattisia instituutioita ja ilman yhteistä perustaa palvella kansalaistensa perustarpeita.
Tyypillistä Euroopan integraation epädemokraattiselle luonteelle on, että jäsenmaiden kansalaisille ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa kehitykseen avoimen keskustelun kautta, avoimesti saatavan informaation kautta mitkä ovat EU:n ja NATO-jäsenyyden vaikutukset sekä oikeudenmukaisten kansanäänestysten kautta.
Saksassa yli 70 % vastustaa yhteistä valuuttaa mutta se ei vaikuta mitenkään poliittiseen päätöksen-tekoon. Suomessa yli 70 % kansasta halusi äänestää yhteisestä valuutasta mutta kansanäänestystä ei järjestetty. Irlannissa, Ruotsissa, Itävallassa ja Suomessa kansalaisten enemmistö tukee liittoutumattomuutta mutta poliitikot eivät kerro heille, että tämä sotii Amsterdamin sopimusta vastaan.

Euroopan yhteistyö-muotojen kehittäminen vaatii kaikkien Euroopan kansojen aktiivista osallistumista. Tätä varten on rakennettava uusia, poliittisia sekä kulttuurisia rajoja ylittäviä verkostoja.
Poliittiselle agendalle on luotava uusi tärkeysjärjestys, joka palvelee sosiaalista oikeuden-mukaisuutta, rauhaa ja kestävää kehitystä ympäristön kannalta. Budapestin kokouksen päämäärä on tällaisen verkoston vahvistaminen sekä sellaisten kysymysten esiinnostaminen, jotka vaikuttavat jokaisen eurooppalaisen jokapäiväiseen elämään.

sivun alkuun

30.9.1998
MUUTOS 99-LIIKETTÄ TARVITAAN

Elämme aikaa, jossa pääoma muokkaa kansallisvaltioiden politiikkaa. Välineinään se käyttää Euroopan Unionia, Pohjois-Amerikan vapaakauppa-aluetta NAFTAa, Maailman kauppajärjestöä WTO:ta, Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää ja Maailmanpankkia. Kaikilla näillä järjestöillä on sama tavoite: pääoman vapaa liikkuvuus joka suuntaan, usein maihin, joissa ovat alhaiset palkka-kustannukset, ympäristönormit ja olematon sosiaaliturva. Näin ne lisäävät eriarvoisuutta ja siirtävät kansallisvaltioiden tuotantolaitokset ja pääoman ylikansallisten yritysten hallintaan. Pääoman etu ajaa kansalaisten tarpeiden ohi. Samalla se merkitsee demokraattisen järjestelmän valjastamista pää-oman etujen ajajiksi, kansalaisten vaaleilla valitsemien edustajien asettamista markkinatalouden "kovien realiteettien" eteen. Perustellusti voidaan puhua demokratian kriisistä.

Poliittinen eliitti ja talouselämän edustajat ovatkin jo vuosia vannoneet, että ainoastaan markkinoiden vapaus ja taloudellisen kasvun kiihdyttäminen tuo hyvinvointia. Jäljet tästä uus-liberalismista näkyvät nyt Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Venäjällä. Pelkään pahoin, että tämäkin on vasta alkua. Lähes puolet maailman talouksista on laman kourissa. Deflatorinen kehitys laskee edelleen esimerkiksi raaka-aineiden hintoja ja aiheuttaa niitä tuottaville yleensä köyhille maille kasvavia ongelmia. Kansantalouksien yhä tiiviimpi sitominen globaaliin maailmantalouteen, josta kaikenlainen sääntely puuttuu, merkitseekin kasvavaa turvattomuutta ja epävarmuutta tavallisten ihmisten elämässä.

Nimenomaan tästä ovat monet kansalaisjärjestöt kaikkialla maailmassa varoittaneet jo useita vuosia. Viime aikoina on joukkoon liittynyt myös multimiljardööri George Soros, joka äskettäin esitti vaatimuksen, että "markkinakoneistoon olisi siroteltava enemmän hiekkaa". Myös maailmanpankin johtaja James Wolfensohn uskoo, että "sääntelyn purku, deregulaation, on eräissä tapauksissa mennyt liian pitkälle."

Asiantuntijoiden keskuudessa onkin nousemassa kuuma keskustelu maailmantalouden tulevaisuudesta. On krapulan aika! Kuka laittaa virheitä tehneet poliittiset päättäjät vastuuseen? Saavatko samat poliitikot ja puolueet jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Kuitenkin harjoitettu politiikka on saattanut miljoonat ihmiset epätoivoon ja ahdinkoon.

Suomessa poliittinen eliitti on orjamaisesti yhtynyt globalisaatio- ja liberalisointikuoroon. Oppositiota ei ole ollut! Muodollinen oppositio on koko ajan tukenut, jopa ollut käynnistämässä nykymenoa.

Muutos 99 on lähtenyt liikkeelle ruohonjuuritasolta. Kun perinteiset puolueet eivät enää tarjoa poliittista vaihtoehtoa, on kansalaisten ryhdyttävä rakentamaan sitä. Me emme ole yksi. Eri puolilla Eurooppaa ja koko maailmassa ovat tavalliset ihmiset heränneet vaatimaan muutosta. He vaativat yhteiskuntien kehittämistä ihmisten ehdoilla!

sivun alkuun

6.10.1998
YHTEISKUNNAN KAHTIAJAKO JATKUU JA SYVENEE

Kahtiajako suomalaisessa yhteiskunnassa jatkuu ja syvenee.
Kansanäänestys EU-jäsenyydestä jakoi Suomen monessa mielessä kahtia. Jäsenyyden kannattajat löytyivät pääosin kaupungeista ja etelästä ja vastustajat maaseudulta ja pohjoisesta. Jaon sinetöi poliittinen eliitti, joka laajalla rintamalla tukee sellaista politiikkaa, jota tehdään ylikansallisten yhtiöiden ehdoilla ja Euroopan Unionin, Maailman kauppajärjestön WTO:n, Kansain-välisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin vaatimuksesta. Tavallisten ihmisten edut jäävät tämän politiikan jalkoihin.

EMU:n kolmannen vaiheen myötä ja EMU:n lähentymiskriteereistä on tullut pysyviä ja budjetti-leikkauksista pysyvä ilmiö. Nykylinjaa jatkavien puolueiden puheet hyvinvointivaltion puolustamisesta ovat silkkaa hämäystä ja suoranaista petosta. Talouspoliittinen linja määrätään Suomen rajojen ulkopuolella Brysselissä ja Frankfurtissa. tämä linja vaatii julkisen talouden jatkuvaa supistamista kansantaloudessa. Se jättää vuosi vuodelta yhä suurempia aukkoja suomalaisten työllisyys-, sosiaali-, koulutus ja ympäristöpolitiikkaan.

Kaikki tämän globaalin markkinatalouden kannattajat mahtuvat samaan hallitukseen. Enää ei voi puhua erilaisista yhteiskunnallisista näkemyseroista oikeiston, vasemmiston ja vihreiden välillä. Yhteiskunta on jakautunut kahteen vastakkaiseen arvomaailmaan. Niihin, jotka kannattavat raha-maailman ehdoilla tehtävää politiikkaa ja niihin, jotka asettavat etusijalle ihmisen hyvinvoinnin. Jako kulkee puolueiden sisällä, eikä noudata perinteistä oikeisto - vasemmisto jakoa.

Ruotsin ja Saksan parlamenttivaalien pitäisi antaa ajattelemisen aihetta. Esimerkiksi Ruotsin vaalien voittajat korostivat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ja demokratian kunnioittamista. On entistä selvempää, että meillä lähes läpihuutojuttuna hyväksytty EMU-päätös alistetaan Ruotsissa kansanäänestykseen, jos se joskus tulee tarpeelliseksi. Meikäläiset tiedostusvälineet puhuivat oireellisesti ruotsalaisten halusta takertua "vanhakantaiseen hyvinvointivaltioon"! Suomessahan kansalaisten ääni ei ole enää pitkään aikaan kuulunut poliittisen eliitin korviin.

Suomessa SDP:n, Kokoomuksen, Vihreiden, Vasemmistoliiton, Keskustapuolueen eikä juuri minkään muunkaan puolueen tavoitteena ole ajaa muutosta nykymenoon. Niiden ainoana tavoitteena tuntuu olevan ministeripaikka hallituksessa. Siksi ne liputtavat hyvissä ajoin jatkoa nykypolitiikalle. Viimeisenä kuoroon yhtyi "oppositiojohtaja" Esko Aho, joka ylisti Euroopan Unionia hyvänä mahdollisuutena myös viljelijäväestölle, vaikka arkinen todellisuus on vallan toisenlainen.

Muutos ei synny näitä puolueita äänestämällä. Muutos syntyy ruohonjuuritasolla. Tavallisten ihmisten on otettava käsiinsä se valta, joka niille kuuluu ja vaihdettava päättäjät. Nyt ei ole aikaa passiivisesti seurata tapahtumia ja tuntea voimattomuutta. On ryhdyttävä rohkeasti rakentamaan liikettä, joka ottaa ainoaksi tavoitteekseen tavallisen ihmisten puolustaminen. Vaaleissa on äänestettävä muutoksen puolesta.

sivun alkuun

8.10.1998
MIKSI EI KERROTA TOTUUTTA

Euroopan Unionin liittovaltiokehitys etenee kaikessa hiljaisuudessa, Kiinteä valuutta-alue, yhteinen raha, on saamassa seurakseen yhteisen puolustuspolitiikan.

Itävallan puolustusministeri Werner Fasslabendi on kutsunut EU-maiden puolutustuministerit 4.11.98 Wieniin yhteiseen kokoukseen. Avaus on merkittävä, sillä se on ensimmäinen puolustus-ministereiden yhteisistunto EU:n historiassa. Kokouksella avataan keskustelu EU:n yhteisestä puolustuksesta, siten kuin siitä sovittiin Amsterdamin sopimuksessa. Sopimuksen J.7 artikla sisältää ajatuksen asteittaisesta EU:n yhteisen puolustuksen määrittelystä. Merkittävää on, että avauksen tekee puolueettoman maan ministeri.

Asiassa edetään toisellakin tasolla. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Englannin ulko-ministeriö on valmistellut esityksen, jossa ehdotetaan Länsi-Euroopan Unionin, WEU:n lakkauttamista ja sen toimintojen siirtämistä suoraan Euroopan Unionin toimintaan. Moneen kertaan esiin nostettu ajatus WEU:n sulauttamisesta EU:hun on saamassa konkreettisen muodon. Samassa yhteydessä Englannin ulkoministeri Robin Cook kaavaili kolmikantaliittoa Englannin, Saksan ja Ranskan kesken. Hänen mukaansa näiden maiden tulisi ohjata EU:n kehitystä. Pääministeri Tony Blair on ilmeisesti viemässä esityksen jo 24. - 25.10. EU:n huippukokoukseen.

Suomen eduskunta hyväksyi keväällä lähes täysin yksimielisesti Amsterdamin sopimuksen. Sopimuksen sisällöstä ei juuri käyty keskustelua. Sitä mainostettiin oikeana askeleena integraatio-politiikassa. Pidettiin hyvänä - tosin demokratian vahingoksi - että se antaa lisää valtaa EU-parlamentille ja kehuttiin sen linjauksia enemmistöpäätöksien lisäämisessä. Samalla - ilmeisen tarkoituksenmukaisesti - unohdettiin mainita niistä osista sopimusta, joilla askel askeleelta kuljetaan integraatiokehityksessä kohti entistä tiiviimpää liittovaltiota.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike vaatii, että Suomi liittoutumattomana maana torjuu EU:n militarisoimisen ja estää WEU:n sulauttamisen EU:hun. VEUn mielestä kyseessä on suunnitelma, jonka tarkoituksena on Amsterdamin sopimuksen ratifioinnilla tehdä loppu Suomen liittoutumattomuudesta. Ennen kaikkea VEU vaatii laajan ja perusteellisen kansalaiskeskustelun käynnistämistä integraatiopolitiikasta, Poliittisen eliitin tulee avoimesti kertoa suomalaisille, jos tavoitteena onkin joku muu kuin "itsenäisten kansojen yhteistyö", kuten vielä eduskunnalle annetussa integraatio-selonteossa vakuutettiin, Meidän mielestämme jo Amsterdamin sopimuksen hyväksyminen oli tuon linjauksen vastainen.

sivun alkuun

24.10.1998
JOS MITÄÄN EI TEHDÄ SUOMEN EU-TIE JOHTAA SOTILASLIITTOON JA NATO:ON

Euroopan Unionissa kuljetaan kohti yhteistä puolustusta. Suomen eduskunnan lähes yksimielisesti hyväksymässä Amsterdamin sopimuksen J.7 artiklassa sovittiin "asteittain määriteltävästä yhteisestä puolustuspolitiikasta, joka saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen jos Eurooppa-neuvosto niin päättää".
EU:n talous- ja rahaliiton kolmas vaihe määriteltiin aikanaan lähes samalla tavalla Maastrichtin sopimuksessa. Jäsenyydestä päätettäessä Maastrichtin sopimuksen muotoilua poliittinen eliitti vähätteli ja kansalaisille annettiin kuva EU:n epämääräisestä tavoitteesta, josta oikeastaan kukaan ei voi sanoa toteutuuko yhtenäiseen rahaan siirtyminen vai ei.

Onko nyt käymässä samalla tavalla? Amsterdamin sopimuksesta ei ole juuri keskusteltu. Kuitenkin Suomi muiden mukana osallistuu marraskuun alussa Itävallassa EU:n puolustusministereiden ensimmäiseen yhteiseen kokoukseen. Keskustelua ei meillä ole Englannin pääministerin Tony Blarin tuoreesta esityksestä Länsi-Euroopan Unionin, WEU:n lakkauttamisesta ja sen toiminnan siirtämisestä suoraan EU:n toimivaltaan. Se johtaisi EU:n militarisoimiseen ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton NATO:n aseman virallistamiseen. Blairin esitys noudattaakin EU-parlamentin 14.5.98 hyväksymää päätöslauselmaa EU:n yhteisen puolustuspolitiikan luomisesta. Asiakirjassa todetaan, että "WEU:n olisi Euroopan Unionin kehityksen erottamattomana osana muodostettava myös Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetin merkittävä osatekijä NATO:ssa."

Poliittinen eliitti vaikenee kulunutta sanontaa käyttäen kahdella kielellä. Yhtään tätä kehitystä vastustavaa puheenvuoroa ei ole kuultu. Jälleen kerran kansalaiset ilmeisesti ovat väärässä, kun heinäkuun mielipidemittauksen mukaan 56 % vastustaa NATO-jäsenyyttä ja vain 26 % kannattaa. Ruotsissa 60 % on valmis eroamaan EU:sta, jos se kytketään WEU:hun ja NATO:on. Itävallassa 73 % vastustaa NATO:a ja 69 % kannattaa puolueettomuutta.

Puolueettoman vyöhykkeen luomista Pohjolasta Balkanille vaatii yli 150 järjestöä 30 maasta yhteisessä vetoomuksessaan. Suomi on ilmoittanut pääaiheekseen puheenjohtajakaudellaan vuoden 1999 lopulla "Demokratian toteutumisen". Mitä komea tavoite tarkoittaa käytännössä jää nähtäväksi. Paasikivi toisteli usein päiväkirjoissaan säettä "hur efteråt blir allting mig sp klart - kuinka jälkeenpäin kaikki on niin selvää."
EMU:ssa kansalaiset pantiin sovittujen valmiiden päätösten eteen. Näinkö meille on jälleen käymässä?

sivun alkuun

7.12.1998
EUROOPAN UNIONI - VANKKA TUKI GLOBALISOITUVILLE MARKKINAVOIMILLE

Pääoman valta keskittyy edelleen. Viime viikolla maanantaina fuusioitiin Saksan suurin liikepankki Deutsche Bank ja USA:n Bankers Trust maailman suurimmaksi liikepankiksi. Keskiviikkona pankki osti Credit Lyonnais'n Belgian yksikön, joka oli maan kuudenneksi suurin pankki. Järjestelyn seurauksena häviää yli 5.000 työpaikkaa.
Suomalainen versio oli alkuvuodesta tapahtunut Merita-Nordbanken fuusio. Erityisesti tänä vuonna ovat suuren fuusiot olleet ajankohtaisia. EMU:n voimaantulo vuoden-vaihteessa on näiden yhteinen nimittäjä.

Tutkimukset osoittavat, että näistä pankki- ja yritysfuusioista on pääasiassa vahinkoa niin työn-tekijöille kuin myös kuluttajille. Kilpailun nimissä valinnan mahdollisuudet pienenevät. Fuusioilla tavoitellaan lisää markkina-osuuksia, jossa pienet joutuvat isojen jalkoihin. Samalla häviävät niiden tarjoamat työpaikat. Silti yritysmaailma ja poliittinen eliitti väittävät, että globalisoituva pääoma ja välttämättömiksi väitetyt fuusiot edistävät talouskasvua ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Rahamarkkinat eivät alistu demokratian ehtoihin. Ne eivät korjaa syntyviä epäoikeuden-mukaisuuksia. Ne eivät välitä yksittäisten kansojen tai kansalaisten ongelmista. Rahalla ei ole moraalia tai sääliä. On harha kuvitella niiden oppivan virheistään. Kansainvälisten yritysten johtajista, rahamarkkinoiden harmaista eminensseistä ja poliittisesta eliitistä on muodostunut maailmaa hallitseva herraklubi.

Euroopan Unionin yhteinen valuutta on osa tätä peliä. Se edistää omalta osaltaan edelleen kurjistumista ja sosiaalista epätasa-arvoa. Keskustelua hallitusten budjettileikkausten ja EMU:n keskinäisestä suhteesta ei käydä. Samaan aikaan jonot sairaaloissa kasvavat, koulutusta heikennetään, kirjastot kuihtuvat ja massatyöttömyydestä tehdään pysyvä ilmiö. Selityksenä tarjotaan valtionvelkaa ja muita taloudellisia ongelmia, vaikka kansakunnan varallisuus ja yritysten voitot ovat suuremmat kuin koskaan historian aikana.

Tälle politiikalle on vaihtoehtoja. Kansalaiset koitetaan kaikin keinoin pitää tietämättöminä menossa olevasta kehityksestä. Tästä huolimatta on merkkejä siitä, että ihmiset eri puolilla maailmaa ovat nousemassa vastarintaan pääomaa palvelevaa politiikkaa vastaan. Jako ei ole enää puolueiden välillä. Se kulkee yhteiskunnallisten arvojen välillä. Ihmiset näkevät, että perinteiset puolueet laidasta laitaan tarjoavat vain tätä yhtä ja samaa politiikkaa eri värisissä paketeissa. Muutos on tulossa. Se lähtee rivikansalaisista, ei arvonsa ja aatteensa myyneistä puolueista.

sivun alkuun